Mikä meni pieleen?
Pieleenhän tämä kausi meni, siitä ei kahta kanaa. Ihan tarkasti ottaen tietenkin runkosarjan toinen sija ja niukka putoaminen loppuotteluista ei ollut katastrofi, mutta kun peli oli enimmän kautta kuin eilistä kaurapuuroa ja ratkaisuottelu Kärppiä vastaan toivottoman oloista vääntöä, niin jokin petti pahasti. Nollilla hävitty pronssiottelu kerhoa vastaan oli sitten mansikka siihen kaurapuuron päälle. Mikä tökki?
Ensin on annettava tunnustus sinne minne se kuuluu. Kärpät pelasi välierät Jokereita vastaan hienosti - ja pelaa edelleen finaaleissa. Optimistisesti voi ajatella että suomalaisen jääkiekon taso on noussut ja levinnyt, ja kolme, tai edes kaksi, peräkkäistä mestaruutta ei ole pala kakkua kenellekkään. – Pessimisti voi myös ajatella että laajamittainen pelaajapako SM-liigasta on vain tasoittanut voimasuhteita, eikä superpelaajia suurseuroihin ole enää rahallakaan saatavissa.
Jos nyt kuitenkin katsotaan vain Jokereita, niin Summasen maine kärsi kolauksen. Supertaktikkona pidetty Raato ei saanut lopussa joukkueesta paljoakaan irti, itse asiassa heräsi kysymys oliko joukkueella taktiikkaa ollenkaan ja jos oli, niin mikä. JHagin lanseeraama ajokoirakiekko näytti viimeisessä Kärppä-ottelussa enemmän mäyräkoirakiekolta, joukkue läähätti kieli maata viistäen vikkelien Kärppien perässä. Eihän näin pitänyt käydä, porukanhan piti olla rautaisessa kunnossa?
Peluutus oli kieltämättä kummallista. Ville Peltonen oli tauotta kentällä. Luulisi että jos joukkueen vahvuus on kova kunto, niin sitä hyödynnetään peluuttamalla neljää ketjua jatkuvasti kovalla tempolla. Nyt Ville väsyi, eivätkä muut vähemmän pelanneet näyttäneet yhtään terävämmiltä. Ulkopuolisen silmin helppo selitys voisi olla että kunnon ajoitukseen tuli kertakaikkinen virhe, Summanen totesi tämän ja turvautui viimeiseen jokerikorttiinsa eli Villeen.
Toinen juttu on se, että ei pelkkä luistelukunto jääkiekossakaan riitä. Myös yläpään pitäisi olla kunnossa. Koko kauden mittainen äärimmilleen viety harjoittelu ja puolustuspeliin keskittyminen ei taatusti sovi kaikille pelaajille. Olisiko Summasella vielä opettelemista siinä, kuinka pelaajien psyykkinen puoli saadaan huippukuntoon jalkojen lisäksi? Eivät kai ne ole pelkästään katsojat jotka haluavat nähdä iloista kiekkoa, saattavat siitä pelaajatkin nauttia enemmän.
Joukkueen kokoamisesta on kauden aikana kirjoitettu yksi jos toinenkin juttu. Nyt on helppo sanoa ettei mennyt kohdalleen. Hankinnat kuten Hentunen, Nemirowsky, Vostrak, Turunen, Vertala, Tukio väläyttelivät harvoin, olivat enimmältään tasapaksuja ja ajoittain suorastaan onnettoman oloisia surffailijoita. Kaikilla on kuitenkin näyttöjä siitä että kapasiteettia parempaankin olisi ollut. Miksei se tullut esiin?
On myös helppo olla samaa mieltä niiden kanssa jotka sanovat että olisi pitänyt peluuttaa enemmän omia nuoria. Saattaa olla että nuorten into olisi tuonut Summasen raudankovaan raadantaan sitä tarvittavaa kipinää. Tai sitten ei. Kokeilla olisi kannattanut, ja ainakin JA:ssa ei ole näkynyt ainoatakaan mielipidettä joka olisi ollut asiaa vastaan.
Oma mielipiteeni on että Summasella on vielä tietä kuljettavana. Jääkiekko ei voi olla niin totaalista että kaikki ilo ja innostus katoaa. Pieni kypsyminen ja elämän laajempi ymmärtäminen tuottaa paremman tuloksen.
Itseäni kiehtoo ajatus että olisi tiputettu Summanen ja Suhonen samaan pulloon, ravistettu ja lähetetty valmentamaan.
Pieleenhän tämä kausi meni, siitä ei kahta kanaa. Ihan tarkasti ottaen tietenkin runkosarjan toinen sija ja niukka putoaminen loppuotteluista ei ollut katastrofi, mutta kun peli oli enimmän kautta kuin eilistä kaurapuuroa ja ratkaisuottelu Kärppiä vastaan toivottoman oloista vääntöä, niin jokin petti pahasti. Nollilla hävitty pronssiottelu kerhoa vastaan oli sitten mansikka siihen kaurapuuron päälle. Mikä tökki?
Ensin on annettava tunnustus sinne minne se kuuluu. Kärpät pelasi välierät Jokereita vastaan hienosti - ja pelaa edelleen finaaleissa. Optimistisesti voi ajatella että suomalaisen jääkiekon taso on noussut ja levinnyt, ja kolme, tai edes kaksi, peräkkäistä mestaruutta ei ole pala kakkua kenellekkään. – Pessimisti voi myös ajatella että laajamittainen pelaajapako SM-liigasta on vain tasoittanut voimasuhteita, eikä superpelaajia suurseuroihin ole enää rahallakaan saatavissa.
Jos nyt kuitenkin katsotaan vain Jokereita, niin Summasen maine kärsi kolauksen. Supertaktikkona pidetty Raato ei saanut lopussa joukkueesta paljoakaan irti, itse asiassa heräsi kysymys oliko joukkueella taktiikkaa ollenkaan ja jos oli, niin mikä. JHagin lanseeraama ajokoirakiekko näytti viimeisessä Kärppä-ottelussa enemmän mäyräkoirakiekolta, joukkue läähätti kieli maata viistäen vikkelien Kärppien perässä. Eihän näin pitänyt käydä, porukanhan piti olla rautaisessa kunnossa?
Peluutus oli kieltämättä kummallista. Ville Peltonen oli tauotta kentällä. Luulisi että jos joukkueen vahvuus on kova kunto, niin sitä hyödynnetään peluuttamalla neljää ketjua jatkuvasti kovalla tempolla. Nyt Ville väsyi, eivätkä muut vähemmän pelanneet näyttäneet yhtään terävämmiltä. Ulkopuolisen silmin helppo selitys voisi olla että kunnon ajoitukseen tuli kertakaikkinen virhe, Summanen totesi tämän ja turvautui viimeiseen jokerikorttiinsa eli Villeen.
Toinen juttu on se, että ei pelkkä luistelukunto jääkiekossakaan riitä. Myös yläpään pitäisi olla kunnossa. Koko kauden mittainen äärimmilleen viety harjoittelu ja puolustuspeliin keskittyminen ei taatusti sovi kaikille pelaajille. Olisiko Summasella vielä opettelemista siinä, kuinka pelaajien psyykkinen puoli saadaan huippukuntoon jalkojen lisäksi? Eivät kai ne ole pelkästään katsojat jotka haluavat nähdä iloista kiekkoa, saattavat siitä pelaajatkin nauttia enemmän.
Joukkueen kokoamisesta on kauden aikana kirjoitettu yksi jos toinenkin juttu. Nyt on helppo sanoa ettei mennyt kohdalleen. Hankinnat kuten Hentunen, Nemirowsky, Vostrak, Turunen, Vertala, Tukio väläyttelivät harvoin, olivat enimmältään tasapaksuja ja ajoittain suorastaan onnettoman oloisia surffailijoita. Kaikilla on kuitenkin näyttöjä siitä että kapasiteettia parempaankin olisi ollut. Miksei se tullut esiin?
On myös helppo olla samaa mieltä niiden kanssa jotka sanovat että olisi pitänyt peluuttaa enemmän omia nuoria. Saattaa olla että nuorten into olisi tuonut Summasen raudankovaan raadantaan sitä tarvittavaa kipinää. Tai sitten ei. Kokeilla olisi kannattanut, ja ainakin JA:ssa ei ole näkynyt ainoatakaan mielipidettä joka olisi ollut asiaa vastaan.
Oma mielipiteeni on että Summasella on vielä tietä kuljettavana. Jääkiekko ei voi olla niin totaalista että kaikki ilo ja innostus katoaa. Pieni kypsyminen ja elämän laajempi ymmärtäminen tuottaa paremman tuloksen.
Itseäni kiehtoo ajatus että olisi tiputettu Summanen ja Suhonen samaan pulloon, ravistettu ja lähetetty valmentamaan.