Mitä ja miksi seuraat NHL:ää 2021–2022?

[Oskar]

Anaheimiä seurailen ja odotukset kauteen on melko alhaalla. Ehkä Zegrasin läpimurtoa odottelen jo nyt.

 

[laamis]

Aikoinaan seurasin/fanitin Detroitia, lähinnä yksilöiden takia, myöhemmin seurasin lisäksi predatorsia. Nykyään en varsinaisesti fanita enää ketään, vaan enemmän seuraan yksilöiden menestystä.
Detroitin ja Predatorsin kiinnostavuus romahti mielenkiintoisten pelaajien poistuessa. Tähän kuuluu esim Holmström, Lidström, Datsyuk, Yzerman, Arvidsson, Filppula, Rinne jne

Nykyään katselen koosteita, tilastoja ja yksittäisiä otteluita, ottelut valitsen sen yksilöiden perusteella. Tod näk tulee katseltua Canucksin (Höglander, Hughes, Petttersson), Toronton (Matthews, Marner, Nylander),Avalanchesin (ykkösketju, Burakovsky, Makar) ja Oilersin (McDavid, Puljujärvi, Draisaitl) pelejä.
Nykyseuraamista voisi ehkä kuvailla yksilötason gloryhunttaamiseksi.

Lisäksi koitan vähän seurata junnuja ja ”junnuja”.

Edit: täsmennyksiä ja räikeä kirjoitusvirhe korjattu

 

[Hiltsu04]

Jetsin otteita tulee tietysti seurattua, ja sen lisäksi etenkin suomalaispelaajia. Jos muutama tulevalla kaudella seuraamani pelaaja pitäisi mainita, niin varmaan ainakin Puljujärvi, Laine, Juolevi, Ristolainen ja Kakko, toki muutkin.

Näiden lisäksi myös Ovechkinin ennätysjahti kiinnostaa, samoin se millaiseen pistetahtiin McDavid pystyy normaalilla kaudella. 150 pistettä on nyky-NHL:ssä aika utopistisen kuuloinen lukema, mutta McDavidille se on mahdollista ilman loukkaantumisia.

Tietenkin myös Seattlen otteet ovat seurannassa, mielenkiintoista nähdä mihin Kraken yltää. Vegasin menestyksen jälkeen ainakin odotukset ovat tapissa.

 

[teemu_s]

Omia seurannassa olevia juttuja änärissä tulevalla kaudella:

Go Habs Go! Miten joukkueen ja etenkin nuorten pelaajien kehitys jatkuu? Toivoisin että Kotkaniemi ottaa parikin isoa kehitysloikkaa eteenpäin NHL-sentterinä.

Florida ja Carolina. Parhaimpien suomalaispelaajien menestysodotuksia on mukava jännätä.

Ovechkin - 165 maalin haaste. Meneekö Gretzkyn ennätys rikki ja riittääkö siihen uusi sopimus eli viisi vuotta?

Pate Laine. Tukka ja viikset pois ja kiekkoa maaliin.

 

[nuck]

Oman suosikin mestaruuden kokeminen ja todistaminen on toki upea kokemus, mutta toisaalta sen jälkeen ei ole kuin yksi suunta ja se on alaspäin. Joukkueen evoluution todistaminen on ehkä kuitenkin se kaikkein mielenkiintoisin asia matkan varrella. Näin sen koen.

Kieltämättä sitä on joskus tullut leikittyä ajatuksella, "mitä teen jos?" Vancouver on ollut tuon noin 30 vuoden fanittamiseni aikana kaksi kertaa finaaleissa ja hävinnyt molemmat sarjat seitsemännessä pelissä. Ilves voitti mestaruuden silloin kun olin kymmenen ja ollut pari kertaa myös finaaleissa. Kumpikin on ollut lähellä, mutta ei sitten kuitenkaan riittävän lähellä vaan oikeastaan aika katkerasti joutunut nielemään tappiot ja toteamaan vastustajan lopulta paremmaksi.

Ilveksen mahdollista mestaruutta todistaisin varmaan paikan päällä ja voitto veisi keltavihreään kevääseen ja siitä mihin sitten veisikään.. mutta ei välttämättä seuraavana päivänä töihin. Vancouverin mestaruus taas... tulisikohan sitä todettua "tässäkö tämä nyt sitten oli?" vai ostettua siltä seisomalta lentoliput Vancouveriin juoksemaan sekopäisenä liikenteen sekaan pitkin Robson Streetia Canucksin lipun kanssa? Ehkä totuuus löytyisi tuosta välistä, mutta 10 vuotta sitten minä jo katselin lentoja ajatuksella "siltä varalta että jos". No ei tullut lähdettyä sitten.

Kummassakin tapauksessa uskoisin voiton hetken jäävän mieleen vähän kuin Suomen maajoukkueen ensimmäisen kultamitalin, mutta vielä pidemmän odotuksen kanssa. Tai itse aloin uskoa Suomen voittavan "vielä joskus mestaruuden" vasta 1980-luvun lopussa ja siihen nähden se tuli kuitenkin aika nopeasti - ainakin jos sitä vertaa näihin kahteen muuhun joukkueeseen, mitä odottelen edelleen.

Noinhan tuo asia varmasti kuitenkin lopulta on kuten sanoit, että se matka tästä tekee oikeasti mielenkiintoisen. Se pitkä rakennustyö mitä noihin vaaditaan ja seuran mukana eläminen hyvissä ja huonoissa hetkissä. Päivittäinhän sitä tulee mietittyä vuoden ympäri kumpaankin seuraan liittyviä tilanteita yhä edelleen ja onneksi nykyisin pääsee myös helposti omalta kotisohvalta tai vaikka laiturin päästä näihin keskusteluihin mukaan tai lukemaan toisten näkemyksiä.

Jos tässä olisi jaksanut roikkua mukana vain ja pelkästään sen voiton vuoksi nämäkin vuodet, saisi olla kyllä melkoinen masokistiluonne. Vaikka omat suosikkijoukkuevalinnat voivatkin siihen nytkin viitata, niin kyllä kumpaakin seuraa kohtaan on taustalla aito rakkaus ja välittäminen ihan siihen joka päiväiseen tekemiseen. Lopulta se viimeinen jokapäiväisen tekemisen onnistuminen voi olla jo niin pienistä asioista kiinni, että siihen tarvitaan mukaan myös onnea. Ehkä vielä joskus...

 

[ipaz]

Kuten jo pitkään, niin kaikkia, tasaisesti ja melko puolueettomasti. Jotain sympatiajoukkueita on vaihdellen vähän kausittain. Minkään joukkueen faniksi minua ei voi sanoa, vaan fanitan yleisesti koko NHL:ää. Mahtava liiga.

Tulevalla kaudella mielenkiintoni kohdistuu varmasti Floridan nousujohtoiseen menoon, Kekäläisen kuvioihin Columbuksessa, sekä molempiin Albertan joukkueisiin, koska preeria-Kanada. Myös Rangers, Canadiens ja Blackhawks ovat tulevalla kaudella mielenkiintoisia tapauksia. Enkä halua unohtaa Ottawaa. Siellä on kasvamassa jotain suurta, vaikkei hillopurkki vielä ensi kaudella kunnolla aukeaisikaan.

 

[Stig Jenssen]

Seurailen erityisesti joukkueiden rakentamista pitkällä tähtäimellä. Tämä tuo mielestäni mielenkiintoisimman näkökulman joukkueisiin. Columbuksesta on muodostunut tämän hetken seuratuin joukkue ja tähän vaikuttaa varmastikin se että meille suomalaisille erityisesti on saatavilla Kekäläisen muodossa omanlaista tietoa ja samaistuttavampaa tietoa siitä mitä kentän ulkopuolella joukkueissa tapahtuu. Jokseenkin myös Columbuksen marginaalisempi kannattaminen on ollut mukava juttu.

Muita joukkueita joita olen seuraillut on ollut Islanders ja kuten joku muukin yllä niin Devon Toewsista muodostui myös minulle mielenkiintoinen pelaaja. Tykännyt paljon pelaajan suorituksista.

Anaheim on alkanut nostamaan kiinnostustani tulevaisuuteen nähden Dostalin ja Zegrasin muodossa. Aiemmin olen seurannut erityisesti Bostonin ja Bluesin taivalta.

Pääsääntöisesti ”suomalaisjoukkueet” kuten esim. Carolina ja Dallas eivät ole kiinnostustani herättäneet sillä että siellä pelaa suomalaisia.

 

[Hauntti]

Kiinnostaisi tietää, että missä promilleissa tämä avaus on tehty?

Seuraan Bostonin fanien hidasta mutta varmaa kääntymistä Linus Ullmarkia vastaan.

 

[kharon]

Kiinnostaisi tietää, että missä promilleissa tämä avaus on tehty?

Ihan asiallinen avaus, monenlaista fania ja seuraajaa tälläkin palstalla. Ihan kiva tietää, miten ja millä perusteella kukakin seuraa joukkueita.

Itseäni kiinnostaa suomalaisten menestys. Rangers ja Kakko saa sillointällöin jopa heräämään kesken yön. Carolina ja Colorado sekä silloin tällöin Edmontonin peljä tulee seurailtua. Floridaa nyt varmaan ensi kaudella enemmänkin, jos kentällä painii sekä Barkov, että Lundell.

 

[Rambokala]

Suomalaisia lähinnä seuraan ja heidän jengejään kannatan. Pelaajien matkaa räkänokista mahdollisiksi NHL pelureiksi on hauska seurata.

 

[Eddie]

Aikoinaan NHL seuraaminen lähti Gretzkystä ja Kurrista. Silloin sitä oli alakoululainen, eikä tietoa ollut mistään paitsi, että Gretzky oli maailman paras ja suomalainen Kurri pelaa sen kanssa ja tekee maaleja. Sittemmin muistan nähneeni televisiosta Edmonton-Boston finaali sarjan tai ainakin osan peleistä ja siitä kai se lähempi seuraaminen lähti. Muistan otsikot, että Tikkanen varjosti Boston tähden Craig Janneyn sairaalaan. En muista mistä oli kyse. Edmontonista tuli siten myös suosikkijoukkue.

Sittemmin on tullut seurattua suomalaisia ja lähinnä Selännettä, Koivua jne. Edmonton on pysynyt suosikkina, mutta tiiviimpi seuraaminen katkesi pitkäksi aikaa, kun Kärpät vei suuremman huomion siinä 1996-2015, eikä NHL oikeastaan isommin kiinnostanut. Suomalaisten tehoja on tullut seurattua, kuten myös Edmontonin (vaatimattomia) otteita tulosten tasolla. Vuonna 1998 näin Madison Square Gardenilla Rangers-Oilers matsin. En varsinaisesti sitä mennyt katsomaan, mutta avautui mahdollisuus mennä sinne edullisesti. Samaan aikaan Yankees pelasi Super seriesiä, joten nykiläisiä ei paljon lätkä kiinnostanut. Hallissa oli paljon tyhjiä paikkoja. Ottelussa pelasivat mm Gretzky, Tiki ja Niinimaa.

Suljetun liigan mielenkiinnottomuus alkoi kasvaa totaaliseksi siinä 2015 tienoilla, eikä Kärpätkään enään napannut ihan hirveästi. Sittemmin alkoi änäriin mennä Ahoa, Lainetta ja Puljua.. Ja aloin taas kiinnostua.

Mainittakoon, että pelien seuraaminen on tuskallista, jos sitä katsoo vaikka yhden suomalaisen kautta. Tästä syystä en nauti hirveästi vaikkapa Carolinan peleistä. Sitä vain odottaa, että milloin Aho on kentällä ja usein ei tapahdu mitään ihmeellistä. Siinä ei ole oikein mitään tolkkua, kun aina odottaa Ahon kenttää jäälle. Niinpä vanhan suosikin Edmontonin pelit ovat nousseet pääpeleiksi. Toki niissäkin alkuun odottelin Jessen vaihtoja, mutta koska joukkue kiinnostaa, on pelejä paljon mukavampi katsoa.

Olen huomannut, että en oikein jaksa katsoa matseja, jos en välitä kummastakaan joukkueesta. Koen äärimmäisen turhauttavaksi tietyn tai tiettyjen pelaajien seuraamisen, se ei tee pelistä kovinkaan nautittavaa. Onneksi on lapsuudesta Edmonton.

 

[PetriVaris]

Lempijoukkuetta ei löydy, mutta aamuvuoroon mennessä kerkeää katselemaan länsirannikon jengien matseja ja vastaavasti iltavuorosta päästyä tulee katseltua itärannikon pelejä.

 

[Mängimies]

Nyt kertoo unibet näyttävän kaikki matsit unibet-tvstä alkuperäisselostuksella. Mitenkähän tuon toimintavarmuus?

Laatu ei ole priimaa, mutta kyllä toimintavarmuus ihan hyvä on. Kunhan ko. lafkalle on pelitili ja pelitilillä rahaa, niin homma pelaa.

 

[Vikidiviimenen]

Kyllähän ne suomalaisten edesottamukset eniten kiinnostaa, Kakko, Välimäki, Jokiharju, Lundell, Heinola jne. etunenässä.

 

[Taituri]

OVECHKIN. Olen tainnut aikaisemminkin sanoa, mutta itselläni urheilun seuraaminen ylipäätänsä tapahtuu enemmänkin yksilöiden kautta. Ja syyt yksilöiden seuraamiselle voi olla todella kummallisia.
Tällä hetkellä ei oikein ole edes NHL:ssä itselleni sellaista "numero Uno"-joukkuetta.
Mutta Ovechkinin uusi sopimus pitää mielenkiintoa tarpeeksi yllä. Ollaan todella kaukana siitä, että Gretzkyn ennätys rikotaan, mutta kyllä tässä voidaan ruksata taas yksi loota asioista " tämän pitää tapahtua, jotta ennätys on mahdollista rikkoa".

Joukkueista, Washingtonia tulee seurattua Ovien takia, mutta "paloa" joukkuetta kohtaan ei oikein enää ole.
Sen verran urheiluromantikko olen, että tykkään vähän niistä "ryysyistä rikkauksiin"-tarinoista, että jotain altavastaaja porukkaa tulee vähän stalkkailtua.

Ja sit tulee tämä suomalaisedustus.
Ristolaista tulen yytsimään, koska siitä on tullut niin iso haloo.
Sitten jos joku suomalainen peluri intoutuu koviin tehoihin, tai saadaan joku vanha jermu (aka Filppula) kehiin, niin sitä seuraillaan.
Myös jos syntyy suurta draamaa, niin kyllähän se herättää meikäläisessä mielenkiintoa (tiedäthän, änärin Salkkarit).
Sit jos tulee suomalaisittain vaisu kausi, eikä Ovie tee maaleja, niin ei tule kyllä pahemmin edes seurattua, mitä rapakon takana tapahtuu.

Käytännössä seuraaminen tapahtuu Jatkiksen NHL-palstan suurkulutuksella, muutamana aamuna viikossa maalikoosteita, weird nhl ja mainittavat tapahtumat.
Kaudessa katson varmaankin 5-20 matsia, riippuen tapahtuuko mitään sellaista, mitä on mielenkiintoista seurata.

Ja pudotuspeleissä myös todella suuri vaikutus sillä, mitä kauden aikana on tapahtunut. Jotain jännää ja sytyttävät, niin katson joukkueen kaikki matsit!

PS. Nyt kun mietin asiaa, niin Crosby-Malkin, sekä Toews-Kane tulee olemaan mun tutkalla. Alkaako ikä tekemään tuhojaan vai vieläkö löytyisi tie terävimpään kärkeen. Hyvää yötä!

 

[Logan]

Jääkiekon takia. Colorado Avalanche tärkein, mutta tulee muita pelejä katseltuja. Pelit valikoituu kyllä yksilöiden ja pelin panoksen mukaan. Suomalaisia tulee seurattua vaikka en mikään nationalisti ole. Nykyään katselu on niin helppoa että helposti voi seurata.

Sitä jaksan ihmetellä että on jotenkin hienoa katsoa pelit suorana ja siitä moni kehuu että herää katsomaan. Eihän siinä ole mitään järkeä vaikka herätä yöllä 3 katsomaan peliä. Jälkilähetyksessä voi kelata mainokset pois ja pelin katsoo 1,5 h aikaan. Toki jos ei töitä tai vuorotyöt niin sitten eri asia. Länsirannikon pelithän on katsojille parhaita. Peli alkaa 5.30. Heräät kattomaan 6.30 ja 8 peli on purkissa.

 

[red.machine]

– Carolinan pelaaminen kokonaisuudessaan: pystyykö Canes' ottamaan sen seuraavan stepin ja etenemään finaaleihin? Ja jos/kun vastaan asettuu Lightning tai Bruins jossain vaiheessa pudotuspelejä, niin olisiko tällä kertaa hurrikaaniksilauman vuoro juhlia?
– Ovetškinin Gretzky-jahti
– Slovakkipelaajien edesottamukset
– Puljujärvi
– Pelien taktiset elementit.

Siinäpä varmaan ne keskeisimmät.

 

[Alamummo]

Sitä jaksan ihmetellä että on jotenkin hienoa katsoa pelit suorana ja siitä moni kehuu että herää katsomaan. Eihän siinä ole mitään järkeä vaikka herätä yöllä 3 katsomaan peliä. Jälkilähetyksessä voi kelata mainokset pois ja pelin katsoo 1,5 h aikaan. Toki jos ei töitä tai vuorotyöt niin sitten eri asia. Länsirannikon pelithän on katsojille parhaita. Peli alkaa 5.30. Heräät kattomaan 6.30 ja 8 peli on purkissa.

Tämä! Herätään viideltä, keitetään termosmukiin kahvit ja aletaan katsoa peliä. Seiskaan mennessä on viimeistään valmista.

Itse seuraan tiettyjä suomalaisia pelaajia ja sen myötä heidän joukkueitaan. Tästä syystä Stars ja Avalanche ovat ne joukkueet, joiden pelejä katson mieluiten ja ovathan nuo joukkueinakin viihdyttäviä. Viime loppukaudesta Panthers alkoi yllättäen pelata hyvää hokia ja heidän pelejään tulee jatkossa katsottua varmaan enemmän. Jos Anton Lundell pääsee pelaamaan ylhäällä, niin se ei ainakaan kiinnostusta vähennä. Suurin osa joukkueista on mulle sen verran yhdentekeviä, etten juurikaan jaksa niiden peleistä kiinnostua. Pleijaripelien seuraaminenkin viime kaudella loppui siihen, kun Avs tippui Vegasille.

 

[Ben Marco]

Blackhawksin pelit pyrin kaikki katsomaan on-demand tyylisesti aamulla ennen duunia/ illalla töiden jälkeen. Lisäksi sitten koko liigaa yleisellä tasolla hieman päivittäin. Itärannikon ja muidenkin päiväpelejä sitten myös jonkun verran livenä.

 

[heikkik]

Seuraan lähinnä LA Kingsin rakennusprojektin etenemistä. Jos Pohjois-Amerikassa pelataan täydet kaudet, niin kuutisenkymmentä peliä NHL-joukkuetta ja nelisenkymmentä ottelua AHL:ää. Noiden lisäksi sekalaisesti muita NHL-joukkueita, eniten kiinnostavat muista Avalanche, Sabres ja Senators.

 

[Hauntti]

Sitä jaksan ihmetellä että on jotenkin hienoa katsoa pelit suorana ja siitä moni kehuu että herää katsomaan. Eihän siinä ole mitään järkeä vaikka herätä yöllä 3 katsomaan peliä. Jälkilähetyksessä voi kelata mainokset pois ja pelin katsoo 1,5 h aikaan. Toki jos ei töitä tai vuorotyöt niin sitten eri asia. Länsirannikon pelithän on katsojille parhaita. Peli alkaa 5.30. Heräät kattomaan 6.30 ja 8 peli on purkissa.

Itse katson pelit livenä, koska tykkään seurata samalla pelistä käytävää keskustelua täällä tai esimerkiksi Twitterissä. Se on mahdotonta jälkilähetyksiä/tallenteita katsoessa. Pätee kohdallani ihan kaikkeen urheiluun.

 

[Rod Weary]

Itse katson pelit livenä, koska tykkään seurata samalla pelistä käytävää keskustelua täällä tai esimerkiksi Twitterissä. Se on mahdotonta jälkilähetyksiä/tallenteita katsoessa. Pätee kohdallani ihan kaikkeen urheiluun.

Mikäs siinä, jos uni- ja päivärytmi moisen sallii.

 

[Arto Kilponen]

Itse katson pelit livenä, koska tykkään seurata samalla pelistä käytävää keskustelua täällä tai esimerkiksi Twitterissä. Se on mahdotonta jälkilähetyksiä/tallenteita katsoessa. Pätee kohdallani ihan kaikkeen urheiluun.

Samoin jos haluaa katsella vaikkapa tilastoja (vaikka montako laukausta oli maalia kohti), niin se on täysin mahdotonta jälkikäteen paljastamatta koko lopputulosta.

 

[Hauntti]

Mikäs siinä, jos uni- ja päivärytmi moisen sallii.

Kyllähän se pientä säätöä vaatii jos ei ihan zombina seuraavaa päivää halua olla. Pyrin siis katsomaan sellaisen 50-60 kappaletta esim. Bruinsin runkosarjapeleistä kauden aikana suorana, mutta maailmani ei kaadu vaikka ensimmäinen erä menee vielä nukkuessa. Playoffeissa sitten aina tavoitteena katsoa kaikki pelit kokonaan, mutta tästäkin joustan unitarpeen ja muiden menojen mukaan. Onko tässä sitten mitään järkeä, luultavasti ei, tää on kuitenkin vaan jääkiakkoo hei.

Jokainen seuratkoon sarjaa juuri itselleen sopivimmalla tavalla, omalla kohdalla tämä homma toimii ihan hyvin näin.

 

[Arto Kilponen]

Kyllähän se pientä säätöä vaatii jos ei ihan zombina seuraavaa päivää halua olla. Pyrin siis katsomaan sellaisen 50-60 kappaletta esim. Bruinsin runkosarjapeleistä kauden aikana suorana, mutta maailmani ei kaadu vaikka ensimmäinen erä menee vielä nukkuessa. Playoffeissa sitten aina tavoitteena katsoa kaikki pelit kokonaan, mutta tästäkin joustan unitarpeen ja muiden menojen mukaan. Onko tässä sitten mitään järkeä, luultavasti ei, tää on kuitenkin vaan jääkiakkoo hei.

Jokainen seuratkoon sarjaa juuri itselleen sopivimmalla tavalla, omalla kohdalla tämä homma toimii ihan hyvin näin.

Aika raju rutistus tehdä nimenomaan noinpäin, että heräät joskus kolmen aikaan katsomaan pelejä. Joillain länsirannikon joukkueilla se on paljon helpompaa (ainakin minun silmin katsottuna), kun herätys voi olla tuolla tyylillä ehkä vasta 6:30. Toki vieraspelit eri aikavyöhykkeillä sitten erikseen.

Jokatapauksessa, iso hatunnosto, että jotkut pystyvät tuohon!