Eilinen "kiekkomatsi" Ilves-Ässät pisti taas kerran allekirjoittaneen miettimään syntyjä syviä SM-liigan nykymenosta, jopa siinä määrin, että ajattelin vuodattaa ajatuksiani tännekin. Näitä asioitahan on monen monituisessa ketjussa jo käsiteltykin, mutta nähdäkseni ei oikein kootusti, joten teen tästä oman ketjun.
No, mistäpä sitä aloittaisi? Jos vaikkapa jonkinlaisesta pohjustuksesta, johon tarkemmat kommenttini tulen alla perustamaan:
SM-liiga on Suomen selkeästi seuratuin urheilusarja. Samalla se on myös selkeästi eniten busineksen ehdoilla toimiva sarja, josta voidaan hyvällä syyllä sanoa, että urheiluviihteen tarjoaminen katsojille on tärkeämpi aspekti, kuin ns. "urheilullisuus". Kuitenkin, usein tuntuu siltä, että SM-liigaa koskevat päätökset tehdään täysin summamutikassa "arvaten" mikä lisäisi katsojien viihtyvyyttä unohtaen tärkein kohderyhmä, eli "me tosifanit" tyystin. Samaan aikaan sitten ollaan täysin kykenemättömiä puuttumaan niihin lieveilmiöihin, jotka on "tosifanien" toimesta nostettu eniten viihtyvyyttä haittaaviksi tekijöiksi. Liigan olisi myös hyvä ymmärtää, että, vaikka “tosifani” ei ehkä tuokaan yhtä paljon rahaa halliin, kuin aitiossa puolilahjontaa harjoittavan firman piikkiin katkarapuvoileipiä syövä ja viiniä juova “pukukatsoja”, on “tosifani” silti se, joka tekee SM-liigasta houkuttelevan miljöön myös näille aitiovieraille. Kummastuttaa, miksi ei mahdollisia muutoksia mitenkään testata etukäteen esim. pelaajille, valmentajille ja YLEISÖLLE suunnatuilla mielipidekyselyillä (ainakaan minä en ole moisista tietoinen), vaan sokeasti ja puolihuolimattomasti apinoidaan NHL:ää tai arvataan, mikä jippo saattaisi lisätä 55-vuotiaiden naisihmisten mielenkiintoa "jääkiekko-otteluja" kohtaan. Suoraan sanoen tuntuu siltä, että niin liigaa, kuin sen muodostavia joukkueitakin (pääsääntöisesti) johdetaan täysin amatöörimäisesti ja lyhytjänteisesti, mikä on melko kummallista itseään ammattilaisliigana mainostavalle organisaatiolle.
Yritän seuraavassa listata muutamia, ei mitenkään uusia, asioita, jotka minua (= maksavaa asiakasta) SM-liigan nykytouhussa ottavat päähän. Toivoisin tähän jatkoksi asiallista keskustelua aiheista, enkä pistäisi yhtään pahakseni, jos vaikkapa joku JA.n toimittajista pystyisi haastattelemaan jotakuta liigan johtohenkilöä (vaikkapa Rajala / Helkovaara) näistä asioista.
"Urheilullisuus" vs. "sirkustemput"
Niin, tuossa johdannossa mainitsinkin urheiluviihteen tarjoamisen olevan "urheilullisuutta" tärkeämpää SM-liigassa. Kuitenkin, minusta tuntuu, että liigan johdossa ei ole kunnolla tajuttu sitä hyvin yksinkertaista seikkaa, että keskimääräisen suomalaisen urheilufanin, siis juuri sen potentiaalisen SM-liigan asiakkaan, mielestä urheilullisuus on yksi suurimmista liigan kiinnostavuuteen, ja tätä kautta viihdyttävyyteen, vaikuttavista tekijöistä. "Urheilullisuuden" sijasta liiga tuntuu panostavan "sirkustemppuihin", joilla tässä tarkoitan sitä, että peliin yritetään väkisin tuoda "viihdyttäviä" elementtejä, jotka eivät ole jääkiekkoon pelinä aiemmin kuuluneet ja jotka useimmiten itse asiassa vähentävät tuota “urheilullisuutta”.
Esimerkkeinä voisi nyt viimeksi mainita vaikkapa nämä rankkariratkaisut. Varmaan jokainen eilen Hakametsässä paikalla ollut voi allekirjoittaa väitten, että ei se rankkarikisa mikään loppuhuipennus ollut, vaan varsinainen antikliimaksi, jolla väkisin ratkaistiin tasapeliin päättynyt ottelu toisen "eduksi". Toki minäkin olin tyytyväinen Ilveksen tuon kisan voitettua, mutta "tyytyväisyys" ei ole se tunne, mitä minä kiekkomatsista menen hakemaan. Voiton pitäisi tuntua voitolta, ei arpapelillä saadulta säälipisteeltä.
Samaan sarjaan rankkareiden kanssa lasken myös jo nämä aiempien vuosien jatkoaikapelleilyt. Jos nyt jatkoaikaa pitää ylipäänsä pelata runkosarjaottelussa (mikä vika tasapeleissä on?), pitää siinä myös voida hävitä...jatkoajalla voittokaan ei nimittäin tunnu oikein miltään, kun ei vastapainona ole häviö (tämän vuoden pisteuudistus kyllä hieman paransi tilannetta tältä osin). Sitäpaitsi, miksei jatkoaikaa voida pelata ihan normaalisti viidellä viittä vastaan? Tällöin ei tarvitsisi edes miettiä ylimääräisiä "sirkustemppuja" jäähyjä ja maalivahdin poisottoa silmällä pitäen... Ainakaan allekirjoittaneen viihtyvyys ottelussa ei ole tippaakaan noussut neljällä neljää vastaan pelattavien jatkoaikojen takia.
Liigan formaatti
Suljetusta liigasta on taitettu peistä täälläkin paljon. Itse en niin kovin suurena ongelmana suljettua liigaa näe (eihän Ilves kuitenkaan voisi koskaan tippua, eihän?), siis liigan itsensä kannalta. “Merkityksettömiä” otteluita toki tulee liigan häntäpäähän, ja mahdollisuutensa menettäneet seurat myyvät pelaajiaan siirtorajan kynnyksellä, mutta entä sitten? Merkityksettömiä pelejä tulee aina olemaan formaatista riippumatta, ja huippujoukkueet pyrkivät vahvistamaan rivejään siirtorajan kynnyksellä joka tapauksessa. Oikeastaan voisi sanoa, että SM-liigan häntäpään joukkueet eivät ole lainkaan osanneet hyödyntää liigan sulkemista oikein, alkaen rakentaa seuraavaa kautta esim. lupaavia junioreita, divaritähtiä, yms. kartoittaen ja pestaten (taannoinen Ilves ehkä osittaisena poikkeuksena tästä).
Suljettua liigaa huomattavasti suurempina ongelmina näen omituisen joukkueiden lukumäärän, täysin epätasaiset välisarjat kahdeksine paikallisotteluineen, “sääli-play-offit” sekä play-off otteluiden lukumäärän per kierros. Oma suositukseni liigan formaatiksi olisikin joko 12 tai 14 joukkueen sarja, jossa pelataan neljä kierrosta, jonka jälkeen 8 parasta pääsevät play-offeihin. Play-offit pelattaisiin sitten paras seitsemästä –systeemillä alusta loppuun.
Tuomarilinja
Niin, tuomarilinjahan se jaksaa puhuttaa melkein pelin kuin pelin jälkeen. Oikeastaan tama on hyväkin asia, koska se ainakin osoittaa, että nykyisessäkin SM-liigakiekkoilussa on tunteet mukana niin yleisöllä, pelaajilla, kuin valmentajillakin. Kuitenkin, mikä on ehkä huolestuttavampaa, tietyistä asioista tunnutaan olevan useimmiten samaa mieltä (vaikka tietysti oma joukkue nähdäänkin aina kärsivänä osapuolena). “Kahvausta”, eli oikeammin sanottuna mailan käyttämistä vastustajan häirintään huitomalla, koukkimalla, sitomalla tai kampittamalla sekä vastustajan estämistä “painiottein”, ei ole oikeasti edes yritetty vähentää, vaikka jokainen peliä seuraava näkee, miten tämä laskee pelin viihdyttävyyttä. Tässä kohtaa en näe mitään muuta ratkaisua, kuin liigan selkeästi ja julkisesti tuomareille antamat ohjeet kahvauksen kitkemiseksi sekä sen, että tuomarit todellakin noudattavat näitä ohjeita väjäämättä seuraavasta kitinästä (“kärsineen” osapuolen toimesta) välittämättä. On täysin turhaa yrittää vaatia, että joukkueiden valmentajat ja pelaajat tulisivat koskaan oman joukkueen runsaita jäähyjä purematta nielemään, joten liigan täytyy pystyä tässä kohtaa olemaan tarvittaessa kovakin ja kestämään “siirtymisajan” väjäämätöntä kritiikkiä. Jos ei tätä pystytä tekemään, en ainakaan itse näe mitään muuta tietä, kuin liigan yleisömäärien rajun laskun tulevina vuosina…
Jos ei kahvauksiin ole puututtu, niin taklauksiin sitten on sitäkin rajummalla kädellä. On ymmärrettävää, ja hyväksyttävääkin, että vaarallisia, aivotärähdyksiin johtavia taklauksia pyritään vähentämään, mutta nykyisin vallitsevalla linjalla on päästy siihen pisteeseen, ettei liigassa oikeastaan kukaan uskalla enää taklata kunnolla. Osittain syy voi olla kahvauksen sallimisessakin, onhan “fyysistä peliä” nykyisin paljon helpompi pelata sitomalla, koukkimalla ja huitomalla vastustajaa, kuin taklaamalla. Kuitenkin näkisin vallitsevassa tuomarilinjassa paljon osuutta taklausten vähentymiseen. Samalla, kun taklaukset ovat vähentyneet on myös pelaajien valmius niiden vastaanottamiseen silmiinpistävästi vähentynyt, mikä taas johtaa siihen että silloin harvoin, kun taklataan, on vaara entistäkin suurempi. Vaikka eilisen ottelun Koistisen taklaus varmasti nykysäännöstön mukaan oli ulosajon arvoinen, ei itse taklauksen suorituksessa ollut mitään väärää…toisin sanoen ulosajo johtui mielestäni (ja, myönnän olevani subjektiivinen tässä) enemmän Pentikäisen täydestä valmistautumattomuudesta kuin Koistisen “sikamaisuudesta”. Ja, jottei minua tässä syytettäisi täysin Ilves-lasiseksi (tai syytetään tietysti joka tapauksessa), niin sanottakoon, että vastaavanlaisia varomattomuuksia on meidän leirissä nähty viime vuosina mm. Nikon ja Laamasen toimesta.
Pienenä yksityiskohtana tuomaritoiminnasta mainittakoon vielä “Salomonintuomiot”. World Cupissahan näitä ei juuri nähty, mutta SM-liigassa ne tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus pelaajien hieman töniessä toisiaan. Usein kuulee selityksenä sen, että “tuomari halusi rahoitella tilannetta, ennen kuin peli pääsee täysin käsistä”. Minä en tätä selitystä hyväksy. Ensinnäkin, lähtikö peli tuomareiden käsistä World Cupissa, kun samanaikaisia tuomioita nyhjäyksistä ei annettu? Toiseksi, miksi peli ei saisikin vähän kuumentua? Tunnehan se jääkiekon suola on. En ole itse mikään tappeluiden ihannoija, ts. en osaa hakea nautintoa siitä, että näen pelaajan lyövän toista nyrkillä naamaan. Tämän vuoksi pidän NHL:mäistä itseisarvoista tappeluiden hakemista ja ihannointia heiman vastenmielisenä. Kuitenkin, jääkiekko on fyysinen peli, jossa tunteet usein kuohahtavat, ja niiden pitääkin kuohahtaa. Jos tästä on seurauksena kahden halukkaan osapuolen nyrkkihippa, niin en mina sitä osaa kovin pahanakaan nähdä, pikemminkin pain vastoin, koska tunnelmaahan tama kieltämättä kohottaa. Jos nyt siis “pelin pääsy tuomarin käsistä” johtaa tällaiseen, niin pääsköön käsistä mielummin, kuin että näitä “munattomia” Salomonintuomioita nähtäisiin.
No, siinäpä hieman yhden merkityksettömän tosifanin mietteitä SM-liigan nykytilasta. Monethan näistä asioista ovat yksistään hieman pikkujuttuja, mutta näen näiden pikkujuttujen summana suuremman kokonaisuuden, joka on viemässä liigakiekkoa väärille urille. Kommentteja ja väittelyä odottaisin alle, mutta toivoisiin, että tässä ei keskityttäisi niinkään noihin esimerkkeinä mainitsemiini tapauksiin yksittäisissä peleissä (näihin on jo omat ketjunsa), vaan keskusteltaisiin enemmän “isosta kuvasta” ja siitä, mitten me tosifanit saisimme paremmin äänemme kuuluville.
No, mistäpä sitä aloittaisi? Jos vaikkapa jonkinlaisesta pohjustuksesta, johon tarkemmat kommenttini tulen alla perustamaan:
SM-liiga on Suomen selkeästi seuratuin urheilusarja. Samalla se on myös selkeästi eniten busineksen ehdoilla toimiva sarja, josta voidaan hyvällä syyllä sanoa, että urheiluviihteen tarjoaminen katsojille on tärkeämpi aspekti, kuin ns. "urheilullisuus". Kuitenkin, usein tuntuu siltä, että SM-liigaa koskevat päätökset tehdään täysin summamutikassa "arvaten" mikä lisäisi katsojien viihtyvyyttä unohtaen tärkein kohderyhmä, eli "me tosifanit" tyystin. Samaan aikaan sitten ollaan täysin kykenemättömiä puuttumaan niihin lieveilmiöihin, jotka on "tosifanien" toimesta nostettu eniten viihtyvyyttä haittaaviksi tekijöiksi. Liigan olisi myös hyvä ymmärtää, että, vaikka “tosifani” ei ehkä tuokaan yhtä paljon rahaa halliin, kuin aitiossa puolilahjontaa harjoittavan firman piikkiin katkarapuvoileipiä syövä ja viiniä juova “pukukatsoja”, on “tosifani” silti se, joka tekee SM-liigasta houkuttelevan miljöön myös näille aitiovieraille. Kummastuttaa, miksi ei mahdollisia muutoksia mitenkään testata etukäteen esim. pelaajille, valmentajille ja YLEISÖLLE suunnatuilla mielipidekyselyillä (ainakaan minä en ole moisista tietoinen), vaan sokeasti ja puolihuolimattomasti apinoidaan NHL:ää tai arvataan, mikä jippo saattaisi lisätä 55-vuotiaiden naisihmisten mielenkiintoa "jääkiekko-otteluja" kohtaan. Suoraan sanoen tuntuu siltä, että niin liigaa, kuin sen muodostavia joukkueitakin (pääsääntöisesti) johdetaan täysin amatöörimäisesti ja lyhytjänteisesti, mikä on melko kummallista itseään ammattilaisliigana mainostavalle organisaatiolle.
Yritän seuraavassa listata muutamia, ei mitenkään uusia, asioita, jotka minua (= maksavaa asiakasta) SM-liigan nykytouhussa ottavat päähän. Toivoisin tähän jatkoksi asiallista keskustelua aiheista, enkä pistäisi yhtään pahakseni, jos vaikkapa joku JA.n toimittajista pystyisi haastattelemaan jotakuta liigan johtohenkilöä (vaikkapa Rajala / Helkovaara) näistä asioista.
"Urheilullisuus" vs. "sirkustemput"
Niin, tuossa johdannossa mainitsinkin urheiluviihteen tarjoamisen olevan "urheilullisuutta" tärkeämpää SM-liigassa. Kuitenkin, minusta tuntuu, että liigan johdossa ei ole kunnolla tajuttu sitä hyvin yksinkertaista seikkaa, että keskimääräisen suomalaisen urheilufanin, siis juuri sen potentiaalisen SM-liigan asiakkaan, mielestä urheilullisuus on yksi suurimmista liigan kiinnostavuuteen, ja tätä kautta viihdyttävyyteen, vaikuttavista tekijöistä. "Urheilullisuuden" sijasta liiga tuntuu panostavan "sirkustemppuihin", joilla tässä tarkoitan sitä, että peliin yritetään väkisin tuoda "viihdyttäviä" elementtejä, jotka eivät ole jääkiekkoon pelinä aiemmin kuuluneet ja jotka useimmiten itse asiassa vähentävät tuota “urheilullisuutta”.
Esimerkkeinä voisi nyt viimeksi mainita vaikkapa nämä rankkariratkaisut. Varmaan jokainen eilen Hakametsässä paikalla ollut voi allekirjoittaa väitten, että ei se rankkarikisa mikään loppuhuipennus ollut, vaan varsinainen antikliimaksi, jolla väkisin ratkaistiin tasapeliin päättynyt ottelu toisen "eduksi". Toki minäkin olin tyytyväinen Ilveksen tuon kisan voitettua, mutta "tyytyväisyys" ei ole se tunne, mitä minä kiekkomatsista menen hakemaan. Voiton pitäisi tuntua voitolta, ei arpapelillä saadulta säälipisteeltä.
Samaan sarjaan rankkareiden kanssa lasken myös jo nämä aiempien vuosien jatkoaikapelleilyt. Jos nyt jatkoaikaa pitää ylipäänsä pelata runkosarjaottelussa (mikä vika tasapeleissä on?), pitää siinä myös voida hävitä...jatkoajalla voittokaan ei nimittäin tunnu oikein miltään, kun ei vastapainona ole häviö (tämän vuoden pisteuudistus kyllä hieman paransi tilannetta tältä osin). Sitäpaitsi, miksei jatkoaikaa voida pelata ihan normaalisti viidellä viittä vastaan? Tällöin ei tarvitsisi edes miettiä ylimääräisiä "sirkustemppuja" jäähyjä ja maalivahdin poisottoa silmällä pitäen... Ainakaan allekirjoittaneen viihtyvyys ottelussa ei ole tippaakaan noussut neljällä neljää vastaan pelattavien jatkoaikojen takia.
Liigan formaatti
Suljetusta liigasta on taitettu peistä täälläkin paljon. Itse en niin kovin suurena ongelmana suljettua liigaa näe (eihän Ilves kuitenkaan voisi koskaan tippua, eihän?), siis liigan itsensä kannalta. “Merkityksettömiä” otteluita toki tulee liigan häntäpäähän, ja mahdollisuutensa menettäneet seurat myyvät pelaajiaan siirtorajan kynnyksellä, mutta entä sitten? Merkityksettömiä pelejä tulee aina olemaan formaatista riippumatta, ja huippujoukkueet pyrkivät vahvistamaan rivejään siirtorajan kynnyksellä joka tapauksessa. Oikeastaan voisi sanoa, että SM-liigan häntäpään joukkueet eivät ole lainkaan osanneet hyödyntää liigan sulkemista oikein, alkaen rakentaa seuraavaa kautta esim. lupaavia junioreita, divaritähtiä, yms. kartoittaen ja pestaten (taannoinen Ilves ehkä osittaisena poikkeuksena tästä).
Suljettua liigaa huomattavasti suurempina ongelmina näen omituisen joukkueiden lukumäärän, täysin epätasaiset välisarjat kahdeksine paikallisotteluineen, “sääli-play-offit” sekä play-off otteluiden lukumäärän per kierros. Oma suositukseni liigan formaatiksi olisikin joko 12 tai 14 joukkueen sarja, jossa pelataan neljä kierrosta, jonka jälkeen 8 parasta pääsevät play-offeihin. Play-offit pelattaisiin sitten paras seitsemästä –systeemillä alusta loppuun.
Tuomarilinja
Niin, tuomarilinjahan se jaksaa puhuttaa melkein pelin kuin pelin jälkeen. Oikeastaan tama on hyväkin asia, koska se ainakin osoittaa, että nykyisessäkin SM-liigakiekkoilussa on tunteet mukana niin yleisöllä, pelaajilla, kuin valmentajillakin. Kuitenkin, mikä on ehkä huolestuttavampaa, tietyistä asioista tunnutaan olevan useimmiten samaa mieltä (vaikka tietysti oma joukkue nähdäänkin aina kärsivänä osapuolena). “Kahvausta”, eli oikeammin sanottuna mailan käyttämistä vastustajan häirintään huitomalla, koukkimalla, sitomalla tai kampittamalla sekä vastustajan estämistä “painiottein”, ei ole oikeasti edes yritetty vähentää, vaikka jokainen peliä seuraava näkee, miten tämä laskee pelin viihdyttävyyttä. Tässä kohtaa en näe mitään muuta ratkaisua, kuin liigan selkeästi ja julkisesti tuomareille antamat ohjeet kahvauksen kitkemiseksi sekä sen, että tuomarit todellakin noudattavat näitä ohjeita väjäämättä seuraavasta kitinästä (“kärsineen” osapuolen toimesta) välittämättä. On täysin turhaa yrittää vaatia, että joukkueiden valmentajat ja pelaajat tulisivat koskaan oman joukkueen runsaita jäähyjä purematta nielemään, joten liigan täytyy pystyä tässä kohtaa olemaan tarvittaessa kovakin ja kestämään “siirtymisajan” väjäämätöntä kritiikkiä. Jos ei tätä pystytä tekemään, en ainakaan itse näe mitään muuta tietä, kuin liigan yleisömäärien rajun laskun tulevina vuosina…
Jos ei kahvauksiin ole puututtu, niin taklauksiin sitten on sitäkin rajummalla kädellä. On ymmärrettävää, ja hyväksyttävääkin, että vaarallisia, aivotärähdyksiin johtavia taklauksia pyritään vähentämään, mutta nykyisin vallitsevalla linjalla on päästy siihen pisteeseen, ettei liigassa oikeastaan kukaan uskalla enää taklata kunnolla. Osittain syy voi olla kahvauksen sallimisessakin, onhan “fyysistä peliä” nykyisin paljon helpompi pelata sitomalla, koukkimalla ja huitomalla vastustajaa, kuin taklaamalla. Kuitenkin näkisin vallitsevassa tuomarilinjassa paljon osuutta taklausten vähentymiseen. Samalla, kun taklaukset ovat vähentyneet on myös pelaajien valmius niiden vastaanottamiseen silmiinpistävästi vähentynyt, mikä taas johtaa siihen että silloin harvoin, kun taklataan, on vaara entistäkin suurempi. Vaikka eilisen ottelun Koistisen taklaus varmasti nykysäännöstön mukaan oli ulosajon arvoinen, ei itse taklauksen suorituksessa ollut mitään väärää…toisin sanoen ulosajo johtui mielestäni (ja, myönnän olevani subjektiivinen tässä) enemmän Pentikäisen täydestä valmistautumattomuudesta kuin Koistisen “sikamaisuudesta”. Ja, jottei minua tässä syytettäisi täysin Ilves-lasiseksi (tai syytetään tietysti joka tapauksessa), niin sanottakoon, että vastaavanlaisia varomattomuuksia on meidän leirissä nähty viime vuosina mm. Nikon ja Laamasen toimesta.
Pienenä yksityiskohtana tuomaritoiminnasta mainittakoon vielä “Salomonintuomiot”. World Cupissahan näitä ei juuri nähty, mutta SM-liigassa ne tuntuvat olevan enemmän sääntö kuin poikkeus pelaajien hieman töniessä toisiaan. Usein kuulee selityksenä sen, että “tuomari halusi rahoitella tilannetta, ennen kuin peli pääsee täysin käsistä”. Minä en tätä selitystä hyväksy. Ensinnäkin, lähtikö peli tuomareiden käsistä World Cupissa, kun samanaikaisia tuomioita nyhjäyksistä ei annettu? Toiseksi, miksi peli ei saisikin vähän kuumentua? Tunnehan se jääkiekon suola on. En ole itse mikään tappeluiden ihannoija, ts. en osaa hakea nautintoa siitä, että näen pelaajan lyövän toista nyrkillä naamaan. Tämän vuoksi pidän NHL:mäistä itseisarvoista tappeluiden hakemista ja ihannointia heiman vastenmielisenä. Kuitenkin, jääkiekko on fyysinen peli, jossa tunteet usein kuohahtavat, ja niiden pitääkin kuohahtaa. Jos tästä on seurauksena kahden halukkaan osapuolen nyrkkihippa, niin en mina sitä osaa kovin pahanakaan nähdä, pikemminkin pain vastoin, koska tunnelmaahan tama kieltämättä kohottaa. Jos nyt siis “pelin pääsy tuomarin käsistä” johtaa tällaiseen, niin pääsköön käsistä mielummin, kuin että näitä “munattomia” Salomonintuomioita nähtäisiin.
No, siinäpä hieman yhden merkityksettömän tosifanin mietteitä SM-liigan nykytilasta. Monethan näistä asioista ovat yksistään hieman pikkujuttuja, mutta näen näiden pikkujuttujen summana suuremman kokonaisuuden, joka on viemässä liigakiekkoa väärille urille. Kommentteja ja väittelyä odottaisin alle, mutta toivoisiin, että tässä ei keskityttäisi niinkään noihin esimerkkeinä mainitsemiini tapauksiin yksittäisissä peleissä (näihin on jo omat ketjunsa), vaan keskusteltaisiin enemmän “isosta kuvasta” ja siitä, mitten me tosifanit saisimme paremmin äänemme kuuluville.
Viimeksi muokattu: