Mihin Suomi voi kompastua?

[Oiva]

Ennen Suolajärven jäälympialaisia valmentaja Aravirran pelaajavalinnat saivat osakseen jälleen kerran enemmän huomiota kuin todellisuudessa olisivat ansainneet - siis jälleen kerran. Huomiota keräsi ylivoimaisesti eniten Helminen. Hyvänä kakkosena perässä tuli Väänänen ja sitten eurooppalaispelaajat Peltonen, Aalto ja Lind.

Lähes kaikessa kritiikissä näiden palaajien välinta nähtiin vain ja ainoastaan Aran tyyliksi suosia tiettyjä henkilöitä. Minä sanon tähän: VÄÄRIN. Ara suosii tiettyjä henkilöTYYPPEJÄ.

Suomi voi näissä kisoissa kompastua kahteen asiaan. Ensimmäinen on se, että vastustaja saa itsestään kaiken irti. Tähän mennessä tuleva vastustajamme Kanada ei ole saanut läheskään kaikkea peliin. Mikäli näin käy myös ennalta heikommaksi arvioitua Suomea vastaan, jää jäljelle vain yksi kompastuskivi: Suomi ei saa kaikkea itsestään irti.

Minkälaisia pelaajia ovat nämä Aran "kyseenalaiset" valinnat? He ovat niitä, jotka antava kaiken itsestään. Kysymys ei ole siitä, etteikö kuka tahansa yrittäisi tällaisissa kisoissa kaikkensa. Kysymys on siitä, kuka pystyy toteuttamaan tuon yrityksen. Vastaus on: Aran valitsemat pelaajat.

Jokaisen sohvakriitikon on helppo tuijottaa tilastoja ja tehdä johtopäätöksiä niiden perusteella. On myös helppo silloin tällöin katsoa matseja ja ihmetellä taas kerran päävalmentajan toimia. Kuinka moni tässä maassa kuitenkaan tuntee suomalaiset pelaajat ja pelaajien ominaisuudet niin hyvin kuin Ara? Kuinka moni tuntee pelaajien sosiaaliset tavat ja johtajaominaisuudet? Vastaus on tyly: ei kukaan niin hyvin kuin Hannu Aravirta.

Suomella ei ole tähtiluokan pelaajia joukkueessaan kuin yksi. Suomella on yksi maailman parhaista puolustavista hyökkääjistä. Suomella on yksi ehdoton eliittipakki. Suomella on yksi tasaisen varma NHL-laituri. Muuten Suomella on keskivertojyriä ja mr. Nobodyja. Näistä pelaajista on saatu Naganossa ja nyt jälleen kerran revittyä irti paljon. Näistä pelaajista on tehty niin hyvä joukkue, että sen yksilötkin näyttävät tähdiltä.

On mahdotonta tehdä pitkälle meneviä taktisia suunnitelmia, pelitavallisia hiomisia yms. silloin, kun valmistautumisaika on yksi vuorokausi. Se mikä on mahdollista, on valita yhtenäinen ja hyvin toimeentuleva joukkue, joka nauttii pelaamisesta, luottaa kaveriin, on valmis auttamaan häntä, yrittää kaikkensa ja myös onnistuu. Tällaisen joukkueen Ara on valinnut - jälleen kerran.

Suomi voi kompastua vastustajan onnistumiseen tai omaan epäonnistumiseen. Vastustajan onnistumiselle emme voi mitään. Oman epäonnistumisen mahdollisuuden Ara on minimoinut. Enempään hän ei pysty - ja siihenkään ei kukaan muu.

 

[Stonecold]

Hyvä kirjoitus. Lisätäänpä tähän pohdintaa yksilöistä vs. joukkue.

Tuli mieleeni olympakiekon kapinoiden laannuttua, että ollaanko suomalaisessa seura- sekä maajoukkuepelaamisessa menty liiaksikin sellaiseen tasaisen puuduttavaan joukkuekemiaa korostavaan linjaan?

Kun katsotaan mies- ja naisjoukkueen esityksiä olympiaturnauksessa, niin siltä näyttäisi.

Onko maailman huippumaiden menestyksen salaisuus se, että joukkueissa on liuta huikeita yksilöurheilijoita, jotka kykenevät hyödyntämään heidän taitojaan äärimmäisen tehokkaasti - ei kuitenkaan liian itsekkäästi, vaan soveltuen yhteispeliin?

Onko suomalainen jääkiekkokulttuuri sittenkin sellaista, että se ei kehitä tai anna tarpeeksi tukea näiden todellisten huippujen kehittymiselle? Kehittääkö se suhteellisen laajaa massaa, joka on sinällänsä hyvää tasoa, mutta ei kuitenkaan sitä parasta laatua?

Toki yhteen hiileen puhaltaminen, joukkuehenki, tsemppi sekä kollektiivinen tekeminenkin tuo tulosta, mutta kun niillä eväillä ei siltikään tunnuta tekevän sitä ratkaisevaa eroa omaksi hyödyksi?

Useat vastustajat iskevät osin yksilöurheilijoiden huippuosaamisella ne ratkaisevat maalit _aina_ kun siihen on paikka ja sen jälkeen homma menee takaa-ajoksi.

Onko tässä mitään perää?

 

[JypFabu]

Mielenkiintoista spekulaatiota.

Tuo suomalainen juniorimylly näyttää ikävästi juuri viittaavan tuollaisen huipputaituruuden kitkemiseen. Tietysti joukkuevelvoitteet tässä lajissa korostuvat, mutta usein ratkaisut tekevät ne huippuosaajat.

Ehkäpä myös huutava sentteripula suomen liigakiekossa juontuu tuolle sylttytehtaalle, ei kehity tarpeeksi lahjakkuutta kun jo nuoresta kielletään virheitten teko, kun toteuttaa vain valmennuksen pelikäsitystä ei luotto omaan käsitykseen voi kehittyä.

Tietysti myös harrastajapohjan kapeus ehdottomiin huippumaihin vaikuttaa huippuyksilöiden löytymiseen.

Ja toisaalta on sanottava, että niillä palikoilla joita Aralla on, jälki on ollut huimaa, tosin tällä kertaa mielestäni mitään tasollista venymistä ei tälle joukkueelle syntynyt hyvä rutiinisuoritus, ei muuta.