Tuli illalla hakattua Dying Light 2 päätarina päätökseensä ja kokonaisuudessaan jäi positiiviset fibat pelistä.
Graaffisesti parannukset jatko-osassa oli luonnollisesti isot, sillä olihan edellisen osan julkaisusta kulunut vuosi poikineen (2015).
Tarinallisesti peli sai ainakin allekirjoittaneen koukkuun ja lopulta tuo ensimmäinen osa lisäreineen jäi minun papereissani tämän varjoon. Ensimmäistä osaa ei tarvitse tätä varten pelata läpi, sillä kuvitteellinen Harranin kaupunki lähinnä mainitaan pariin otteeseen sivulauseessa.
Haastavammaksi tämän tekee tosiaan se, että kykyjä on karsittu paljon ja alussa esim. stamina ei tahdo riittää korkeampiin rakennuksiin kiipeämiseen. Kykyjä saa kuitenkin kehitettyä hyvin tarinan edetessä ja pelityyli on aika vapaa. Mitään sivutarinoita ei periaatteessa tarvitse tehdä, mutta pelissä on paljon valintatilanteita, jotka vaikuttavat minkä lopputuleman pelistä saat. Mallia menetkö Ärrälle ja pistät kivitalon kiinni lottokuponkeihin vaiko menet töihin ja kerrytät hiljalleen kinkkua leivän päälle. Pelissä on viisi erillaista lopputulemaa, joihin valinnat vaikuttavat.
Yö oli tässä mielestäni merkittävämmässä roolissa, kuin edeltäjässään, jonka likimain pystyy pelata suoriutumalla safe houseihin ja nukkumalla yön yli. Öisinhän siis zombeja muistuttavat olennot muuttuvat nopeiksi, voimakkaammiksi ja veemäisemmiksi ja tilanne on päällä enemmän kuin usein. Toisin kuin edeltäjässään, jos tässä haluaa kehittää välineistöään (vaikkapa nyt medipackeja), joudut keräämään kuolleiden pudottamia trophyja ja oman havainnon mukaan näitä saa vain öisin. Liikaa spoilaamatta oman haasteensa tuo myös omalla meterillä seurattava aikaraja, joka vähenee pimeässä tai tietyn aineksen kanssa kosketuksissa olemalla ja noutaja tulee jos ei tule toimittua asian eteen ajoissa.
Kuriositeettinä omalla läpipeluullani en ampuma-aseisiin törmännyt, kun ensimmäisessä osassa näitä oli varastoksi asti.
Viikko alkanee ja jatkunee jääneiden sivutehtävien perkaamisella, kun odottelee loppuviikosta koittavaa Horizon Forbidden Westin julkaisua.
