Muiden maiden naisten maajoukkueet

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
Välillä tulee eteen muiden maiden naisten maajoukkueisiin liittyviä uutisia, joista ei ole kovin luontevaa keskustella Jatkoajan keskustelupalstan muissa ketjuissa. Näin on varsinkin silloin, kun tapahtumia ei pysty kovin hyvin liittämään arvokisojen keskusteluketjuihin. Siispä tässä aiheelle oma ketju. Toivottavasti tänne syntyy runsaasti keskustelua.

Naisleijoniin liittyvä keskustelu löytyy edelleen omasta ketjustaan.

Naisten maajoukkuetoiminta alkoi eri puolella jääkiekkomaailmaa käytännössä 1980-luvulla ja ensimmäiset kansainvälisen jääkiekkoliiton alaiset arvokisat eli EM-kisat järjestettiin 1989 Länsi-Saksassa. Vuotta myöhemmin pelattiin ensimmäiset MM-kisat Kanadassa. MM-kisat järjestettiin aluksi vain noin joka toinen vuosi ja EM-kisat pelattiinkin väliin jäävinä vuosina aina vuoteen 1996 asti. Naisten jääkiekko oli talviolympialaisten ohjelmassa ensimmäisen kerran 1998 ja kun MM-kisat on sen jälkeen järjestetty olympiadin muina keväinä, EM-kisat ovat naisten osalta siirtyneet historiaan.

Vuodesta 1999 lähtien on järjestetty myös korkeimman tason MM-kisoista karsiutuneille joukkueille oma mestaruusturnaus. Kun 20 vuotta sitten naisten MM-kisoille riitti kaksi divisioonaa, keväällä 2020 naisten MM-kisojen eri sarjatasoille osallistuu 40 eri valtion maajoukkueet ja turnauksia on jo kuusi:(korkein taso sekä divisioonat IA, IB, IIA, IIB ja III).
 
Viimeksi muokattu:

lunde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Chicago Blackhawks, naiskiekko
#FörFramtiden

Ruotsin maajoukkueen pelaajat pudottivat uutispommin keskiviikkona. 43 maan parasta naiskiekkoilijaa boikotoi maajoukkuetehtäviä niin kauan, kunnes Ruotsin jääkiekkoliitto tukee pelaajia paremmin.

Kyse on ennen kaikkea taloudellisesta tuesta ja amatööripelaajien siviilitöiden tulonmenetysten korvaamisesta maajoukkuetehtävien aikana. Tänään varmistui myös, että Ruotsi ei osallistu ensi viikon viiden maan turnaukseen Suomessa.

Ruotsin naiskiekkomaajoukkueelle päättyvä vuosikymmen on ollut monin tavoin vaikea. Edellisellä vuosikymmenellä Ruotsi keräsi arvokisoista neljä mitalia, joista hienoimpana saavutuksena olympiahopea Torinon kisoista 2006. Vielä Vancouverin olympialaisissakin Ruotsi pelasi Suomea vastaan pronssiottelussa, mutta sen jälkeen koko vuosikymmen on mennyt länsinaapurin naisilla kaukana mitaleilta. Suurin järkytys koettiin kuitenkin viime keväänä, kun Ruotsi karsiutui koko naiskiekkohistoriansa aikana ensimmäistä kertaa korkeimman tason MM-kisoista porrasta alemmas 1A-divisioonaan.

Tällä vuosikymmenellä Ruotsissa ei siis ole onnistunut uuden pelaajasukupolven sisäänajaminen menestyksekkään sukupolven ripustettua hokkarit naulaan. Samaan aikaan alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa Ruotsi on kuitenkin saanut juhlia jopa hopeamitalia ja vielä ihan hiljattain vuonna 2018.

Etenkin Sotshin olympialaisten jälkeen päävalmentajaksi tulleen Leif Boorkin johtama olympiadi oli kaoottinen. Muutama eturivin pelaaja kieltäytyi maajoukkuetehtävistä aika suoraan valmennukseen liittyvien ristiriitojen vuoksi. Boorkin nelivuotinen projekti päättyi Pyeongchangin olympialaisten 7. sijaan, jonka jälkeen Ruotsin olympiakomitea lakkautti apurahat naiskiekkoilijoille. Valmentaja vaihtui Espoon MM-kisoihin, mutta edelleen sekaisin ollut Ruotsi jäi yhdeksänneksi ja karsiutui. Kevään MM-kisojen jälkeen umpeutui myös Ruotsin jääkiekkoliiton ja maajoukkuepelaajien sopimus, eikä uutta ole vieläkään saatu sovittua. Sopimuksettomassa tilanteessa pelaajat eivät saisi minkäänlaisia korvauksia maajoukkuetoiminnasta. Ilmeisesti neuvotteluyhteyskin on tällä hetkellä poikki.

Neuvotteluissa hiertää pelaajien tulonmenetysten korvaaminen. Maajoukkuenaiskiekkoilijatkin ovat suurimmaksi osaksi amatöörejä, jotka opiskelevat tai käyvät töissä pelaamisen ja harjoittelemisen lisäksi. Ruotsin jääkiekkoliitto ei koe velvollisuudekseen korvata tulonmenetyksiä, koska on antanut oman arvionsa mukaan miljoonien arvoiset markkinointioikeudet Ruotsin naisten korkeimmalle seurasarjatason eli SDHL:n käyttöön. Sarja ei kuitenkaan ole vielä pystynyt luomaan noilla markkinointioikeuksillakaan sellaista tulovirtaa, että voisi kattaa maajoukkuepelaajien tulonmenetyksiä.

Vertailun vuoksi voidaan ottaa Naisleijonien tilanne lyhyesti käsittelyyn. Suomi jäi Sotshin olympialaisissa viidenneksi, mitä pidettiin vähintäänkin epäonnistumisena, jos ei jopa jonkinlaisena katastrofina. Sen jälkeen Naisleijonat on jäänyt vain kerran mitaleitta, kun Venäjä oli 2016 MM-kisojen pronssiottelun rangaistuslaukauskilpailussa parempi. Samalla myös olympiakomitean tuki on kasvanut niin, että nyt jo toista vuotta putkeen koko maajoukkueelle myönnettiin urheilija-apuraha. Pasi Mustonen sai valmentaa myös osan edellisestä olympiadista päätoimisena valmentajana, vaikka sittemmin tuo pesti onkin muuttunut jälleen osa-aikaiseksi. Vaikka Naisleijonien tilanteessakin olisi vielä monessa kohtaa parannettavaa, Suomessa ollaan silti tällä hetkellä todella paljon Ruotsia edellä maajoukkueiden olosuhteissa.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös Pohja