Kuntasektorin palvelutuotanto organisoitava täysin uudestaan, tuotantotavoista ja organisaatioista alkaen. Eivätkä pelkät kuntaliitokset riitä, itse asiassa on mentävä pidemmälle ja syvemmälle kuin mitä Kainuun maakuntahallintoa koskevassa kokeilussa juuri parhaillaan tehdään.
Yllättävää kyllä, asia on kaikein polttavin ja akuutein pääkaupunkiseudulla, eikä siis suinkaan "Kepulandiassa" ( ~ "Blast from the Past: The Most Authentic Experience of Darkest Africa").
Kuntapäättäjien ja luottamushenkilöiden sangen kirjava "taso" on suurin yksittäinen uhka ihmisten hyvinvoinnille ja yhdenvertaisuudelle! (Hallitus ja valtiovalta näissä kaikkein konkreettisemmin ihmisten elinoloja koskettavissa kysymyksissä ovat suhteellisen pieni tekijä, eikä asia muuttuisi, vaikka pääministeriksi huudettaisiin vitt*jen, saat*noiden ja perk*leiden siivittämänä Johanna Tukiainen ja Kelaan valittaisiin vastaavasti joku Obergruppenführer.)
Kysymys paikallisdemokratian toteuttamisesta on mietittävä täysin uudelleen, sillä se ei voi tulla sosiaali- ja terveyssektorin palveluiden saatavuuden ja tason kustannuksella. Moraalittomat ja idiootit voivat toki vielä tulevinakin vuosikymmeninä äänestää toisia moraalittomia ja idiootteja, mutta ilman kolmansille osapuolille tästä syystä aiheutuvia vahinkoja. Että näin oikeusvaltiossa.
Koulutuspolitiikkaa on järkeistettävä, kuten yliopistojen puolella juuri parhaillaan tehdään. Yksikin kv-vertailuissa "oikeasti" pärjäävä tutkimusyliopisto maksaa itsensä ennen pitkää takaisin, niin julkiset kuin yksityisetkin panostukset siihen. Jos niitä saataisiin jopa "kolme" (Aalto, HY ja maakuntayliopistojen nykyistä syvempi "allianssi"), niin henkiset edellytykset kansantaloudenkin edistämiseen olisivat sitä myöten selvät, muiden korkeimmalle opetukselle asetettujen päämäärien ohella.
Maakuntasarjassa kyllä mennään vielä tässä vaiheessa, eikä edes 1900-luvun alkupuolen tasoa olla saavutettu. Huipulla tulee, eikä siellä ole happea loikoilua varten.
Mistä syystä tosiasiallisesti merkitsevämpää on tarkastella kokonaan uudelleen tätä "varastoon kouluttamista". Kierot kannustimet pois kaikilta koulutusjärjestelmän tasoilta, koskee sekä asiakkaita että erinäisten projektien toteuttamiseen erikoistuneita virityksiä.
Työn tekemisen on kannatettava aina, niin pitkälle kuin sitä voidaan vain julkisin toimin edistää, eikä mikään työ saa olla liian "vähäpätöistä" ettei se tekijäänsä kiittäisi! Ei, ei mennä seksityön tai jonkun muu ääriesimerkin puolelle, mutta työlainsäädäntöä ja työmarkkinoita on jatkuvasti kehitettävä, demokraattisia ja yli alojen ylittäviä tekijöitä huomioiden, ilman kuitenkaan kaiken lamauttavaa perinnejärjestöjen "periaatteesta kaikkea vastaan" -asennetta.
Perusturva itse asiassa syntymäviattomien ja heikoimmassa asemassa olevien osalta tulee paranemaan (kohtaanto-ongelmat riivaavat sitä byrokraattisten toimintatapojen ja -mallien maailmassa), mutta ansiosidonnaiset etuudet muuttavat muotoaan ja painotustaan.
Kansalaisten aktivoiminen jo ennen ongelmien syntymistä ja pahenemista otettava tarkastelun keskiöön, vaikka esimerkiksi nykyiset julkisten ja yksityisten osapuolien tilinpitotavat eivät suosikaan kuin jälkikäteistä reagointia. Paradigma muuttuu ja eksternaliteetit vähenevät!
Kaiken kaikkiaan elämä tulee 20 vuoden päästä olemaan monipuolisempaa, sisällöiltään rikkaampaa ja ekologisempaa kuin tällä uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Globaalisti. Autojakin on, eikä ostovoima ole ainakaan vähenemään päin, Suomen suhteellisen kompaktin koon ja siten vikkeläliikkeisen vientivetoisen talouden ja yhteiskunnan rakenteen huomioiden. (Ei naureta siellä takarivissä, maa- ja metsäsektori ei ole ainoa taloudellisen aktiviteetin sektori Suomessa, mutta kiitos siitä EI kyllä kuulu nykyisille poliittisille ja korporatiivisille rakenteille, päinvastoin...)
