Vanhapuuma
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYPinkylä, Suomen maajoukkueet, IF Gnistan
Ketjun avaaminen on aina pelottavaa puuhaa. Halusin silti avata tämän ketjun nimenomaan yleisen jääkiekkokeskustelun puolelle, koska tämä koskee ennen kaikkea yleisellä tasolla jääkiekkoa, mutta vieläkin laveammin urheilua yleensä. Koska Jatkoaika.com on kuitenkin profiloitunut jääkiekkoon, tätäkin keskustelua taustoittaa kyseinen laji. Ketään ei varmaankaan yllätä, että avauksen taustalta löytyvä jääkiekkopersoona on kiistämättä kääntänyt diskurssin suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa - jopa muokannut sen. Kyse ei ole tällöin koskaan normatiivisesta suhtautumisesta asiaan.
Aikomuksena ei ole käsitellä sitä, mitä joukkuetta kannatat ja miksi: se on hyvin lyhyesti läpikäyty luettelonomainen historia. Aloin pohtimaan asiaa, miksi yleisesti ottaen edes kannatan jotakin joukkuetta. Se ei ole minun tapaistani lainkaan - maailmankuvani kun nojautuu ongelmistaan ja mahdollisista ristiriitaisuuksistaan huolimatta materialismiin, relativismiin ja teoreettiseen nihilismiin. Kuinka voin nähdä merkitystä siinä, mikä joukkue voittaa, jos koen, että merkitys jo sinänsä on ontologisesti tyhjä käsite? Heitän vastakiekon nyt Petteri Sihvoselle vastauksellani - joskus hän on tälläkin foorumilla vaikuttanut myös kirjoitustensa muodossa.
Kysymys ei ole niinkään siitä, miksi tulisi kannattaa jotakin joukkuetta, vaan miksi yleensä seurata mitään urheilulajia tai urheilua ylipäätään? Urheiluhan on yksiselitteisesti yhteiskunnan sivutuote. Mutta, se silti heijastaa monella tavalla ihmiselle ominaista olemis- tai ajattelutapaa - ei ainoastaan yhteisöllisyyttä vaan myös kategorisoimista. Huomautettakoon, että "ominaisuus" ei ole väistämätön essentialistisesti "ihmisluonteeseen" kytketty seikka. Ihminen kategorisoi, ja samalla arvottaa, asioita mielessään hallitakseen elämänsä perusteita.
Petteri Sihvonen esittää, että hän seuraa urheilua kannattamatta ketään. Se on ymmärrettävä lähtökohta analyytikolle. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että analyytikkokin joutuu arvottamaan erinäisiä seikkoja urheilussa, koska muuten pelkät numerot taululla kertovat paremmuuden - se kun kuuluu urheilun sääntöihin, eli jääkiekossa maaleja enemmän tehnyt voittaa. Numeroita ei voida analysoida, ne ovat absoluutteja. On selvää, että Sihvonen ei sitoudu mihinkään joukkueeseen, mutta joutuu väistämättä sitoutumaan tiettyjen joukkueiden pelitapojen paremmuuteen. Hän, itse asiassa, siis kannattaa sitä joukkuetta, joka toteuttaa oman näkemyksensä mukaista parempaa "pelikirjaa".
Miksi sitten sitoutua tiettyyn joukkueeseen? Miksi valita puoli? Yksinkertaista. Koska muuten urheilu olisi kriisissä. Urheilu, päinvastoin kuin taide, perustuu kilpailuun - ei "tyylipisteisiin". Siinä jommankumman on voitettava, sen perustana ei ole esteettinen nautinto kuten kuvataiteessa. Jääkiekkoa voi katsella toki vain katselemisen vuoksi, mutta uskaltaisin väittää, että kovinkaan moni ihminen, joka jääkiekkoa seuraa, seuraa sitä vain katselemisen nautinnosta. Katselemisen nautinto tulee ymmärtää tässä eri tavalla ja syvemmin siten, että ihminen lopulta vaikuttuu sisimmässään tietyn urheilijan tai tiettyjen urheilijoiden suorituksista, vaikka ei suoranaisesti tätä kannattaisikaan (kuten "fani"). Ihminen valitsee puolensa, ilmaisipa hän tätä tai ei, ja sitoutuipa hän valitsemaansa puoleen tai ei.
Miksi minä siis kannatan, ja miksi minä valitsen puoleni? Juuri siksi, koska se on merkityksetöntä - jopa järjetöntä! - ja juuri siksi, koska se on merkityksellistä.
Miksi sinä kannatat?
Taustaksi mielenkiintoinen keskusteluepisodi Petteri Sihvosen ja Jani Hakkaraisen kesken, "Onko kannattaminen järjetöntä", Avokatsomo.comissa.
Aikomuksena ei ole käsitellä sitä, mitä joukkuetta kannatat ja miksi: se on hyvin lyhyesti läpikäyty luettelonomainen historia. Aloin pohtimaan asiaa, miksi yleisesti ottaen edes kannatan jotakin joukkuetta. Se ei ole minun tapaistani lainkaan - maailmankuvani kun nojautuu ongelmistaan ja mahdollisista ristiriitaisuuksistaan huolimatta materialismiin, relativismiin ja teoreettiseen nihilismiin. Kuinka voin nähdä merkitystä siinä, mikä joukkue voittaa, jos koen, että merkitys jo sinänsä on ontologisesti tyhjä käsite? Heitän vastakiekon nyt Petteri Sihvoselle vastauksellani - joskus hän on tälläkin foorumilla vaikuttanut myös kirjoitustensa muodossa.
Kysymys ei ole niinkään siitä, miksi tulisi kannattaa jotakin joukkuetta, vaan miksi yleensä seurata mitään urheilulajia tai urheilua ylipäätään? Urheiluhan on yksiselitteisesti yhteiskunnan sivutuote. Mutta, se silti heijastaa monella tavalla ihmiselle ominaista olemis- tai ajattelutapaa - ei ainoastaan yhteisöllisyyttä vaan myös kategorisoimista. Huomautettakoon, että "ominaisuus" ei ole väistämätön essentialistisesti "ihmisluonteeseen" kytketty seikka. Ihminen kategorisoi, ja samalla arvottaa, asioita mielessään hallitakseen elämänsä perusteita.
Petteri Sihvonen esittää, että hän seuraa urheilua kannattamatta ketään. Se on ymmärrettävä lähtökohta analyytikolle. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että analyytikkokin joutuu arvottamaan erinäisiä seikkoja urheilussa, koska muuten pelkät numerot taululla kertovat paremmuuden - se kun kuuluu urheilun sääntöihin, eli jääkiekossa maaleja enemmän tehnyt voittaa. Numeroita ei voida analysoida, ne ovat absoluutteja. On selvää, että Sihvonen ei sitoudu mihinkään joukkueeseen, mutta joutuu väistämättä sitoutumaan tiettyjen joukkueiden pelitapojen paremmuuteen. Hän, itse asiassa, siis kannattaa sitä joukkuetta, joka toteuttaa oman näkemyksensä mukaista parempaa "pelikirjaa".
Miksi sitten sitoutua tiettyyn joukkueeseen? Miksi valita puoli? Yksinkertaista. Koska muuten urheilu olisi kriisissä. Urheilu, päinvastoin kuin taide, perustuu kilpailuun - ei "tyylipisteisiin". Siinä jommankumman on voitettava, sen perustana ei ole esteettinen nautinto kuten kuvataiteessa. Jääkiekkoa voi katsella toki vain katselemisen vuoksi, mutta uskaltaisin väittää, että kovinkaan moni ihminen, joka jääkiekkoa seuraa, seuraa sitä vain katselemisen nautinnosta. Katselemisen nautinto tulee ymmärtää tässä eri tavalla ja syvemmin siten, että ihminen lopulta vaikuttuu sisimmässään tietyn urheilijan tai tiettyjen urheilijoiden suorituksista, vaikka ei suoranaisesti tätä kannattaisikaan (kuten "fani"). Ihminen valitsee puolensa, ilmaisipa hän tätä tai ei, ja sitoutuipa hän valitsemaansa puoleen tai ei.
Miksi minä siis kannatan, ja miksi minä valitsen puoleni? Juuri siksi, koska se on merkityksetöntä - jopa järjetöntä! - ja juuri siksi, koska se on merkityksellistä.
Miksi sinä kannatat?
Taustaksi mielenkiintoinen keskusteluepisodi Petteri Sihvosen ja Jani Hakkaraisen kesken, "Onko kannattaminen järjetöntä", Avokatsomo.comissa.