Muistakto vai oletko aivotoon?

[finnishninja]

Mitä teit aikaisemmassa elämässäsi? Siis elämässäsi ennen tätä elämää? Vai oletko niin aivotoon ettei ole muka aavistustakaan?

Minä olen sairaanloisen ihastunut tyyliin liituraitapuku ja Humprey Bogart hattu. Olen ihan varma siitä että elin kieltolain aikaan Chicagossa. Hankin tietenkin tuloni viinanmyynnillä ja kasinotoiminnalla. Vaimoni nimi oli Laura. Hän oli tosi viehkeä amazooni saumasukissaan, mutta valitettavasti alkoholisti koska ei uskaltanut liikkua kodin ulkopuolella ammattini johdosta.
Elämäni päättyi kilpailevien pontikkakauppiaden suolattua minut puhelinkoppiin Lauralle soittaessani. Laura joi myöhemmin itsensä hengiltä ja minä synnyin uudelleen Sportfanina Vaasassa
:D

 

[axe]

Aika kova rangaistus noin pienistä synneistä.:)

 

[werther]

Minä taas olin edellisessä elämässäni taidemaalari ja runoilija 1800-luvun puolivälin Englannissa. Yleisö ja kriitikot eivät ymmärtäneet taidettani ja niinpä kuolin yksinäisenä ja unohdettuna keuhkotautiin ullakkokamarissani turmeltuani ensin terveyttäni absintilla ja laudanumilla. Syfiliskin oli tullut hankittua jossain vaiheessa ja sitä sitten lääkittiin ajan parhaalla yleislääkkeellä elikkä elohopealla. Alaspäin vajoamisestani syytän sitä ylhäistä neitokaista, joka torjui kosintani, koska olin köyhä ja maineeton. Siitä huolimatta palvoin tätä naista elämäni loppuun asti, vaikka etsinkin unohdusta huonomaineisten naisten syleilystä.

 

[Tatzka]

Itse ilmeisesti olin Jonkun sortin aatelinen, keskiajan vaiheilla.

Harrastuksiani olivat runoilu ja miekkailu, sekä juhlissa pyöriminen. Nuoruuden vietin linnassa kaukana rahvaan parista, hieroin kauppoja moninaisilla aloilla. Kunnes tuo kuvan kaunis neitonen, vaaleine pitkine hiuksinineen, sinisine silmineen, kuin enkeli valui ohitseni Hevosvaunuissaan.

Tuo kuvan kaunis neito vei sydämmeni ja jo lyhyessä ajassa hänestä muodostui minulle pakko mielle. Miekkailu ei maistunut enää ja kaupatkin alkoivat mennä enemmän ja vähemmän penkinalle. Ryhdistäydyin ja marssin neidon luokse, niin pian olimme yhdessä ja onnellisesti naimisissa. Kunnes mustasukkaisuuden puuskassani, surmasin neitoa lähennelleen keikarin. Vankilassa riuduttuani ja tautiin laihana kuoltuani, heräsin lopulta täällä kylmässä pohjolassa.

Täällä kiekkoilen, opiskelen ekonomiksi ilman kultaa. Mitä opimme tästä , ei saa tappaa, paitsi jos on hyvä syy. Rangaistus on kärsittävä;)

 

[vilpertti]

Minä olin sotilas, sillä tänä päivänä sotateknologia kiinnostaa kovasti, pidän sotaleffoista ja näen melko usein sotaisia unia. Kun oon käymässä porukoitten luona sateliittivastaanottimen kanava vaihtuu salamannopeasti Discoverylle josta tulee tekniikka- ja sotadokumentteja melko tiheästi. Myös sotapelit ovat erittäin kiinnostavia, CS:stä Riskiin ja Civ3:een (joka nyt ei ole kovin sotapeli, mutta sotimista on siinäkin). Olin todennäköisesti joku toisen maailmansodan sotilasjohtaja sillä kaikenmaailman managerointi ja näprääminen on myös mielenkiintoista. Armeijassakin oli ihan kivaa, vaikka kirjurina jouduin palvelemaan.

 

[odgers]

Uskoisin olleeni nyrkkeilijä, ja erittäin huono sellainen joka oli ilmeisen altis aivotärähdyksille, sillä vielä tässäkin elämässä muisti pätkii mitä yksinkertaisimmissakin asioissa ja muutenkin on aina nuppi sekaisin.

 

[Jii]

Epäilen vahvasti että olin joku muu kuin ihminen. Veikkaan, joko gerbiili, hieskoivu tai salmonellabakteeri.

 

[Luistelutaidoton]

Viestin lähetti axe
Aika kova rangaistus noin pienistä synneistä.:)

Buaaahahahaahhaahahah olipas harvinaisen hyvä heitto!!! Ja vielä hyvää huumoria eikä mitään typerää v...ilua.