VAROITUS: Seuraa pitkä tilitys, jossa varsinainen automerkki on sivuseikka. Autoilu yleisemmin ja erityisesti Suomen talvessa kuitenkin tulee esille.
Auton pitää olla pieni, litrainen, sininen Ford Fiesta -86. Siis niin kauan kunnes olen rikkaampi ja pääsen tuosta perkeleen romusta eroon.
Vein PSA:n (siis Pieni Sininen Auto) korjaamolle viime perjantaina. Korjausmiehellä ilmeni kiireitä, joten sain auton pois vasta eilen. Katsastuksen jälkitarkastuksen viimeinen päivä oli ja meni, joten maksu oli runsaampi.
Ajattelin eilisiltana nukkumaan käydessäni, miten mukavaa onkaan päästä omalla autolla töihin. Olin nimittäin onnistunut keskiviikkona myöhästymään jatkovuorosta, joten jouduin kävelymieheksi. Ylistönmäen portaat (siis sinne ylös asti) ovat aamulla aika masentavat. Torstaiaamuna taas nousin bussi 15:een, vaikka piti mennä ysillä. En tiedä miksi, olin ilmeisesti ajatellut jotain tärkeää. Sitä tämä itsestä riippumaton selibaatti teettää. Huomasin virheeni vasta Mattilanniemen kohdalla. Kävelin taas, tosin tällä kertaa lyhyemmän matkan enkä joutunut kipuamaan sitä Ylistön Stairway to Heavenia.
Noh. Perjantai-aamuna olin vielä onnellinen: PSA odottaa pihalla, hyppään kyytiin ja ajelen töihin. Parkkipaikalla en ollut löytää koko rassia, lunta oli tullut n. 30 senttiä. Etsin auton siitä kinoksesta, käynnistin, lähdin liikkelle, ja stoppasin parin sadan metrin päähän pitämään taukoa. Tuulilasi huurtui ja jäätyi sellaisessa tahdissa, siis sisäpuolelta, etten ehtinyt raappamaan samalla vauhdilla. Tie oli aurattu, mutta ilmeisesti muutamaa tuntia aiemmin. Ahisti, työmatka kesti kaikkiaan 40 minuuttia normaalin vartin sijasta.
Töistä päästyäni yritin ajaa autoni kotipihalle. Nyt annoin auton käydä kymmenisen minuuttia, eikä huurtumisongelma ollut yhtä paha. Sen sijaan ongelmaksi muodostui auraamaton parkkipaikka. PSA jäi pohjasta kiinni. Onneksi joku naapurifirman mukava setä tuli työntämään.
Koko kotimatka oli eräänalaista nuorallakävelyä. Rantaväylällä oli vain liukasta, muualla lisäksi hankea ja polannetta. Ahisti ehkä enemmän kuin kertaakaan koko viikolla, ja se on paljon. Pääsin kuitenkin Kortepohjan parkkipaikalle, huomatakseni että ainoastaan kapea väylä ruutujen välillä oli aurattu. Lisäksi naapuripaikan omistaja oli nähnyt asialliseksi työntää oman paikkansa lumet minun paikalleni. Tässä vaiheessa päästin kirosanan. Ehkä jopa kaksi.
Ei muuta kuin lumikola käteen ja menoksi. Oli hieman tuskallista, kun otetaan huomioon, että treeniohjelmassani on menossa massankeräysvaihe jo viidettä vuotta. Lunta oli siinä muutaman neliön alalla käsittämättömän runsaasti, enkä iljennyt niitä viereiselle paikallekaan nakata, joten kolaa piti työntää tyhjennyspaikalle jonkin matkaa. Kyllähän noita lumitöitä muuten tekisi, mutta kun nykyisessä asuinpaikassani sen ei pitäisi toimenkuvaani kuulua.
Sitten piti vielä käydä kaupassa, jotta sai alkoholia. Nyt jo pikkuisen helpottaa.
Lisättäköön vielä, että tällä nimenomaisella hetkellä kannatan suuresti Ali G:n mietelausetta: "Jos kasvihuoneilmiötä ei estetä, voi Englannin ilmasto muuttua samanlaiseksi kuin Ibizalla. Let's make it happen!"