Niin uutta ja valtavirrasta poikkeavaa musiikkiahan tehdään nykyään aivan helvetisti. Sen löytäminen ja kuuntelukin on helpompaa kuin ikinä. Ongelmana on vain se että nykyään ei ole keikkapaikkoja samalla tavalla kuin aiemmin ja artistien tukeminen on täten hankalampaa keikoilla käymällä. Ja nyt kun on korona niin se ei paranna tilannetta ollenkaan kun miltei koko tapahtuma-ala on konkurssin partaalla.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Timanttikuva: Turun herruusLue lisää »
-
Teipistä teippiin #35: Teräksinen Tappara, peloton Pelicans ja odotettu toinen näytösLue lisää »
-
Läpimurtokausi poiki Arttu Hyrylle kaksivuotisen NHL-sopimuksenLue lisää »
-
IS: Waltteri Ignatjew solmi NHL-sopimuksenLue lisää »
-
IL: Leijonille iso menetys – Genèven suomalaisia ei nähdä kevään MM-turnauksessaLue lisää »
-
Leijonalegenda Jenni Hiirikosken ura jatkuu Luleå Hockey/MSSK:ssa − "Meillä on mielenkiintoinen kausi edessä"Lue lisää »
Musiikista yleisesti
- Viestiketjun aloittaja Evil
- Alkaa
- 148 150
- 1 078
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Näin tosiaan. Itse ihan jo lempibändejäni kuuntelisin ennemmin klubeilla kuin areenoilla tai festareilla. No, esim. Turussa ei kunnon keikkaklubeja juuri ole enää. Kuulun myös eräisiin konemusiikkipiireihin ja niissä tosiaan nettireittejä riittää, noissa ne pienemmät artistitkin kaikaa. Kun tapahtumia peruuntuu, on striimejä helppo laittaa nettiin. Se, kenen kotona naapurit sietää konemusiikkia onkin toinen juttu.
Eilisessä kannanotossa oli onneksi mukana itse artisteja muistuttamassa, keitä heidän taustallaan toimiikaan. Arvostan.
"Klassista rokkia seisten kuseville" – Radio Cityn mainos herätti somekohun: "Typerä ja tyylitön virhe", myöntää kanavan omistaja
Radio City poisti tekstin myöhemmin.
yle.fi
Radio Cityn somevastaavalta voisi kysyä, että miten meni niinkun omasta mielestä.
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
"Klassista rokkia seisten kuseville" – Radio Cityn mainos herätti somekohun: "Typerä ja tyylitön virhe", myöntää kanavan omistaja
Radio City poisti tekstin myöhemmin.
Radio Cityn somevastaavalta voisi kysyä, että miten meni niinkun omasta mielestä.
Itse en ole mikään feministi-loukkaantuja, mutta hieman ihmettelin tätä. Itsellä kun radiosta soi joko city tai rock, niin hetken mietin, mikä ei naisille tuossa sovi. Jotenkin jäädyn tällaisissa, enkä naljailevaa kuittausta heti osaa oikeisiin kanaviin heittää. Jossain oli kysytty myös, että mites pyörätuolilla kulkevat penikselliset.
Vinyylilevyjen myynti ohitti CD-levyjen myynnin ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun. Historiallinen käänne: vinyylimyynnin tulot ohittivat cd-formaatin ensimmäistä kertaa sitten 1980-luvun - Soundi.fi
Selailin huuto.netin cd levytarjontaa ja yllätyin kuinka hintavia, jotkut hyllystänikin löytyvät suomalaiset metallilevyt, siellä olivat. Huippuna Statue yhtyeen ainokainen, jonka listahinta oli 750 (tietty oli myös tarjoa vaihtoehto tarjolla). Discogsissakin näyttää vuosien varrella muutamia alkuperäispainoksen kappaleita, "vain" 150-250 hintaan tuota myydyn. Jäin vain miettimään maksaako keräilijät todella tuollaisia hintoja harvinaisista levyistä, minä möisin minkä tahansa hyllyni levyistä, jos joku 750 siitä maksaisi.
vdx mua zorbas
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Steelborn, Ich bin ein mouhijärveläinen
Jaaha, nyt aloittaa ensimmäinen räppiin erikoistunut radiokanava.
Kanavan arvioitu elinaika: 40 vuotta. Radio Rockilla elinaikaa lienee jäljellä maksimissaan 20 vuotta. Musiikkigenreillä on elinaikansa. Jazzikin (käytännössä) kuoli jo aikaa sitten. Kaikki vaipuvat marginaaliin ajan kanssa. Kohta ei ole enää riittävästi kysyntää Radio Rockin kaltaiselle hevirokin spessukanavalle, vaan reperturaaria on pakko laajentaa.
Entä sitten klassinen musiikki, tuo sävelten peijooni? Ainakin voi kysyä, koska klasari heitetään yle ykköseltä hiuksista vittuun. 20-50-luvuilla syntyneissä on ainakin jonkin verran sellaista populaa, joka ei popmusiikkiä kuuntele sitten millään. Myöhemmissä ikäpolvissa taas asianlaita on päinvastoin. Koska tulee ensimmäinen kansalaisaloite, joka vaatii klassisen musiikin erikoisaseman romuttamista.
Kanavan arvioitu elinaika: 40 vuotta. Radio Rockilla elinaikaa lienee jäljellä maksimissaan 20 vuotta. Musiikkigenreillä on elinaikansa. Jazzikin (käytännössä) kuoli jo aikaa sitten. Kaikki vaipuvat marginaaliin ajan kanssa. Kohta ei ole enää riittävästi kysyntää Radio Rockin kaltaiselle hevirokin spessukanavalle, vaan reperturaaria on pakko laajentaa.
Entä sitten klassinen musiikki, tuo sävelten peijooni? Ainakin voi kysyä, koska klasari heitetään yle ykköseltä hiuksista vittuun. 20-50-luvuilla syntyneissä on ainakin jonkin verran sellaista populaa, joka ei popmusiikkiä kuuntele sitten millään. Myöhemmissä ikäpolvissa taas asianlaita on päinvastoin. Koska tulee ensimmäinen kansalaisaloite, joka vaatii klassisen musiikin erikoisaseman romuttamista.
Bassoradion tarina tuli siis näin ainakin tältä erää päätökseensä. Ensin lopetettiin erikoisohjelmat, sen jälkeen koko kanava uhrattiin kaikista mahdollisista vielä suomiräpille. Suomalaisten radiokanavien kehitys on menossa äärimmäisen huonoon suuntaan, sillä se vähäinenkin diversiteetti, mitä jäljellä on, tuhotaan isojen korporaatioiden toimesta. Tilalle työnnetään isojen tuotantoyhtiöiden toimittamaa harmaata massaa, reippaasti mainoksia ja kaikki kanavat kiertäneitä keski-ikäisiä miesjuontajia keskustelemaan liikenteen tapahtumista.
Minua on musiikissa aina viehättänyt tietynlainen hulluus. Eksentrikot, sekopäät ja huuruveikot ovat kuulokulmastani tehneet aina kiinnostavampaa musiikkia kuin virkamiesmuusikot, jotka ovat alalla vain rahan tai pillun takia.
Roger ”Syd” Barrett oli hieno mies. Perusti muutaman teknokraatin kanssa yhtyeen, jonka nimen blokkasi parilta vähän tunnetulta bluesartistilta. Siitä tuli Pink Floyd. Bändin esikoisalbumi ilmestyi epäonnekseen samalla viikolla kuin muuan Sgt.Pepper, mutta siitä on vuosikymmenien varrella jalostunut spykedeelisen rokin klassikko. Piper at the Gates of Dawn. Ellet tunne, ota haltuun. Syd ulostettiin Floydista kun jamppa jäi hapoille ja oli epäluotettava, mutta sai silti emoleiristä apuja sooloilleen The Madcap Laughs ja Barrett. Sittemmin kaveri keskittyi kuvataiteisiin, kotona nököttämiseen ja sekaisin olemiseen.
Amerikan Syd Barrett on tietenkin Roky Erickson, joka väsäsi ensin psykedeelistä poppia 13th Floor Elevatorsissa. Sitten kutsui paikallinen Paihola ja sähköshokit, kun Roky valitsi pilvestä narahdettuaan mieluummin mielisairaalan kuin vankilan. Vuosien jälkeen ukko pääsi ulos ja perusti Aliens-bändin, jonka kanssa takoi rujoja viisuja vampyyrien öistä, verisistä lekoista, Kremlissä työskentelevistä kaksipäisistä koirista sekä yöllisistä kävelyretkistä zombiein keralla. Myöhemmät vuodet tasivat Rokynkin, ja tuubista löytyvä Goodbye Sweet Dreams paljastaa alastoman, lahjakkaan lauluntekijän.
Meillä Suomessa on tietenkin ollut Jouni Mömmö, joka Mana Manansa keulilla loi ehkä vaikuttavimman sairauskertomuksen ikinä, Totuus palaa -albumin. Sen musiikillisesta puolesta vastuun kantoi Otra Romppanen, mutta hänestä ei sen enempää nyt koska keskityn mielipuolisiin neroihin, en järkeviin. Mömmön visiot kuulostavat aina yhtä tuoreilta ja ajankohtaisilta, koska ihmistä askarruttavat perusasiat ovat aina samoja. Uskonto, yhteiskunta, toinen ihminen, oma pää. Sitten on vielä Petri Walli, joka Kingston Wall -yhtyeensä kanssa sai trilogian tehtyä. Ensimmäinen levy oli rokkia, tulos siitä kun helevetin soittovoimainen trio pääsee irti. Kakkonen on mestariteos. Kaikki ensimmäisen energiat järkevämmin kuningasbiiseiksi jalostettuina. Kolmonen on uskomaton sekametelisoppa seonneen Petrin Ior Bock -mytologiaa, rockia, teknopulputusta ja vaihtoehtoista maailmantulkintaa. Hieno albumi, mutta älä uppoa siihen liian syvälle.
Onhan noita muitakin. Graham Bondista Sepi Kumpulaiseen on populaarimusiikin kenttä ollut katettu omalaatuisille, jopa nerokkaille hahmoille. Siviilielämässään nämä heebot ovat usein olleet hakoteillä, mutta silti tai ehkä juuri siksi on tuloksena ollut usein lyömätöntä sävel- ja sanataidetta. Sellaista, johon järkevät ei pysty.
Roger ”Syd” Barrett oli hieno mies. Perusti muutaman teknokraatin kanssa yhtyeen, jonka nimen blokkasi parilta vähän tunnetulta bluesartistilta. Siitä tuli Pink Floyd. Bändin esikoisalbumi ilmestyi epäonnekseen samalla viikolla kuin muuan Sgt.Pepper, mutta siitä on vuosikymmenien varrella jalostunut spykedeelisen rokin klassikko. Piper at the Gates of Dawn. Ellet tunne, ota haltuun. Syd ulostettiin Floydista kun jamppa jäi hapoille ja oli epäluotettava, mutta sai silti emoleiristä apuja sooloilleen The Madcap Laughs ja Barrett. Sittemmin kaveri keskittyi kuvataiteisiin, kotona nököttämiseen ja sekaisin olemiseen.
Amerikan Syd Barrett on tietenkin Roky Erickson, joka väsäsi ensin psykedeelistä poppia 13th Floor Elevatorsissa. Sitten kutsui paikallinen Paihola ja sähköshokit, kun Roky valitsi pilvestä narahdettuaan mieluummin mielisairaalan kuin vankilan. Vuosien jälkeen ukko pääsi ulos ja perusti Aliens-bändin, jonka kanssa takoi rujoja viisuja vampyyrien öistä, verisistä lekoista, Kremlissä työskentelevistä kaksipäisistä koirista sekä yöllisistä kävelyretkistä zombiein keralla. Myöhemmät vuodet tasivat Rokynkin, ja tuubista löytyvä Goodbye Sweet Dreams paljastaa alastoman, lahjakkaan lauluntekijän.
Meillä Suomessa on tietenkin ollut Jouni Mömmö, joka Mana Manansa keulilla loi ehkä vaikuttavimman sairauskertomuksen ikinä, Totuus palaa -albumin. Sen musiikillisesta puolesta vastuun kantoi Otra Romppanen, mutta hänestä ei sen enempää nyt koska keskityn mielipuolisiin neroihin, en järkeviin. Mömmön visiot kuulostavat aina yhtä tuoreilta ja ajankohtaisilta, koska ihmistä askarruttavat perusasiat ovat aina samoja. Uskonto, yhteiskunta, toinen ihminen, oma pää. Sitten on vielä Petri Walli, joka Kingston Wall -yhtyeensä kanssa sai trilogian tehtyä. Ensimmäinen levy oli rokkia, tulos siitä kun helevetin soittovoimainen trio pääsee irti. Kakkonen on mestariteos. Kaikki ensimmäisen energiat järkevämmin kuningasbiiseiksi jalostettuina. Kolmonen on uskomaton sekametelisoppa seonneen Petrin Ior Bock -mytologiaa, rockia, teknopulputusta ja vaihtoehtoista maailmantulkintaa. Hieno albumi, mutta älä uppoa siihen liian syvälle.
Onhan noita muitakin. Graham Bondista Sepi Kumpulaiseen on populaarimusiikin kenttä ollut katettu omalaatuisille, jopa nerokkaille hahmoille. Siviilielämässään nämä heebot ovat usein olleet hakoteillä, mutta silti tai ehkä juuri siksi on tuloksena ollut usein lyömätöntä sävel- ja sanataidetta. Sellaista, johon järkevät ei pysty.
YLE Teema esittää tänään INXS-yhtyeen konserttitaltioinnin Live Baby Live vuodelta 1991. Tätä ei ole aiemmin Suomen tv:ssä nähty. Yle Live: INXS, Live Baby Live
Huomenna vuorossa on Michael Hutchencen tarinan kertova dokkari Mystify: Michael Hutchence. Hutchence oli yksi oman aikansa ehdottomista rock-jumalista. Liian nuorena lähti yläkerran orkesteriin.
Huomenna vuorossa on Michael Hutchencen tarinan kertova dokkari Mystify: Michael Hutchence. Hutchence oli yksi oman aikansa ehdottomista rock-jumalista. Liian nuorena lähti yläkerran orkesteriin.
Viimeksi muokattu:
Musiikkimuseo FAME on hakeutunut yrityssaneeraukseen vain reilun vuoden toiminnassa olon jälkeen. Musiikkimuseo Fame yrityssaneeraukseen – yksityinen museo on toiminut vasta vuoden
Purkan Jauhaja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HPK
Rolling Stone lehti oli listannut all time 500 parasta albumia: The 500 Greatest Albums of All Time
Vaikeaa tuo listaus kyllä on ja kärkisijat (voisi mennä ihan missä järjestyksessä tahansa.
Vaikeaa tuo listaus kyllä on ja kärkisijat (voisi mennä ihan missä järjestyksessä tahansa.
ElmerMoody
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- ✦ IFK ✦
Surullista, mutta ihan voivat kiittää itseään noiden naurettavien hintojensa kanssa. Väitän että kävijöitä olisi vaikka ja kuinka, jos olisi esim. 5€ sisään. Itsekin olisin mennyt jo monesti, mutta aina tuo 25€ pistää vituttamaan niin paljon että jatkan suosiolla matkaani.
Väitän myös että tuo koronaselitys on ihan itsensä huijaamista. Triplassa kuitenkin on porukkaa rampannut koko ajan. Uutuudenviehätys toi porukkaa alussa sisälle asti, mutta sen jälkeen hinnat karkoitti satunnaiskävijät.
Museokorttihan tuonne kävisi, on tarkoituksena sitä käyttää vielä Metal Export -näyttelyvierailuun tässä syksyn aikana.
Erittäin kova bändi ja harmittaa kun en ehtinyt nähdä livenä. Oli todella suuri vakuutus nuorena muhun, tässä yhdistyy rytmi ja rokkenroll, jorattavaa matskua, gimmatkin diggaa ja sehän maistuu kun ollaan raitilla.
Luin Kierrätyskeskuksen cover-ketjua; siellä oli linkattu analyysi erilaisista riimitystyyleistä ja mm. rytmistä ja riimityksestä. Esimerkiksi miten tyylikeinona voidaan tekstiin upottaa rivi, joka ei rimmaa lainkaan muun sanoituksen kanssa.
---
Tämä johdantona sille, miten omaan, sointuviin ja rytmitettyihin sanoituksiin tottunut musiikki- ja kielikorvani kärsii suomalaisen nykymusiikin koko biisin kestävästä täydellisestä rytmittömyydestä ja usein yhden vokaalin mittaisista loppusoinnuista. Ammattimaisia sanoittajia ei haluta käyttää, vaan luullaan, että oma tajunnanvirta riittää.
Enkä nyt puhu räppäreistä; useat heistä ainakin näkevät jonkin verran vaivaa riimittelyjensä kanssa.
---
Tämä johdantona sille, miten omaan, sointuviin ja rytmitettyihin sanoituksiin tottunut musiikki- ja kielikorvani kärsii suomalaisen nykymusiikin koko biisin kestävästä täydellisestä rytmittömyydestä ja usein yhden vokaalin mittaisista loppusoinnuista. Ammattimaisia sanoittajia ei haluta käyttää, vaan luullaan, että oma tajunnanvirta riittää.
Enkä nyt puhu räppäreistä; useat heistä ainakin näkevät jonkin verran vaivaa riimittelyjensä kanssa.
Greta Van Fleet julkaisi uuden singlen My Way, Soon. Zeppelin-soundiin on otettu selkeä pesäero. Hyvältä kuulostaa tämäkin biisi.
Heimopäällikkö
Jäsen
Pistin kuunteluun. Kaksi ensimmäistä levyä tullut kuunneltua, enää 498 jäljellä. Funeral oli ehkä hiukan liian pop omaan makuun mutta mielenkiintoisia soundeja löytyi ja miksauksesta iso plussa. Ask Rufus on kyllä viimeisen päälle hiottu kitara- funk/ soul-levy, diggasin kyllä. Chaka Khanin laulusoundista olen aina tykännyt ja muutenkin tuo 70-luvun soundimaailma on lähellä sydäntä. Tänään jos jaksaisi perehtyä tuohon Suicide levyyn, joka on täysin uusi tuttavuus itselle.
Tom Petty & The Heartbreakersin rumpali Steve Ferrone kertoi Rolling Stonen haastattelussa keskustelleensa Mike Campbellin kanssa bändin jatkamisesta ilman Tom Pettyä. Petty oli kuitenkin sen verran iso osa bändiä, että paljon kysymyksiä on ilmassa jatkon suhteen. Laulajan löytäminen ei Ferronen mukaan olisi ongelma, mutta isompi kysymys olisi se kuka soittaisi kitaraa.
"The other thing that is difficult about it, and Ive spoken to Mike about this, is it wasnt so much that it was Tom Petty and the Heartbreakers. It was Tom Petty in the Heartbreakers. He was an integral part of that band in that he was a guitarist in the band. He wasnt just the frontman. He used to have as much fun playing with us as he did singing his lyrics. ... A huge part of the band is missing with Tom Pettys demise, a huge part of it. Sure, we could get someone to sing in front of us. I dont think that would be a problem. But who is going to play guitar?"
Silti, ajatus jatkamisesta ilman Pettyä ei ole täysin poissuljettua. Ferronen mielestä olisi reilua ja tärkeää faneja kohtaan, että jäljellä olevat jäsenet vielä joku päivä kokoaisivat rivinsä uuden keulahahmon kera.
"His fans, when Tom passed, were incredibly sensitive and loving. Im still in touch with some of the fans. They are really, really nice people, good people. Tom loved his fans and his fans loved him. I dont think it would be fair for us not to do something."
ultimateclassicrock.com
"The other thing that is difficult about it, and Ive spoken to Mike about this, is it wasnt so much that it was Tom Petty and the Heartbreakers. It was Tom Petty in the Heartbreakers. He was an integral part of that band in that he was a guitarist in the band. He wasnt just the frontman. He used to have as much fun playing with us as he did singing his lyrics. ... A huge part of the band is missing with Tom Pettys demise, a huge part of it. Sure, we could get someone to sing in front of us. I dont think that would be a problem. But who is going to play guitar?"
Silti, ajatus jatkamisesta ilman Pettyä ei ole täysin poissuljettua. Ferronen mielestä olisi reilua ja tärkeää faneja kohtaan, että jäljellä olevat jäsenet vielä joku päivä kokoaisivat rivinsä uuden keulahahmon kera.
"His fans, when Tom passed, were incredibly sensitive and loving. Im still in touch with some of the fans. They are really, really nice people, good people. Tom loved his fans and his fans loved him. I dont think it would be fair for us not to do something."
Tom Petty's Heartbreakers Have Discussed Reunion Possibility
Heartbreakers drummer Steve Ferrone said the band had discussed how it might reunite without Tom Petty in October 2020.
ultimateclassicrock.com
Tuo on niitä bändejä, joka jäi myöhäisherännäisenä harmittavasti näkemättä livenä. Tosin eivät tainneet Suomeen kovin usein eksyä. Mietin joskus aikanaan että olisi ollut hyvä valinta siihen Kaisaniemen konseptiin. Pitääkin laittaa tänään jotain Pettyä soimaan, aloitetaan vaikka tällä
Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- SaiPa, Suomi, KTP
Legendaarinen Epe Helenius avaa pop up-levykaupan Tampereen Kyttälänkatu kuuteen. Kauppa on avoinna 30.10.-8.11. välisen ajan ja tarjolla on harvinaista ja ei niin harvinaista musaa... ja paljon. Suurin osa myytävistä on peräisin Epen omista kokoelmista, mm. 4000 seiskatuumaista. Kaikki levyt eivät edes mahdu kauppaan, eli ilmeisesti valikoimat elää koko ajan, mutta 20 asiakasta kerrallaan mahtuu kyllä. Maski naamalle ja ostoksille, Tampereen levydiggarit.
Tässä joku päivä sitten kuulin tämän biisin radiossa ja hokasin mistä Hautamäen Costi on saanut "inspiraation" Popedan Kuumaan Kesään. Plag plag.
Tuolla kommenteissa oli maininta, että Hautamäeltä oli joskus kysytty tuosta lainailusta. Costi oli kuulemma vastannut, että en minä mitään lainannut kun kopioin kokonaan.
Tänään oli Hesarissa juttu Epe Heleniuksesta. Avautui jutusta kuinka hän on suuri nimi Suomi rokissa, vaikka hän ei ole artisti.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy