Demareita en mukaan haluaisi. Puolue tuntuu menneisyyteen jämähtäneeltä dinosaurukselta, jonka arvot ovat arvoitus. Periaatteessahan tuon pitäisi edustaa jollakin tasolla duunaripuolta, mutta käytännössä tuntuvat menevät vähän mistä sattuu.
Kokoomusta olen jokusissa vaaleissa äänestänyt ja periaatteessa noille voisin paikkaa tarjota. Vaikka parin hyvin näkyvän kaverin temppuiluja ja toilailuja en voi allekirjoittaa, tuntuu puolue tietyllä tapaa tolkun puolueelta. Kunhan vain on sen verran vastavoimia, että ylilyönneiltä vältytään ja nämä kataiset eivät pääse avainpaikoille. Tolkun puoleella taas tarkoitan sitä, että verrataan muihin suurempiin suomalaisiin puolueisiin. Ei kaikkea noiden sanoama voi allekirjoittaa, mutta pienemmän pahan mentaliteetilla noille voi paikkaa tarjota.
Perussuomalaiset tahtoisin ehdottomasti hallitukseen. Nyt olisi noille näytönpaikka, poliittinen pakka kun alkaa olemaan levällään ja moni persujen "ajatus" on toteutumassa. Tässä on nyt turvallisuustilanne sitä luokkaa, että EU-jäsenet ovat hälytystilassa, iskuja EU-maihin on tapahtunut ja suomalaisia radikaaleja taistelee ulkomailla. Samaan aikaan euro on heikentynyt viime aikoina ja Kreikan vaalien tulosta jännitetään Suomessakin asti. Jos nyt Perussuomalaiset eivät hallitustyöhön lähde, ei heidän varaansa voine laskea tulevaisuudessakaan mitään. Nyt on paikka ottaa roolia ja vastuuta jos joskus. Samoin rehellisesti sanoen olen aiemmista puheista huolimatta hieman alkanut siirtyä tähän suuntaan tietyissä asioissa. En ehkä vielä äänestäjäksi asti, mutta vähemmän kriittiseksi kuitenkin.
Keskusta voinee mennä pakollisena pahana. Ikinä en noita ole äänestänyt ja nykyisellään äänestäminen tuntuu kaukaiselta ajatukselta, mutta ilman noita ja demareita voi olla vaikea operoida. Ja jos noista kahdesta täytyy valita, Keskustan pistän demarien edelle.
Tää on vähän vaikea kysymys. Periaatteessa ei huvittaisi puoltaa tiettyjä nyt puoltamiani tahoja, mutta käytännössä se on pakko. Toimiva enemmistöhallitus tuntuu vähimmäisvaatimukselta vaikeina aikoina ja tällöin täytyy tehdä kompromisseja. Ja mitä pienempiin "kompromissipuolueisiin" (Vihreät, RKP; KD, Vasemmistoliitto) tulee, niin tuolta taholta en välttämättä lähtisi liikaa "tulitukea" odottamaan. En ainakaan siinä mittakaavassa, että koviakin päätöksiä voitaisiin tehdä ilman suuria kompromisseja.
Vähän tuntuu siltä, että oikeastaan tarjolla on vain heikkoja, huonoja ja erittäin huonoja yhdistelmiä. Aiemmissa vaaleissa suurin ongelma on yleensä ollut ehdokkaiden välillä, mutta tällä hetkellä en edes voi varmaksi sanoa puoluetta. Varsinkin Kataisen aikakaudella Kokoomuksen lähimenneisyyden näytöt ovat hirveää luokkaa, Keskustan kohdalla häiritsee muutama seikka, Perussuomalaisissa näen omasta "liennytyksestäni" huolimatta suuria kysymysmerkkejä ja demarien leiri tuntuu täysin väärältä. Pienempien kohdalla taas ongelmaksi tulee se, että näen viimeaikaisten tapahtumien takia nopeat toimet välttämättöminä ja pienet puolueet eivät yksin näihin riitä.
Varmaan seuraavissa vaaleissa painotan todennäköisesti edellisistä vaaleista poiketen NATO-kantaa, idänkaupan korvaamista toisilla vaihtoehdoilla ja puolustusbudjetin kasvattamista. Vuosi 2014 pisti oman pakkani täysin selälleen monen poliittisen kysymyksen osalta ja nyt tuntuu siltä, että rehellisesti sanoen olin joko puhtaasti väärässä tai vähintään naiivi monessa kysymyksessä. Tässä on niin paljon epämieluisia uutisia kuulunut maailmalta, että tietyissä kysymyksissä on ollut pakko kääntää rotsi.