Kaikkihan tietävät ongelman: suomalaisella pelaajalla on isot jalat ja pienet kädet. Kiekollisessa taidossa Suomi on muita huippumaita aikuistasolla vuodesta toiseen jäljessä eikä asiaan näy parannusta tulevan. Ajattelin avata vähän sellaisen analyyttisemmmän keskustelun siitä, mistä tämä oikein johtuu. Mukava olisi saada etenkin valmennuksessa eri tasoilla mukana pyörivien kommentteja.
Helpoin kestoselitys on syyttää taidot tappavaa juniorivalmennusta; ennen sentään reenattiin sysilammen jäällä vielä pimeelläkin ja silloin opittiin tekeen maaleja. Itse on kuitenkaan tähän usko. Sysilammen ajat ovat ohi muissakin huippumaissa ja silti sieltä ilmestyy taitavia kiekollisia pelaajia. Lisäksi Suomi menestyy junioritasolla jatkuvasti hyvin. Kiekollisen pelit vahvuudet yleensä kehittyvät myöhemmällä iällä ja nähdäkseni tässä vaiheessa Suomessa menee jokin pieleen.
Suomalainen pelaaja on pörrääjä ja raataja vielä kolmivitosenakin eikä mouhoamisen tilalle tule pelinäkemystä. Ikuinen lahjakas ja innokas A-junnu siis. Aikuisiän valmennuksessa ei jokin toimi, mutta mikä?
Helpoin kestoselitys on syyttää taidot tappavaa juniorivalmennusta; ennen sentään reenattiin sysilammen jäällä vielä pimeelläkin ja silloin opittiin tekeen maaleja. Itse on kuitenkaan tähän usko. Sysilammen ajat ovat ohi muissakin huippumaissa ja silti sieltä ilmestyy taitavia kiekollisia pelaajia. Lisäksi Suomi menestyy junioritasolla jatkuvasti hyvin. Kiekollisen pelit vahvuudet yleensä kehittyvät myöhemmällä iällä ja nähdäkseni tässä vaiheessa Suomessa menee jokin pieleen.
Suomalainen pelaaja on pörrääjä ja raataja vielä kolmivitosenakin eikä mouhoamisen tilalle tule pelinäkemystä. Ikuinen lahjakas ja innokas A-junnu siis. Aikuisiän valmennuksessa ei jokin toimi, mutta mikä?