Viestin lähetti Ruutiveijari
Kertokaa ulkopuoliselle mitä miehestä voi odottaa? Tietoni rajoittuvat Iltalehden juttuihin ja Hesarin kuviin.
Odottaa voi aina ihan mitä haluaa, ja se lienee ainakin aiemmin ollut Mikonkin ongelma suhteessa ulkomaailmaan. Vertailu Sakuun ei tietenkään tee Mikolle oikeutta, eikä pitkän päälle ole kovin hedelmällistä, mutta toisaalta Saku on ilmiselvä vertailukohta, ainakin pika-analyysissa.
Aivan Sakun kaltaista hyökkäyspään "dominaattoria" Mikosta tuskin koskaan tulee, toisaalta hänen pelinsä on muilla osa-alueilla tasapainosiempaa kuin isoveljellä. Puolustuspäässä hän on veljeään "vastuullisempi" pelaaja ja fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta hänellä on muutoinkin paremmat mahdollisuudet menestyä kiekottomassa pelissä. Myös aloituksissa Mikko tuntuu olevan hyvä jo nuorella iällä - Sakuhan oppi tämän taidon kunnolla vasta Montrealiin muutettuaan.
Fyysistä voimaa Mikolla alkaa hiljalleen olla sen verran kuin jääkiekkoilijalla on tarpeen, hänen tyylisensä pelaaja ei juuri enempää muskeleita kaipaa minusta. Suurin ongelma on liikkeessä, joka edelleen on hieman tahmeaa. Pienet käännökset ja väkkärät kulmissa sujuvat isoveljen malliin, mutta perusvauhdin puute ajaa Mikon välillä ongelmiin niin kiekollisena kuin kiekottomanakin.
Hyökkäyspäässä Mikko tuo välähdyksittäin elävästi mieleen veljensä. Kiekonkäsittely ja pienet liikkeet ovat kuin suoran Sakun repertuaarista, toisinaan myös syötöt ja niitä edeltävät oivallukset ovat samaa luokkaa. Mikolta puuttuu kuitenkin eräs Sakun ominaisuus. Sitä ei ole helppo kuvata, mutta kiteytettynä asian voi ilamista niin, että - toisin kuin Saku - Mikko ei saa ketjukavereitaan yleensä näyttämään paremmilta kuin he oikeasti ehkä ovatkaan.
Siinä missä Saku rakentaa usein tilanteita, joista puusilmäisinkin laituri saa paukutettua kiekon häkkiin, Mikolta nähdään tällaisia vastustajan houkutteluun, ajoitukseen ja odottamattomiin syöttöihin perustuvia suuruuden välähdyksiä äärimmäisen harvoin. Perussyy tähän on (ainakin minun näkemykseni mukaan) se, että Mikko yrittää nuoruuden ahneudelle tehdä kaikki asiat itse. Tämä johtaa siihen, että hän yrittää usein harhauttaa yhden miehen liikaa, hakea väkisin laukaisupaikkaa, pitää kiekkoa hieman liian kauan jne. Tällöin ketjukaverit ajautuvat huonoon paikkaan tai seisoskelevat toimettomina ympärillä. Kiekkoa voisi välillä lainata kaverillekin.
Viimeisenä vertailuna todettakoon, että Sakun tavoin Mikko näyttää perineen isänsä luonnevikaisuuden, joka useimmiten ilmenee turhana kuumenemisena ja typeränä mailapelinä. Tästä huolestuneita muistutettakoon kuitenkin, että Saku kärsi nuorempana aivan samasta "kusipää-syndroomasta", mutta kokemus karsi turhat hötkyilyt hänenkin otteistaan.
Pienen kritiikin jälkeen huomautettakoon lopuksi, että jos Mikko onnistuisi kesän aikana saamaan hieman lisää liikettä, rahtusen voimaa ja roppakaupalla malttia kiekolliseen peliin, voi jälki olla vastustajien kannalta aika ikävää jossain vaiheessa. Itse odotan kehityksen jatkuvan tasaisena, jolloin Mikko olisi jo syksyllä TPS:n ykkössentteri (ja paikkansa arvoinen) ja kova nimi koko liigan mittapuulla.
Asiasta kiinnostuneiden kannattaa muuten suunnata surffilautansa kaupunkilehti Turkulaisen sivuille, jossa on tuore
Mikon haastattelu.