Mikko Manner – Kärppien uusi päävalmentaja

Ermine#10

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Carolina, Neftehimik Nizhnekamsk
Onhan tämä melkoista nuorten valmentajien juhlaa ollut 2010-luvulla. 2012 Jyrki Aho, 2013 Karri Kivi, 2014 ja 2015 Lauri Marjamäki, 2016 ja 2017 Jussi Tapola, 2018 Mikko Manner ja 2019 Antti Pennanen. Ja moni näistä ollut melkoinen keltanokka noustessaan päävalmentajan rooliin, tosin hyvää taustaa apuvalmentamisesta useidenkin vuosien ajan.
Pointtini on, että olen erittäin tyytyväinen siihen, että myös Kärpät on tehnyt oikeita ratkaisuja valmentajia valitessaan. On luotettu nuoriin valmentajiin, ja on saatu myös tulosta niillä. Alatalot ja Suikkaset ovat käyneet epäonnistumissa, mutta nuoret koutsit ovat tuoneet kultaa pohjoiseen. Nyt lisäksi on painotettu pelaaja läheistä valmennusta, ja tästä on myös Mambaa kiittäminen. Paljon on tehty asioita oikein, ja ensi vuonna Mamba johdottaa Kärpät jälleen askeleen eteenpäin.
 

Raksilan mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Vähän kyllä paska maku jäi tältä kaudelta Mannerista ja oman pelitavan hylkääminen pleijareissa menee vain ja ainoastaan Mannerin piikkiin. Pelaajat varmasti tekivät parhaansa, mutta ongelma olikin siinä, että eivät tienneet mitä pitäisi tehdä kun valmennuksella lirahti jo housuun.

Pelaajatkin kuitenkin lukee mediaa ja tätä palstaa ja jos siellä oma valmentaja pistää voitot aina onnen piikkiin ja tappiot vastustajan paremmuudeksi, niin kyllä se vaan sinne alitajuntaankin pelaajilla syöpyy huolimatta siitä, mitä pukukopissa puhellaan. Vastustaja oli lähes aina parempi ja oltiin onnekkaampia. Voitot oli helpotuksia sen sijaan, että voitto pitäis lähtökohtaisesti olla selviö ja tappio vitun iso pettymys tuolla materiaalilla. Häviämisen pelko tarttuu, enkä sen vuoksi voi millään ymmärtää tällaista itseluottamuksen puutetta julkisuudessa.

Meehän Mikko nyt kesällä lomalle jenkkeihin muutamaksi viikoksi nyt ja katsele hetki aikaa paikallista menoa, niin huomaat sen terveen itsevarmuuden olemassaolon ilman ylimielisyyttä. Se ei ole häpeä, vaan se on vahvuus.
 

oukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mikko Kaukokari
Vähän kyllä paska maku jäi tältä kaudelta Mannerista ja oman pelitavan hylkääminen pleijareissa menee vain ja ainoastaan Mannerin piikkiin. Pelaajat varmasti tekivät parhaansa, mutta ongelma olikin siinä, että eivät tienneet mitä pitäisi tehdä kun valmennuksella lirahti jo housuun.
Sillä omalla pelitavalla ois imeskelty mojitoja kesälomilla jo kolme-neljä viikkoa sitten. Jos se piti hylätä niin se piti hylätä. Pelaajien alisuorittaminen siihen pakotti.
 

Raksilan mies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Sillä omalla pelitavalla ois imeskelty mojitoja kesälomilla jo kolme-neljä viikkoa sitten. Jos se piti hylätä niin se piti hylätä. Pelaajien alisuorittaminen siihen pakotti.
Aika ihmeellistä, että naps vaan Kärppien piti hylätä oma pelitapa 60 runkosarjaottelun jälkeen heti ensimmäiseen playoff-otteluun, mutta puolella budjetilla operoiva Hämeenlinnan Pallokerho pystyi kuitenkin vetämään omalla, Kärppien kanssa lähes 1:1 pelitavalla päätyyn asti. Ja eihän tämä ollut ensimmäinen kerta kuin näin tapahtuu, vaan viime vuonna muutos oli ihan samanmoinen.
 

oukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mikko Kaukokari
Aika ihmeellistä, että naps vaan Kärppien piti hylätä oma pelitapa 60 runkosarjaottelun jälkeen heti ensimmäiseen playoff-otteluun, mutta puolella budjetilla operoiva Hämeenlinnan Pallokerho pystyi kuitenkin vetämään omalla, Kärppien kanssa lähes 1:1 pelitavalla päätyyn asti. Ja eihän tämä ollut ensimmäinen kerta kuin näin tapahtuu, vaan viime vuonna muutos oli ihan samanmoinen.
Kärpät veivasi pelitapaansa pikkuhiljaa varovaisemmaksi jo runkosarjan loppupuolella kun alkoi tulla tukkaan aiempaa useammin. Minusta näytti vähän, että sitoutuminen siihen vaativaan pelitapaan ei enää ollut sillä tasolla, että sitä olisi voitu menestyksellä toteuttaa. Tällöin täytyy vetää joku ässä hihasta ja saada porukka sitoutumaan, tai sitten muuttaa tyyliä. Nyt ei ollut ässiä hihassa. Tilanne oli hankala kun oli mennyt niin hyvin siihen asti. Minä katselisin syvään ja ankarasti kapteenistoa päin tässä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Vesa

Zinetula

Jäsen
Laittoi pohdituttamaan jossakin kohtaa, että toivottavasti ei mennyt välillä ylivalmentamisen puolelle. Mamba mm. hyvin yksityiskohtaisesti opasti pelaajilleen tiettyjä tilanteita, miten toimia. Menikö vähän väkisin yrittämiseksi ja rentous/selkäytimellä pelaaminen ja reagointi siten kärsi. Hpk:n kova karvaus hyydytti peliä ja jouduttiin pyörimään omissa. Oisko sitten pari vikapeliä menty enemmän tunteella, mutta Larmilla oli luukut kiinni ja useimpien kärppäpelaajien itseluottamus aika heikoissa kantimissa maalinteon suhteen. Tämä vain tällaista tavallisen tallaajan pohtimista.
 

Micol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mamban lottokone
Tuossa Jatkoajan etusivulla on mielestäni erittäin osuva kirjoitus Mannerin tästä kaudesta. Kannattaa lukea.

Muutama tärkein asia täytyy nostaa esille, kun mietitään Mannerin tätä kautta:

* Ylivoima - Minusta oli suorastaan helvetin ylimielistä käytöstä Mikolta vähätellä runkosarjan puolivälissä ylivoiman harjoittelun merkitystä sen onnistumiseen. Ehkei sitä tarvittu juurikaan runkosarjassa, mutta idioottikin sen ymmärtää, että toimivalla yv:lla käännetään tiukkoja pelejä, kun panos ja pelit kovenee. Sitä on vaikea lähteä enää korjaamaan, kun kevätaurinko paistaa ja tosipelit alkavat olemaan aivan oven takana.
Koko kaudella ei touhussa ollut päätä, eikä häntää. Jokinen toi alkuun vähän uusia ulottuvuuksia syöttölinjoihin, mutta aika äkkiä sekin kuivui kokoon. Mannerilla on nyt oikeasti mietinnän paikka, että kannattaisiko tämä asia ottaa tosissaan kenties jo ensi kautta silmällä pitäen? Asia, jota ei vaan vittu voi perseillä tällä rosterilla nähdyn kaltaisesti - ei vaan voi.

* Pelitapa - Aivan turhaa sitä lopulta dominoidaan runkosarjaa miten halutaan, jos ei ole tarkoitus pelata samalla tavalla myös playoffeissa (tästä oli kirjoitettu hyvin Jatkiksen jutussa). On täysin absurdia lähteä muuttamaan sellaista, mikä ei ole ollut rikki missään vaiheessa. Tietty pelitapa iskostuu pelaajiin ja näin selkeä muutos ei voi saada aikaan muuta kuin sekasotkua. Siltä se myös näytti koko kevään ajan. Ei oikein tiedetty, että mitä pitäisi tehdä milloinkin. Silloin ollaan kusessa, jos pelaajat eivät pelaa enää alitajunnan turvin ns. vaistoilla, vaan joutuvat miettimään liikaa omia tekemisiään. Konkreettisesti sen näkee siitä, että jäädytään lähes paikalleen miettimään seuraavia syöttösuuntia, vaikka se syöttö olisi pitänyt lähteä jo ajat sitten ketjukaverille täyteen vauhtiin. Marjamäkimäinen pelitapa ei sopinut kyllä alkuunkaan tälle joukkueelle, eikä niistä viivelähdöistä saatu oikein mitään irti hyvin organisoitua puolustusta vastaan, joka Kerholla oli Kärppiä vastassa koko finaalisarjan ajan.
Aika koomista, että HPK oli vahvimmillaan Kärppiä vastaan Kärppien omilla runkosarjassa nähdyillä vahvuuksilla eli nopeilla käännöillä ja syötöillä. Peleissä oli jatkuvasti sellainen läpiajon tai 2 vs 1 tilanteen pelko olemassa.

* Asenne - Tästä Mamban mediakäyttäytymisestä on ollut paljon puhetta ja ihan hyvä, että siihen ollaan tartuttu. Manner ei ole kuitenkaan aidosti mikään pelkkä "kiva-Mikko", vaan vaativa valmentaja, jolla on riittävästi auktoriteettia. Miksi pitää lähteä kuitenkaan tällä kaudella nähdylle linjalle, että "kaikki vastustajat on vaan niin hemmetin hyviä ja meillä sattuu välillä pomppimaan"? Kyllä vastustajalle kuuluukin antaa krediittiä hyvistä otteista, mutta tämmöinen lähes "perseennuoleminen" sylettää kyllä meikäläistä pahasti. Joskus saa oidosti sanoa, jos vituttaa joku asia. Siitä ei kukaan loukkaannu tai kuole. Ensi kaudeksi toivoisi Mambalta vähän särmää median eteen, eikä tässä todellakaan tarvitse lähteä mihinkään vittuilu-/vinkumislinjalle, vaan jos joku asia on mennyt perseelleen, niin sen saa sanoa ilman huonoa omaatuntoa.

Toivottavasti Mamba fiksuna miehenä ottaa tästä kaudesta opiksi ja ensi kaudella nähdään henkisesti vahvempi Mikko Manner, joka johdattaa joukkonsa tyylikkäällä pelillä aina päätyyn asti.
 
Viimeksi muokattu:

Lomppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mamba vetää omalla tavallaan. Sillä tavalla on tullut Liigassa pari finaalia ja apuvalmentajana muutama lisää. Ei se erehtymätön ole ja pelaajathan siellä pelaa. Minusta Mamba saa vetää ihan sillä tyylillä millä vetää jos tulosta tulee. Ja sitähän tulee. Ei tässä mistään hopea-Jukasta ole kyse, Mikko on kuitenkin jotain voittanutkin.

Ja ei ole helppoa olla Kärppien valmentaja. Saat joka vuosi käsiisi liigan top 5 rosterin noin lähtökohtaisesti. Oman alansa huippujen koutsaamisessa pätee eri lait kuin normipuurtajien kanssa. Minusta Mikko on hienosti antanut pelaajien suorittaa siinä sapluunassa minkä hän on luonut, ja virheitäkin saa tehdä. Toki hyvän valmentajan tavoin reagoi kun pelit alkoi mennä huonosti. Finaalit ja semit olivat minusta hienoa reagointeja puolin ja toisin. Toisin kuin moni täällä valittaa, että ei reagoitu niin minusta reagoitiin ja hyvin. Kärpät vei pelillisesti kahta viimeistä finaalia ja loi tarvittavan määrän paikkoja, selvästi enemmän kuin vastustaja. Yyveekin alkoi toimia viimeisissä peleissä selvästi aiempaa paremmin.

Nyt vaan ei tullut toivottua tulosta koska vastustaja oli piirun verran parempi käyttämään omat hetkensä. Näin se joskus menee. Tärkeintä on, että peli on kehittynyt. Voidaan jopa sanoa, että on kehitetty koko liigan peliä. Kaksi viimeisistä mestaruutta viety aiempaa kiekollisemmalla otteella. Minä en ainakaan haikaile Marjamäen maksimaalisen träpin aikaa. Sitäkin tarvitaan kun eletään pelin mukana, mutta nyt variaatioita on nippukaupalla enemmän. Mikko on suomalaisen jääkiekon voitto, kova kaveri.
 

juhana

Jäsen
Suosikkijoukkue
JOKERIT Helsinki vuoteen 2013, Ässät, KooKoo
Nyt on kyllä tosiaan vähän enempikin raflaavia otsikoita ja koutsia oikein kunnolla kölin alta. Tähän eivät niinkään ole syyllistyneet Kärppien fanit, vaan ihan muut kirjoittajat ja puhujat. Tälläkin sivustolla on kirjoiteltu suunnilleen flopista ja skandaalista kun ei sitten Ouluun mestaruutta tullutkaan. Manner sitten vielä vähän omilla puheillaan sekoitti pakkaa heti ratkaisevan finaalin jälkeen.

Muistetaan nyt kuitenkin se,että Kärpät hävisi mestaruuden seitsemännen pelin jatkoerässä. Käytännössä enää sen niukemmin ei voi hävitä. Toki hallitsevalle mestarille ja runkosarjan ylivoimaiselle voittajalle kaikki muu kuin mestaruus on pettymys. Mutta yhtä hyvin Kärpät olisi voinut lauantaina voittaa ja olla nyt mestari, niin pienet erot lopulta olivat. Ja silloin Manner olisi varmaan ihan nero tai Jumala...

Toki siitä voi keskustella ja on keskusteltukin, miksei Kärppien peli sitten enää keväällä niin vahvaa ollutkaan kuin runkosarjassa. Kuitenkaan täysin floppina ei voi pitää, kun joukkue ei pudonnut Ilvestä eikä IFK:ta vastaan, vaikka haasteita oli myös huolimatta ensimmäisen kierroksen 4-0 tuloksesta huolimatta.

Ja vaikka hopea ei tietysti ollutkaan se mitä tavoiteltiin, jonkinlainen arvostus ja tunnustus lähtee ainakin täältä Kärppien kaudelle. Noin huikea runkosarjan suoritus ei ole pelkästään sattumaa. Tietyllä tavalla olisin siksi Ouluun mestaruuden suonut ja edelleen olen sitä mieltä, että kokonaisuudessaan Kärpät oli kauden paras joukkue. Mutta lätkä on välillä tämmöistä eikä siis tosiaan mitään pois kerhon mestaruudelta.

Mikko Manner on edelleen erinomainen valmentaja - jokainen koutsi häviää joskus niin seura- kuin maajoukkueessa. Ellei sitten kyseessä ollut Neuvostoliitto ja Viktor Tihonov :)
 

Yargon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Kommentaattori Pekka Saravo
Ja ei ole helppoa olla Kärppien valmentaja. Saat joka vuosi käsiisi liigan top 5 rosterin noin lähtökohtaisesti.
Ja kaupanpäälle fanit jotka kesken finaalien arvostelevat sitä, että mestaruus tällaisella paskapelityylillä ei tyydytä.

Kaksi kautta päävalmentajana. Kaksi kertaa runkosarjan voittaja ja kulta sekä hopea niukimmalla mahdollisella erolla. Saa kuka vain yrittää laittaa paremmaksi.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
aksi kautta päävalmentajana. Kaksi kertaa runkosarjan voittaja ja kulta sekä hopea niukimmalla mahdollisella erolla. Saa kuka vain yrittää laittaa paremmaksi.
Onhan moni laittanutkin. Kärpissä esim. Marjamäki. KJ:n saldokin oli lopulta ihan kiva, vaikka toka vuonna tulikin vain pronssia.

Hienoja valmentajia on Kärpissä ollut. Muutama floppikin toki.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Vesa

Yargon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Kommentaattori Pekka Saravo
Onhan moni laittanutkin. Kärpissä esim. Marjamäki. KJ:n saldokin oli lopulta ihan kiva, vaikka toka vuonna tulikin vain pronssia.
Molemmilla oli jo päävalmentajakokemusta Liigasta ennen Kärppiin siirtymistä.

No joo tuurasihan Mambakin Marjamäkeä tämän ollessa maajoukkueen mukana olympialaisissa. Jos hiuksia aletaan halkomaan.
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Molemmilla oli jo päävalmentajakokemusta Liigasta ennen Kärppiin siirtymistä.

No joo tuurasihan Mambakin Marjamäkeä tämän ollessa maajoukkueen mukana olympialaisissa. Jos hiuksia aletaan halkomaan.
Vaan ei Manner mikään nuori kloppi enää ollut. Marjamäkeä vanhempi. Silleen en laske kovin kokemattomaksi kun on ollut arvokisoissakin jo apuvalmentajana mukana.
 

Yargon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Kommentaattori Pekka Saravo
Vaan ei Manner mikään nuori kloppi enää ollut. Marjamäkeä vanhempi. Silleen en laske kovin kokemattomaksi kun on ollut arvokisoissakin jo apuvalmentajana mukana.
Joo ei mulla tarkoitus ollut edes verrata Mambaa muihin. Kunhan vain nostin esiin sen faktan, että Manner on kahdella päävalmentaja kaudellaan molemmilla sekä voittanut runkosarjan, sekä valmentanut joukkueen finaaleihin. Sen verran ainutlaatuinen tapaus, että miehen saama arvostelu on tällä hetkellä aika absurdia. Kivuliaan selvää tässä nyt on, että monesti olet tasan yhtä hyvä kuin edellinen ottelusi.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Vesa

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Vaan ei Manner mikään nuori kloppi enää ollut. Marjamäkeä vanhempi. Silleen en laske kovin kokemattomaksi kun on ollut arvokisoissakin jo apuvalmentajana mukana.
Joo siis kyllähän Manner on valmentajana jo erittäin kokenut vaikka nyt vasta toista kautta päävalmentajana vetikin Liigassa. Siellä on kuitenkin esim. Mestiksestä kokemusta päävalmentajan paikalta ja väitän myös että Mannerin rooli vaikkapa Marjamäen apukoutsina on paljon isompi kuin monella muulla apuvalmentajalla on ollut.

Jos nyt 2000-luvun kärppäkoutseista puhutaan niin kyllähän Kari Jalonen on ihan ylhäisessä yksinäisyydessään ja sen jälkeen onkin sitten tasainen kaksikko Mamba ja Marjamäki. Okei, Marjamäellä kaksi kultaa heti kahdella ekalla kaudella, mutta toisaalta varsinkin Mamballa oli ekalla kaudellaan sen verran nimetön nippu käsissä että koko se kausi oli superyllätys. Marjamäki sai kuitenkin heti alusta alkaen nauttia paljon kovemmasta nipusta, toki Mambakin sitten sai tällä kaudella.

Toki Mannerilla ja Marjamäellä on erona Jaloseen ollut se että molemmat on yhdessä kaudessa nostaneet seuran säälipleijarijoukkueesta mestariksi, Jalonen puolestaan sai tulla aikalailla valmiiseen pöytään. Toki hänen edukseen on sitten sanottava se että kyllähän Kärpät etenkin silloin kausilla 2006-07 ja 07-08 oli ihan ylivoimainen ja pysäyttämätön nippu. Ei silloin paljon pudotuspelien aikana kiinnostanut ketä sieltä vastaan tuli, Kärpät hoiti aika tylysti esim. "tasaisen" finaalisarjankin Bluesia vastaan voitoin 4-1.
 

Micol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mamban lottokone
Kai sitä kritiikkiä saa myös antaa, jos sille on aihetta? Eikä se tarkoita mitään "paskaläjäksi" haukkumista, vaan rakentavaa kritiikkiä. Moni sivuuttaa täällä nyt sujuvasti sen, että ylivoima oli koko kauden aivan järkyttävällä tasolla, eikä siihen löydetty (osattu kaivaa) mitään lääkkeitä. Tällainen on vaan niin helvetin tärkeä seikka, kun mietitään koko hommaa sitten isossa kuvassa, että menestytkö vai et. Noh, nyt menestyttiin lähes parhaalla tavalla, mutta mitä jos se ylivoima olisi saatu edes jokseenkin järkevälle tasolle? Uskallan väittää, että tässä ei nyt käytäisi koko keskusteluja, vaan hymyiltäisiin leveästi odottaen mestaruusjuhlia. Ei olisi ollut paljosta kiinni...
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
En ihan täysin ymmärrä kritiikkiä sen suhteen, että Manner alkoi peluuttaa puolustavampaa peliä kesken pudotuspelien. Jos ei olisi, Kärpät olisi voinut tippua kyydistä jo aiemmin ja sitten olisi kritisoitu, miksi Manner ei tehnyt mitään. Pelaajat eivät, syystä toisesta, enää pärjänneet samalla pelitavalla, jota pelattiin suurin osa runkosarjaa. Manner reagoi tähän ja sai joukkueen taistelemaan taas mestaruudesta. Ainut asia, mitä Mannerin täytyy kesällä miettiä on se, miksi joukkue ei tärkeimmällä hetkellä enää pärjännyt omalla pelitavalla. Tästähän hän puhui itsekin jo Kalevan jutussa:

"Isoin kysymys minulle on se, että miten minä pystyn valmentamaan joukkueen alusta saakka parempaan, ettei meidän tarvitse opetella pudotuspeleissä kantapään kautta asioita."

Tästä on kyse.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Vesa

Derksen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Lippo
Minä luulen, että runkosarjapelitavan toimimattomuus aiheutui osittain siitä, että pudotuspeleissä yksittäisen pelin merkitys kasvoi huomattavasti verrattuna runkosarjaan ja varsinkin sen loppuvaiheisiin. Tulospaineen kasvaessa joukkue ei saavuttanut oikeanlaista rentoutta pudotuspelien alkaessa. Manner itsekin jutteli tähän viittaavaa jossain haastattelussa. Rennompi ote ja heittäytyminen pelille alkoi löytyä uudestaan vasta HIFK-sarjan vaikeuksista selviämisen kautta, mutta ote notkahti vielä kertaalleen finaalien alkupuolella. Sitten löytyi kunnon taisteluilme puolustustaistelun kautta ja katkopelien aikaan saatiin taas hallintaa hyökkäyspelinkin kautta. Siinä kohtaa ei vaan löytynyt sitten maalintekijöitä.

Manner varmasti joutuu nyt analysoimaan, miksi lähtö pudotuspeleihin meni niin pelokkaaksi tällä kertaa. Tottakai vastustajien hyvät otteet ja löydetyt taktiset lääkkeet Kärppiä vastaan sitten ruokkivat lisää epävarmuutta joukkueeseen ja valmennukseen. Lisäksi muistettakoon jokakeväinen tuomarilinjan muutos pudotuspeleihin, minkä jälkeen enää vain pienempi osa rikkeistä vihelletään vaihtelevalla logiikalla. Tämäkin voi tarjota vastustajille uusia keinoja puolustaa verratuna runkosarjakiekkoon.

Niukasta finaalitappiosta huolimatta isossa kuvassa ja pitkässä juoksussa Kärpät on joka tapauksessa ollut koko Mannerin aikakaudella liigan paras joukkue ja pelillinen edelläkävijä. Tämä on jo sinänsä kova työnäyte myös valmennustiimiltä, vaikka nyt löytyikin yksi toinen joukkue, joka hetkellisesti pääsi rinnalle ja juuri oikealla hetkellä hieman onnekkaastikin jopa ohi.

Itse en lähde siihenkään kelkkaan, jossa puhutaan, että runkosarjalla ei ole mitään väliä, jos pudotuspeleissä ei kulje. Itse tervehdin suurella ilolla sitä, että nyt on kaksi peräkkäistä runkosarjaa hallittu todella viihdyttävällä jääkiekolla. Runkosarjan 60 peliä on kuitenkin niin pitkä osa kautta, että varsinkin sen viihdearvolla on iso merkitys eikä se saa olla vain tylsää tosipelien odottelua. Kärpät on pystynyt esittämään nyt todella pitkän ajan viihdyttävää peliä tuloksesta tinkimättä ja siihen olen hyvin tyytyväinen, vaikka nyt jäätiinkin loppusilausta ja oikeastaan vain juhlia vaille.

Tietenkään ei pidä tuudittautua vallitsevaan tilaan. Nyt on aika analysoida, miksei tämän kauden joukkueesta löytynyt ratkaisijoita kaikkein kriittisimmillä hektillä CHL:ssä ja Liigassa, ja mitä valmennus voisi tehdä paremmin, jotta ensi kaudella tärkeimmissäkin paikoissa saataisiin paras tehokkuus irti.
 
Viimeksi muokattu:

1971

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Tästä on kyse.
No miksi ei sitten pelattu alusta lähtien sillä tyylillä, jota oli kausi treenattu? Ilves-sarjasta lähtien Kärpät oli paineen alla pelokas hiiri ja vastuuta pakoiltiin + virheitä pelättiin. Kyllä pelaajillakin on vastuunsa. Ei tämä pelkästään päävalmentajan vika ole, vaikka mies itsensä uhrasikin joukkueen eteen.

Se, että vastustaja lyö painetta kahdella tai kolmella pelaajalla ei ole mikään uusi juttu. Runkosarjan aikana moni joukkue pelasi Kärppiä vastaan juuri tuolla taktiikalla. Runkosarjassa Kärpät oli kärsivällinen, antoi vastustajan luistella itsensä väsyksiin ja rankaisi lopussa. Mihin katosi lyhytsyöttöpeli? Mihin katosi kolmas mies? Mihin katosi yhteispeli? Miksi sentterit eivät yhtäkkiä hakeneetkaan kiekkoja keskeltä? Kaikki ne elementit, millä aktiivisesta karvauksesta pääsee pois, unohdettiin kuin taikaiskusta ja tuloksena oli kiekon roiskimista, selän taakse syöttöjä, pitkiä välimatkoja, vaihtoaitioon piiloutumista, kontaktien pelkäämistä ja vaikka mitä.

Kyllä kritiikki on ihan aiheellista. Siltikään en ristiinnaulitsisi Manneria, sillä ei mies pelannut itse sekuntiakaan yhdessäkään matsissa.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
No miksi ei sitten pelattu alusta lähtien sillä tyylillä, jota oli kausi treenattu? Ilves-sarjasta lähtien Kärpät oli paineen alla pelokas hiiri ja vastuuta pakoiltiin + virheitä pelättiin. Kyllä pelaajillakin on vastuunsa. Ei tämä pelkästään päävalmentajan vika ole, vaikka mies itsensä uhrasikin joukkueen eteen.

Se, että vastustaja lyö painetta kahdella tai kolmella pelaajalla ei ole mikään uusi juttu. Runkosarjan aikana moni joukkue pelasi Kärppiä vastaan juuri tuolla taktiikalla. Runkosarjassa Kärpät oli kärsivällinen, antoi vastustajan luistella itsensä väsyksiin ja rankaisi lopussa. Mihin katosi lyhytsyöttöpeli? Mihin katosi kolmas mies? Mihin katosi yhteispeli? Miksi sentterit eivät yhtäkkiä hakeneetkaan kiekkoja keskeltä? Kaikki ne elementit, millä aktiivisesta karvauksesta pääsee pois, unohdettiin kuin taikaiskusta ja tuloksena oli kiekon roiskimista, selän taakse syöttöjä, pitkiä välimatkoja, vaihtoaitioon piiloutumista, kontaktien pelkäämistä ja vaikka mitä.

Kyllä kritiikki on ihan aiheellista. Siltikään en ristiinnaulitsisi Manneria, sillä ei mies pelannut itse sekuntiakaan yhdessäkään matsissa.
Nimen omaan näitä asioita Manner varmasti miettii. Hän oli ajanut pelitavan joukkueeseen kesän ja kauden aikana harjoitteilla ja otteluissa, mutta kriittisimmällä hetkellä pudotuspeleissä pelitapa alkoi murentua. Mitä vaihtoehtoja Mannerilla oli tässä vaiheessa? Varmasti laivaa yritettiin ensin korjata pysymällä omassa pelitavassa, mutta jossain vaiheessa nostettiin kädet pystyyn. On erittäin todennäköistä, että Kärpille olisi tullut noutaja aikaisemmin ilman Mannerin pientä pelitapakikkailua ja siirtymistä esimerkiksi 1-4-trappiin.

Tarkoitin omalla viestilläni sitä, että kun kritiikkiä annetaan, niin se tulee antaa siitä että joukkue ei suorittanut tarpeeksi hyvin. Ei siitä, että katastrofin hetkellä siirryttiin erilaiseen pelitapaan. Harjoittiko Manner joukkuetta väärin? Laiskottelivatko pelaajat? Oliko joukkueessa liian suuri häviämisen pelko? Mannerilla riittää analysoitavaa, se on varma. Ja sen mies ihan varmasti tekee.
 

Numero13

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
En kyllä osaa kritisoida Manneria ollenkaan tästäkään kaudesta. Loi joukkueelleen erinomaiset olosuhteet napata mestaruus, eikä se jäänyt kiinni kuin yhdestä epäonnistuneesta viimeistelystä. Jos puhutaan ylivoimaisesta materiaalista Liigaan, niin suuri osa tuosta ylivoimaisuudesta menee Mannerin luoman pelitavan piikkiin. Rivimiehetkin pystyy loistamaan Mannerin pelitavassa.

Pudotuspeleissä en kyllä ole yhtään varma, olisiko päästy edes finaaleihin mikäli olisi jatkettu runkosarjapelillä. Kuten edellisenäkin vuonna, tapahtui selvä pelitavan muutos johon tarkan syyn tietää vain valmennus. Se on kuitenkin kantanut aika hyvin molemmissa playoffeissa, joten hyvä valinta. Raamit luotiin joukkueelle ottaa mestaruus, ratkaisijaa ei tällä kaudella löytynyt.
 

Micol

Jäsen
Suosikkijoukkue
Mamban lottokone
Vaikka Mamballe olen parista asiasta kritiikkiä antanutkin (mielestäni aiheellisia), niin onhan tältä kaudelta hienoja onnistumisiakin, eikä niitä sovi unohtaa myöskään.

* Alivoima - Vaikka ylivoimasta ei yhtään mitään tullutkaan, niin täytyy nostaa hattua Mamballe, että sai sentään alivoiman erittäin hyvään iskuun tälle kaudelle - se tasapainottaa tilannetta. Muutama poiminta eli Lasu, Lindsten, Pyörälä, Ohtamaa ja Kukkonen - jokainen aivan huikea ukko puolustamaan ja taistelemaan av:lla. Onneksi näistä on osa jatkamassa myös ensi kaudella. Kyllä muutkin av:lla onnistuivat, mutta tuossa edellä oli mainittuna muutama alivoiman tukipilari. Uskon, että alivoima saadaan toimimaan hyvin myös ensi kaudella, vaikka sieltä av-kuningas Lasu poistuukin.

* Pelien kääntäminen voitoiksi - Vaikka otteluiden alkuihin jäi tältä kaudelta parantamisen varaa, niin hienosti tultiin etenkin 3. eriin taistelemaan tosissaan voitosta. Se kertoo kyllä joukkueen kovasta asenteesta. Tulos ratkaisee, eikä sillä lopulta ole merkitystä, että teetkö maalit 1. erässä vai 3. erässä. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa voitto tuntuu toki maukkaammalta. Kari Jalosen aikakaudella pelattiin hyvin samankaltaisesti siinä mielessä, että Kärpät tuli lähes aina 3. erässä karmealla vyöryllä rinnalle ja ohi.

* Pelaajien kehittäminen - Tällä kaudella selvää kehitystä tapahtui ainakin näiden pelaajien kohdalla: Kivihalme, Heponiemi, Koblizek, Kupari, Leskinen, Lindsten ja Metsävainio (myös Kristof). On hienoa nähdä, että nuoret pelaajat kehittyvät ja ottavat askeleita urallaan Kärpissä. Tänne tulee varmasti jatkossakin nuoria, lupaavia ja eteenpäin pyrkiviä pelaajia, koska pelaajien kehittäminen on ollut esimerkillistä Kärppien toimesta. Marjamäki loi tälle äärimmäisen tärkeän pohjan ja Manner on jatkanut Laten perintöä hienosti nyt parin kauden ajan.

Jos mietitään vielä lopuksi tämän kauden liigavalmentamista:

TOP-3 päävalmentajat tältä kaudelta (painotus runkosarjassa): 1. Manner 2. Nieminen 3. Rautakorpi
TOP-3 päävalmentajat tältä kaudelta (painotus playoffeissa): 1. Pennanen 2. Manner 3. Pikkarainen

Näistä valinnoista voi olla toki hieman toistakin mieltä, mutta ainakin kaksi parasta valmentajaa kohtasivat tänä vuonna finaaleissa. Pennanen oli maalin verran parempi ja tullaan valitsemaan vuoden valmentajaksi - aivan ansaitusti.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Jos Manner ottaa tästä opikseen niin tämän kauden hopea saattoi olla jopa parasta mitä miehelle voi tulevaisuutta ajatellen. Olisihan se ollut suorastaan jopa levotonta jos mies olisi valmentanut kahdella ensimmäisellä kaudellaan pääsarjatason ykkösvalmentajana joukkueensa mestariksi, tuohon ei ole tainnut pystyä Hannu Jortikan jälkeen kukaan. Jortsu toki voitti kolme kannua putkeen, mutta se onkin Midas.

Tavallaan tätä voi verrata jopa ehkä Kari Jalosen kauteen 2005-06, silloin toki Bäckströmin loukkaantuminen puolivälierissä oli kova isku mutta jotenkin siitä kaudesta jäi muutenkin vähän sellainen virkamiesmäinen kuva. Kaikkea ei saatu pleijareissa irti ja lopulta kausi päättyi pronssiin, vaikka silloinkin oli runkosarjan piste-ennätykset sun muut tehty. Tuon jälkeen ei kahdella seuraavalla kaudella jätettykään keväällä mitään sattuman varaan, keväinä 2007 ja 2008 Kärpät taisi pelata yhteensä 25 pudotuspeliottelua ja Kärpät voitti näistä 22.

En nyt sano että samalla tavalla tulee käymään nyt, mutta Mannerin kohdalla tilanne on siinä mielessä hyvä että hän tietää tasan tarkkaan mitä se voittaminen vaatii ja vastaavasti nyt on kokemusta myös niistä tappion hetkistä.
 

Beukeboom

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät / Mamba!
Anekdootti:

Vuoden 2011 finaalissa, Mikko Koivun juhliessa kulmauksessa Mika Pyörälän maalia, näkyy katsomonpuolella leijonapaitainen mies hyppimässä ilosta muiden fanien kanssa. Tuo fanipaitainen mies oli Mikko Manner.

8 vuotta myöhemmin Mamba juhlii taas Bratislavassa, tällä kertaa jään puolella. Onnea Mamba, olet päällikkö.
 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Kuopion Palloseura, sympatiat: KalPa
Vuoden 2011 finaalissa, Mikko Koivun tehdessä tuloksen kannalta jo ratkaisevan maalin ja tämän juhlisessa kulmauksessa, näkyy katsomonpuolella leijonapaitainen mies hyppimässä ilosta muiden fanien kanssa. Tuo fanipaitainen mies oli Mikko Manner.
Mitähän finaalia olet katsonut, Mikko Koivu ei tehnyt maalia tuossa pelissä. Pääsi kyllä läpiajoon mutta ei onnistunut siitä.

Sotketko nyt Mika Pyörälän tekemään 5-1 maaliin jossa Mikko kyllä on jäällä ja taitaa saada syöttöpisteenkin siihen, siinähän Koivu tosissaan on siellä kulmassa juhlimassa?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös