Mikä Suomalaisia vaivaa??

[TBK]

Joukkue antaa kaikkensa kentällä, hyvästä yrityksestä huolimatta se ei kuitenkaan tällä kertaa tuo mitallia. Tätä voisi nykyään kutsua poikkeukseksi, meinaa jokainen varmasti muistaa Suomen mitalli putken ennen näitä kisoja.

Olen ainakin itse ylpeä Suomalaisesta kiekosta ja siitä miten se on mennyt eteen päin. Vielä 20 vuotta sitten, jos olisi joku kertonut 90 luvun mitallitaulukon MM-kisoista, olisi tälle hepulle naurettu ja rajusti.

Valitettavasti olen huomannut, että kovin moni ainakaan tällä palstalla ei tunnusta tätä samaa ylpeyttä. Menestystä pitää aina tulla ja jos ei tule, niin erotetaan koko valmennus johto ja haukutaan kaikki pelaajat. Kerrotaan kuinka Suomi pelasi paskat housuissa yms. Yksi huonosti mennyt turnaus ja unohtuu kaikki mitä on aikaisemmin voitettu.

Mitä on tapahtunut? Miksi omia ei enään kehuta, rohkaista tai kannusteta tappion hetkellä, vaan käännetään selkä ja jossitellaan tai haukutaan pieleen menneet pelaaja valinnat.

Näinkö Suomalainen yhteishenki hiipuu? Onko tosiaan niin että puheet jo kadotetusta "talvisodan hengestä" on tosiaan totta. Itse en siihen usko, eikä toivottavasti kovin moni muukaan, mutta kun näitä kirjoituksia lukee, niin ei voi muuta kuin ihmetellä. Kiekkoleijonien menestys yhdisti meitä -95, mutta siitä näyttää tulevan taakka, kun sitä ei olla pystytty uusimaan.

Ruotsi oli parempi, Venäjä oli onnekkaampi. Ei voi muuta kuin purrahammasta ja jatkaa eteenpäin.
En usko, että kovin moni voi väittää, etteikö Suomipoika olisi taistellut. He antoivat kaikkensa, he tekivät parhaansa. Eikö se teille riitä?? Mikä riittää?

 

[omaha]

Laumahenkisiä

Jokunen kirjoittaja vihaa Mertsiä, MM -kisoja ja Araa sydämensä pohjasta ja haluaa jostain kumman syytä tuoda sen esille joka keskustelussa ja eiköhän lauma seuraa...

 

[Ramchester]

Kaikki 1995 vuoden jälkeen saadut saavutukset ovat olleet hävittyjä saavutuksia - Curre on ainoa voittaja!

 

[Tuamas]

Suomessa ollaan totuttu Aran ja Curren aikana liian hyviin sijoituksiin, siinä syy miksi täällä porataan jatkuvasti.

Jos ei calgaryä lasketa, niin aika nihkeää on suomalaisten menestys ollut ilman jompaakumpaa tai molempia näistä kahdesta.

Katsotaan sitten aikanaan kun se uusi koutsi valitaan, niin ovatko sijat 1-3 vai 4-8. Ja ollaanko sitten tyytyväisiä.

 

[Filmaaja]

TBK;

Mikäs meitä nyt vaivais. Tyly tosiasia että näillä meidän materiaaleilla pystytään parempaankin, vaan Ara ei enää pysty. Jos tavoite on kulta, miksi sitä ei saada vuodesta toiseen, niin miksi? Ei tämä purnaamista ole. Halutaan vaan sellainen johtaja keulalle joka hakee sen kullan Suomelle.

Jos Yrityksessä menee huonosti ja tulostavotteita ei saavuteta, vaihdetaan toimitusjohtajaa. Eipä se sen kummempaa ole. Kaikissa kun ei ole voittaja ainesta. Ei edes minussa :D

 

[dana77]

Tosiaan sikäli ikävää tämä yleinen asenne, kun siihen "hyvään" on totuttu vielä melko säälittävällä tavalla: 1988 Olympiahopea saatiin kun Neuvostoliitto lahjoitti mitalit ja MM 1995 tuli NHL:n lakon aikana, jolloin kukaan ei saanut yhtään vahvistusta. Silloin Suomella oli toistaiseksi ainoan kerran materiaaliltaan selkeästi kisojen paras joukkue kun esim. Koivu, Lehtinen ja Kapanen olivat vasta lähdössä NHL:ään.

No eikös NHL:n työsopimus päätykin taas parin vuoden päästä... Ihanaa leijonat, Ihanaa!

 

[SergeiK]

Viestin lähetti Filmaaja
Tyly tosiasia että näillä meidän materiaaleilla pystytään parempaankin, vaan Ara ei enää pysty. Jos tavoite on kulta, miksi sitä ei saada vuodesta toiseen, niin miksi? Ei tämä purnaamista ole. Halutaan vaan sellainen johtaja keulalle joka hakee sen kullan Suomelle.

Suomellahan onkin tunnetusti maailman parhaat pelaajat ja sitä myöten NHL:n jokaisen joukkueen ykköskentästä löytyy näitä haluttuja suomalaisia ratkaisijoita - puhumattakaan maalivahdeista joka on aina ollut suomalaisten vahvuus. Venäläisiä, tsekkejä, slovekkeja ja ruotsalaisia ei juuri näillä paikoilla näy.

Myös SM-liiga on maailman toiseksi kovin sarja. Sen takia SM-liigan palkkataso ylittää kirkkaasti kaikki Euroopan sarjat - koska täällä pelaavat kaikki parhaat.

Kulta kuuluu Suomelle synnyinoikeutena ja ainoastaan epäpätevät valmentajat ovat onnistuneet sen yksinkertaisen hakumatkan jotenkin torpedoimaan.

 

[farsan]

janoaa kultaa

tottakai on mentävä itseensäkin,aina tappion hetkellä yrittää löytää syytä sattuneeheen.

-valmentajan vaihto on kyllä paikallaan,katsokaa mitä joukkuetta vain niin ei coutsi kovin montaa kautta sama ole,taakse jääneet ovat ne ajat jolloi "xavier unsinn" valmensi parikyt vuotta hehe

olkoot sitte tamminen,kurri tai jalonen se tuo varmasti "uutta verta" remmiin ja kehitystä sekä entusiasmia!!

-sitten on vielä tämä karvas muutaman vuoden finaalihäviö maaliviivalla muistissa,rankkareilla,jatkoajalla ja viime vuonna kaden maalin johdon menettämällä..

niin että ei ihme jos kansa janoaa voittoa..

on täysin ymmärrettävää että parempi joukkue useimmiten voittaa ja ehkä se oli näin tänä vuonna ettei suomi riitänyt venymään parempaan suoritukseen ja saa tyytyä siihen.

pettymys on kuitenkin vaikea niellä ja olla "ylpeä" kuitenkin

...mutta yritetään...

:rolleyes:

 

[#76]

Onko Suomalainen jääkiekko mennyt reilussa 10 vuodessa niin paljon eteenpäin, että ex-keskikastin maa olisi joka vuosi finaaleissa voittavana osapuolena? Samalla sellainen maa kuin ex-CCCP olisi pudonnut keskikastin maaksi tyystin?

MM-kisoissa Suomi, Ruotsi ja Tsekki pelaavat mitallisijoista. Venäjä ja Kanada ovat varteenotettavia joukkueita, mutta paljon riippuu nykyään joukkueen kemiasta ja valmentajasta. USA, Slovakia ja Sveitsi ovat viime vuosina päässeet haistelemaan mitallejakin, mutta kyse on ollut satunnaisista kosketuksista.
Taso on kuitenkin sellainen, että pienellä epäonnella maa on äkkiä ulkona mitallipeleistä. Suomi ja Ruotsi putosivat finaalista pois ja jaossa ollutta pronssia ei molemmat voineet voittaa.

Leijonat teki parhaansa ja tänä vuonna se riitti neljänteen sijaan. Joukkue ei saanut ylimääräistä vaihdetta päälle, vaan jatkoi diesel-kiekolla.

 

[JanJ]

Kyllä, Suomen jääkiekko on mennyt reippaasti eteenpäin. Suomella on pelaajia joilla pystytään pelaamaan näyttävää ja menestyvää peliä. Näin ei käynyt Göteborgissa ja siksi onkin aiheellista kritisoida suorituksia.

Ajatelkaa, jos vaikka Nokia tekisi miljoonatappiot noilla tuotteilla ja katteilla. Siinä olisi johto vaihdossa aika nopeasti. Tätä voidaan käyttää vertauksena maajoukkueeseen. Maajoukkueella on tuotteet (=pelaajat) ja katteet (=pelaajien taidot) kunnossa, mutta paketti ei toiminut niin hyvin kuin mihin oli edellytykset.

 

[finnishninja]

Jälkianalyysejä tehdessä saattaa olla sävy negatiivinen, mutta taas toisaalta - kisoista lähdetään hakemaan kirkkaimpia mitaleja. Kolmannet ja neljännet sijat ovat liian huonoja Suomelle. Tyytyväisyys ja positiivisyys on sama kuin hyväksyisi häviöt. Kovalle kritiikille on oltava aina tilaa, ja sen hyväksyvät kaikki pelinsäännöt tuntevat.

Minusta Suomi pelasi loistavaa jääkiekkoa, loistavilla pelaajilla ja todella hyvän valmentajan johdolla. Nyt olemme tosin tien päässä. On aika katsoa eteenpäin, uusin voimin ja uuden valmentajan johdolla.

 

[Lapanen]

Ongelma.

Viestin lähetti JanJ
Ajatelkaa, jos vaikka Nokia tekisi miljoonatappiot noilla tuotteilla ja katteilla. Siinä olisi johto vaihdossa aika nopeasti.

Minä olen puolestani aina ihmetellyt, miten Nokia tekee noinkin epävarmoilla ja jatkuvasti leviävillä tuotteilla noinkin hyvää tulosta. Hatunnoston paikka. Sikäli vertauksesi sopii kyllä Leijoniin, vaikka oletkin metaforoinesi yrittämässä puuhun ns. kahva edellä.

Suomen jääkiekkomaajoukkuekin on pelannut viime vuodet materiaalinsa ylärajoilla, välillä jopa ylikin mennen.

Jos ei ole riittävän hyviä maalintekijöitä, niin silloin ei ole riittävän hyviä maalintekijöitä, ei ole riittävän hyvin maalintekijöitä. Snaipperit ovat kuitenkin loppupeleissä tärkein voimavara. Kiekko on kyettävä laittamaan reppuun vaikka vastustajan maalivahti olisi kuinka hyvä, vastustajan pakit kuinka ilkeitä ja aikaa ja tilaa kuinka vähän hyvänsä.

SM-liigassa maaleja tahkoavilta hepuilta on turhaa odottaa automaattisesti samaa kansainvälisissä kuvioissa. Esimerkinomaisesti: ässiäjasaipoja vastaan David Nemirovskyn rinnalla pisteitä tahkoavan Vesa Viitakosken sijoittaminen ykköskenttään olisi ollut lähinnä vitsi. Vauhti ja tekniikka ei vain riitä näihin peleihin, ja piste. Viitakoskelle rooli kolmos- neloskentän voimalaiturina maajoukkuekuvioissa sen sijaa sopii kuin suutarin sormi sian peräaukkoon, jos tällainen ilmaus sallitaan.

Ainoa pelaaja Suomen joukkueessa, joka esitti jonkinlaisia kansainvälisen snaipperin elkeitä oli Niklas Hagman. Hän yllätti minutkin. Matkaa huipulle on, mutta katsotaan ja toivotaan.

Kyllähän maagisella maalivahtipelillä oltaisiin oltu finaaleissa tälläkin ryhmällä. Toisaalta tsekkien, slovakien ja svedujen hyökkäyksien taito ja luovuus olivat kyllä monta pykälää omaamme korkeammalla.

Itse ihmettelin miksi Aravirta piti kisojen alussa ovea auki Pasi Nurmiselle. En ihmettele enää, Ara tiesi paremmin.



Näihin keskusteluihin on hieman hankalaa motivoitua osallistumaan, näissä kun puhutaan enemmän Aravirran potkuista ja vähemmän jääkiekosta, tai tässä tapauksessa jääkiekon ongelmista Suomessa. Tiedostan että Aran päävalmentajuus voidaan monenkin henkilön kohdalla laskea jo henkilökohtaisen ongelman asteella olevaksi traumaksi. Jääkiekosta keskustelu voisi ihan hyvin tehdä välillä terää tämänkin kaltaisten ongelmien kanssa painiskeleville.

Omasta puolestani pitää, noin sadannen kerran, todeta etten ole koskaan allekirjoittanut kaikkia Aravirran pelaajavalintoja, tai pelillisiä ratkaisuja. Vaihtelun vuoksi myös päävalmentajaa alkaisi olla pikkuhiljaa hyvä vaihtaa. Tämä vain ihan siksi tähän todettakoon, etten halua tulla osaksi kenenkään ongelmaa tässä(kään) asiassa.

Suomalaisen jääkiekon ongelma on jossain muualla, tai joku muu, kuin päävalmentaja. Jokainen pystyy jossittelemaan tai luomaan mielessään hienoja mielikuvitusturnauksia toisenlaisella pelaajistolla tai valmentajalla. Toiset pystyvät tähän toki toisia paremmin. Yhtä helppoa ja hedelmällistä on todistella kuinka paljon huonommin meillä olisi mennyt jos valmentajana olisi ollut joku muu kuin Aravirta.

Suomen jääkiekkoilun suurin ongelma tällä hetkellä on se, että meillä on naurettavan vähän SM-liigaa suuremmissa ympyröissä maalintekoon pystyviä pelaajia. Puolustus meillä on kondiksessa, vääntäjähyökkääjistä on jopa ylitarjontaa. Maalivahtipuoli on siedettävässä kondiksessa, nyt tosin osaltaan kaaduttiin siihenkin. Tai ehkä ei sentään kaaduttu, se ei vain ollut odotetun maagista loppupeleissä.

Pääongelma on snaippereiden puute. Kaikki muu meillä on periatteessa kunnossa. Mistään muualta kuin vieläkin NHL:lää tahkoavista joukkueista ei olisi löytynyt apuja parempaan menestykseen.

Mistä sitten johtuu riittävän hyvien snaipperien puute? Itse en keksi muita järkeviä syitä kuin väestönpohjan kapeus, junioritoiminta tai kansanluonne, tai nämä kaikki yhdessä.

Ehkäpä näin pienestä kansasta ei vain löydy Sakuja ja Teemuja kuin kaksi kymmenessä vuodessa. Ehkä tämä on keskimääräinen fakta, johon on vain pakko sopeutua.

Suomalainen kansanluonne on edelleen hieman nöyristelevä ulkomaanpellejen edessä. Muutoinkin sooloilijoita ja kikkailijoita pidetään, alalla kuin alalla, ämmämäisinä nysvääjinä. Tosi miehet vääntää kulmassa ja maalin edessä. Ehkä juniorityössä tasapäistetään liikaa? Ehkä suomalainen kansanluonne pyrkii muutenkin lyömään päätään muita ylemmäs nouseva samalle tasolle muiden kanssa, alalla kuin alalla - siis myös kiekossa.

Ollaan Curt Lindströmin taidoista mitä mieltä hyvänsä, niin hän toi kuitenkin tiettyä anteeksipyytelemättömyyttä Suomen Jääkiekkomaajoukkueeseen. Siksikin voisi olla hyvä katsastaa seuraavaa päävalmentajaa ulkomailta.

Pahat kielet tosin väittävät, että pelillinen vastuu olisi jo silloin ollut Aran harteilla, Lindströmin toimiessa lähinnä seremoniamestarina. Joka tapauksessa mentaalipuoleen Curre taatusti antoi merkittävän panoksensa, ehkä juuri sen ratkaisevan.

 

[Maestro]

Mikä suomalaisia vaivaa?

Itse haluan kysyä, mikä suomalaisia vaivaa, kun he eivät äidinkieltään oikein osaa kirjoittaa.

 

[Artsi]

Aamulehdestä lainattua

Sanatarkasti en muista, mitä Aamulehden pakinapalstalla todettiin hävityn pronssipelin jälkeen, mutta asia sisältö oli seuraava. Suomessa pitäisi muuttaa junnuvalmennusta siihen suuntaan, että sopivat pelurit jo juniori-iässä saisivat keskittyä maalintekoon, puolustuspelaamisesta tinkien, ettei joka sm-liigajoukkueen snaippereita tarvitsisi maailmalta haalia. Samassa jutussa todettiin myös, että luovien sentterien valmennukseenkin pitäisi pikaisesti panostaa, ettei Ojasen ja Helmisen tarvitsissi maajoukkueessa paljon yli nelikymppisiksi jatkaa.

Tässä pilke silmäkulmassa kirjoitetussa jutussa oli paljonkin asiaa. Tänä päivänä varmaankin koitetaan liikaa muokata kaikkia pelureita samaan muottiin ja taiteilijaluonteet tapetaan. Slovakia on Suomen kokoinen valtio, mutta henkilökohtaisella tasolla pelurit monta askelta suomalaisia virkaveljiään edellä. Se millä toistaiseksi Suomi tähän on pystynyt vastaamaa, on nimenomaan joukkuepelaaminen ja maalivahtipeli.

Pelaajan palkkahan ei tietenkään ole suoraan verrannollinen taitoon, mutta mietin mielessäni kisojen aikaan, että kyllä Suomi ole alehallin joukkueella liikkeellä, jos verrataan Tsekkiin, Ruotsiin, Slovakiaan, tai vaikka Kanadaan. Tämä hintataso kertookin minusta aika hyvin, mitkä olivat ne lähtöarvot, millä liikkeellä olimme.

 

[Muksu]

Lapanen on varmasti paljolti oikeassa, mutta minusta ei kyllä aivan hahmota kokonaisuutta. Sniperien lisäksi Suomella on krooninen pula pelintekijöistä. Usein samaa tulosta tulee numeroiden valossa, mutta pelaajatyyppeinä aivan erilaisia. Koivu ei ole sniper eikä Kapanen pelintekijä. Ongelma kyllä löytyy silti tuolta suunnalta minunkin mielestäni. Suomalaisten pelaajien mailankäsittelytaidot eivät ole kehittyneet ollenkaan niinkuin toivoa sopisi.

Sen sijaan luisteluvauhdissa velivenäläisetkin saavat purra pölyä nykyään. Sattumaako? I think not. Ja tästä on puhuttu ennenkin. Suomessa korkeimmalla sarjatasolla pärjää nykyään parhaiten se, joka ehtii mailanmitan päähän vastustajasta. Taitoa, voimaa ja/tai pelisilmää pitää olla aivan valtavasti, jotta hitaampi pelaaja pärjää. Hurjalla vauhdilla kaahaamisen ja nöyrän joukkuepelaamisen hinta maksetaan muualla. Ja molemmat ovat ehdottomasti hyviä ominaisuuksia. Kyllä - jopa taktinen kypsyys, vaikka sitä nykyään julkisuudessa jopa arvostellaan.

Yleisemmin tähän suomalaisten tyytymättömyyteen sanoisin, että aika moni Aravirtaa arvostelevista - minä itse mukaanlukien - on kypsynyt nimenomaan siihen, että kultaa ei tule koskaan. Ei sitä tarvitse joka vuosi tulla, joten virne perseeseen. Ei tässä tyhmiä olla. Mitä taas maiden välisiin voimasuhteisiin tulee, niin joka kevät pelataan kansainvälinen pelaajalotto NHL:n runkosarjan ja ensimmäisen pudotuspelikierroksen muodossa. Suomea on usein jopa onnistanut tässä pelissä ja kuinka ollakaan Suomen joukkue ei ole ollut paperilla lainkaan hassumpi. Ja taas on kolme peliä vain ollut liikaa. Joskus on jopa johdettu, mutta sitten vain ei. Sattumaa ja huonoa tuuria? Voi olla. Ei kiinnosta. Tulos kiinnostaa ja sitä ei ole, joten joku muu saisi jo yrittää. Ei päävalmentajan paikka voi olla mikään silkkipussi, jossa käsitellään ihmistä hellästi ja ymmärtäen. Tuolla on X valmentajaa, jotka ovat joka vuosi vuotta vanhempia ja jotka ansaitsisivat päästä yrittämään edes pari-kolme kertaa - mutta me vain odotellaan Aravirran yhdeksättä? yritystä. Ja kiltisti pitää olla ja Aralle hurrata.

Mitä mitaliputkeen tulee, niin sillä voi vaikka pyyhkiä perseensä nykyisessä pelisysteemissä. Käytännössä on pelattu kolmen ottelun turnauksia, joissa ensimmäisen ottelun voittamalla on Suomelle ollut mitalipöytä katettuna, koska kukaan muu ei jaksa edes teeskennellä kiinnostuvansa pronssista.

Vielä kauniiksi lopuksi: Pelaajavalinnoista maristaan aina. Sitä se on. Yhtä lapsellista on rinnastaa pelaajien valinnan linjan ja joukkueen rakenteen arvioiminen yhden tai kahden pelaajan valinnan arvostelemiseen.

 

[JanJ]

Re: Ongelma.

Viestin lähetti Lapanen
Minä olen puolestani aina ihmetellyt, miten Nokia tekee noinkin epävarmoilla ja jatkuvasti leviävillä tuotteilla noinkin hyvää tulosta. Hatunnoston paikka. Sikäli vertauksesi sopii kyllä Leijoniin, vaikka oletkin metaforoinesi yrittämässä puuhun ns. kahva edellä.

Olkoon tuo Nokian laatu sitten sama kuin Leijonien tulos.
Mutta puhelimista puheenollen, kuvaviestit ja logot olivat Nokialle kuin Windows Microsoftille. Vaikka ei tuote toimisikaan ihan parhaalla tavalla, on siitä muodostunut alan standardi. Koitappa vaikka tarjota jollekin teinille jotain Motorolaa tai Ericssonia. Ei onnistu.

Tai koitappa löytää Communicatorille kilpailija?
Ei onnistu.

Maajoukkueessa: Koitappa löytää muiden maiden pelaajista Raipea vastaava? Tai Niklas Hagmania?
Ei ihan helposti onnistu.

Maajoukkueella oli tuote kunnossa, mutta sitä ei hyödynnetty oikein.

 

[SergeiK]

Re: Re: Ongelma.

Viestin lähetti JanJ

Maajoukkueessa: Koitappa löytää muiden maiden pelaajista Raipea vastaava? Tai Niklas Hagmania?
Ei ihan helposti onnistu.

Maajoukkueella oli tuote kunnossa, mutta sitä ei hyödynnetty oikein.

Eipäs nyt glorioida suomalaisia pelaajia liikaa. Raipea vastaavaa tuskin löytyy, jos asiaa mietitään Guinessin ennätysten kirjan kannalta, mutta Raipen panoksen kisoissa olisi hoitanut joku jenkkien Darby Hendrickson koska tahansa. Niklas Hagman osoitti snaipperin ominaisuuksia kansainvälisillä areenoilla. Which is nice, mutta sen tason pelaajia on jokaisessa muussa suurmaassa pilvin pimein. Ai nimiä; jos maajoukkue olisi seurajoukkue, olisin treidannut Hagmanin samantien mm. Dana Heatleyhin, Kristian Huseliukseen, Vladimir Orzaghiin tai Maxim Afinogenoviin. Tsekin joukkueesta olisi varmaan helpompi luetella ne nimet joihin Hagmania ei kannattaisi vaihtaa.

Suomen tuote on kunnossa. Se on kilpailukykyinen, muttei lähellekään paras.

Nokia jyrää brandillään ja ilmeisesti Suomen kansan syvien rivien mielestä Suomen pitäisi pärjätä (=kulta), koska se on Suomi, maailman paras kiekkomaa.

Vapise, Puola

 

[JanJ]

Re: Re: Re: Ongelma.

Viestin lähetti Sergei_Krivokrasov
Suomen tuote on kunnossa. Se on kilpailukykyinen, muttei lähellekään paras.

Nokia jyrää brandillään ja ilmeisesti Suomen kansan syvien rivien mielestä Suomen pitäisi pärjätä (=kulta), koska se on Suomi, maailman paras kiekkomaa.

No ihan tuota en tarkoittanut.
Vaan sitä, että... äh, en jaksa.

Olen vaan pettynyt Suomen maajoukkueen pelitapaan ja sijoitukseen.

 

[Timbit]

Viestin lähetti Lapanen
Minä olen puolestani aina ihmetellyt, miten Nokia tekee noinkin epävarmoilla ja jatkuvasti leviävillä tuotteilla noinkin hyvää tulosta. Hatunnoston paikka. Sikäli vertauksesi sopii kyllä Leijoniin, vaikka oletkin metaforoinesi yrittämässä puuhun ns. kahva edellä.

Eipä tuohon mitään valtaisan kummallista liity. Markkinat vaativat matkapuhelinvalmistajilta älyttömän paljon. Jos uutuuksia ei julkaista tarpeeksi usein, niin sijoittajat menevät paniikkiin. Hauskimmillaan menivät paniikkiin, jos Nokian tulos ei ylittänyt suurimpia odotuksia tarpeeksi paljon. Uusia puhelimia, joissa on uutta tekniikkaa, on pakko julkaista, jotta osakekurssi ei romahtaisi. Ongelma on siinä, että aikaa testaamiseen ei ole tarpeeksi. On pakko myydä puhelimia, joissa on vielä vikoja, koska markkinat niin vaativat. Ongelma ei ole pelkästään Nokian, vaan kaikkien puhelinvalmistajien yhteinen. Sekä laadun, että markkinoiden paineiden kohdalla.

Viestin lähetti Lapanen
Suomalaisen jääkiekon ongelma on jossain muualla, tai joku muu, kuin päävalmentaja. Jokainen pystyy jossittelemaan tai luomaan mielessään hienoja mielikuvitusturnauksia toisenlaisella pelaajistolla tai valmentajalla. Toiset pystyvät tähän toki toisia paremmin. Yhtä helppoa ja hedelmällistä on todistella kuinka paljon huonommin meillä olisi mennyt jos valmentajana olisi ollut joku muu kuin Aravirta.

Ongelman kohdistaminen päävalmentajaan johtunee siitä, että valmentaja on nopeammin vaihdettu kuin pelaajat. "Näillä mennään" totesi Penakin aikanaan, joten sitten mennään. Aravirta on saanut kyntensä näyttää jo todella monta kertaa, eikä miehen saavutuksia tarvitse hävetä. Ei sinne päinkään. Mutta nyt alkaa olla jo aika paljon niitä, joille ei hopeat ja pronssit riitä. Mielestäni se on ihan ymmärrettävää. Nälkä kun kasvaa syödessä.

Kaipa niitä muutoksia sitten pitäisi tehdä pelaajistoonkin. Tehdään vaan, mutta muutoksen vaikutukset nähdään sitten kymmenen vuoden päästä. Maalintekijöitä pitäisi saada, kyllä. Mutta myös taklaajia pitäisi saada. Minkä verran junnuille opetetaan taklaamista ja taklauksen vastaanottamista? Liigassa kun "kovat" taklaukset tehdään liian usein kädet ylhäällä. Ketkä olivat parhaita niittaajia Leijonissa? Karalahti ja Lydman. Luulen, että he ovat taklaamisesta oppineet aimo annoksen lisää suuressa ja mahtavassa.

 

[Lapanen]

Ystäväni Muksu

Viestin lähetti Muksu
Lapanen on varmasti paljolti oikeassa, mutta minusta ei kyllä aivan hahmota kokonaisuutta. Sniperien lisäksi Suomella on krooninen pula pelintekijöistä. Usein samaa tulosta tulee numeroiden valossa, mutta pelaajatyyppeinä aivan erilaisia. Koivu ei ole sniper eikä Kapanen pelintekijä. Ongelma kyllä löytyy silti tuolta suunnalta minunkin mielestäni. Suomalaisten pelaajien mailankäsittelytaidot eivät ole kehittyneet ollenkaan niinkuin toivoa sopisi.

Jep, totta joka sana. Tai no, toi eka virke... Koivu on aivan oikein pelintekijä, ja heistäkin on huutava puute. Ehkä olisi parempi puhua takuuvarmoista pistesepoista, ei pelkästään snaippereista. Saku on nimenomaan pelintekijä, mutta kykenee tehokkaisiin ratkaisuihin hyvinkin kinkkisisssä ja ahtaissa paikoissa. Kyllä häntä snaipperiksikin saa sanoa. Nykyään mennään entistä vauhdikkaammin päästä päähän, kaukalot kapenevat ja siniviiva on poistettu muualta paitsi NHL:stä ja vastahyökkäyksillä tehdään suureneva osa voitokkaista osumista. Mihinpä sitä nyt pelintekijöitä SM-liigassa enää edes tarvitsisi? Ilman pelintekijöitä pärjää helpommin kuin ilman snaippereita. Ei mitenkään välttämättä positiivinen asia. Miten tämä asiantila taas vaikuttaa nuorten valmennukseen ja kehitykseen?

Viestin lähetti Muksu
Sen sijaan luisteluvauhdissa velivenäläisetkin saavat purra pölyä nykyään. Sattumaako? I think not. Ja tästä on puhuttu ennenkin. Suomessa korkeimmalla sarjatasolla pärjää nykyään parhaiten se, joka ehtii mailanmitan päähän vastustajasta. Taitoa, voimaa ja/tai pelisilmää pitää olla aivan valtavasti, jotta hitaampi pelaaja pärjää. Hurjalla vauhdilla kaahaamisen ja nöyrän joukkuepelaamisen hinta maksetaan muualla. Ja molemmat ovat ehdottomasti hyviä ominaisuuksia. Kyllä - jopa taktinen kypsyys, vaikka sitä nykyään julkisuudessa jopa arvostellaan.

Niimpä. Mailanmitan päähän ehtiminen korostaa luistelunopeuden tärkeyttä, kuten vastahyökkäyksiin satsaaminen, siniviivan poisto jnejne. Syö osaltaan pelinrakentamisen merkitystä tämäkin. Sikäli mielenkiintoinen vertaus venäläisiin, koska siinä liigassa saa näköjään vaikka tappaa toisen mailalla, luulisi nopeuden olevan arvossaan sielläkin. Onko Venäjän liigassa muuten vanha siniviivasääntö voimassa?

Viestin lähetti Muksu
Yleisemmin tähän suomalaisten tyytymättömyyteen sanoisin, että aika moni Aravirtaa arvostelevista - minä itse mukaanlukien - on kypsynyt nimenomaan siihen, että kultaa ei tule koskaan. Ei sitä tarvitse joka vuosi tulla, joten virne perseeseen. Ei tässä tyhmiä olla. Mitä taas maiden välisiin voimasuhteisiin tulee, niin joka kevät pelataan kansainvälinen pelaajalotto NHL:n runkosarjan ja ensimmäisen pudotuspelikierroksen muodossa. Suomea on usein jopa onnistanut tässä pelissä ja kuinka ollakaan Suomen joukkue ei ole ollut paperilla lainkaan hassumpi. Ja taas on kolme peliä vain ollut liikaa. Joskus on jopa johdettu, mutta sitten vain ei. Sattumaa ja huonoa tuuria? Voi olla. Ei kiinnosta. B]

Edelleen samaa mieltä. Mitä tuohon NHL-lotossa onnistumiseen tulee, niin kuvaan suomalaisten onnistumisessa siinä on vaikuttanut perinteinen median hehkutus. Hehkutuksella on perinteet jo ainakin kasarilta saakka, jolloin pidettiin suurin piirtein kultaa varmana Suomelle kun ensin oltiin haastateltu lentokentällä isoja puhuvaa Tikkasta ja hieman vaatimattomammin esiintyvää Kurria. Suomen joukkuetta on hehkutettu suurinpiirtein ylivertaisena, kun mukaan on saatu muutama NHL-pelaaja. Suomen materiaalin leveys Pohjois-Amerikassa ei ole kummoinenkaan, kuten tiedämme. Ei muutama pääsky kesää tee, etenkään kun siellä on vain se yksi pelintekijä ja pari maalintekoon pystyvää kaveria, muut on pakkeja tai duunareita. Mitenkään väheksymättä ketään pelaajaa -
yt tullaan taas vain siihen samaan ongelmaan: maalintekijöiden (ja pelintekijöiden, kuten oikein totesit) puutteeseen.

Vaikka Suomi saisi erioikeuden koota kaikki mahdolliset NHL-pelaajansa MM-kisoihin ja muut pakotettaisiin tulemaan toimeen euroopassa tai farmissa pelaavilla heeboilla, ei sitä kauan turhaan odottamaasi kultaa voisi mitenkään pitää varmana, vaikka valmentajana olisi, no kuka hyvänsä. Ongelma on ja pysyy.

Viestin lähetti Muksu
Ei päävalmentajan paikka voi olla mikään silkkipussi, jossa käsitellään ihmistä hellästi ja ymmärtäen. Tuolla on X valmentajaa, jotka ovat joka vuosi vuotta vanhempia ja jotka ansaitsisivat päästä yrittämään edes pari-kolme kertaa - mutta me vain odotellaan Aravirran yhdeksättä? yritystä. Ja kiltisti pitää olla ja Aralle hurrata.

Asiaa ja järkipuhetta aina vaan. Muutkin ansaitsevat mahdollisuuden pikkuhiljaa. Tämäkään totuus ei tosin tee Aravirrasta huonoa valmentajaa. Ei myöskään muuta sitä asiaa, etten keksi Suomesta oikein järkevää vaihtoehtoa. Ei päävalmentajan paikka voi olla mikään sosiaalidemokraattisesti tasaisin väliajoin kaikille jaettava silkkipussi. Mutta kuten sanottua, vaihtaa voisi pikkuihiljaa. Ei sillä että kokisin kenenkään kokevan vääryyttä nykyisin, tai uskoisin jonkun tekevän parempaa tulosta. Syynä on lähinnä oma kärsimättömyteni ja turhamainen vaihtelunhaluni. Ei MM-kisat ole mikään Dallas, jossa JR:ää ei saatu kuvioista sitten millään. Vaihtelua tässäkin showssa tarvitaan vähän valiä.

No, suomalaisen kiekkoilun ongelmistahan tässä piti jauhaa eikä Arasta. Kun nyt valmennuksesta puhetta tuli, niin mielestäni seuraavaa koutsia tulisi etsiä ulkomailta. Kyseeseen tulevat Ruotsi, Tsekki, USA ja Kanada, miksei Venäjäkin. Suomen Jääkiekkomaajoukkue tarvitsee piristystä mentaalipuolelle. Jotain sellaista ennakkoluulottomuutta ja anteeksipyytelemättömyyttä, jota kotimaisista geeneistä löytyy edelleen yllättävän harvoin.

Viestin lähetti Muksu
Mitä mitaliputkeen tulee, niin sillä voi vaikka pyyhkiä perseensä nykyisessä pelisysteemissä. Käytännössä on pelattu kolmen ottelun turnauksia, joissa ensimmäisen ottelun voittamalla on Suomelle ollut mitalipöytä katettuna, koska kukaan muu ei jaksa edes teeskennellä kiinnostuvansa pronssista.

No, johan löytyi erimielisyydellekin aihetta. Jos Ruotsi ei tänä vuonna ollut pronssista kiinnostunut, niin huh. Slovakian joukkue otettiin sankareina vastaan kotonaan toissavuonna vaikka hävisivät tsekeille finaalissa. Europpalaisia joukkueita pronssi kiinnostaa. Ällistyttävää, mutta totta. Ehkäpä Suomea ei sittenkään se pronssi kuitenkaan tänä vuonna kiinnostanut pahemmin, kun eivät sitten loppuun asti yrittäneetkään. Mene ja tiedä. Asiat näyttävät ulospäin usein niin erilaisilta.

Viestin lähetti Muksu
Vielä kauniiksi lopuksi: Pelaajavalinnoista maristaan aina. Sitä se on. Yhtä lapsellista on rinnastaa pelaajien valinnan linjan ja joukkueen rakenteen arvioiminen yhden tai kahden pelaajan valinnan arvostelemiseen.

Pelaajavalinnoista maristaan aina. Minäkin marisen, aina. Sitä se on. Ymmärrettävää ja inhimillistä, ei lainkaan lapsellista. Pelaajien valinnan linjan ja joukkueen rakenteen arvioiminen on melko hankalaa erotta ensinmainitusta. Etenkin kun marina on pääosin samantyylistä eivätkä retoriikka ja ratkaisumallit juuri poikkea toisistaan. Molemmissa tapauksissa keskusteluissa päädytään sekunnissa samaan ''Aralle kenkää - juupas-eipäs'' -väittelyyn. Siitä sitä on hedelmällistä jatkaa.

 

[Taze]

Lapanen, kyllä siniviivasääntö lienee voimassa kaikissa sarjoissa. Se välimerkin seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Itsekin olen samaa mieltä Muksun kanssa, Aralla on tilaisuuksia ollut ihan riittävästi ja se viimeinen silaus vaan puuttuu. Miksi? Syitä on helppo etsiä mm. laaduttomasta pelaajamateriaalista, mikäli termillä tarkoitetaan sitä, ettei Suomella ole ehdottomia huippuhyökkääjiä kuin vajaa kourallinen. Tänäkään vuonna yksikään heistä ei kisoissa ollut. Toisaalta olisiko esim. Venäjä ottelussa toisenlainen taktiikka tuonut muutosta? Esimerkiksi maskipelaamisen salaisuutta kuumaa maalivahtia vastaan Ara ei ole sisäistänyt vieläkään.

SM-liigan vaikutuksesta suomalaiseen pelaajamateriaaliin pitää käydä keskustelua, ehkä se on syytä laajentaa kattamaan myös junioritoiminta. Niitä "maagisia" pelaajia tulee aivan liian vähän ja yleensäkään nuorten pelaajien huippuominaisuuksiin ei sisälly peliäly tai henkilökohtainen mailankäsittelytaito, tarkoitetaan sillä sitten pelintekemistä tai laukomista.

Hitto, täytyy lopetaa tältä erää, palaveros kutsuu...

 

[Muksu]

Parahin Lapanen,

Ei ollut tarkoitus ruveta nussimaan muitakaan välimerkkejä tuossa sniperpelintekijäasiassa. Tarkoituksena oli vain tuoda esille, että muitakin olennaisia taitoja tuntuu jäävän kehittymättä aivan kansainvälisesti katsoen suvereenille tasolle.

Vauhti venäläisittäin on minulle suuri, pimeä asia, mutta olenpa vain pistänyt merkille, että kansainvälisissä skaboissa suomalaiset ovat poikkeuksetta nopein joukkue. En lainkaan epäile, etteikö nopeudella olisi kovasti käyttöä niin Venäjän kuin vaikka Länsi-Dagestaninkin sarjassa - maa joka todennäköisesti sekin kolkuttelee A-sarjan portteja - mutta mielestäni SM-Liigassa vauhdilla saa kohtuuttoman paljon muihin ominaisuuksiin verrattuna johtuen kieroutuneesta pelitavasta, johon kuuluu muutakin kuin kahvaaminen. Joskus toiste sitten taas tästä.

NHL-lotossa ei mielestäni ole lainkaan niin olennaista se ketä sieltä tulee kuin se ketä ei. NHL on vienyt jollain tarkkuudella tietyn tasoiset ja sitä paremmat pelaajat tasapäistäen siten Eurooppalaisten sarjojen pelaajamateriaalia niin, että maajoukkuetaso Z on kaikissa maissa jokseenkin sama. Tasaisuus todellisuudessa määräytyy tuon NHL-skouttauksen tarkkuuden, pelaajien kehityksen jne mukaan, mutta aika tasaista on. Miettiköön kukin mielestään miten on aika. Ei siitäkään tällä kertaa enempää.

Suomalaisia on ollut NHL:ssä selkeästi kilpailijamaita vähemmän aina aivan pariin viime vuoteen saakka ja tämä on tasoittanut Suomen tietä MM-mitaleille roimasti. Koska aina ennenkin olen jaksanut toistaa, enkä nytkään halua pettää: Maailmassa on turnauksesta riippuen kuusi varsin tasavahvaa ehdokasta kultamitaleille, kun kaikki otetaan huomioon. Toisilla on vähän paremmat pelaajat, toisilla vähän paremmat lähtökohdat, koska pelaajat ovat kavereita entuudestaan - pienet piirit ovat myös eduksi.

NHL-lotto on siis erittäin olennainen asia kun arvioidaan sitä miten usein Suomen olisi pitänyt voittaa turnauksia viime vuosina. Ei ole voitettu kertaakaan. Kerta-puolitoista olisi Aravirran aikana ollut normaalisuoritus ja kaksi tai enemmän kehujen aihe. Tässä vaiheessa kädessä on vain romua - vuosia ja turnauksia on takana monta and counting. Kuten sanoit, kultaa ei silti voi pitää varmana missään nimenomaisessa turnauksessa tai vaikka millään aikavälillä. Varma on vain aika epäolennainen käsite tässä kohtaa. Voidaan nimittäin aivan hyvin arvioida missä menee onnistumisen raja, kun turnauksia kuitenkin on takana jo monen monta. Kuusi kohtalaisen tasavahvaa MM-kisoissa ja kuusi vähän vähemmän tasavahvaa O-kisoissa. Joka kuudes-seitsemäs kerta pitäisi onnistua jotta arvosana olisi välttävä.

Pronssin kiinnostavuutta voi toki todistella Slovakialla, jonka ensimmäinen mitali oli kyseessä ja Ruotsilla kotikisoissaan. Suomi ei kuitenkaan pelannut Slovakiaa vastaan ja Ruotsia vastaan johdettiin 3 muna, mutta hävittiin. Kiinnostipa siis pronssi Slovakiaa tai Ruotsia esilleottamissasi tapauksissa tahi ei, niin Suomi ei pronssia kummaltakaan voittanut.

Ja vielä lopuksi tuosta pelaajavalintahommasta. Yksittäisten pelaajien valitseminen on varmaan vaikeata hommaan ja blaa blaa. Sen sijaan joukkueen rakentaminen niin, että sillä on tarkoitus voittaa kolme peräkkäistä peliä pahimmassa tapauksessa kolmea parempaa joukkuetta vastaan on eri asia kuin "meillä on kopissa hyvä henki", "turnauksen liikkuvin puolustus" ja "neljä tasavahvaa ketjua". Se on minun pihvini Aravirran kanssa. Suomen joukkue kootaan poikkeuksetta alkusarjan helppoja pelejä ajatellen, jotta puolivälierässä tulisi vastaan helpompi joukkue. Aina ei natsaa, mutta puolivälierät on voitettu silti ja katso valkeutta: Silloin ollaan näin lähellä mitalia joka Jumalan kevät ja kansa hurraa kun taas tuli pronssia ja Aravirta on suunnaton guru.

Pelisysteemistä johtuen kuuden kovan maan seuraksi tulee pari helpompaa aina varsinaiseen kolmen kierroksen mittaiseen pudotuspeliperiaatteella pelattavaan lopputurnaukseen. Usein enemmän, koska joku aina tyssää alkusarjaankin. Kyllä - voisihan se olla Suomi jonain vuonna jos satsattaisiin tosiaan siihen lopputurnaukseen - so what? ensi vuonna uudet kisat, kuten niiden hopioidenkin jälkeen.

Minimoimalla joukkueen sisäiset ristiriidat roikottamalla puoltajoukkueellista saunakavereita ja valitsemalla loputkin pelaajat mukavista miehistä päästään pitkälle. Alkusarjassa ei kompastuta dokaamiseen ja keskinäiseen tappelemiseen - vaikka lähellä se on silti ollut, kuten hyvin tiedät. Jatkamalla joukkueen rakentamista siltä pohjalta, että hyökkäys ei ole paras, vaan ainoa puolustus pienennetään 0-0 tasapelin mahdollisuus Itä-Timoria vastaan alkusarjassa - ja saadaan petterinummelinit vielä pistepörssin kärkeen: Kuinka nyt pistepörssin suursankarit olisi muka kotiin pitänyt jättää kun maalinteko tökkii blaa blaa?

Lopulta ollaan kerta toisensa jälkeen tilanteessa, jossa Suomi lähtee ennakkosuosikkina puolivälierään ja on sitten neljän joukossa. 3/4 mahdollisuus mitaliin on siinä. Valitettavasti ne kolme muuta joukkuetta ovat yleensä poikkeuksetta juuri ne, joita vastaan Aravirta ei koskaan vahingossakaan suunnittele joukkueitaan. Nokelaisen sanoin: "Isoja ja kankeita", eli isoja, ilkeitä, taitavia ja vain piirun verran Suomea hitaampia. Ja kuinka ollakaan - lähellä on ollut (kuinka olisi voinut olla olematta noin monella yrityksellä?) mutta aina on vain mennyt metsään jommassa kummassa niistä kahdesta pelistä, jotka pitäisi voittaa. Ei sen nyt niin väliä ole, vaikkei joka vuosi pääsisi edes yrittämään - toisin kuin nyt - kunhan sitten voitettaisiin aina silloin tällöin. Minimissään joka seitsemäs kerta, mieluummin vähän useammin.