MM-kisat – höntsää vai hieno urheilutapahtuma?

[Pavlikovsky]

Koko MM-konstruktion kannalta oli erittäin huono asia, että Kanada voitti jälleen nämä viestikisat, koska tällaisenaan koko laji loppu viimein sahaa omaa oksaansa ajan myötä entistä enemmän. Vertauskuva kansainväliseen hiihtoon ei sinänsä ole kaukaa haettua. Siellä Norja korjaa maastohiihdosta, yhdistetystä, mäkihypystä sekä ampumahiihdosta ja kaikkien näiden viestiyhdistelmistä puoli huolimattomasti 90% mitaleista ja ainoa jännityksen kohde on, että tuleeko vitosvoitto vai riittääkö vain kolmoisvoitto. Tähän itseasiassa Norja ei välttämättä tarvitse aina edes absoluuttisinta kärkeään, vaan kun taso on tarpeeksi laaja niin reservistäkin löytyy sellaista voimaa, millä voitetaan monen maan ykköstykit.

Jääkiekossa näitä Norjia on n. 4-5,5maata ja selkeiten Kanada. On huvittavaa, että ihmettelemme täällä miten MM-kisat ei Pohjois-Amerikassa kiinnosta, mutta silti sieltä kaivetaan aina lentokoneellinen "nobody" - pelaajia, jotka nykyään jo melko vaivattomasti pelaavat itsensä välierävaiheeseen ja lopulta mitaleille lähes kerrasta toiseen samaan aikaan, kun muut maat ovat erittäin riippuvaisia maansa ykköspelaajista. Tietynlaisen antikliimaksin ja muovisuuden tästä vielä tekee se, että tämä toistuu nykyään vuosittain ja vielä se, että mitä enemmän joku Kanada voittaa, sitä vähemmän se ihan oikeasti heille tuntuu merkitsevän. Ns. mestaruusjuhlat olivat eilen yhtä riehakkaat kuin joku Pitsiturnauksen voitto tai Hippohiihtojen viestivoitto.

Näitä Latvian ja Saksan ilmiöitä laji kaipaa enemmän kuin koskaan, mutta trendi on näyttänyt, että sinne nimenomaan suurten kastiin nouseminen ja siellä pysyminen on kivinen ja lähes mahdoton tie. Tietyt joukkueet sahaavat A-sarjan ja B-sarjan väliä, Slovakiat/Norjat/Sloveniat/Sveitsit/Saksat ovat sitä keskikastia, jotka joskus pystyvät pöljänä päivänä tulevat kiusaamaan, mutta taso jääkin lopilta sinne keskikastiin. Välillä kuulee lätkäpiirien naureskelevan sählyn mm-kisoille, mutta kun tätä nykymenoa katsoo, niin ihmettelen todella, että miksi.

Vaikka viskaalit mitä vakuuttelisivat, niin epäilen, että näiden kisojen tietynlainen imago kulissien takana on mollivoittoinen. Ei kansa tyhmä ole. Se, että leijonat ovat tuotteena jo ähkyssä voittaneet kaiken mahdollisen on vain osa tarinaa, mutta se, että liput hinnoitellaan kermaväelle ja jollekin messuvieraspatruunoille perustyöläisen kantamattomiin saa aikaan ajatuksen, että lajista pyritään luomaan jotain eliitin lajia ja asema väistämättä horjuu ns. maan "ykköslajina", jota se tuskin tällä menolla enää kauaa on jos enää on ollenkaan. Joku voi kaivaa halutessaan tilastoja. Kaikessa haisee mielestäni vähän sellainen rehvakkuus ja ylimielisyys. Tällaisen aatteen taakse on suomalaisen sielunmaiseman vaikea asettua kovin pitkäksi aikaa.

Ratkaisupelien tyhjät penkit olivat naurettavuuden huipentuma, joka hienosti latvialaisfanien metelin taakse saatiin siirrettyä, mutta tämä on lähinnä laastaria oikeiden ongelmien edessä. Lisäksi kisojen arvostelu tuntuu monin paikoin eri tilanteissa liittoherrainkerholle olevan kova paikka ja rivien välistä on saanut lukea, että ihon alle menee. Mielestäni yhteiskunnassa kriittinen näkökanta kuuluu journalismiin ja kaikkiin tapahtumiin eikä mikään tapahtuman järjestely ole siitä immuuni.

Epäilen, että Tampere hyötyi taloudellisesti näistä kisoista ja oikeastaan tästä kahdesta vuodesta valtavasti, mutta nyt olisi mielenkiintoista kuulla sellaista katugallupia, että mitä asioita leijonat, kotikisat, mm-kisat ja koko laji yleisesti herättää?

 

[Majoneesi]

Olen ollut noin 40 vuotta jääkiekon ystävä ja viimeiset parikymmentä vuotta kiekon suurkuluttaja. Olen aina jaksanut innostua Liigasta ja maajoukkueesta - NHL:stä nyt puhumattakaan. Jopa KHL:ää katsoin vaikka verirahaliiga oksetti alusta saakka. MM-kisat ovat olleet aina kohokohta kevääseen kuuluvana karnevaaleina, kuten vappu tai euroviisut.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun MM-kisojen osalta tuli mitta täyteen. Perustaltaan kiinnostavia pelejä jäi katsomatta ja esimerkiksi välieriä en edes muistanut. Suomen tippuminen ei paiskonut yhtään ja yksi paikan päällä nähty matsi ei sykähdyttänyt lainkaan - paitsi jälkikasvun kiinnostuksen vuoksi.

Kasvoin kiekkoon kiinni silloin, kun Neuvostoliiton, Tshekkoslovakian, Kanadan tai Ruotsin voittaminen oli aina tapaus. Usein otettiin pataan Länsi-Saksalta, joskus myös derkuilta ja oikein huonona päivänä Puolaakin vastaan oli tiukkaa. Ne olivat hienoja aikoja! Katsoin kiekkoa myös silloin, kun kiekko kasvoi Suomessa ainutkertaiseksi kansanliikkeeksi yhteistyöllä ja kaikki mukaan ottaen.

Tämän vuoden kisat olivat Suomen päässä pöhöttyneisyyden huipentuma, jossa aito fanitus oli marginaalissa. Tunne loisti poissaolollaan Tampereella. Katsokaa meininkiä Latviassa! Tuota kiekon ja tunnelman tulee olla! Niin pitkään, kun lippujen hinnoittelu viedään ison kansanosan ulottumattomiin, intohimoista katsomomeininkiä ei synny. Ihan riippumatta siitä, että paikalla on huutava akka. (Anteeksi kielenkäyttöni.)

Mielestäni MM-kisat kuuluvat edelleen kevääseen, mutta Suomeen en kisoja halua ennen kuin joskus vuonna 2035. Tarvitsemme tunnelman nöyrää uudelleen rakentamista ja tapahtumien ainutkertaisuutta ilman kaikkivoipaisen liiton loputonta ahneutta.

 

[Oles]

@Majoneesi Varmaan tämän vuoden fiilistä Suomessa latisti kanssa se, että kisat olivat toista vuotta putkeen Suomessa. Latviassa innostuttiin kovasti, kun saivat osan peleistä. Suomi kun vielä viime vuonna otti kotikisoissa mestaruuden, niin ei ihme, että näihin kisoihin ei oikein jaksanut innostua.

 

[Murkula]

Tuo kuvaus jokakeväisestä karnevaalista on aika hyvä. Ei niiden kisojen tarvitsekaan olla jääkiekkoilun absoluuttista eliittiä vaan tapahtuma jossa esimerkiksi nyt Latvian ja Saksan menestys tekee pelkkää hyvää koko lajille. Se mitä kukakin pitää huippulätkänä on vähän jokaisen tulkinnasta kiinni, mutta sitähän saa vapaasti katsoa ja MM-kiekkoa tuskin kukaan väittääkään maailman parhaaksi hokiksi, mutta kyllä se tunteita herättää siinä missä muukin urheilun seuraaminen.
Tosiaan kahta peräkkäistä vuotta samassa maassa pitäisi saada vältettyä, mutta nythän tälle oli syynsä.

Ite varailin tuossa päivällä 21.5-27.5. -2024 väliselle ajalle Prahasta mieluisan hotellin ihan kiihkeimmän sykkeen laitamilta. Laitan nämä varaukset aina aikaisin kun saa valita suht paljon laajemmasta tarjonnasta. Siellä muistaakseni ajeltiin junalla ihan hallin viereen, O2 areenahan ei ihan keskellä ole.

Että vuoden päästähän sitä taas mennään, kuunnellaan ja luetaan samat puputukset skoda cupeista ja karjalalippiksistä mutta pupattajat tuskin viettävät samaan aikaan yhtä hauskaa viikkoa.

 

[Rocco]

MM-kisat ovat sama mitä Euroviisut on musiikille.

Iso show, missä parhaat ovat aina poissa.

Euroviisut tosin ymmärtää, että se on show, eikä totinen tapahtuma.

 

[Dino]

Olen ollut noin 40 vuotta jääkiekon ystävä ja viimeiset parikymmentä vuotta kiekon suurkuluttaja. Olen aina jaksanut innostua Liigasta ja maajoukkueesta - NHL:stä nyt puhumattakaan. Jopa KHL:ää katsoin vaikka verirahaliiga oksetti alusta saakka. MM-kisat ovat olleet aina kohokohta kevääseen kuuluvana karnevaaleina, kuten vappu tai euroviisut.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun MM-kisojen osalta tuli mitta täyteen. Perustaltaan kiinnostavia pelejä jäi katsomatta ja esimerkiksi välieriä en edes muistanut. Suomen tippuminen ei paiskonut yhtään ja yksi paikan päällä nähty matsi ei sykähdyttänyt lainkaan - paitsi jälkikasvun kiinnostuksen vuoksi.

Kasvoin kiekkoon kiinni silloin, kun Neuvostoliiton, Tshekkoslovakian, Kanadan tai Ruotsin voittaminen oli aina tapaus. Usein otettiin pataan Länsi-Saksalta, joskus myös derkuilta ja oikein huonona päivänä Puolaakin vastaan oli tiukkaa. Ne olivat hienoja aikoja! Katsoin kiekkoa myös silloin, kun kiekko kasvoi Suomessa ainutkertaiseksi kansanliikkeeksi yhteistyöllä ja kaikki mukaan ottaen.

Tämän vuoden kisat olivat Suomen päässä pöhöttyneisyyden huipentuma, jossa aito fanitus oli marginaalissa. Tunne loisti poissaolollaan Tampereella. Katsokaa meininkiä Latviassa! Tuota kiekon ja tunnelman tulee olla! Niin pitkään, kun lippujen hinnoittelu viedään ison kansanosan ulottumattomiin, intohimoista katsomomeininkiä ei synny. Ihan riippumatta siitä, että paikalla on huutava akka. (Anteeksi kielenkäyttöni.)

Mielestäni MM-kisat kuuluvat edelleen kevääseen, mutta Suomeen en kisoja halua ennen kuin joskus vuonna 2035. Tarvitsemme tunnelman nöyrää uudelleen rakentamista ja tapahtumien ainutkertaisuutta ilman kaikkivoipaisen liiton loputonta ahneutta.

Tämä kirjoitus on kuin omasta kynästäni. Tosin minulla on into alkanut hiipumaan jo vähän aiemminkin ja useammat MM-kisat on jääneet hieman vähälle katselulle. Mutta nyt oli ensimmäiset kisat, etten katsonut pelejä sekuntiakaan. Uutisointeja toki seurailin ja jotain uutisklippejä näin, mutta itse pelejä en katsonut yhtään, ja pelien lopputuloksetkin tuntui täysin yhdentekevältä. Jotenkin tällainen pöhöttyneisyyden fiilis on välittynyt minullekin suomalaisesta jääkiekosta ja jääkiekkoliiton toiminnasta. Viime vuosina on tullut menestystä ja MM-kisoista tuli viime vuonna reppukaupalla rahaa liitolle, niin tuli fiilis että nyt yritettiin sitten ottaa kaikki löysät pois ja vedettiin hinnat tappiin ja voitot maksimiin. Tunnelman ja aidon tunteen kustannuksella.