Mikko Perkoila

[Mullet]

Suomessakin on korruptiota. Tästä laulaa Mikko.

Mikko tarttuu asioihin, jotka ovat ihmiselle tärkeitä. Esimerkiksi kunnan virkamiehen päätösvalta asiohin. Mikko sijoittaa kysymykset verhoiltuna kriittisyytenä teksteihinsä.

Intercity: Mikon kriittisyys matkustusmuotoa kohtaan iskee. Mikko näki kaukaa viisaana matkustamisen tulevaisuuden. Ihminen haluaa päästä paikasta toiseen mahdollisimman helposti, ilman turhaa hienostelu.

Naisen ja miehen suhteista, tai siis selityksistä yöllisistä reissusta: Rakkaani ei uskonut ei.

Nimismiehen murhe: On rotareita, lääkäri, opetttaja ja pappi. Nimismies ei pääsee jouukkoon tummaan.....

Irwin, lesbokommari Hector, Pelle Miljoona ja huivipää Peitsamo ovat kaukana Mikon kynänjäljistä.

Arvon ketjuilijat, käykää nyt Perkele kauppaan, ostakaa Mikon levyt tai tilatkaa Mikko schollin 50v juhlille.

Arvaa harmittiko.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kekseliäitä ja persoonallisia laulelmia nuo Mikko Perkoilan tuotokset enimmäkseen. Itse ostin joskus vuosia sitten divarista kiinnostavan Koira Tapaa Tuttujaan -levyn.

Perkoila on vanha komukki joka oli mukana 70-luvun poliittisessa laululiikkeessä. Kaikeksi onneksi Perkoilan sittemmin esittämä trubaduurimusiikki ei ole ollut taistolaista vaahtoamista. Siksi jaksan itsekin arvostaa hänen taidettaan vaikka oma poliittinen ajatusmaailmani on täysin erilainen. Pikemminkin Perkoila kuvaa noita Mulletin mainitsemia tavallista ihmistä lähellä olevia hullunkurisia ilmiöitä, yleensä ilman ensisijaisesti poliittista kontekstia.

Perkoila näyttää yhä viihtyvän laitavasuriporukoissa, päätellen esiintymisistään erilaisissa jälkistalinistien kemuissa. Eipä taida Perkoila olla todennäköisin artisti schollin pirskeissä.