Milloin pelaajan on aika lopettaa?

[dana77]

Tämä aihe ei ole millään tavalla rajattu koskemaan NHL:ää, vaan koskee yhtä lailla SM-liigaa ja muitakin sarjoja, mutta päätin sen kuitenkin avata tälle puolelle sillä täällä on yleensä ketjuilla paras mahdollisuus pysyä hyvinä keskusteluina. Eli mikä on oikea tai paras aika pelaajan lopettaa?

Ääripäät asiassa voivat olla esim. Mike Eruzione ja Chris Chelios/Al Secord. Ensiksimainittu lopetti kypsässä 26-vuoden iässä voitettuaan 1980 Olympiakullan ja todettuaan että mitään tähän hienompaa ei voi saavuttaa, joten lopettaa huipulta. Toki Kulta-mitali oli henkisesti varmasti uskomattoman hieno juttu, mutta olisi tuolla entiselle kakkoskierroksen entry-drafi-varaukselle voinut tempun jälkeen NHL-paikkakin aueta. No kaikkia ei vain kiinnosta ja Boston Universityn kasvatilla oli varmasti muitakin vaihtoehtoja.

Al Secord puolestaan on entinen 50 maalin tekijä NHL:stä, joka vielä vanhoilla päivillään meni pelaamaan IHL:ään. Toinen hyvä esimerrki Chris Chelios on entinen Norris Trophy voittaja on puolestaan 45-vuotias, eikä hän ole vielä välttämättä ole lopettamassa, vaikka taatusti ei vanhojen päiviensä vauhdissa ole.

Luulen että tämä huipulta lopettamis-koulukunta on suositumpi mutta itse edustan näkemystä että pelaajan myöhemmät esitykset eivät ole missään tapauksessa ole pois aikaisemmista suorituksista, vaan pitkä ura on vain lisämeriitti pelaajalle. Jos pelaaja on huipulla vain vähän aikaa, niin häntä ei voida nostaa samalla tasolla pitkään olleiden rinnalle.

Toki pitkä ura ja pelaajan hyvyys eivät suoraan korreloi keskenään, siis ts. pitkä ura ei ole todiste siitä että pelaaja olisi ollut aikoinaan niin ylivoimainen että pysyy vanhempanakin vauhdissa. Fyysisen suorituskyvyn säilyminen iän myötä on oma ominaisuutensa siinä missä nopeus, voima ja kestävyyskin, mutta koska tuo suorituskyky laskee kaikilla enemmän tai vähemmän niin pitkä ura on todiste siitä pelaajalla on pelisilmää eli hän on pelaajana älykäs. Lisäksi peli muuttuu vuosien saatteessa, joten pitkä ura on todiste siitä että pelaaja pystyy sopeutumaan eikä ole vain yksiulotteinen pelaaja.

Edellisen perusteella olen aina käänteisesti pitänyt sitä vikana mikäli pelaaja lopettaa poikkeuksellisen nuorena. Toki Bobby Orrin tapaiset loukkaantumistapaukset ovat täysin ymmärrettäviä, mutta muut eivät minulta arvostusta saa. Minä pidän Mike Eruzionen lopettamista myöntämisenä että hän ei vain ole niin hyvä, että voisi todistaa osaamisensa uudestaan ja uudestaan. Samoin suhtaudun jonkun Waltteri Immosen lopettamiseen 32 vuotiaana.

Mitäs mieltä muut ovat?

 

[Jippo]

Kaipa tämä on niitä asioita, jotka pelaajat vain tietävät itse. Se on aina ikävää, jos joutuu lopettamaan vammojen takia, vaikka motivaatiota ja pelihaluja vielä olisi.

Olen kyllä samaa mieltä noista Eruzioneista ja vastaavista, ei tainnut kaveri edes uskoa omiin kykyihinsä ammattilaisena. Mutta kuten sanottu, ehkä sitä "nälkää" ei vain enää ollut riittävästi.

Aika harvoinhan nuo vanhaksi pelaavat enää uraansa (tai oikeastaan fanien vaikutelmaa siitä) kokonaan sössivät kehäraakkeina. Tosin, onhan niitä jonkinlaisia eläkerahastuksia nähty, vaikkapa SM-liigassa. NHL:n puolella "ammattiylpeys" on ehkä suurempaa ja siellä putoaa ringistä, vaikka olisi minkälainen "has-been".

Oma suosikkini yli 40-vuotiaina pelanneista on Igor Larionov. Pikkuskidinä fanitin monen muun tapaan silloisen "punakoneen" ykkösketjua. Kaveri pelasi päälle vielä komean NHL-uran ja oli vielä vanhoilla päivillään ratkaisuroolissa finaaleissa.

 

[JoukaHainen]

Samaa mieltä. Kyllä pelaaja itse tietää, koska on oikea aika laittaa hokkarit naulaan. Esim. Roenickin kaltaiset vanhat starat, jotka tosiaan ovat jo nähneet parhaat päivänsä voisivat harkita jotain muuta pikkuhiljaan. Sitten taas Pavel Buren tyyliset, joilla on vakavai loukkaantumia ovat tietenkin aivan ymmärrettäviä.

Mitä mieltä oletta, vaikkapa tapaus väinöstä? Teki hirmusia pisteitä vielä 38 vuotiaanakin ja olisi varmasti pystynyt pelaaman muutaman hyvän kauden vielä. Oliko oikea aika lopettaa? Entäpä, koska maalivahtien on oikea aika lopettaa? Hasek ja CuJo pelaavat molemmat hyvin vielä yli 40 kymppinäkin...

 

[hihhu]

Motivaatio on iso kysymys tässä. Jos homma lakkaa kiinnostamasta tai ei ainakaan kiinnosta niin paljoa omistautua sille, kuin vaikkapa NHL vaatii, niin lopettaminen on aika looginen vaihtoehto.

Jos ei enää pysy perässä eikä ole annettavaa, niin lopettaminen on ainoa järkevä ratkaisu, mutta noin muuten en lähtisi "oikeaa" ratkaisua esittämään. Jos pelaaja haluaa ruveta keskittymään muihin asioihin elämässään, niin aika velmua sekin on, että täällä ruvetaan huutelemaan, että munatonta touhua. Kumminkin taitaa tuo ammattikiekko viedä ihan hilpeän siivun elämästä. Toisaalta taas jos homma on kivaa ja polte jäljellä, niin miksi ei pelaisi, kyllä minä ainakin olen sitä mieltä, että Chelios on entistä legendaarisempi, kun se kestää niin pitkään.

 

[Kolzig]

Chelios ja Hasek ovat esimerkkeinä aivan omassa luokassaan. Uskomattomia pelimiehiä.

Eruzionen tapauksen ymmärtää. Olympiakulta 27 vuotta sitten oli hieman eri juttu kuin nykypäivänä. Kaveri tunsi olevansa maailman huipulla ja niin varmasti olikin. Hän halusi siis lopettaa huipulla, eikä kehärääkkinä vuosia myöhemmin.

Mutta kysymykseen koska pelaajan tulisi lopettaa, vastaukseni on se että sitten kun pelaaminen ei ole enää kivaa, ja kun siitä ei saa enää mitään irti. Jos pelaaminen maistuu puulle niin silloin on turha itseään rääkätä vaan lyödä hanskat tiskiin vaan.

 

[Lawless]

Silloin kun homma ei enää tunnu kivalta, ts. silloin kun ei enää pysy poikien perässä. Kyllä sen ymmärtää hyvin, ettei esim. aikanaan maaiilman paras kiekkoilija enää jaksa vääntää, jos hän onkin nyt vain sadanneksi paras. Mielestäni pelaajan on aika lopettaa silloin kun hän tuntee, että lopettaminen on oikea ratkaisu. Parastahan asiassa on, että jos veri vetää takaisin, niin voi ehkä tehdä comebackin.

EDIT: Ainahan on mahdollista jatkaa myös alemmissa sarjoissa, jos ei enää pysy menossa mukana.

 

[TML]

Dave Andreychukin olisi täytynyt lopettaa ura heti Stanley Cupin voiton jälkeen. Hän yritti vielä sinnitellä uudessa änärissä mutta ei kyennyt auttamaan enää kentällä joukkuettaan. Jos saavuttaa yli 35 vuoden ikäisenä Stanley Cupin ensimmäistä kertaa elämässään kannattaisi lopettaa kunnialla siihen. Jotenkin sellainen uran loppu olisi erittäin muistettava ja hieno (Ray Bourque). Kukin kuitenkin tekee omat päätöksensä eikä niitä sovi kritisoida kun ei tarkemmin tiedä.
Viime kesänä olisin Glen Wesleyltä odottanut lopettamis päätöstä, samoin kuin pienellä varauksella Recchiltä ja Weightiltä. Mutta kas kas, kaikki miehet ovat vielä mukana, Recchi vieläpä kannu jahdissa.

 

[M10]

Arvostan erittäin paljon NHL-konkareita, jotka pelaavat vielä viimeisinä vuosinaan AHL:ssa ilman kitinöitä. Rakkaudesta lajiin. Esimerkkinä Mike Keane sekä Grant Marshall, jotka molemmat Stanley Cup -voittajia. Keane nostellut pystiä kolmessa eri joukkueessa (Montreal, Colorado, Dallas). Nilkasta löytyy tatuoituna pokaalit.

Hienoja heart & soul -pelaajia, joille huipulla lopettaminen ei välttämättä ole tärkeintä. Kunhan saa pelata rakastamaansa lajia.

 

[kaksoismetro]

Edellisen perusteella olen aina käänteisesti pitänyt sitä vikana mikäli pelaaja lopettaa poikkeuksellisen nuorena. Toki Bobby Orrin tapaiset loukkaantumistapaukset ovat täysin ymmärrettäviä, mutta muut eivät minulta arvostusta saa. Minä pidän Mike Eruzionen lopettamista myöntämisenä että hän ei vain ole niin hyvä, että voisi todistaa osaamisensa uudestaan ja uudestaan. Samoin suhtaudun jonkun Waltteri Immosen lopettamiseen 32 vuotiaana.

Siis ovatko Eruzione ja Wade esimerkkejä pelaajista, jotka eivät saa sinulta arvostusta, koska lopettivat poikkeuksellisen nuorina? 32 vuotta ei minusta ole edes poikkeuksellisen nuori lopettamisikä, etenkään jos numeroa vertaa kymmenen vuoden säteellä Wadesta taaksepäin, jolloin kyseinen ikä oli varmaankin vuodesta toiseen lähellä keskimääräistä lopettamisikää. Pelaajanahan Wade oli pakkikaveriaan Strömbergiä älykkäämpi, mutta Waden koolla ja pitkien matkojen juoksemiseen sopivalla fysiikalla olisi ollut iän karttuessa ja vauhdin hiipuessa erittäin vaikeaa pysyä hyvän tason puolustavana puolustajana SM-liigassa. Wadehan teki hienon uran huipulla MM-kisoja myöten vastoin koon aiheuttamia ennakko-odotuksia. Harva olisi 80-luvun lopussa uskonut tuollaiseen uraan, varsinkin kun Wade teki läpimurtonsa miesten joukkueeseen vasta samalla kaudella kuin kolme vuotta häntä nuoremmat juniorihuiput Selänne, Säilynoja ja Strömberg. Waden peliurahan oli eräänlainen altavastaajan tuhkimotarina. Tai ehkä en nyt vain ymmärrä, mitä ajat takaa. Jos pelaaja tiedostaa, ettei pysty pelaamaan enää yhtä korkealla tasolla kuin huippuvuosinaan eikä hyväksy itseltään vähempää, niin miksei se olisi ihan yhtä kunniakas syy lopettaa kuin mikä muu tahansa? Tai jos joltain pelaajalta loppuu kiinnostus pelaamiseen 25-vuotiaana, niin mielestäni silloin on kunniakkaampaa lopettaa kuin pelata väkisin 35-vuotiaaksi. Joka tapauksessa olen tyrmistynyt siitä, että joku voi olla arvostamatta Waden uraa, jos faktat ja urakehitys ovat edes auttavasti hallussa. Jos nyt siis tulkitsin kirjoitustasi oikein.

Ketjun kysymyksestä olen sitä mieltä, että ei ole olemassa yleispätevästi oikeaa tai parasta aikaa ja ikää lopettaa. Toiset haluavat lopettaa huipulla, toisilla sammuu halu pelata. Toiset haluavat pelata niin pitkään kuin mahdollista, vaikka joutuisivat muuttamaan pelitapaansa ja omaksumaan uuden roolin: pääasia, että saa pelata niin korkealla tasolla kuin mahdollista niin pitkään kuin mahdollista. Toiset eivät vain halua panostaa sopeutumiseen uran fyysisen huipun mentyä ohi. Kukin toimii tavallaan. Arvostan suuresti vaikkapa juuri Chris Cheliosin huikeaa uraa, mutta enpä nyt tiedä, onko se sen kunniakkaampaa pelata 45-vuotiaana lätkää kuin lopettaa 25-vuotiaana. Onhan se tietysti näyttö sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta, mutta jollekin voisi tulla mieleen, että 45-vuotiaan kiekkomiljonäärin kannattaisi keksiä itselleen jo muitakin kuin pikkupoikien aktiviteetteja. Eihän kukaan kasvava ihminenkään pidä ikuisesti jotain lasten seikkailukirjoja maailmankirjallisuuden kruununa ja klassikkoja tylsinä niin kuin ehkä lapsi pitäisi. Mutta kuten totesin, kukin toimii tavallaan ja eri ihmisillä eri tavat ja arvot. Nythän AHL:ää tahkoaa pian 40 vuotta täyttävä yli 1000 NHL-ottelun mies Mike Keane. Mikäs siinä, jos intoa riittää. Eivät ne uran aiemmat saavutukset mihinkään katoa.

Jollain lailla tämä aihe muistuttaa toista aihetta, jota ajattelin tänään lukiessani uutisen Jari Viuhkolan jatkosopimuksesta Kärpissä. Milloin NHL:ään kannattaa lähteä ja onko tarjouksen tullen niin sanotusti oikein tai jopa velvollisuus lähteä ja onko väärin torjua tarjous? Viuhkola on nyt 27-vuotias, muttei ole vieläkään lähtenyt tarjouksista huolimatta. Joidenkin kohdalla tämä laskee Viuhkolan arvostusta. Itse olen eri mieltä, sillä kaksisuuntaisen sopimuksen torjumiselle on hyvät perusteet, etenkin taitopelaajan kohdalla. Oli sitten kyseessä NHL-siirto tai lopettamisikä, en osaa ryhtyä tekemään eettisiä arvioita eri pelaajien henkilökohtaista elämää koskevista ratkaisuista. Katsojan näkökulmasta tietysti toivoo, ettei hyvin pelaava veteraani lopettaisi, mutta sillä ei mielestäni ole tekemistä oikean ja väärän ja sitä myöten kunnioituksen kanssa. Jotta voisi ryhtyä tekemään eettisiä arvioita tällaisesta asiasta ja esimerkiksi iän aiheuttamasta tarpeesta muuttua ja sopeutua huipputasolla, pitäisi jääkiekon pelaamista pitää elämän tarkoituksena. Voisi myös kysyä, miksi kukaan ylipäänsä edes haluaa vielä yli 40-vuotiaana pelata ammattilaisjääkiekkoa parikymppisten sällien kanssa.

 

[scholl]

Jos puhutaan hyvistä pelaajista niin mielestäni silloin on oikea aika lopettaa, kun päätöksen voi tehdä vielä pelaaja, eikä käy niin, että joutuu lopettamaan siksi, kun ei saa mihinkään enää sopimusta. Se, että lopettaako pelaaja 35 vai 40 vuotiaana on sitten pelaajan oma asia. Varsinkin jos on ollut todella loistava pelaaja, joka on omistautunut jääkiekolle koko elämänsä ja jos on sattunut voittamaan esim. Stanley Cupin monta kertaa niin miksi sitä sitten jatkaisi. Joskus tulee se vaihe, jolloin motivaatio ei samalla tavalla ehkä enää riitä ja toisaalta pelaaja voi haluta tehdä muita asioita elämässään. Jääkiekko on yksi vaihe ja monilla voi olla vielä muutama muu suunnitelma loppuelämän projekteiksi.

Ikävää, jos tilanne menee siihen, että organisaatio on niin heikko kuten Ilveksellä näyttää olevan, että pelaaja saa pelata niin kauan kuin itse haluaa. Huippupelaajille voi tehdä sellaisen eläkesopimuksen, että hänelle löydetään hommia organisaatiossa jatkossakin vaikkapa valmennuspuolelta tai jostakin muualta, mutta on älytöntä, että pelata saa niin kauan kuin tahtoo.

 

[scholl]

Milloin NHL:ään kannattaa lähteä ja onko tarjouksen tullen niin sanotusti oikein tai jopa velvollisuus lähteä ja onko väärin torjua tarjous? Viuhkola on nyt 27-vuotias, muttei ole vieläkään lähtenyt tarjouksista huolimatta. Joidenkin kohdalla tämä laskee Viuhkolan arvostusta. Itse olen eri mieltä, sillä kaksisuuntaisen sopimuksen torjumiselle on hyvät perusteet, etenkin taitopelaajan kohdalla.

Jos itse olisin jääkiekkoilija niin torjuisin aina kaksisuuntaiset sopimukset. Eivät ne kolme kirjainta niin paljon kiillä, että pitäisi itseään antaa ihan mollata. Jos on hyvä pelaaja niin saa yksisuuntaisen sopimuksen. Jos taas ei ole hyvä pelaaja niin tuskin pärjää Euroopassakaan kuten Viuhkola, vaan pitää ajaa pitkä kivinen tie kenties yliopistokiekosta alasarjojen kautta NHL:n neloskenttään.

 

[steepler]

Jos itse olisin jääkiekkoilija niin torjuisin aina kaksisuuntaiset sopimukset. Eivät ne kolme kirjainta niin paljon kiillä, että pitäisi itseään antaa ihan mollata. Jos on hyvä pelaaja niin saa yksisuuntaisen sopimuksen.

Niin no ongelma on vain se että NHL:ssä ei perjaatteessa pääse pelaamaan jos ei hyväksy ensin kahdensuunnan sopimusta, kaikki Entry Level diilit ovat kaksisuuntaisia. Tai pitää sitten odotella että on yli 27 vuotias Eurooppalaisilla ja 25 Amerikkalaisilla jolloin ei enää ole Entry Level piirissä. Crosbykin siellä kaksisuuntaisella pelailee, joten ei se nyt välttämättä kaikkien kovin järkevää ole kategorisesti kieltäytyä kaksisuuntaisista diileistä.

 

[Seneca]

Paree se on lopettaa siinä vaiheessa kun trendi alkaa olla selvästi laskusuuntainen mutta pelitaso vielä lähellä sitä mitä se parhaina vuosina oli. Otetaan esimerkkeinä oman aikakautensa kaksi ikonipakkina, Bourque & Coffey. Toinen löi hanskat naulaan Cup-voittajan avainpuolustajana jonka jälkeen ilmoitti selvästi pistävänsä stopin nyt tähän ja toinen hiipui pikkuhiljaa Phillyn ja Carolinan perushyvästä hyökkäävästä pakista Chicagon ja Bostonin kehäraakiksi, joka vain ikään kuin valui pois NHL-maailmasta.

Nyt kun muutama perspektiiviä antava vuosi on kulunut niin molemmista pelaajista voidaan jälleen puhua samassa lauseessa mutta lopettamispäätösten aikaan eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Bourque oli kesän ykkösuutinen UFA-sirkuksen ohella, Coffey sai tyytyä suunnilleen pikku-ilmoitukseen NHL.comin uutissivulla.

 

[dana77]

Kiitoksia ensinnäkin kaksoismetrolle mielenkiintoisista vastauksesta. Yleisenä kommenttina sanoisin että ei kai tässä ketjussa absoluuttista totuutta oikeasta lopettamisiästä haetakkaan vaan eri ihmisten perusteltuja mielipiteitä asiasta.

Siis ovatko Eruzione ja Wade esimerkkejä pelaajista, jotka eivät saa sinulta arvostusta, koska lopettivat poikkeuksellisen nuorina?

Muotoilisin asian niin että he saavat tuota arvostusta vähemmän, kuin mitä muutoin olisivat voineet ansaita. Wadea arvostan jokereiden mestaruusaikoijen kolmanneksi parhaaksi pakiksi heti Ströbän ja Hämäläisen jälkeen. Wade ansaitsee pientä plussaa Santeri Heiskasmaisella kropallaan. Hänet on vain niin helppo ottaa silmätikuksi kun numero roikkuu legendaarisen Esa Tikkasen vierellä.

Tai jos joltain pelaajalta loppuu kiinnostus pelaamiseen 25-vuotiaana, niin mielestäni silloin on kunniakkaampaa lopettaa kuin pelata väkisin 35-vuotiaaksi.

Ymmärrän. Minä vain en osaa kiekkoilijana arvostaa jotain Alexander Daiglea, jolla kiinnostus loppui. Siinä on vain minun mielestä alunperinkin ollut asenne vääränlainen. Minä vain arvostan enemmän tuollaisia Antti Laaksonen tyyppisiä asennejätkiä jotka taistelevat vaikeuksien kautta voittoon, kuin sellaisia jotka lopettavat ensimmäisiin vastoinkäymisiin (tai ennnekuin niitä ehtii tulemaankaan!).

Arvostan suuresti vaikkapa juuri Chris Cheliosin huikeaa uraa, mutta enpä nyt tiedä, onko se sen kunniakkaampaa pelata 45-vuotiaana lätkää kuin lopettaa 25-vuotiaana. Onhan se tietysti näyttö sitkeydestä ja peräänantamattomuudesta, mutta jollekin voisi tulla mieleen, että 45-vuotiaan kiekkomiljonäärin kannattaisi keksiä itselleen jo muitakin kuin pikkupoikien aktiviteetteja.

Minun mielestäni tuo kiekkomiljonääriys on kanssa hyvä pointti oman arvostukseni kannalta. Mies pelaa nykyään varmasti paljon pienemmillä sopimuksilla kuin parhaina vuosinaan ja rahaa olisi varmasti eläkkeellä jäämiseen Chellys Chiliin. Silti mies kiusaa nuorempiaan vielä täysillä. Mitä tuo on muuta kuin huikeaa asennetta ja rakkautta peliin? Lisää vain minun arvostustani entisestään. Mike Keane on myös hyvä esimerkki. En hänestä Colorado-taustan vuoksi luonnollisesti luonnollisesti pidä tippaakaan, mutta arvostan tuota periksiantamattomuutta.

Jollain lailla tämä aihe muistuttaa toista aihetta, jota ajattelin tänään lukiessani uutisen Jari Viuhkolan jatkosopimuksesta Kärpissä. Milloin NHL:ään kannattaa lähteä ja onko tarjouksen tullen niin sanotusti oikein tai jopa velvollisuus lähteä ja onko väärin torjua tarjous? Viuhkola on nyt 27-vuotias, muttei ole vieläkään lähtenyt tarjouksista huolimatta. Joidenkin kohdalla tämä laskee Viuhkolan arvostusta.

Tämä on erittäin hyvä kysymys ja liittyy aiheeseen läheisestä. Minä loogisesti pidän Viuhkolaa tämän johdosta täytenä vässykkänä ja vuoden ehdokkaajana Mika Niemis/Eppu Keskis-palkinnon saajaksi. Viuhkolalla ei ole mitään velvollisuuksia minua tai muitakaan kiekkofaneja kohtaan enkä minä mihinkään eettisiin arvioita ala asiasta esittämään. Päätös voi itseasiassa olla aivan erinomainen hänelle ja hänen perheelleen, mutta minä en jääkiekkopalstoilla fanita Oululaisia perheenisiä vaan jääkiekkoilijoita. Ihmisenä Viuhkola voi päätöksensä takia olla mitä erinomaisin, mutta jääkiekkoilijana hänen arvostus ei minun silmissään nouse Lasse Kukkosen tasolle ellei mies mene NHL:ään edes koittamaan. Ja tokihan mies sinne lähtisi jos oikeasti itse uskoisi että saa pelipaikan vallattua :)

 

[Black Adder]

Jos itse olisin jääkiekkoilija niin torjuisin aina kaksisuuntaiset sopimukset. Eivät ne kolme kirjainta niin paljon kiillä, että pitäisi itseään antaa ihan mollata. Jos on hyvä pelaaja niin saa yksisuuntaisen sopimuksen. Jos taas ei ole hyvä pelaaja niin tuskin pärjää Euroopassakaan kuten Viuhkola, vaan pitää ajaa pitkä kivinen tie kenties yliopistokiekosta alasarjojen kautta NHL:n neloskenttään.

No asioiden arvottamisessa on aina monta näkövinkkeliä. Samoin tässä tapauksessa. Muutamia näkökantoja mr. Viuhkolaa (varoittavana)esimerkkinä käyttäen:

Kaksisuuntaisellakin sopimuksella voit tienata enemmän rahaa kaudessa kuin jäämällä SM-Liigaan 200+ k€ sopimuksella. Toisaalta asut perheinesi hotellissa, reissaat paljon ja todennäköisesti v*tuttaa, kun olet c-luokan 'NHL-pelaaja'. Esim. Viuhkolan kohdalla ei ole enää kyse siitä, että markkina-arvo Euroopassa nousisi AHL-reissun myötä, jos siis NHL-paikkaa ei löytyisi. Sitten taas pelaaja voi ajatella, että olisihan tuo mukavaa vaihtelua. Uusi kulttuuri, uudet pelikaverit, uusi testi itselle.

Samoja juttuja kai sitä moni pohtii omassa työelämässään, kun miettii tulevaisuuden juttuja. Varmaan moni on huomannut, että useat entiset huippupelaajat haluavat jatkaa saman alan, eli kiekon, parissa pelaajauran loputtuakin. Syy siihen on toki osaltaan se, että sen alan metkut tuntee parhaiten. Sama toteutuu myös muussa työelämässä. Suurin osa ei jaksaisi tehdä samaa duunarin hommaa vuodesta toiseen vaan harkitsee vaihtoehtoja. Osa haluaa kehittää omaa työtään ja työskentelytapojaan, ryhtyä vaikkapa tutkijaksi, joku toinen haluaa edetä managerin tehtäviin, kolmas haluaa vaihtaa alaa. Kiekkoilijan ammatti on yksi monista ja kukaan muu kuin pelaaja itse ei voi sanoa mikä aika on oikea aika lopettamiselle. Monen Boston Bruins fanin mielestä Zhamnovin olisi pitänyt lopettaa uransa virallisesti ajat sitten. Zhamnovin mielestä oli mukava tienata rahaa makaamalla kotona kuppia ottaen. Enpä voi tuomita Alexeita.

Minä vain en osaa kiekkoilijana arvostaa jotain Alexander Daiglea, jolla kiinnostus loppui. Siinä on vain minun mielestä alunperinkin ollut asenne vääränlainen. Minä vain arvostan enemmän tuollaisia Antti Laaksonen tyyppisiä asennejätkiä jotka taistelevat vaikeuksien kautta voittoon, kuin sellaisia jotka lopettavat ensimmäisiin vastoinkäymisiin (tai ennnekuin niitä ehtii tulemaankaan!).

Minulla riittää arvostusta kaikille, mutta jonkinlaista säälinsekaista tunnetta koen silloin tällöin niitä kavereita kohtaa, jotka ovat innokkaita, mutta joilla ei joko moottori tai taidot riitä kuin tietylle jämätasolle. Antti Laaksonen kuuluu tähän ryhmään, anteeksi vain. Kun nyt kiekosta puhutaan, niin kovalla motivaatiolla perushyvä, nopea kiekkoilija saa fysiikkansa sille tasolle, että pystyy raastamaan SM-Liigassa 4-ketjussa. Onko siinä sitten mitään arvostettavaa, jos ei ymmärrä antaa homman olla, kun putkimieheksi opiskelemalla tienaisi paremmin? Kyllä entinenkin kiekkoilija piparia saa. Kai se on sitten se fiilis, että on esim. SM-Liigakiekkoilija, miksi jaksaa puurtaa huonolla liksalla.

 

[Rocco]

Silloin viimeistään on hyvä tajuta lopettaa kun tytär seurustelee oman ketjukaverin kanssa. (Brenden Morrow -> Guy Carbonneau)

Mutta lopulta, pelaaja itse sen tietää. Useinmiten jos ei pysty omalla panoksella auttamaan omaa joukkuettaan, lopetus tai siirtyminen alemmalle tasolle on poikaa. Mieluusti toki suo sellaisen lopetuksen kaikille, ettei ura mene kokonaan alas viemäristä. Pakosta ja pätemisen halusta mukana kituuttavaa vanhusta ei joukkue tarvi, ja jos lopettaminen vaatii sen että pannaan farmiin, sitten pitää tajuta lopettaa.

 

[steepler]

Antti Laaksonen kuuluu tähän ryhmään, anteeksi vain. Kun nyt kiekosta puhutaan, niin kovalla motivaatiolla perushyvä, nopea kiekkoilija saa fysiikkansa sille tasolle, että pystyy raastamaan SM-Liigassa 4-ketjussa. Onko siinä sitten mitään arvostettavaa, jos ei ymmärrä antaa homman olla, kun putkimieheksi opiskelemalla tienaisi paremmin?

Siis mitä juttua tämä nyt on, Antti Laaksonen muka SM-Liigan 4-ketjun jyrä joka ei tienaa enempää kuin putkimiehet, joopa joo. Laaksonen on ollut ihan hyvä 3-4 ketjun mies NHL:ssä ja hänellä on ollut sellainen sopimus joka parhaimmillaan maksanut suunnilleen $800.000 vuodessa ja huonnoimmatkin vuodet tuottaneet jotain $500.000. Ei kuitenkaan ihan putkimies liksoja.

Mikäli puhut jostain toisesta Antti Laaksosesta kun siitä joka on Denverin yliopistossa, Bruinseissa, Wildissa ja Avalanchessa pelannut niin sitten on toinen juttu. Tai ehkä puhutkin ottaen huomioon tuon SM-Liiga referenssin. Dana77 varmasti puhui juurikin NHL:ssä pelanneesta Antti Laaksosesta.

 

[cottonmouth]

Monen Boston Bruins fanin mielestä Zhamnovin olisi pitänyt lopettaa uransa virallisesti ajat sitten. Zhamnovin mielestä oli mukava tienata rahaa makaamalla kotona kuppia ottaen. Enpä voi tuomita Alexeita.

Zhamnovista puhuttaessa tuli mieleen pari muutakin pelaajaa, jotka olisivat voineet uransa päättää hieman tyylikkäämminkin eli Pierre Turgeon ja Vladimir Malakhov. Molemmilla loukkaantumiset tietysti söivät parasta terää loppuvuosina, mutta varsinkin Malakhovin kohdalla kikkailut seurojen välillä palkkakaton takia olivat aika farssia. Laskettelu taisi jo aiemminkin kiinnostaa kiekkoilua enemmän. Turgeonkin pelaili viime vuotensa kovalla palkalla ja pienillä tehoilla waiwers-uhan alla.

 

[steepler]

Molemmilla loukkaantumiset tietysti söivät parasta terää loppuvuosina, mutta varsinkin Malakhovin kohdalla kikkailut seurojen välillä palkkakaton takia olivat aika farssia.

Ei noilla asioilla ollut mitään tekemistä Malakhovin kanssa sinänsä, Lamoriellon touhuja nuo oli. Malakhov oli jo lopettanut uransa loukkaantumisten takia ja ei saanut edes palkka enää, mutta palkka kuitenkin laskettiin palkkakattoon ja Lamouriello joutui sitten tuon kanssa kikkailemaan. Malakhovin hommia nuo kuitenkaan eivät olleet.

 

[cottonmouth]

Ei noilla asioilla ollut mitään tekemistä Malakhovin kanssa sinänsä, Lamoriellon touhuja nuo oli. Malakhov oli jo lopettanut uransa loukkaantumisten takia ja ei saanut edes palkka enää, mutta palkka kuitenkin laskettiin palkkakattoon ja Lamouriello joutui sitten tuon kanssa kikkailemaan.

Kyllä kyllä. Ehkä tuosta aiemmasta viestistä sai väärähkön kuvan. Tiesin, että ei ollut suoranaisesti hänestä kiinni, mutta sellainen kuva minulle on jäänyt, että lopettamisen kanssa soudettiin ja huovattiin melkoisesti. Voin toki olla väärässäkin. Itse en enää muista yksityiskohtia täysin tarkkaan, mutta saiko Malakhov kuitenkin itselleen tuon palkan ollessaan loukkaantuneena, koska se palkkakattoon laskettiin?

 

[Peter Pocklington]

Mitä mieltä oletta, vaikkapa tapaus väinöstä? Teki hirmusia pisteitä vielä 38 vuotiaanakin ja olisi varmasti pystynyt pelaaman muutaman hyvän kauden vielä. Oliko oikea aika lopettaa?

Walter Gretzky: "Why are you quitting, you could still play?"
Wayne Gretzky: "You don't understand, dad. Every year when I go to camp they're bigger, stronger, faster and I'm a year older."

Gretzkyllä toi iän kertyminen kyllä näkyi peliesityksissä. Ei ollut koskaan todella nopea, mutta 80-luvulla se kuuluisa pelikäsitys ja tilanteiden ennakointi toi etumatkaa vastustajiin nähden (siksihän jamppa oli aikanaan niin pitelemätön). 90-luvun lopulla kangistuneen Great Onen etumatka ei vain enää riiittänyt.

Mielestäni Gretzky lopetti oikeaan aikaan, vaikka toivoinkin, että ura olisi jatkunut 900:aan maaliin ja 2000:een syöttöpisteeseen. Ja lopettihan se toiseksi paraskin ensimmäisen kerran v. -97, kun ei enää pystynyt pelaamaan itselleen tarpeeksi korkealla tasolla. Eikös näin, eagle? ;)

 

[steepler]

Tiesin, että ei ollut suoranaisesti hänestä kiinni, mutta sellainen kuva minulle on jäänyt, että lopettamisen kanssa soudettiin ja huovattiin melkoisesti.

No Malakhov ei ole virallisesti mielestäni vieläkään virallisesti lopettanut, nimenomaan noista palkkakatollisista syistä.

Voin toki olla väärässäkin. Itse en enää muista yksityiskohtia täysin tarkkaan, mutta saiko Malakhov kuitenkin itselleen tuon palkan ollessaan loukkaantuneena, koska se palkkakattoon laskettiin?

Ei saanut koska ei halunnut enää pelata ja käytännössä siis lopetti vaikka ei virallisesti. Palkkakattoon lasku johtui taas siitä että monivuotiset diilit yli 35 vuotiaiden kanssa lasketaan kattoon vaikka lopettaakin. Palkan maksun kanssa ei ole sillä tekemistä.

 

[dana77]

Minulla riittää arvostusta kaikille, mutta jonkinlaista säälinsekaista tunnetta koen silloin tällöin niitä kavereita kohtaa, jotka ovat innokkaita, mutta joilla ei joko moottori tai taidot riitä kuin tietylle jämätasolle. Antti Laaksonen kuuluu tähän ryhmään, anteeksi vain. Kun nyt kiekosta puhutaan, niin kovalla motivaatiolla perushyvä, nopea kiekkoilija saa fysiikkansa sille tasolle, että pystyy raastamaan SM-Liigassa 4-ketjussa.

Me puhutaan nyt varmaan eri Antti Laaksosta, minä tarkoitan sitä Antti Laaksosta jolla on vajaa 500 peliä maailman kovimassa kiekkoliigassa NHL:ssä. Siellä hänen palkkansa on $684,000 kaudessa Colorado Avalachessa. En tosin tarkkaa tiedä mitä putkimiehet nykyään tienaavat, mutta SM-liigassa sitä ei tienaa kukaan. Ja tuosta palkasta johtuen 99.5% SM-pelaajista valitsisi NHL:n jos he vain pystyisivät.

edit: perhana steepler olit käynyt etukäteen lunttaamassa mitä meinaan vastata! :)

 

[Kolzig]

Lemieux ehkä jatkoi yhden kauden puolikkaan liian kauan. Kun ei mies pysty edes omia luistimiaan sitomaan selkäkipujen takia niin silloinhan sen sanoo jo terve järkikin että parempi olisi lopettaa.

Lemieux oli huikea urallaan, comebackin jälkeen teki mahtavia tehoja nyky-nhl:ssä ja sitten se unohtumaton olympiakulta 2002 jossa pappa-Mario toimi joukkueen kapteenina.

Ymmärrän kyllä sen miksi Lemieux viime kaudella vielä jatkoi, koska pitihän ihmisten ja Marion itsekin päästä näkemään kun pelaa The Next Onen rinnalla.

Niissä peleissä mitä Mario pystyi viime kaudella pelaamaan, niin niissä kyllä näki sen uskomattoman pelisilmän mikä Mariolla edelleen oli. Muistan varmasti ikuisesti esim. yhden loistavan nopean pystysyötön laidasta Crosbylle joka kiiti kohti maalia ja Crosby yhdellä kosketuksella nosti kiekon ohi veskarin täydestä vauhdista.

 

[pot67]

Kenen mielestä Janne Niinimaan olisi ollut jo hyvä lopettaa?