Pavlikovsky
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Ajattelinpa järjestää äänestykset pystyyn Motörheadin parhaasta albumista, kun tässä Motörheadin keikkakin jo lähenee kovalla tohinalla Stadissa. Vanhalla hevipioneerillahan riittää kunnioitettavan paljon materiaalia aina 70-luvulta tähän päivään. Varsin selvää on varmasti, että Ace Of Spades, mikäpä muukaan, kerää eniten ääniä ja onhan se yksi hevilevyjen vanhoja kulmakiviä sanoituksineen ja tyylineen.
Luulen kuitenkin myös, että varsinkin nuorempaan fanikantaan uppoavat nämä uudemmat levyt kuten Inferno, Kiss Of Death sekä uusinkin Motörizer kovaa. Vanha kunnon kokoonpano Taylor-Clarke-Kilmister oli sellainen ykkösketju, että ei sellaista enää nähdä, mutta nykyinen Dee-Campbell-Kilmister toimii todella hyvin myös ja kokoonpano onkin vakiutunut nyt jo pidemmäksi aikaa. Campbellin soolot varsinkin miellyttävät allekirjoittanutta niissä Motörhead-levyissä, missä hän on mukana ollut. Toki joukkoon mahtuu myös Another Perfect Day, sinällään hyvä levy 80-luvulta ja kitaran varressa Thin Lizzyn aikojen Brian Robertson, jonka kanssa Lemmyllä oli koko ajan vaikeuksia, mutta loistava kiekko kyseessä kuitenkin. No sleep till Hammersmith kuuluu myös livelevyjen parhaimmistoon, mitä olen ikinä kuullut ja muutenkin saanut sekin jo klassikkomaineen bändin levyjen joukossa. Tällä pohjustuksella äänestämään maailman kovaäänisimmän bändin parasta levyä myös perusteluineen mielellään. Oma ääni menee niukasti Infernolle, koska levyn soundit ovat loistavaa uutta Motörheadia parin heikomman levyn jälkeen. Ace Of Spades toimii, tottakai, mutta liika puhkisoittaminen ehkä vaivaa nykyään siinä joidenkin kappaleiden kohdalla omasta mielestäni.
Luulen kuitenkin myös, että varsinkin nuorempaan fanikantaan uppoavat nämä uudemmat levyt kuten Inferno, Kiss Of Death sekä uusinkin Motörizer kovaa. Vanha kunnon kokoonpano Taylor-Clarke-Kilmister oli sellainen ykkösketju, että ei sellaista enää nähdä, mutta nykyinen Dee-Campbell-Kilmister toimii todella hyvin myös ja kokoonpano onkin vakiutunut nyt jo pidemmäksi aikaa. Campbellin soolot varsinkin miellyttävät allekirjoittanutta niissä Motörhead-levyissä, missä hän on mukana ollut. Toki joukkoon mahtuu myös Another Perfect Day, sinällään hyvä levy 80-luvulta ja kitaran varressa Thin Lizzyn aikojen Brian Robertson, jonka kanssa Lemmyllä oli koko ajan vaikeuksia, mutta loistava kiekko kyseessä kuitenkin. No sleep till Hammersmith kuuluu myös livelevyjen parhaimmistoon, mitä olen ikinä kuullut ja muutenkin saanut sekin jo klassikkomaineen bändin levyjen joukossa. Tällä pohjustuksella äänestämään maailman kovaäänisimmän bändin parasta levyä myös perusteluineen mielellään. Oma ääni menee niukasti Infernolle, koska levyn soundit ovat loistavaa uutta Motörheadia parin heikomman levyn jälkeen. Ace Of Spades toimii, tottakai, mutta liika puhkisoittaminen ehkä vaivaa nykyään siinä joidenkin kappaleiden kohdalla omasta mielestäni.