Kärpät pelaa onnistuessaan keskialueen ylitse paremmin kuin Jalosen aikana. Ongelmana onkin se, että nyt ei onnistuta tarpeeksi varmasti...
Minusta Kärpät tulee todella tasaisesti juurikin hitaalla lähdöllä keskialueen yli ja alueelle. En allekirjoita ollenkaan näkemyksiäsi. Mielestäni keskeisimmät ongelmat ovat omassa päässä, ei keskialueella eikä hyökkäysalueella. Tämä siis sen jälkeen, kun on viisikkopelaaminen analyyseissa pilkottu osiin (ettei kukaan viisastelemaan ala) :)
Hitaat lähdöt toimivat, sekä paljon alkukaudesta parjattu jättösyöttö ylivoimalla.
Tämä näkyy sitten suurempan päätettyjen maalien määränä ja maalivahtien heikompana torjuntaprosenttina.
Heikko torjuntaprosentti on näkynyt useassa pelissä heikkonamaalivahtityöskentelynä. Tuostakin voisi joku laskea tilastot uusiksi Corson ja Viuhkolan kanssa. Itse en jaksa, koska minulle riittää huomata pelin parantuneen.
Kenttä Peosnen-Bros-Hyvönen ei ole sellainen raketti lähtijä kuin Kärppien nykyiset kentät.
Olemme jälleen täysin erimieltä. Pesonen ja Bros olivat yhdessä liigan yksiä parhaita tutkapareja kääntämään peliä. Miehet liikkuivat todella vauhdikkaasti toiseen suuntaan luoden jatkuvasti nopeilla lähdöillä 2-1 hyökkäyksiä. He todellakin olivat kuin rakettaja kiekon saatuaan.
Se mikä minua huolestuttaa on nuo varsin usein hävityt laukausten määrät ja toisaalta hävityt maalipaikkojen määrät. Todennäköisyyksillä alkaa tulemaan merkitystä pitkissä sarjoissa erityisesti playoffeissa. Tähän kaipaisin paraanusta ja se mielestäni saadaan aikaan rakentamalla Jalosmainen "tylsähkö" varma porrastettu keskialueen ylitys. Toiseksi joukkue kärsii tietyn katastrofin varsin usein, kun ei ole tiettyä "selkärankaa" mihin nojata. Jos pelaajat ei täysin hereillä ja skarppina niin lähdöt ei onnistu ja tulee mustia erän alkuja. Viime kaudella Kärpät saattoi pelata kuin täit tervassa, mutta silti ottelu pysyi tasoissa. Mielestäni selkärankaan upotetun varman pelitavan ansiosta.
Voihan se olla, että jätkät eivät ole treenanneet yhtään pelitapaa, eikä kukaan tiedä sitten mitä tehdä. Minä en kuitenkaan huomaa noita ongelmia tai oikeastaan mielestäni nuo ovat vääriä syitä ongelmiin.
Psykologiasta: 2003 mestaruutta ei tullut, kun mentiin mielellä katsotaan mihin riittää. 2004 mestaruus oli tavoite, kuten aina viime vuoteen asti. Nyt taas ilmapiiri on hiipinyt katsotaan mihin rahkeet riittää puolelle. Sellaisella mentaliteetillä ei päästä mestaruuteen. Jollei se ole selkeänä tavoitteena siihen hyvin harvoin päästään.
Voisit oikeastaan nyt kaivaa tilastoja tuohon. Ota kaikki pelatut finaalit SM-liigasta, joissa on pellanut joukkue, joka on toista kertaa peräkkäin finaaleissa, ja joukkue joka on ensimmäistä kertaa vuosi kausiin finaalissa. En ole kaivanut tilastoja, mutta mututuntumalta sanoisin useammin voittavan se toiseen kertaan oleva.
Alistuneisuudesta: Oltiinko esimerkkinä Kalpa-pelissä viimesillä minuuteilla rähinällä Kalpamaalilla? Jyrätään asenteen sijasta oltiin liikeellä katsotaan mihin rahkeet riittää asenteella. Ihan hyvä nousu, mutta ei riittänyt useampi kuin yksi Kärppä sanoi.
Kävitkö KalPa pelissä? Kärpillä oli erittäin paljon maalipaikkoja kolmannessa ja peli oli lähes koko erän KalPan alueella. Se ettei viimeisellä minuutilla enää tullut maalipaikkaa, on vain sattumaa. En pysty yhtymään analyysiin, jossa minuutin tai kahden perusteella tehdään johtopäätöksiä.
Vaan eipä siinä, vituttaa vain kun unohdin laskea viime pelistä keskialueen ylitykset. Niissä onnistuttiin jälleen hyvällä prosentilla. Ylivoimalla saatiin kiekko myös hyvin alueelle. Se ettei yhdessä ylivoimassa saatu kiekkoa alueelle ollenkaan, ei poista sitä tosiasiaa. Niin käy jokaiselle joukkueelle jokaisessa pelissä.
