Vasemmistoliitto melko selvä ykkösinhokki. Kommareita ja muita anarkistihäiriköitä. Vaikea löytää mitään hyvää sanottavaa. Tosin rasvakourakommari ja korpikommari ovat huomattavasti vähemmän vastenmielisiä kuin ideologiset marxilaiset. Tämä on kai sitten sitä persujen tuomaa suvaitsevaisuutta :). Niin tai näin, vasurit on puolueena mahdoton äänestettävä edes ajatuksen tasolla.
Vihreät "hyvä" kakkonen. Periaatteessa samaa jengiä kuin vasurit, lisättynä parilla siedettävällä "talousliberaalilla". Vesimeloni kuvaa hyvin stereotyypistä vihreää: Päältä vihreä ja sisältä punainen. Ei samanlaista historian painolastia kuin vasemmistoliitolla, vaikka niitä "ex"-stallareita om vihreissäkin pyörinyt.
Kolmosena demarit. Vähälahjaisten holhoajien kanakerho. Lisäksi niitä vain valitettavasti kuhisee edelleen virkamiehistössä ja valtion suojatyöpaikoissa, joten jonkinlaiseen hallitysyhteystyöhän niiden kanssa pitää vieläkin kaikkien olla valmiita. Toisaalta persut eivät ehkä olisi kasvaneet näin suureksi, jos herravihasta ja kateudesta elämäniloa saava tietty äänestäjäsegmentti ei olisi siirtänyt ääniään persuihin. Eli jotain positiivista vaikutusta demareillakin, joskaan ei itse puolueella.
Nelosena rkp. Yhden asian edunvalvontapuolue, missä on lisäksi liikaa seinähulluja kukkahattutätejä. Kaikki on kuitenkin lopulta kaupan, paitsi ruotsinkieli. Mukana joitakin järkeviä (mies)porvareita, joiden kanssa pystyy yhteistyöhön, jos kielikysymys ei ole kompromissilistalla.
Viidentenä kepu eli maalaisliitto. Paljon vastenmielisen oloisia niljakkeita, jotka ovat hyvin samaa rotua kuin persujen ns. kauhusiipi niikkoineen ja oinosineen, mutta sisäsiististi poliittisesti korrekteja. Erona se, että tyypillisen puolueessa toimivan kepujuntin mielestä humanitaarinen maahanmuutto on hyvä asia, koska maine (niin ja koska humamut eivät tule heidän perunapelloilleen, vaan pysyvät kaupungeissa). Monilla kepulilla ei ole kuitenkaan mitään ideologiaa vallanhalun ja jyväjemmaamisen lisäksi, joten heidän kanssaan pystyy yhteistyöhön - kun vain varautuu selkäänpuukotukseen joka nurkan takana. Sipilä-nimisen kuplan puhkeamisen jälkeen kepusta riittää taas äänikauraa kolmelle muulle suurelle puolueelle, tai ainakin persuille ja kokkareille.
Kuudentena "inhokkina" krisut. Nuorena vihaisena miehenä olisin varmaan angstannut heidät top-3 inhokkeihin, mutta arvokonservatismi on näinä aikoina lähinnä sympaattista, jos ei laske uskontoa. Eikä se uskovaisuuskaan häiritse, jos se pysyy henkilökohtaisena vakaumuksena ilman hihhulipolitiikkaa. Olisivat kuitenkin ehkä suurempana haitallinen puolue kukkahattuiluineen; nyt pienpuolueena enemmänkin harmiton hurskastelijoiden kerho. Lisäksi persujen kautta on kai tullut tiettyä "pakkosuvaitsevaisuutta" kd-tyyppisiä ihmisiä kohtaan. Ja kieltämättä tietyille persuille kd tuntuisi sopivammalta puolueelta.
Kokkareita ja Persuja(Halla-ahoa) olenkin äänestänyt, vaikka haukkumista niissäkin puolueissa kokonaisuutena riittäisi. Kokoomusta en enää äänestä, ellei sitten Susanna Kosket ja Wille Rydmanit syrjäytä kokoomusjohdon "fantasista" koplaa tujusineen, kataisineen ja stubbeineen. Ei tule tapahtumaan lähitulevaisuudessa, vaan kokoomus pysyy ämmäpuolueena näillä näkymin pitkään. Lisää pyhää euroa, maahanmuuttoa ja ruotsinkieltä lisättynä sateenkaarihömpötyksellä.
Muutosta en laske tässä tapauksessa eduskuntapuolueeksi, enkä kyllä äänestäisikään.
Persut karistavat pikkuhiljaa lukuisia hygieniaongelmiaan ja amatööripuuhastelua harteiltaan, mutta luulen, että mieleiseksi puolue kokonaisuutena voi muuttua vasta kun esim. Jussi Niinistö nousee johtajaksi, eikä populismi ole enää itseisarvo. Niinistökään ei kuitenkaan pysty ratkaisemaan tiettyä perusongelmaa perussuomalaisissa. Suurin ristiriita persujen sisällä ei suinkaan ole median rakastama "maahanmuuttokriittiset vs sympaattiset smp-lantsarit" -teema (mikä on pitkälti fiktiivistä toiveajattelua) vaan ihan talousnäkemykset. Eurokriisi pitää vielä PS-rivit näissä asioisssa näennäisen yhtenäisenä, mutta sekin kriisi loppuu joskus. Persujen sisällä on vasemmistoliitosta kokoomuksen oikeaan laitaan taloudesta ajattelevia ihmisiä (vasen siipi kuitenkin enemmistönä), joten pragmaattista olisi, ettei PS tavoittele koskaan esim. valtionvarainministerin salkkua vaan pysyy hallitusagendaltaan muissa (arvo)kysymyksissä. Eurokriisin loputtua on oltava valmis tukemaan hallituksessa kokoomusta, kepua tai demareita ( niiden kannatuksesta riippuen) verotuskysymyksissä ja tehdä vastaavasti vähemmän kompromisseja esim. maahanmuuttopolitiikassa, kriminaalipolitiikassa ja puolustuspolitiikassa.
Huomasin kyllä jo kirjoittaessa, että vähän repesi persuketjun puolelle, mutta jätän tänne, kun en aio varsinaisesti jäädä keskustelemaan.