Musta Nuoli
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Joukkueille, kisaturisteille, vedonlyöjille ja kapteenistoillekin on omat ketjunsa - miksei siis myös joukkueiden valmentajista voisi keskustella omassa ketjussaan?
Valmentajista riittää varmasti mielipiteitä, oli kyse sitten heidän taktisista taidoistaan, hengenluomisestaan, kokemuksestaan tai vain yleisestä olemuksestaan.
Tällä hetkellä oma ehdoton suosikkini on Latvian päävalmentaja Olegs "nuori Pena" Znaroks, tuo mursunviiksinen slaavilainen vekkuli, joka eläytyy täysillä joukkueensa mukana. Znaroks on pelaajiensa kanssa kaulailemassa rankkarikisassa, ei edes halua katsoa rankkarivetoja ja puhkeaa sitten spontaaniin riemuun joukkueen voitettua. Kerrankin valmentaja, joka antaa tunteidensa näkyä ja jolle oman joukkueen voittaminen tuottaa aitoa riemua, ei hetken hymähdystä ja kliseeautomaattivastauksia.
Znaroksilla ei toki olekaan kauaa omasta pelaajaurasta, joka loppui vasta 2002 keväällä, ja Suomen vuoden 1997 kotikisoista monet muistanevat Znaroksin viiletykset Turkuhallin jäällä. Itse olin katsomassa muistaakseni ainakin kaksi, ellen sitten kaikkia Latvian alkusarjan pelejä. Kahdeksassa pelissä tuli 10 tehopistettä, mikä ei ole huono lukema minkään maan edustajalle, varsinkaan sellaiselle maalle, joka pelasi ensimmäisiä MM-kisojaan.
Pinnalta katsoen Znaroksin totaalinen vastakohta on toinen slaavilainen virkaveli, huippuvalmentaja ja taktikko Vjatseslav Bykov. Bykovin ansiot ovat pelaajana legendaariset ja valmentajana huippuluokkaa, mutta herraa katsellessa voisi kuvitella, että Skynet unohti ohjelmoida Bykov-terminaattoriinsa kyvyn hymyillä kun Skynet lähetti Bykovin ajassa taaksepäin terminoimaan tulevaisuuden vastarintajohtajan äitimuorin.
Ilmeetön kyborgi-look on tietääkseni rakoillut ainoastaan viime keväänä Venäjän voittaessa mestaruuden. Tuossa kuvassahan Bykov hymyilee! Suupielet ovat kaartuneet ylöspäin!
http://cache.daylife.com/imageserve/0bwU22P3Spd5B/340x.jpg
Kovia valmentajia kummatkin, mutta täysin erilaisia persoonia.
Valmentajista riittää varmasti mielipiteitä, oli kyse sitten heidän taktisista taidoistaan, hengenluomisestaan, kokemuksestaan tai vain yleisestä olemuksestaan.
Tällä hetkellä oma ehdoton suosikkini on Latvian päävalmentaja Olegs "nuori Pena" Znaroks, tuo mursunviiksinen slaavilainen vekkuli, joka eläytyy täysillä joukkueensa mukana. Znaroks on pelaajiensa kanssa kaulailemassa rankkarikisassa, ei edes halua katsoa rankkarivetoja ja puhkeaa sitten spontaaniin riemuun joukkueen voitettua. Kerrankin valmentaja, joka antaa tunteidensa näkyä ja jolle oman joukkueen voittaminen tuottaa aitoa riemua, ei hetken hymähdystä ja kliseeautomaattivastauksia.
Znaroksilla ei toki olekaan kauaa omasta pelaajaurasta, joka loppui vasta 2002 keväällä, ja Suomen vuoden 1997 kotikisoista monet muistanevat Znaroksin viiletykset Turkuhallin jäällä. Itse olin katsomassa muistaakseni ainakin kaksi, ellen sitten kaikkia Latvian alkusarjan pelejä. Kahdeksassa pelissä tuli 10 tehopistettä, mikä ei ole huono lukema minkään maan edustajalle, varsinkaan sellaiselle maalle, joka pelasi ensimmäisiä MM-kisojaan.
Pinnalta katsoen Znaroksin totaalinen vastakohta on toinen slaavilainen virkaveli, huippuvalmentaja ja taktikko Vjatseslav Bykov. Bykovin ansiot ovat pelaajana legendaariset ja valmentajana huippuluokkaa, mutta herraa katsellessa voisi kuvitella, että Skynet unohti ohjelmoida Bykov-terminaattoriinsa kyvyn hymyillä kun Skynet lähetti Bykovin ajassa taaksepäin terminoimaan tulevaisuuden vastarintajohtajan äitimuorin.
Ilmeetön kyborgi-look on tietääkseni rakoillut ainoastaan viime keväänä Venäjän voittaessa mestaruuden. Tuossa kuvassahan Bykov hymyilee! Suupielet ovat kaartuneet ylöspäin!
http://cache.daylife.com/imageserve/0bwU22P3Spd5B/340x.jpg
Kovia valmentajia kummatkin, mutta täysin erilaisia persoonia.