Pascal Lemoix
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
MM-kisojen pelisysteemistä käydään tälläkin hetkellä keskusteluja, koska sitä halutaan muuttaa paremmaksi. Se on käynyt jo selväksi, että nykyinen järjestelmä on alku- ja välilohkoineen kankea ja epäselvä eikä lisäksi ole koville maille minkäänlainen haaste. Maita on mukana tarpeettoman monta ja niitä ollaankin vähentämässä 14:ään nykyisen 16:n sijaan. Sekin on mielestäni melko varovainen viilaus ja pikemminkin kosmeettinen muutos. Tyhjää parempi tietysti sekin, koska nykyisellään turnaus jakaantuu liian selvästi kahden kastin maihin jopa niin, että alle puolet kisoihin osallistuvista maista on sellaisia, jotka turnauksen voivat realistisesti ajateltuna voittaa. 14 maan kisoissa tasan puolella joukkueista on realistinen voittomahdollisuus.
Kisojen suurin ongelmakohta on mielestäni se, että alku- ja jatkolohkopelien merkitys hipoo olematonta ja kaikki on kiinni puolivälieristä. Puolivälierät ratkaisevat aivan liikaa. Suomessa jopa sen, onko turnaus onnistunut vai epäonnistunut. Yksi ottelu vuodessa määrittelee päävalmentajan koko työn! Kuten Juhani Tamminen mainitsi, on turnaus sen verran Lotto-mallinen, että kaikki on mahdollista.
Nykyinen pelisysteemi on tehty isoille maille liian mukavaksi. Alku- ja jatkolohkoista pääsee jatkoon väkisin. Olisi vaikeampaa olla pääsemättä pudotuspeleihin kuin päästä niihin. Suomi saattaisi edetä pudotuspelivaiheeseen, vaikka se käyttäisi playoffien ulkopuolelle jääneiden SM-liigajoukkueiden ja Mestis-joukkueiden koottua parhaimmistoa. Norjan, Saksan ja Latvian kaataminen riittää.
Systeemiä ei ole haluttu kiristää sellaiseksi, että todellista karsintaa tapahtuisi. Jos pelattaisiin nykysysteemin mukaan jatkolohkovaihe, mutta jatkoon ei menisikään neljä, vaan ainoastaan kaksi joukkuetta per jatkolohko, niin kummasti olisi haastetta. Jokaisessa pelissä pitäisi onnistua ja silti kolme kovaa maata karsiutuisi pois näissä lohkomallisissa otteluissa. Turnaus mittaisi enemmän kokonaisonnistumista kuin yhden ottelun rankkarikisan voittamista. Itse pitäisin tällaisesta muutoksesta, koska jokaisessa ottelussa olisi silloin konkreettinen panos. Nyt arvalla voi voittaa tai hävitä kaiken. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, jos joukkueelle käy kuten Tsekille kotiturnauksessaan 2004, jolloin se voitti ensin kuusi peliä putkeen ja hävisi kaiken seitsemännessä. Sellaisen salliva pelisysteemi ei mielestäni voi olla oikea. Sattuman rooli nousee liian suureksi.
Nythän pelataan kuitenkin sikäli uudenlaiset puolivälierät, että vastustajat tulevat omasta lohkosta eikä naapurilohkosta. Käytännössä Ruotsi, Tsekki ja Venäjä pelaavat siitä, kuka saa helpon vastuksen puolivälieriin. Enää hyöty ei mene naapurilohkoon kuten esimerkiksi 2007, jolloin Suomi sai Valko-Venäjän kuin taivaanlahjana vastaansa, vaikkei sitä esimerkiksi omalla lohkovoitollaan ansainnut.
Varmaankin useimpien lätkäfanien mielestä MM-turnauksessa on urheilullisesti löysää. Toki suuri yleisö havahtuu vasta MM-kisoihin ja onhan se mukava startata vappujuhlia, kun Suomi nuijii jonkun maan kaksinumeroisin lukemin. Jännittää ei tarvitse ja pääsee mukavasti humalaan, kun ottaa jokaisesta Suomen maalista snapsin. Ennen piti juoda pikemminkin vastustajan maalit... Onhan MM-kisat edelleenkin paras tekosyy maata sohvalla kolme viikkoa kaljaa juoden, mutta hieman enemmän urheilullista panosta saisi kisoissa mielestäni silti olla.
Kisojen suurin ongelmakohta on mielestäni se, että alku- ja jatkolohkopelien merkitys hipoo olematonta ja kaikki on kiinni puolivälieristä. Puolivälierät ratkaisevat aivan liikaa. Suomessa jopa sen, onko turnaus onnistunut vai epäonnistunut. Yksi ottelu vuodessa määrittelee päävalmentajan koko työn! Kuten Juhani Tamminen mainitsi, on turnaus sen verran Lotto-mallinen, että kaikki on mahdollista.
Nykyinen pelisysteemi on tehty isoille maille liian mukavaksi. Alku- ja jatkolohkoista pääsee jatkoon väkisin. Olisi vaikeampaa olla pääsemättä pudotuspeleihin kuin päästä niihin. Suomi saattaisi edetä pudotuspelivaiheeseen, vaikka se käyttäisi playoffien ulkopuolelle jääneiden SM-liigajoukkueiden ja Mestis-joukkueiden koottua parhaimmistoa. Norjan, Saksan ja Latvian kaataminen riittää.
Systeemiä ei ole haluttu kiristää sellaiseksi, että todellista karsintaa tapahtuisi. Jos pelattaisiin nykysysteemin mukaan jatkolohkovaihe, mutta jatkoon ei menisikään neljä, vaan ainoastaan kaksi joukkuetta per jatkolohko, niin kummasti olisi haastetta. Jokaisessa pelissä pitäisi onnistua ja silti kolme kovaa maata karsiutuisi pois näissä lohkomallisissa otteluissa. Turnaus mittaisi enemmän kokonaisonnistumista kuin yhden ottelun rankkarikisan voittamista. Itse pitäisin tällaisesta muutoksesta, koska jokaisessa ottelussa olisi silloin konkreettinen panos. Nyt arvalla voi voittaa tai hävitä kaiken. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, jos joukkueelle käy kuten Tsekille kotiturnauksessaan 2004, jolloin se voitti ensin kuusi peliä putkeen ja hävisi kaiken seitsemännessä. Sellaisen salliva pelisysteemi ei mielestäni voi olla oikea. Sattuman rooli nousee liian suureksi.
Nythän pelataan kuitenkin sikäli uudenlaiset puolivälierät, että vastustajat tulevat omasta lohkosta eikä naapurilohkosta. Käytännössä Ruotsi, Tsekki ja Venäjä pelaavat siitä, kuka saa helpon vastuksen puolivälieriin. Enää hyöty ei mene naapurilohkoon kuten esimerkiksi 2007, jolloin Suomi sai Valko-Venäjän kuin taivaanlahjana vastaansa, vaikkei sitä esimerkiksi omalla lohkovoitollaan ansainnut.
Varmaankin useimpien lätkäfanien mielestä MM-turnauksessa on urheilullisesti löysää. Toki suuri yleisö havahtuu vasta MM-kisoihin ja onhan se mukava startata vappujuhlia, kun Suomi nuijii jonkun maan kaksinumeroisin lukemin. Jännittää ei tarvitse ja pääsee mukavasti humalaan, kun ottaa jokaisesta Suomen maalista snapsin. Ennen piti juoda pikemminkin vastustajan maalit... Onhan MM-kisat edelleenkin paras tekosyy maata sohvalla kolme viikkoa kaljaa juoden, mutta hieman enemmän urheilullista panosta saisi kisoissa mielestäni silti olla.