Kymmenen vuotta sitten Nirvanan Nevermind iski päin näköä kovaa ja tarkasti, enkä tainnut olla ainoa. Voitaisiin jopa sanoa, että tuosta levystä alkoi hieman vakavampi musiikkiharrastus, ja mielestäni kyseinen levy kuuluu edelleen aivan terävimpään kärkeen omalla suosikkilistalla. Lisäksi Pearl Jamin Ten ilmestyi tuohon aikaan, mutta itse bändistä olen alkanut pitämään vieläkin enemmän vasta myöhemmin. Nuo kaksi taitavat itseasiassa olla ainoat bändit, joita tulee vieläkin säännöllisesti kuunneltua.
Nirvanan ohella Guns n´Roses oli toinen ehdoton suosikkini. Bändit levyjä jaksaa kuunnella vieläkin aina välillä, mutta jotenkin ne ovat jääneet vähän unholaan. Muuten musiikkimakuni painottui tuonne hieman raskaammalle osastolle eli Metallica, AC/DC, Slayer ym. Metallibändeistä tosin ehdoton suosikkini tuolloin oli Pantera ja tämä johtui ennenkaikkea Vulgar Display Of Power -nimisestä albumista. Tuosta levystä lähti taas liikkeelle minun metallikauteni, joka kukoisti jonkin aikaa, mutta taitaa tuokin levy nykyisin vain pölyttyä hyllyssä.
Itseasiassa olenkin myynyt suurimman osan vanhoista levyistä pois, koska en yksinkertaisesti ole jaksanut kuunnella niitä enää pitkään aikaan. 90-luvun alussa aloittivat monet nykyiset suosikkini, kuten Manic Street Preachers, Radiohead jne, mutta eihän vakavastiotettava metallimies voinut kuunnella moista roskaa.. Eli kyseisiä ja monia muita tuolloin aloittaneita bändejä olen alkanut kuuntelemaan vasta hieman myöhemmin.