Viisi matsia, jotka ovat jääneet mieleen.
1) Italia-Bulgaria 1986. Tuolloin faija lupasi, että saan katsoa matsin vaikka se myöhään tulikin. Kyseessä oleva matsi oli ensimmäinen MM-ottelu josta jotakin muistan, Espanjan skaboja kuulemma katselin mutta mitään muistoja niistä ei jäänyt iän vuoksi. Italia-Bulgaria -ottelun alla jännitettiin, saadaanko Meksikoon kuva- ja ääniyhteys, jotka pätkivät avajaisten aikana. No, peli nähtiin vaikka Stadissa ukosti ko. iltana. Pelistä jäi mieleen Bruno Conti ja Alessandro Altobelli. Altobelli teki hienon maalin, mutta toisella jaksolla Italia jäätyi täysin ja Bulgaria tasoitti.
2) Italia-Argentiina 1990. Pelillisesti ehkä hienoin Azzurri-ryhmä kautta aikojen oli kielen mitan päässä kotikisojen finaalista. Sitten se rikollinen, kaikkea muuta paitsi palloa potkinut raggarilauma meni ja tiputti Azzurrin jatkosta. Vuoden 1974 finaalin ohella kaikkien aikojen vääryys MM-skaboissa. Miten niin karmea joukkue kuin Argentiina vm.1990 edes saattoi päästä finaaliin? En vieläkään pysty katsomaan pelistä mitään koosteita...tuttaa vieläkin.
3) Hollanti-Argentiina 1998. Jos Italia on kakkossuosikki, varsinainen suosikkini yli 20 vuoden ajan ollut aina iloisesti hyökkäävä Hollanti. Tämä peli oli täynnä tunnetta, taitoa, kiihkeyttä...ja kaiken kruunasi Dennis Bergkampin uskomaton maali pelin loppuhetkillä. Hup Oranje Hup!
4) Hollanti-Länsi-Saksa 1990. Kiihkeä, tulinen kamppailu. Peli, jossa toinen maailmansota käytiin uudelleen, nyt jalkapallokentällä. Peli, jossa hollantilaiset halusivat kostaa saksalaisten tekemät vääryydet. Kaiken taustalla oli vuoden 1988 tapahtumat. Tuolloin Hollanti tiputti teutoonit EM-finaalista sillä seurauksella, että Hollannin ja Saksan rajalla ruvettiin rähinöimään. Kiviä lenteli yms. Hollantilaiset tulivat kaduille ja heittivät pyöränsä ilmaan huutaen "Me saimme pyörämme takaisin". (II maailmansodan aikana saksalaiset takavarikoivat hollantilaisilta fillareita). Kansallistunne Hollannissa oli huipussaan ja kostoa haluttiin jatkaa MM-Italiassa. Materiaaliltaan Hollanti oli kisojen paras joukkue, mutta joukkue pilasi omat mahdollisuutensa keskittymällä, yllättäen, riitelyyn.
Nämä tunteet olivat pinnassa San Sirolla 1990. Oman mausteensa toi Milan (van Basten, Gullit, Rijkaard) vastaan Inter (Matthäus, Brehme, Klinsmann). Kiihkeässä pelissä Völler ja Rijkaard hulinoivat itsensä pihalle ja sen jälkeen nähtiin hienoa peliä yhdeksän vs. yhdeksän -kenttämiehityksillä. Hollanti tuhri pelin alkuvaiheessa pari loistavaa paikkaa ja Saksa iski...taas kerran.
5) Saksa-Bulgaria 1994. Ensimmäistä kertaa tajusin, että Saksakin voi sössiä ja hävitä. Hämmästyttävä havainto:)
