Monessa tapauksessa Kärpät on tänä keväänä vedenjakajalla. Joukkue on nyt onnistunut vankistamaan paikkansa menestyvänä liigajoukkueena ja kahden ensimmäisen kauden sijoitukset ovat 4. ja 6.
Juttelin toimitusjohtajan kanssa viikko sitten maanantaina ja hän totesi, että toimistolla ollaan tiedostettu se, että joukkuetta pitää selkeästi vahvistaa. Oululaisille ei enää riitä jatkuva voitonteko ja omien poikien sisäänajo. Ne 3-5 uutta vahvistusta, jotka joukkueeseen hankitaan, täytyy olla selkeästi kovempia kuin aikaisemmat. Ainoa tapa millä tämä onnistuu on kukkaroa raottamalla!
Vaikka kausi oli kokonaismenestykseltään onnistunut syntyi kauden aikana suuri oppositio valmentaja Kari Heikkilän ratkaisuja kohtaan. Osaksi syystä, osaksi täysin aiheettomasti. Suurin ongelma pohjoisen jääkiekkokuluttajien silmissä on totuttua passiivisempi pelitapa. Raksilan yleisö on tottunut vuodesta toiseen maaleja latovaan kotijoukkueeseen, joka voittaa mieluummin 7-6 kuin 2-1. Viime kauden alussa näimme tuon hurlumhei-joukkueen, jonka käskijänä oli mister ego Juhani Tamminen. Tamin aikana kävi ainakin allekirjoittaneelle selväksi, että hänen syysteemeillään ja Kärppien materiaalilla ei voi pärjätä. Siihen tarvitaan sarjan 12 parasta hyökkääjää ja 8 parasta puolustajaa, mikäli Tammisen filosofiaa pystyttäisiin toteuttamaan.
Olen myöskin vahvasti sitä mieltä, että Kärppien materiaalilla ei voi hyökkäävää systeemiä toteuttaa. Yksi tärkeimmistä syistä on se, että joukkueen puolustus ei tasoltaan ollut menneellä kaudella lähelläkään liigan kärkipäätä. Tällöin pitää keskittyä tarkempaan viisikkopuolustamiseen ja siitähän tunnetusti kärsii tehot. Kysymys on vaan siitä kumpaa enemmän arvostaa: holtitonta hyökkäystä, jossa verkko heiluu molemmissa päissä vai niukkamaalisia otteluita, joista voidaan saavuttaa parempi menestys?
Vaikka Kari Heikkilä on Oulussa haukuttu hurriksi, mikkihiireksi yms. on mies pitänyt linjansa. Hän on vähät välittänyt "fanien" meuhkaamisesta ja jatkanut työtään normaaliin tapaan.
Yksi merkittävä miinus Heikkilässä kuitenkin on. Jo useita vuosia hänen tekemisiään läheltä seuranneena(2xKärpät, Sport ja uudelleen Kärpät) voin sanoa, että miehellä on paljon oppimista pelaajien käsittelyssä. Joka vuosi Heikkilän valmentamassa joukkueessa joku pelaaja on saanut lähteä kesken kauden, tällä kaudella niin Davydov, Taubert kuin Hamiltonkin saivat potkut, koska eivät tulleet toimeen "Kaken" kanssa. Ensi kautta silmällä pitäen juuri tämän on muututtava, pelaajien hätiköity erottaminen ei aiheuta kuin todellisen sekasorron!
Kärpät on siis valinnut tiensä. Joukkuetta vahvistetaan ja menestystä lähdetään hakemaan aiempaa hanakammin. Pelissä on Juha Junnon puheet sekä uskottavuus. Koska kansalle on suureen ääneen huudettu todellisista huippunimistä, niitä on myös tultava. Jos saamme keskinkertaisuuksia Sveitsin B-liigasta, kärsii seuran uskottavuus merkittävästi. Myös valmennukseen liittyy suuri riski. Heikkilä-Ruotsalainen-kaksikolta odotetaan tulosta, vähintään samaa sijoitusta runkosarjassa kuin tänä vuonna. Jos vahvistukset epäonnistuvat ja menestystä ei tule on kovien ratkaisujen aika!
Juttelin toimitusjohtajan kanssa viikko sitten maanantaina ja hän totesi, että toimistolla ollaan tiedostettu se, että joukkuetta pitää selkeästi vahvistaa. Oululaisille ei enää riitä jatkuva voitonteko ja omien poikien sisäänajo. Ne 3-5 uutta vahvistusta, jotka joukkueeseen hankitaan, täytyy olla selkeästi kovempia kuin aikaisemmat. Ainoa tapa millä tämä onnistuu on kukkaroa raottamalla!
Vaikka kausi oli kokonaismenestykseltään onnistunut syntyi kauden aikana suuri oppositio valmentaja Kari Heikkilän ratkaisuja kohtaan. Osaksi syystä, osaksi täysin aiheettomasti. Suurin ongelma pohjoisen jääkiekkokuluttajien silmissä on totuttua passiivisempi pelitapa. Raksilan yleisö on tottunut vuodesta toiseen maaleja latovaan kotijoukkueeseen, joka voittaa mieluummin 7-6 kuin 2-1. Viime kauden alussa näimme tuon hurlumhei-joukkueen, jonka käskijänä oli mister ego Juhani Tamminen. Tamin aikana kävi ainakin allekirjoittaneelle selväksi, että hänen syysteemeillään ja Kärppien materiaalilla ei voi pärjätä. Siihen tarvitaan sarjan 12 parasta hyökkääjää ja 8 parasta puolustajaa, mikäli Tammisen filosofiaa pystyttäisiin toteuttamaan.
Olen myöskin vahvasti sitä mieltä, että Kärppien materiaalilla ei voi hyökkäävää systeemiä toteuttaa. Yksi tärkeimmistä syistä on se, että joukkueen puolustus ei tasoltaan ollut menneellä kaudella lähelläkään liigan kärkipäätä. Tällöin pitää keskittyä tarkempaan viisikkopuolustamiseen ja siitähän tunnetusti kärsii tehot. Kysymys on vaan siitä kumpaa enemmän arvostaa: holtitonta hyökkäystä, jossa verkko heiluu molemmissa päissä vai niukkamaalisia otteluita, joista voidaan saavuttaa parempi menestys?
Vaikka Kari Heikkilä on Oulussa haukuttu hurriksi, mikkihiireksi yms. on mies pitänyt linjansa. Hän on vähät välittänyt "fanien" meuhkaamisesta ja jatkanut työtään normaaliin tapaan.
Yksi merkittävä miinus Heikkilässä kuitenkin on. Jo useita vuosia hänen tekemisiään läheltä seuranneena(2xKärpät, Sport ja uudelleen Kärpät) voin sanoa, että miehellä on paljon oppimista pelaajien käsittelyssä. Joka vuosi Heikkilän valmentamassa joukkueessa joku pelaaja on saanut lähteä kesken kauden, tällä kaudella niin Davydov, Taubert kuin Hamiltonkin saivat potkut, koska eivät tulleet toimeen "Kaken" kanssa. Ensi kautta silmällä pitäen juuri tämän on muututtava, pelaajien hätiköity erottaminen ei aiheuta kuin todellisen sekasorron!
Kärpät on siis valinnut tiensä. Joukkuetta vahvistetaan ja menestystä lähdetään hakemaan aiempaa hanakammin. Pelissä on Juha Junnon puheet sekä uskottavuus. Koska kansalle on suureen ääneen huudettu todellisista huippunimistä, niitä on myös tultava. Jos saamme keskinkertaisuuksia Sveitsin B-liigasta, kärsii seuran uskottavuus merkittävästi. Myös valmennukseen liittyy suuri riski. Heikkilä-Ruotsalainen-kaksikolta odotetaan tulosta, vähintään samaa sijoitusta runkosarjassa kuin tänä vuonna. Jos vahvistukset epäonnistuvat ja menestystä ei tule on kovien ratkaisujen aika!