Vissiin tekee ison loven, kun ei isoista maista hirveästi NHL-staroja, tai välttämättä Euroopankaan tähtipelaajia saada mukaan, jolloin alkaa joku alta keskitason KHL-pelaaja ja Saksan liigan seppä olla tavallista huomattavasti kovempaa valuuttaa.
Itse mietin eilen Teräväinen - Aho duon viimeisimpiä MM-kisoja, kun pojat kiekottelivat välillä lähes keskenään yli kahden pisteen ottelutahdilla kisoissa, että on siinä kuitenkin eroa et kun saa ihan sieltä NHL:n huipulta vain parikin kaveria kisoihin, niin iskukyky saattaa olla joukkueella heti ihan eri sfääreissä. Ja Sveitsi on sieltä saanut Hischierin ja Meierin, jotka on varmaankin parempia hyökkääjiä kuin Suomella, Venäjällä, tai Ruotsilla oli alunperin turnauksessa mukana. Sama muillakin pikkumailla, ettei siellä ole tainnut tulla hirveästi kieltäytymisiä lätäkön takaisten apujen osalta - puhumattakaan eurooppalaisista huippupelaajistaan. Tasaa mahdollisia eroja.
Starojen puutteeseen sitten lyödään vielä lyhyt, joillakin täysin olematon valmistautuminen ja verrattain vähäinen kokemus yhdessä pelaamisesta. Suomen tapauksessa vielä käytettiin valtavasti eri pelaajia EHT:llä ja ei ollut sitä parin kuukauden leiriä treenipeleineen ennen kisoja. Pohjois-Amerikkalaiset tulivat suoraan runkosarjakauden päätyttyä tänne vailla hengähdystaukoa ja ehtivät vetää vain muutamat yhteiset jäät - vissiin vain lähinnä Venäjä viitsii/ehtii tuoda kesken turnauksen enää mitään apuja ekan pudotuspelikierroksen putoajista. Tshekki oli vahva EHT-turnauksissa, mutta toi ainakin 7 ukkoa suoraan kisoihin, etten tiedä olisiko sillä kultapaineiden ja keltanokkavalmentajan ohella jotain vaikutusta. Vai oliko se EHT-menestys pelkkää illuusiota muiden maiden vain pellaillessa.
Jo Sveitsillä on vissiin aika tiivis maajoukkueryhmä, jossa porukka on tottunut pelaamaan toistensa kanssa, kun se materiaalin laajuus on vähän pienempi ja tärkeät tutut runkopelaajat pelaavat Euroopassa. Joku selostaja tarinoi, että joskus elokuussa kaikki Sveitsin NHL-pelaajatkin tulevat tavallisesti jollekin maajoukkueen leirille/kuvaustilaisuuteen aina mukaan morjestamaan porukkaa. Että siellä on pienemmällä maalla, kun asiat tehdään hyvin, runko eri tavalla jo valmiina ja porukka tuntee toisensa ja on tottunut pelaamaan toistensa kanssa. Puhumattakaan sitten kazakeista ja valko-venäjistä ja latvioista, joiden runko tulee usein suoraan KHL-joukkueesta. Parhaimmillaan ihan valmentajaa myöten.
Että kun noita isoja staroja ei tänä vuonna ole, niin tasoerot ovat jo valmiiksi pienemmät ja varmasti myös yhtenäisyys on vielä tavallistakin korostetummassa asemassa antaen ainakin etumatkaa turnaukseen. On tuttu koutsi, pelitapa, pelikaverit ja tiedostetaan varmasti, että nyt jos koskaan on näissä kisoissa mahdollisuus onnistua historiallisen hyvin. Ja kyllähän esimerkiksi tuo Sveitsin ja Saksan kiekko on kokonaisuutena mennyt eteenpäin ja menestystä on aiempinakin vuosina nähty arvokisoissa, ettei tässä kai pitäisi olla kovin yllättynyt enää.
Kisojen kiinnostavuus on ihan uusissa sfääreissä, kunpa joka vuosi kykenisi tarjoamaan tällaisia tuloksia. Joka vuosi on ollut niin pitkästyttävää lopulta katsoa tätä 1,5 viikon alkusarjaa. Vaikka välillä on itse kukin iso maa joutunut vähän jännäämään, niin harvemmin jatkosta on kukaan siltikään oikeasti jäänyt. Nyt sinne saattaa jäädä peräti kaksi isoa alkusarjaan ja se on jopa todennäköistä. Ja muutenkaan ei ole mitään 6-0 kiekotteluja hirveästi nähty, vaikka britit, Italia ja Norja nyt vaikuttavat olevan muista pahemmin jäljessä. Norjallakaan ei tilanne varmaan ainakaan parane tulevina vuosina, kun nämä viimeiset kovat yli vuosikymmenen mukana olleet runkopelaajat jäävät jossain vaiheessa pois.