Oma ykkössuosikki viime keväänä Kärppien päävalmentajaksi Kari Jalosen jälkeen oli lopulta Lukkoon mennyt Rauli Urama. Siteet Raumalle olivat ilmeisen vahvat ja loistavaa jälkeä Tapparassa tehnyt Urama palasi takaisin Tampereelta Raumalle. Eikö jossain vaiheessa viime kevään playoffseja kuulunut joku huhu, että Uramalla ja Kärpillä olisi keskinäistä kiinnostusta? Huhuksi itse luokittelin jutun silloin, mutta hieman kutkutti mieltä ajatus Rauli Uramasta Oulun Kärppien valmentajana. Itse ainakin olisin ollut 100% tyytyväinen tuollaiseen valintaan.
Hyvä, ettei Kai Suikkasesta tullut Kärppien valmentajaa. Muutama kausi lisää valmentajakokemusta mestiksestä yms. Suikkaselle, niin ehkä tulevaisuudessa sitten Kärppien valmentajaksi.
En usko, että Rauli Urama olisi Kärppien nyky-materiaalilla saanut yhtään sen parempaa jälkeä kuin Matti Alatalo, vaikka kuinka olisi ollut joskus minun ykkössuosikki Kärppien päävalmentajaksi.
Kärppien ongelmat eivät johdu yksistään valmentajasta vaan myös muista tekijöistä, joilla myös arvioisin olevan suuremman merkityksen kuin päävalmentajalla. Suurin syypää nykymenoon on pelaajamateriaali. Puolustus on rakennettu päin persettä.
* * * * * *
Tammikuussa Kärpät teki tämän kauden sopimukset Juho Jokisen ja Ossi-Petteri Grönholmin kanssa - oikeiden puolustuksen kulmakivien kanssa. Tuossa vaiheessa edellistä kautta olisi Kärppien kannattanut paaluttaa joukkueensa puolustuksen kulmakiviksi pikkaisen kovemman kaliiberin pakkeja. Ja olisihan sitä ehtinyt myöhemminkin, siitä oli osoitus Olli Malmivaaran siirtyminen Jypiin huhtikuussa.
Vaikka on turha itkeä Kärpistä lähteneiden perään, on Topi Jaakolaa ja Mikko Lehtosta ikävä. Uskon, että varsinkin Jaakola olisi ollut pidettävissä Kärpissä, jos vaan Junno olisi tajunnut tilanteen vakavuuden ja maksanut Topille sen, mitä Topi olisi pyytänyt.
Ilkka Mikkolan, Oskari Korpikarin ja Antti Ylösen jatkosopimukset huhtikuussa Kärppien kanssa olivat ok, jälkikäteen arvioituna enemmän kuin ok. Kapteenin esitykset ovat olleet kohtuulliset, mutta puolustuksen todellisena vastuunkantajana kapteeni on jäänyt turhan yksin. Oskari Korpikarin otteet ovat olleet liian suureen rooliin nähden kohtuulliset, varmasti erinomaisen opettavainen kausi Oskarille. Antti Ylönen on kasvanut vuodessa kohtuulliseksi liigapakiksi. Antin rajat ovat kuitenkin tässä - kiekolliseksi jonglööriksi hänestä ei ole eikä Raksilan Prongeria hänestä koskaan tule. Mutta kuitenkin kelpo liigapakiksi hänestä on.
Atte Ohtamaa on mielenkiintoinen tuttavuus, ja hänen paikkansa on Kärppien joukkueessa.
Itse odotin, että tuossa vaiheessa huhtikuussa Kärppien puolustuksen kaksi ensimmäistä paria olisi ollut luokkaa:
Olli Malmivaara-Ilkka Mikkola
Topi Jaakola-Oskari Korpikari.
Pakiston kulmakivet olivat kuitenkin:
Ossi-Petteri Grönholm-Ilkka Mikkola
Juho Jokinen-Oskari Korpikari.
Kesällä Kärpät havahtui tilanteesta, ettei puolustuksen materiaali riitä ja hankki Martti Järventien. Ihan ok-hankinta tuohon rakoon. Nuoret pakit olivat joutuneet pykälää paria liian vastuulliseen rooliin, ja kokeneen Martti Järventien hankinta tasapainotti hiukan Kärppien puolustuksen rakennetta. Järventien tulon jälkeen tilanne oli seuraava
Martti Järventie-Ilkka Mikkola
Ossi-Petteri Grönholm-Oskari Korpikari.
Sitten Järventie loukkaantui, ja palattiin miltei lähtöruutuun. Avuksi löytyi Justin Forrest, joka kyllä tiedettiin kelpo pakiksi. Miksikään puolustuksen sateentekijäksi hänestä kuitenkaan ei ole, joten Järventien loukkaannuttua tilanne ei ole muuttunut juuri mihinkään suuntaan. Suurin osa puolustuksesta pelaa yhä pykälää paria liian vaativassa roolissa.
Mitä tilanteesta voisi muuta sanoa? Ainakin sen, että Kärpät juoksee pakiston rakentamisen suhteen koko ajan törkeästi jälkijunassa, voisi väittää että jopa jäänyt junasta. Aukkoja paikataan pari askelta myöhässä.
Kärppien hyökkäys on ollut koko Juha Junnon ajan Kärppien pakistoa nimekkäämpi, kovempi ja tasapainoisempi. Tähän olisi suonut muutoksen tapahtuvan keväällä, koska tämä epätasapaino on ollut tiedossa joka kausi. Joukkuetta olisi pitänyt rakentaa enemmän puolustuksen varaan ja hankkia joukkueeseen tukevampia puolustuksen tukipilareita.
Mitä on odotettavissa seuraavaksi? Ossi-Petteri Grönholm penkitettiin Tappara-pelissä, eikä se Grönholmin alkukauden otteet huomioiden mikään ihme. Järkyttäviä maaleihin johtaneita virheitä tulee Grönholmilla pelistä toiseen. Otteissa ei ole minkäänlaista varmuutta. Hankintana Grönholm on ollut suuri pettymys. Mielenkiintoista nähdä mikä on Grönholmin kohtalo tulevissa peleissä?
Martti Järventien paluu? Järventie on pois vielä pitkään, mutta varmasti keväällä tärkeä pelaaja Kärpille. Janne Niinimaa? Täysi kysymysmerkki monessa mielessä, sopimus ja pelikunto?
Pelkästään Niinimaan ja Järventien kiihkeä odottaminen osoittaa sen, että Kärppien puolustus on törkeästi saamapuolella. Puolustus täytyisi olla ilman heitäkin (Järventietä ja Niinimaat) sen verran kova, että heidän tulonsa olisi vain pelkkää plussaa joukkueen rakentamisessa, kermakuorrutus kakun päällä.
Kärpät olisi voinut varautua tähän, mutta eivät varautuneet. Kärppien puolustus on törkeästi saamapuolella. Aukkoja paikataan pari askelta myöhässä.
* * * * * *
Hyökkäyksestä muutama sananen:
Puolustus voittaa mestaruuksia, hyökkäys otteluita. Minun mielestä Kärpät on pelanneet hyvää hyökkäyspeliä ja kahden parhaan sentterin poissaolosta huolimatta hyökkäyksessä riittää leveyttä. Pelien voittamiseen saakka hyökkäys ei ole kuitenkaan viime aikoina riittänyt.
Kahden sentterin poissaollessa muut ovat joutuneet kantamaan vastuuta. Menestyksen kannalta on erinomaisen tärkeää, että joukkueessa on riittävästi monipuolisuutta. Monipuolisuutta parhaimmillaan ovat laiturit, jotka kykenevät pelaamaan sentterin tonttia.
Kärppiin tullessaan Kristian Kuusela oli umpilaituri, mutta nyt Kärpissä hän on saanut koulutusta ja kokemusta sentterin tontille jo toista kautta. Vaikka Kuusela hävisi eilen hyökkäyspään aloituksen ylivoimalla kaksi kertaa peräkkäin Tapparan senttereille siten, että Tappara löi suoraan aloituksesta kiekon Kärppien päätyyn, niin Kuuselan peluuttamisesta tilapäisesti sentterinä on kokonaisuutena enemmän hyötyä kuin haittaa. Sentterinä pelaaminen kehittää Kuuselan pelinäkemystä, ja siinä vaiheessa kun Kärpillä on kaikki mukana, on tuosta Kuuselan monipuolisuudesta pelkkää hyötyä.
Kahden parhaan sentterin poissaollessa Veikko Karppinen ja Tatu Backman saavat myös peliaikaa ja vastuuta. Myös tämä on pelkästään positiivinen asia kevättä ajatelle, vaikka nyt Karppisen ja Backmanin taidot eivät riitä voittojen ottamiseen. Vastuun myötä heidän peruspelaaminen kuitenkin kehittyy ja siitä on hyötyä joukkueelle.
Viuhkolan ja Corson poissaollessa myös Juho Keränen on päässyt suunniteltua isompaan rooliin hyökkäyksessä ja kantanut vastuunsa kunnialla. Myös Keränen on Kuuselan tavoin monipuolisuusihme, joka pystyy pelaamaan sentterinä ja laiturina, ja tämä on kevättä ajatellen pelkästään hyvä asia. Viuhkolan ja Corson palatessa Keränen jatkaa maalien paukuttelua ja tehot löytyvät uudestaan.
