Mutta eipä sitä tullut oikein tajuttua että kuinka paljon se liigan mielenkiintoon vaikutti että siellä oli se suosikkijengi jonka kanssa myötäeli. Nyt liigasta on tullut sellainen tunne neutraali liiga josta vain katselee liigan tuloksia ja lukee uutisia vain lähinnä otsikkotasolla. Mikä nyt on oikeasti sääli kun pikkuisesta pojasta asti olen liigaa suurella mielenkiinnolla seurannut.
Onhan se ihan selvä, että helposti nimenomaan tuo tunneyhteys liigaan katkeaa, jos ei ole sitä omaa seuraa, jonka kanssa myötäelää hyvät ja huonot ajat. Tuskin itsekään pahemmin enää liigaa seuraisin, jos Kerho sieltä poistuisi. Tunneyhteyttä löytyy kyllä muihinkin joukkueisiin, mutta nimenomaan vastustajan roolissa. Näistä HIFK, TPS ja Ässät (vuoden 2006 johdosta) ne läheisimmät. JYP otti ison askeleen tähän joukkoon viime keväänä. En vähättele ketään, en vihaa, enkä oikeastaan symppaakkaan. Jokereihin oli ehkä ainoana vastustajana sellainen vihasuhde, kun se niin kovin vaikea kanto oli kaskessamme vuosikaudet. Tuotti kyllä suunnatonta tyydytystä, että Kerho oli viimeinen joukkue, jolle Jokerit liigassa hävisi. Ei nämä muut joukkueet kuitenkaan merkitsisi enää mitään, jos eivät olisi nimenomaan Kerhon vastustajia.
Tästä samasta syystä ei tule enää seurattua esim. NHL:ää muuta kuin otsikkotasolla. Aivan sama mulle, vaikka siellä peli on "tasokkaampaa", koska se ei tunnu miltään ilman vahvaa tunnesidettä johonkin joukkueeseen. Poikkeuksen tekee Kerhotaustaisten pelaajien otteiden seuraaminen siellä, eli nyt esim. Saroksen otteita on tullut vähän tarkemmin seurattua.