Muuten olen Kuningattaren Vitun Kaiken kanssa samaa mieltä; taidetta ja keittiövälineitä tulee ostaa tyylillä ja ilman sen kummempia perusteluita, ainakaan taloudellisia.
Keittiövälineistä en tiedä, mutta mitä taiteeseen tulee, niin nautin siitä mielelläni museoiden ja taidegallerioiden seinällä, mutta ainakaan minun tulotasoni ei ole niin kova, että voisin ilman kummempia taloudellisia perusteita ostaa jonkun Vermeerin, Rembrandtin, da Vincin tai Giuseppe Arcimboldon seinälleni. Eipä taida kovin moni muukaan ostaa. Kopioita voi ostaa halutessaan, mutta ne ovat silti kopioita.
Jos ei saa seinälleen parasta, niin voi jättää hankkimatta muutakaan ja tyytyä valkoisiin seiniin. Tai on minulla sentään seinäkalenteri seinällä, yksi puuhiilipiirros Gdanskin vanhasta kaupungista sekä makuuhuoneeni katon rajassa 20 vuotta vanhan
Obituaryn "The End Complete"-seinälippu, jossa laavakivestä koostuva synkän pahaenteinen maailmanlopun maisema virittää minua joka päivä vääjäämättömään, täydelliseen loppuun. Muuten seiniäni ei siis korista yhtään mikään.
Jääkaappini ovea sentään koristavat lukuisat ovimagneetit, joita minulla on tapana hankkia muistoiksi ulkomaanreissuilta. Paljoa muuta en ulkomailta yleensä tuokaan kuin ovimagneetin, jokusen taide- ja historiakirjan ja tarvittaessa sellaista vodkaa tai likööriä pullollisen, jota ei Suomesta oikein saa.
Isommat pystit ja esineet koen vähän turhiksi, vaikka on minullakin huutokaupasta hankittu musta, rintava ja puinen naisfiguuripatsas sohvan vieressä. Olen tehnyt siitä itse käsitetaidetta jättämällä sen päähän tonttulakin. Lisäksi minulla on perenniaalinen joulukoriste eli iso olkipukki dvd-hyllyjen päällä. Ei tarvitse erikseen koristella joulua varten, kun pukki on aina valmiina. Joulu on kuitenkin joka vuosi.
Kodin ja ihmisen mittahan mitataan siinä, paljonko kodissa on kirjoja, elokuvia ja äänilevyjä kutakuinkin tässä järjestyksessä. Koti ilman lainkaan kirjoja kertoo sieluttomasta ulkokultaisuudesta ja tyhjyyttään kumisevista ontoista kulisseista. Elokuva- ja musiikkikokoelmista taas voi tehdä täydentäviä päätelmiä kyseisestä ihmisestä. Näillä minä täytän kotini ja komeroni, sarjakuva-albumikokoelmat siihen vielä päälle. Sekä noin viisi raapimapuuta kissoille.
Olen siis Uleåborgirin kanssa samoilla linjoilla ja luultavasti viihtyisin hänen kodissaan mainiosti. Kynttilänjalat, valokuvakehykset, Iittala-maljakot ynnä muu krumeluuri joutaisi pihalle suureen nuotioon, jonka ympärillä voisi könkätä hanhenmarssia.
Perusarjen tavaroista voi moni päästä joskus loppumaan, mutta tietyt asiat eivät saa päästä loppumaan. Näitä arjen tavaroita ovat kissanhiekka (puupuru ja perushiekka), kissanruoka, talouspaperi ja Tolu-sumutinpullo, Pepsi Max, ihmisten ja eläinten lääkitykset sekä hätävara-peruselintarvikkeet kuten säilykkeitä, riisiä ja nuudeleita, joilla pärjäisin ja olen pärjännytkin poistumatta asunnosta esim. sairaana ollessani. Toki jääkaapin ja pakastimen ruoatkin ovat hyvä olla, mutta sähkökatkoksen ja ydintalven tullessa on hyvä olla säilykkeitä.
Lisäksi tarvittaessa tinkisin esimerkiksi televisiosta ja muista, mutta tietokone jatkuvasti päällä ja laajakaistalla on asia, josta en halua tinkiä.