Musasta

[Mike]

Kun täällä nyt on näistä musiikkiaiheista puhuttu, niin mainostanpa minäkin vähän.
Pakko mainita, että hankin tuossa muutama viikko sitten tuon kovasti TV:ssäkin mainostetun Papa Roachin 'Infest' -albumin. Ostamista harkitseville sanon, että suosittelen lämpimästi. Hyvä levy, ei turhaa hienostelua, vaan ihan perusmättöä tiukoilla soundeilla, vaikkakin osittain rap -laululla kuten nykyään ameerikoissa on tapana. Mielestäni hakkaa ihan mennen tullen ainakin kovasti hypeä keränneen Limp Bizkitin, josta tosin itse en erityisemmin pidäkään, liian kesyä kamaa minun mieltymyksiin.

Papa Roachin Infest on puolestaan tämän genren ehdotonta huippua ja ainakin itse yllätyin tulokkaasta erittäin positiivisesti. Tietysti jää jumalallisen hyvien Machine Headin ja Pro-Painin jalkoihin, mutta niin jää kaikki muutkin ;)

 

[Arnold]

Nimenomaan!

Omasta mielestänikin Papa Roach lyö Limp Bizkitkin laudalta. Limp Bizkit oli silloin kun ostin sen levyn, niin kovastikin IN, mutta nyt kyllä on Papa Roach ehdoton ykkönen.

Coby Dick ei ole ihan niin "nasty" (vaikka väittääkin niin "Infest"-viisussa ;)), eikä uhoa niin paljon kuin Fred Durst. Ja Papa Roach ottaa enemmän kantaa ihmisten ongelmiin, eikä hauku muita artisteja kuten Limp Bizkit tekee. Itsemurha ja avioero saavat oman osansa levyn huippukappaleissa "Last Resort" ja "Broken Home".

Muita loistavia kappaleita ovat levyn nimikkoviisu "Infest", "Revenge", "Blood Brothers" ja jotenkin erittäin tutun kuuloinen "Between Angels And Insects". En tiedä sitten onko siinä matkittu jotain muuta vanhempaa kappaletta, mutta tutun oloinen sävel siinä ainakin on.

Minun mielestäni Papa Roach on yksi parhaimmista näistä nu-metal yhtyeistä. Suhteellisen monipuolisen kuuloista kamaa ja erittäin hyvältä kuulostavaa musisointia. Arvosanaksi antaisin 9½.



"'Cause I'm losing my sight, losing my mind
wish somebody would tell me I'm fine
nothing's alright, nothing is fine
I'm running and I'm crying"

(Papa Roach: Last Resort)

 

[Tommy]

Papa Roach..

Itse ostin tämän kyseisen Infest -albumin ennen kun sitä edes Suomesta sai, niin ostin sen Ruotsista.

Muutaman viikon jaksoi kuunnella, ja keikankin kävin katsomassa. Jotenkin hyytyi kun Jyrki + Radio mafia alkoi jumputtamaan Last Resortia, sen jälkeen vielä TV-mainokset ja kaikki.

Jotenkin tuosta bändistä puuttuu asennetta, liian kilttiä.

 

[Potaichuk #67]

Jos asennetta haluatte musiikkiin, niin kuunelkaa Slipknottia. Itse en niin sairaasta mätöstä pidä, mutta siinä agressiivisuutta kerrakseen.

 

[Mike]

Slipknot on hyvä, mutta jos ihan oikeasti haluatte asennetta, niin kyllä Machine Head on ehdoton ykkönen. Sen agressiivisuuden pystyy suorastaan haistamaan.
Pro-Pain on myöskin loistava, vaikka suomessa hieman tuntemattomampi.

 

[tsei_tsei]

Machine Head on kyllä näistä nimistä parasta. Slipknot ei enää innosta. Limp Bizkithän on ihan perseestä, vaikka minulla se vanhempi levy kopi.. ups, no siis löytyy. Papa Roach kuullostaa ihan hyvältä, ja saatampa ostaakin levyn, jos sille päälle satun. En tosin omista Machine Headiakaan, mutta kaverilla on noita levyjä. Nyt on tosin fiilikset lähinnä ostaa Sublimea tai vastaavaa musiikkia. No, mieli muuttuu nopeasti.

 

[odgers]

Joo ei nää uusmetalli-bändit vai miksikä näitä oikein voi kutsua oikein enää sytytä, Limppiskit, Paparoach, Linkin park yms.

Näillä bändeillä on paaaaaljon oppimista miten Rapin ja Metallin voi sekoittaa, rapmetallin/coren uranuurtajalta Downsetilta.

Slipknot kuulosti aluksi hyvältä mutta eipä sekään enää oikein innosta. Machine Head jyrää aina ja ikuisesti, viime kesän Nummirockin ehdoton ykkönen (tai kakkonen...)

Sattuiko kukaan muu olemaan Nummirockissa viime kesänä? Tai onko kellään tietoa mitä sinne on tänä vuonna tulossa?

 

[Timbit]

Itselläni kesti aika kauan, ennenkuin opin kuuntelemaan Limp Bizkitin uusinta levyä. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen oli vähän sellainen "mitäs hittoa tuossa okein oli" -fiilis, mutta muutama kuuntelukerta lisää ja johan rupesi kappaleet aukeamaan. Ja se on mielestäni aina hyvän levyn merkki.

En ole koskaan jaksanut piitata siitä, onko jokin bändi in vai ei, tai onko sillä asennetta vai ei. Kuuntelen bändejä vain ja ainoastaan niiden musiikin takia.

Jos muuten jotain outoa haluatte kuunnella, niin Mr. Bungle on siihen vallan mainio vaihtoehto :)

 

[JanJ]

Machine Head on Roskildessa tosi loistava.
Muuten en sitä kuuntele koskaan.

Ai että Mr. Bungle. Entäs Fantomas? Vielä pikkaisen oudompaa (edelleen Mike Patton).
Tai jos oikein sekavaa haluat, osta Mike Pattonin Adult themes for voice.

 

[Mike]

Minä olin Nummirockissa viime kesänä ja mielestäni Machine Headin keikka oli ehkä paras minkä olen koskaan nähnyt keltään.
Loistava lavakarisma yhdistettynä puoleentoistatuntiin puhdasta musiikillista raivoa ja agressiota. Kertakaikkiaan Loistava, Ihana!!
The Burning Redin biisit, ennenkaikkea putki The Blood, The Sweet, The Tears, Silver, From This Day ja suorastaan infernaalisen agressiivinen Exhale The Vile toimivat livenä niin että pallit tuntuivat välillä olevan jossain takaraivon tienoilla. Tähän lisätään vanhat Davidian, Old, A Thousand Lies, None But My Own..Itseasiassa lähes koko Burn My Eyes -levy ja parhaat palat The More Things Changelta, niin elämys oli taattu.

Taidankin itseasiassa pistää Machine Headin soimaan nyt.. :)

Onkos Odgers, tai kukaan teistä muista kuullut toista erittäin kovaa asenneaktia nimeltään Pro-Pain. Jos ette, niin hankkikaapa kiireen vilkkaan, vaikkapa Napsterista.
Etenkin Foul Taste of Freedom ja Contents Under Pressure ovat semmoisia The Levyjä, että oksat pois.

PS: Joku kyseli Nummirockin tämän kesän bändeistä.
Tietoa ei ole, mutta äsken kävin katsomassa, niin nettisivut ovat taas avattu ja eiköhän tietoa ala sinne pikkuhiljaa tupsahtelemaan. Itselläni ko.festari on jo lähestulkoon traditio, ja sinne taaskin tie vie juhannuksena, mikäli saamme mökin klaarattua.
Teltassa ei vanha enää jaksa, liian rankkaa.