Virveliä kainaloon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- 4.11., 7.4. ja pyhä henki
Tamperelaisjoukkueiden siirtyessä pelaamaan Nokialle on keskustelu ottelutapahtumasta nostanut vahvasti päätään. Asiaa taustamuistissani työstettyäni avautui päässä erilaisia lankoja liittyen ottelutapahtumiin Liigassa ja muissa jääkiekkosarjoissa sekä muihin urheilutapahtumiin. Hetken harkinnan jälkeen päätin lopulta avata uuden ketjun tälle alueelle, joten nyt sitten avaan sen. En ole millään lailla asian ammattilainen, mutta yritän silti jaotella asioita jollain jäsentelyllä. Jos väitän jotain, niin voitte kuvitella eteen sanan "mielestäni". Korostan tätä siksi, ettei tämän ymmärtäminen vaikuta olevan nykyisessä keskustelukulttuurissa selvää kaikille internetin käyttäjille.
Aiemmin, ja varmaan yhä, olen ollut sellainen tyyppi, joka menee vain katsomaan peliä. Mutta jotenkin sitä on vähitellen havahtunut touhun junttimaisuuteen.
Urheilutapahtumahan koostuu seuraavista asioista:
- Ennakointi
- Saapuminen
- Alkushow, avajaiset tmv.
- Urheilusuoritus/-kset
- Katkot tai muu downtime suoritusten aikana
- Mahdolliset tauot
- Loppushow, palkintojenjako, päätös tmv.
- Poistuminen
- Keskustelu, jälkipuinti
Tällä hetkellä tajunnanvirtani pinnalla kelluvat ajatukset koskevat pääasiassa tuota tapahtuman pihviä alkushowsta loppuun. Niinpä seuraava koskee erityisesti näitä.
Mielestäni ylipäänsä urheilutapahtumien pääongelma on se, ettei niitä osata suunnitella yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Nyt alan tässä kohtaa täsmentämään keskustelua kohti jääkiekkoa jättämällä pois sekavasti organisoidut ja rönsyilevät hiihtokilpailut ja vastaavat. Palloilulajien puolella jalkapallo-ottelut ovat toki tietyllä tapaa toimivia kokonaisuuksia, mutta lopulta ne ovat yleensä stadionolosuhteiden kautta katsojalle lähinnä hämmentäviä, kovaäänisiä yhteisökokemuksia.
Ehkäpä nyt menen itse asiaan, jääkiekko-ottelutapahtumaan. Myönnän edellä kirjoitetusta vielä sen, että koriksen puolella jotkin asiat ovat paikoin paremmin hallussa, jos katsotaan ihan huipputasoa eikä kotoista puolapuumeininkiä. Joka tapauksessa nyt ollaan jo halliolosuhteissa, kattavat valaistus- ja äänentoistojärjestelmät, yleisölle pystyttäisiin fasiliteettien puolesta näyttämään valmisteltu, laadukas ja ymmärrettävä tapahtuma. Kirjoitan nyt pitkälti omien kokemusteni pohjalta, joten voi olla, että jollain NHL-seuralla nämä toteutuvat, sillä olen kokenut vain Panthersin ottelutapahtuman, ja se arvatenkin on sarjan häntäpäätä tässä katsannossa. Tuo tapahtuma erosi kotoisesta Liigasta vain siinä, että siellä oli enemmän "kaikkea" ja parempi äänentoisto, mikään sisällöllistä laatu tai substanssi ei ollut parempaa.
Eli nyt voidaan keskittyä tarkemmin Liigaan, jolloin tämä on varmasti valtaosalle lukijoista konkreettisemmin ymmärrettävissä. Oikeastaan en, kuten jo ylläolevista kappaleista huomaatte, oikein jaksa nyt jäsennellä tekstiä järkevästi, niin hyppään suoraan isoimpaan biiffiini. Siis musiikkiin ennen peliä, pelikatkojen aikana ja erätauoilla.
Ajatelkaapa nyt vaikkapa elokuvaa, tv-sarjaa, näytelmää tai videopeliä. Ja verratkaa sitten niiden soundtrackia jääkiekko-otteluun. Ei mitään järkeä! Suunnitteleeko noita kukaan? Erän aikana kuullaan 30 eri listahitistä, jotka joko ovat kaikki sekavasti eri genreä tai kaikki 40-60 vuotiaille suunnattua 70-80-lukujen "oikeaa musiikkia", ensimmäiset 5-20 sekuntia. Oikeastiko jonkun pitää välillä kuulla Jon Bon Jovilta "On the street where you-" ja kiekko jäähän? Ja sit 30 sekunnin päästä tulee paitsio ja HP Baxxter huutaa "FIREEE!!!" Ei järjen häivää, aivan totaalista kuraa. Totta kai mainokset aiheuttaa omat haasteensa, mutta eikö samoilla teostomaksuilla voisi soittaa keskenään sointuvaa ja tapahtuman kokonaisuuden kanssa olevaa, jopa ottelutapahtumiin uppouttavaa musiikkia. Genre pitäisi olla samansuuntainen koko ottelun, ehkä rinnakkaisissa voitaisiin seikkailla, mutta ei mitään jokaiselle jotain radiosoittolistaa. Ylipäänsä suosisin instrumentaalisoundeja pelikatkoilla. Tauoilla ja ennen peliä sit vokaaleja.
Ja tuossa se persoonallisuus. Pitääkö jokaisen jääkiekkojoukkueen kuulostaa joko 80-luvun särökitaralta tai nykyajan konemusiikilta? Eikö joku voisi soittaa vaikka pelkkää funkkia ja joku olisi tunnettu, että ämyreistä tulee kissantapposäröä ja kirkkourkua? Ja se pitäisi miettiä, että miten se sointuu värimaailmaan, valaistukseen ja kuvastoon. Tai näiden yhteensovitus.
Toinen nuo alkushow't, niin niiden pitäisi sopia tapahtuman muuhun teemaan sekä niissäkin pitäisi kaikella olla selkeä tarkoitus. Liekkikoneet on melkoisen kliseisiä, jos mikään muu tapahtumassa ei viittaa samanhenkiseen kuvastoon tai liekehtivyyteen. Ylipäätään liekkijutut on helposti aika junttimaisia.
Jotenkin vaan tuntuu, että keskimääräinen palstakeijo on tyytyväinen urheilun oheisjuttuihin, kunhan ei ole kiusallisia katkoksia, valot vilkkuu ja saadaan joku nostalgiadopamiineja liikuttava insertti mediakuutiolta. Mulle sinänsä ihan sama, mutta viihtyisin itse paremmin, jos kokonaisuus olisi yhtenäinen eikä tuntuisi halvalta, sinne päin tehdyltä ja/tai persoonattomalta. Ja persoonallisuus ei tule sillä mustavalkoisella nostalgiaklipillä, vaikka just meidän seuralla olisi ne parhaat perinteet.
Aiemmin, ja varmaan yhä, olen ollut sellainen tyyppi, joka menee vain katsomaan peliä. Mutta jotenkin sitä on vähitellen havahtunut touhun junttimaisuuteen.
Urheilutapahtumahan koostuu seuraavista asioista:
- Ennakointi
- Saapuminen
- Alkushow, avajaiset tmv.
- Urheilusuoritus/-kset
- Katkot tai muu downtime suoritusten aikana
- Mahdolliset tauot
- Loppushow, palkintojenjako, päätös tmv.
- Poistuminen
- Keskustelu, jälkipuinti
Tällä hetkellä tajunnanvirtani pinnalla kelluvat ajatukset koskevat pääasiassa tuota tapahtuman pihviä alkushowsta loppuun. Niinpä seuraava koskee erityisesti näitä.
Mielestäni ylipäänsä urheilutapahtumien pääongelma on se, ettei niitä osata suunnitella yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi. Nyt alan tässä kohtaa täsmentämään keskustelua kohti jääkiekkoa jättämällä pois sekavasti organisoidut ja rönsyilevät hiihtokilpailut ja vastaavat. Palloilulajien puolella jalkapallo-ottelut ovat toki tietyllä tapaa toimivia kokonaisuuksia, mutta lopulta ne ovat yleensä stadionolosuhteiden kautta katsojalle lähinnä hämmentäviä, kovaäänisiä yhteisökokemuksia.
Ehkäpä nyt menen itse asiaan, jääkiekko-ottelutapahtumaan. Myönnän edellä kirjoitetusta vielä sen, että koriksen puolella jotkin asiat ovat paikoin paremmin hallussa, jos katsotaan ihan huipputasoa eikä kotoista puolapuumeininkiä. Joka tapauksessa nyt ollaan jo halliolosuhteissa, kattavat valaistus- ja äänentoistojärjestelmät, yleisölle pystyttäisiin fasiliteettien puolesta näyttämään valmisteltu, laadukas ja ymmärrettävä tapahtuma. Kirjoitan nyt pitkälti omien kokemusteni pohjalta, joten voi olla, että jollain NHL-seuralla nämä toteutuvat, sillä olen kokenut vain Panthersin ottelutapahtuman, ja se arvatenkin on sarjan häntäpäätä tässä katsannossa. Tuo tapahtuma erosi kotoisesta Liigasta vain siinä, että siellä oli enemmän "kaikkea" ja parempi äänentoisto, mikään sisällöllistä laatu tai substanssi ei ollut parempaa.
Eli nyt voidaan keskittyä tarkemmin Liigaan, jolloin tämä on varmasti valtaosalle lukijoista konkreettisemmin ymmärrettävissä. Oikeastaan en, kuten jo ylläolevista kappaleista huomaatte, oikein jaksa nyt jäsennellä tekstiä järkevästi, niin hyppään suoraan isoimpaan biiffiini. Siis musiikkiin ennen peliä, pelikatkojen aikana ja erätauoilla.
Ajatelkaapa nyt vaikkapa elokuvaa, tv-sarjaa, näytelmää tai videopeliä. Ja verratkaa sitten niiden soundtrackia jääkiekko-otteluun. Ei mitään järkeä! Suunnitteleeko noita kukaan? Erän aikana kuullaan 30 eri listahitistä, jotka joko ovat kaikki sekavasti eri genreä tai kaikki 40-60 vuotiaille suunnattua 70-80-lukujen "oikeaa musiikkia", ensimmäiset 5-20 sekuntia. Oikeastiko jonkun pitää välillä kuulla Jon Bon Jovilta "On the street where you-" ja kiekko jäähän? Ja sit 30 sekunnin päästä tulee paitsio ja HP Baxxter huutaa "FIREEE!!!" Ei järjen häivää, aivan totaalista kuraa. Totta kai mainokset aiheuttaa omat haasteensa, mutta eikö samoilla teostomaksuilla voisi soittaa keskenään sointuvaa ja tapahtuman kokonaisuuden kanssa olevaa, jopa ottelutapahtumiin uppouttavaa musiikkia. Genre pitäisi olla samansuuntainen koko ottelun, ehkä rinnakkaisissa voitaisiin seikkailla, mutta ei mitään jokaiselle jotain radiosoittolistaa. Ylipäänsä suosisin instrumentaalisoundeja pelikatkoilla. Tauoilla ja ennen peliä sit vokaaleja.
Ja tuossa se persoonallisuus. Pitääkö jokaisen jääkiekkojoukkueen kuulostaa joko 80-luvun särökitaralta tai nykyajan konemusiikilta? Eikö joku voisi soittaa vaikka pelkkää funkkia ja joku olisi tunnettu, että ämyreistä tulee kissantapposäröä ja kirkkourkua? Ja se pitäisi miettiä, että miten se sointuu värimaailmaan, valaistukseen ja kuvastoon. Tai näiden yhteensovitus.
Toinen nuo alkushow't, niin niiden pitäisi sopia tapahtuman muuhun teemaan sekä niissäkin pitäisi kaikella olla selkeä tarkoitus. Liekkikoneet on melkoisen kliseisiä, jos mikään muu tapahtumassa ei viittaa samanhenkiseen kuvastoon tai liekehtivyyteen. Ylipäätään liekkijutut on helposti aika junttimaisia.
Jotenkin vaan tuntuu, että keskimääräinen palstakeijo on tyytyväinen urheilun oheisjuttuihin, kunhan ei ole kiusallisia katkoksia, valot vilkkuu ja saadaan joku nostalgiadopamiineja liikuttava insertti mediakuutiolta. Mulle sinänsä ihan sama, mutta viihtyisin itse paremmin, jos kokonaisuus olisi yhtenäinen eikä tuntuisi halvalta, sinne päin tehdyltä ja/tai persoonattomalta. Ja persoonallisuus ei tule sillä mustavalkoisella nostalgiaklipillä, vaikka just meidän seuralla olisi ne parhaat perinteet.