G
Guest
On kulunut vähän aikaa Venäjän olympiajoukkueen kokoonpanon julkaisemisesta. Mielipiteeni joukkueesta on seuraava:
Maalivahti:
Nikolai Habibulin: Tähän mieheen ei Venäjän pitäisi kaatua. NHL:n tämän kauden paras maalivahti ja ehkä paras pelaaja. Ollut Tampan alkukauden menestyksen takuumies. Ainoa kysymysmerkki on kansainvälisen kokemuksen puute. Habibulin oli heikko vuoden 96 World Cupissa, ja tuon turnauksen ohella hänen ainoa kv. turnauksensa oli vuoden 92 Olympiakisat joissa hän oli kolmosvahtina. Kuitenkin uskon Habin olevan iskussa Salk Lake Cityssä.
Puolustus:
Boris Mironov: Alkukauden yksi parhaista pakeista NHL:ssä. Mironov on ollut hyvässä kunnossa ja saanut ylimääräiset kilot pois, ja se näkyy kaukalossa. Chicagon puolustuksen johtotähti, ja sopii isoon kaukaloon hyvin luistelutaitonsa takia. Mironov on kova taklaaja ja fyysinen pelaaja, jota tarvitaan erityisesti P-Amerikan joukkueita vastaan. Tämä kaveri on rautaa.
Vladimir Malakhov: Venäjän puolustuksen johtohahmo yhdessä Mironovin kanssa. Ollut kokonaisuus huomioon ottaen NY Rangersin paras puolustaja tällä kaudella ja yksi koko NHL:n 10 parhaasta puolustajasta. Todella hyvä plus/miinus tilasto. Vlad omaa kovan fysiikan ja ensiluokkaiset taidot. Sulava liikkuminen sopii hyvin isoon kaukaloon. Tätä kaveria on mahdotonta kiertää. Hyvä myös ylivoimassa kovan kudin takia.
Sergei Gonchar: NHL:n puolustajien pisteykkönen tällä kaudella on todella kova pelote ylivoimassa esimerkiksi Mironovin tai Malakhovin vierellä. Ehkä paras siniviivalaukaus koko maailmassa; nopea ja tarkka. Osaa hoitaa myös puolustuspään tyylikkäästi ja käynnistää hyökkäyksen nopeilla ja tarkoilla syötöillä. Luotettava kaveri joka suhteessa.
Oleg Tverdovski: Yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia. Taidoiltaa ehkä jopa Goncharia edellä, ja jos pelaisi paremmassa joukkueessa, taistelisi NHL:n parhaan hyökkäävän puolustajan tittelistä. On kutsuttu puolustajien Pavel Bureksi pelinumeronsa ja erinomaisen luistelutaitonsa vuoksi. Kehittynyt huimasti puolustuspelissä viimeisen kolmen vuoden aikana.
Danny Markov: Ehkä alkukauden suurin yllättäjä Phoenixissa. Kaikki tiesivät Markovin taidot puolustuspäässä, mutta hänen hyökkäyspelinsä on yllättänyt kaikki Phoenixissa. Markov on huomattavasti edellä mm. Teppo Nummista pistepörssissä. Markov on täysin peloton kaveri ja tekee kaikkensa voiton eteen. Jokainen joukkue tarvitsee yhden tällaisen kaverin.
Dimitri Jushkevitsh: "Yuhskie" on ollut tälläkin kaudella Toronton paras yleispuolustaja. Ei tee juuri virheitä kiekon kanssa eikä ilman. Suhteellisen hyvä liikkuvuus ja peliäly. Markovin tapaan fyysinen ja peloton kaveri, taistelija.
Darius Kasparaitis: Kasparaitis on vähän rauhoittunut hurjista nuoruusvuosistaan, mutta edelleen hän osaa tunkeutua vastustajien ihon alle. Taidoiltaan mainettaan parempi. Vahva ja voimakas luistelija, joka osaa avata peliä suhteellisen hyvin omasta päädystä.
Kaiken kaikkiaan puolustus on täynnä isoja, vahvoja ja fyysisiä kavereita. Ei yhtään hullumpi kokonaisuus. Luonnollisesti olisin toivonut Aleksei Zhitnikin ja Sergei Zubovin mukana oloa, sillä tällaisten maailmanluokan puolustajien poissaolo kyllä tuntuu Venäjän joukkueessa tiettynä kiekollisen taidon menetyksenä. Molemmat näistä kavereista kuuluvat maailman 10 parhaan kiekollisen puolustajan joukkoon, joten heitä ei voi korvata. Kuitenkin joukkueesta löytyy edelleen kiekollista osaamista Tverdovskyn, Goncharin, Malakhovin ja Mironovin muodossa. Mutta menetys mikä menetys.
Hyökkäys:
Pavel Bure: Ollut paljon loukkaantuneena, mutta on taas mukana pelissä ja pelannee kisoissa. Tähän mieheen luottaa koko Venäjä. Pasha on erittäin isänmaallinen kaveri ja pelaa varmasti täysillä turnauksessa. Naganossa etenkin Suomea kurittanut Bure on taas Venäjän menestyksen takuumies. Räjähtävät irtiotot pitävät vastustajien puolustuksen varpaillaan. Jos ote herpaantuu edes sekunniksi, on punainen numero kymppi jo selän takana!
Sergei Fedorov: Huippukuntoinen Fedorov on arvokas vahvistus Venäjälle. Naganossa pelaamattomuuden takia puolikuntoinen Fedorov ei ollut oma itsensä, mutta nyt on miehelle luvassa iso rooli Buren sentterinä. Vaikka miehet siviilissä eivät tulisikaan hyvin toimeen, jäällä näiden herrojen yhteispeli sujuu aina. Edelleen maailman paras kahden suunnan pelaaja, ja valmentajan unelma. Kuinka moni huippusentteri pystyy pelaamaan pakkina Fedorovin tavoin?
Sergei Samsonov: Ehkä NHL:n aliarvostetuin pelaaja. Kaikki puhuvat Joe Thorntonista Bostonissa, mutta totuus on että Samsonov on näistä kahdesta parempi. Ilman loukkaantumistaan Samsonov olisi todennäköisesti NHL:n kolmen parhaan pistemiehen joukossa tällä hetkellä. Kun vastustajat pelaavat Bostonia vastaan, heidän suurin huolensa on aina pienen numero 14 pysäyttäminen. Uskon Samsonovin pelaavan yhdessä Buren ja Fedorovin kanssa. Loistavana pelintekijänä Samsonov istuu hyvin Buren vierelle. Vikkelä, ketterä, näppärä, ja koostaan huolimatta vahva kuin härkä. Yrittäkääpä kammeta tätä kaveria irti kiekosta!
Aleksei Jashin: Jälleen menossa superkausi NY Islandersin paidassa. Jashin lienee Venäjän paras hyökkäävä sentteri, ja hänellä tulee olemaan suuri rooli Venäjän ylivoimapelin aivoina. Ei mikään luistelukone, mutta mailatekniikka, peliäly ja fysiikka huippuluokkaa. Saa rinnalleen vanhan ketjukaverinsa Dynamon ajoilta eli Aleksei Kovalevin.
Aleksei Kovalev: Yksi maailman taitavimmista ja parhaista kiekkoilijoista. Viime vuonna Kovalev iski itsensä supertähdeksi ja on pelannut erittäin hyvin myös tänä vuonna. Tekninen ihme, joka kikkailee vaikka viiden pelaajan läpi. Joskus Kovalevia on moitittu liian "hienosta" pelistä, mutta tehot kertovat kuitenkin että mies osaa tehdä myös maaleja. Jashinin kanssa hyvä "kemia".
Andrei Nikolishin: Nikolishin pelasi junnuna Moskovan Dynamossa samassa ketjussa Jashinin ja Kovalevin kanssa, joten voi olla että Fetisov kokoaa vanhan Dynamo-ketjun taas yhteen. Nikolishin on selvästi puolustava hyökkääjä, ja kova työmies. Mutta venäläiseen tyyliin hänelläkin on pehmeät kädet ja pystyy tarvittaessa omiin ratkaisuihin.
Ilja Kovalchuk: Yhdessä Alexander Ovechkinin kanssa Venäjän tulevan superpelaaja-sukupolven edustajia. Kaikkea mitä kiekkoilijalta voi vaatia. Kokoa, nopeutta, taitoa, särmää, karismaa...Katsokaa kun numero 17 pelaa niin ette voi olla ihastumatta tähän kaveriin. Maailman paras kiekkoilija seuraavan parin vuoden aikana.
Aleksei Zhamnov: Huippukuntoinen Zhamnov on ollut koko kauden NHL:n kymmenen parhaan pistemiehen joukossa. Se lupaa hyvää Venäjälle. Pelannee kolmosketjun sentterinä laidallaan Kovalchuk. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kun Zhamnovin tarkat syötöt tavoittavat täydessä vauhdissa luistelevan Kovalchukin. Zhamnov on ennen kaikkea peliä tekevä keskushyökkääjä, joka osaa myös puolustaa. Tony Amonte sanoi joskus Zhamnovia parhaaksi syöttelijäksi minkä hän koskaan on nähnyt. Zhamnov on parhaimmillaan maaginen. Venäjän kannalta on kuitenkin hyvä, että sillä on muitakin huippusenttereitä Zhamnovin ohella.
Maxim Afinogenov: Buffalon nuori tähti on kehittymässä kovaksi NHL pelaajaksi. Silti en ollut Fetisovin kannalta aivan samaa mieltä hänen valinnastaan. Ehkä olisin itse ottanut Oleg Petrovin tai Sergei Brylinin Afinogenovin tilalle. Joka tapauksessa Afinogenov on jälleen yksi pelote lisää vastustajalle Venäjän oikealla laidalla. Nopea, sähäkkä ja energinen. Viimeistelytaidossa kuitenkin puutteita, sillä mies ei tee lukuisista paikoistaan niin paljon maaleja kuin pitäisi.
Valeri Bure: Pikku-Bure ehtinee kuntoutua hyvin olympiakisojen koko alkukauden pilanneesta vammastaan. Vallu on veljensä tapaan nopea ja taitava pelaaja, muttei luonnollisesti omaa Pavelin huippunopeutta. Pelannee Venäjän nelosketjussa yhdessä Viktor Kozlovin kanssa.
Viktor Kozlov: Mielestäni erittäin aliarvostettu pelaaja johtuen hyvästä puolustuspelistään, jota ei usein huomata. Kozlov on tyypillinen venäläinen keskushyökkääjä, joka mieluummin puolustaa ja tekee peliä kuin itse heiluu maalinteossa (esimerkkeinä vaikkapa Zhamnov, Fedorov ja Sasha Barkov). Venäjän nelosketjussa ei ole paineita maalintekoon, joten riittää kunhan Kozlov hoitaa oman päänsä kunnialla. Siihen mies varmasti pystyykin. Yksi NHL:n parhaista kiekonkäsittelijöistä.
Oleg Kvasha: Kvasha on nuori ja kehityskelpoinen pelaaja, mutta en silti usko että hän olisi kuulunut tähän joukkueeseen. Parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla.
Igor Larionov: Kvashan ohella ainoa Fetisovin valinta, jos en ollenkaan ole samaa mieltä. Larionovin aika on ohi eikä hän enää kuuluisi tähän joukkueeseen. Mies on tällä kaudella ensimmäistä kertaa näyttänyt, että luonnonlait koskevat häntäkin. Larionov on legenda, mutta vanhoilla meriiteillä ei kuuluisi päästä tällaiseen turnaukseen. Mieluummin olisin nähnyt Larionovin tilalla hienosti pelanneen joukkuekaveri Pavel Datsjukin. Larionovin hitaus saattaa muodostua suureksi haitaksi isossa kaukalossa. Toivottavasti Feti ei peluuta miestä kuin muutaman vaihdon ottelussa.
Hyökkäys näyttää aika mukavalta. Ainoa suuri miinus on supertähti Aleksandr Mogilnyn puuttuminen. Mogilnya ei luonnollisesti voi korvata, mutta siitä huolimatta Venäjällä on tarpeeksi tulivoimaa vaikka koko turnauksen voittoon asti. Huipusti pelannut Pavel Datsjuk on toinen jonka olisin toivonut näkeväni joukkueessa, samoin ehkä Olet Petrov ja Sergei Brylin Maxim Afinogenovin ja Oleg Kvashan tilalle. Mutta missään nimessä joukkue ei näytä ollenkaan pahalta.
Ehkä suurin ero Naganoon verrattuna on ns. "sinikaulusmiesten" vähyys. Naganossa Venäjällä oli hyökkäyksessä Zelepukinin, Titovin, Nemchinovin, Kovalenkon, Morozovin ja Krivokrasovin kaltaisia pelaajia, jotka eivät niinkään loistaneet hyökkäyksessä, mutta jotka tasapainottivat hyvin joukkueen peliä. Uskon kuitenkin, että Zhamnovin, Nikolishinin, Fedotovin, Jashinin ja Kovalevin tapaiset pelaajat nöyrtyvät tarvittaessa myös hanttihommiin. Tässä joukkueessa on paljon enemmän syvyyttä kuin Naganon joukkueessa, joten tähdetkin joutunevat puolustustehtäviin.
Vielä ketjukokoonpanot, joilla mielestäni Venäjän tulisi pelata:
Khabi
Markov - Malakhov
Mironov - Gonchar
Kasparaitis - Tverdovsky
Yushkevich
Samsonov - Fedorov - P.Bure
Nikolishin - Yashin - Kovalev
Kovalchuk - Zhamnov - Afinogenov
V.Bure - Kozlov - Kvasha
Maalivahti:
Nikolai Habibulin: Tähän mieheen ei Venäjän pitäisi kaatua. NHL:n tämän kauden paras maalivahti ja ehkä paras pelaaja. Ollut Tampan alkukauden menestyksen takuumies. Ainoa kysymysmerkki on kansainvälisen kokemuksen puute. Habibulin oli heikko vuoden 96 World Cupissa, ja tuon turnauksen ohella hänen ainoa kv. turnauksensa oli vuoden 92 Olympiakisat joissa hän oli kolmosvahtina. Kuitenkin uskon Habin olevan iskussa Salk Lake Cityssä.
Puolustus:
Boris Mironov: Alkukauden yksi parhaista pakeista NHL:ssä. Mironov on ollut hyvässä kunnossa ja saanut ylimääräiset kilot pois, ja se näkyy kaukalossa. Chicagon puolustuksen johtotähti, ja sopii isoon kaukaloon hyvin luistelutaitonsa takia. Mironov on kova taklaaja ja fyysinen pelaaja, jota tarvitaan erityisesti P-Amerikan joukkueita vastaan. Tämä kaveri on rautaa.
Vladimir Malakhov: Venäjän puolustuksen johtohahmo yhdessä Mironovin kanssa. Ollut kokonaisuus huomioon ottaen NY Rangersin paras puolustaja tällä kaudella ja yksi koko NHL:n 10 parhaasta puolustajasta. Todella hyvä plus/miinus tilasto. Vlad omaa kovan fysiikan ja ensiluokkaiset taidot. Sulava liikkuminen sopii hyvin isoon kaukaloon. Tätä kaveria on mahdotonta kiertää. Hyvä myös ylivoimassa kovan kudin takia.
Sergei Gonchar: NHL:n puolustajien pisteykkönen tällä kaudella on todella kova pelote ylivoimassa esimerkiksi Mironovin tai Malakhovin vierellä. Ehkä paras siniviivalaukaus koko maailmassa; nopea ja tarkka. Osaa hoitaa myös puolustuspään tyylikkäästi ja käynnistää hyökkäyksen nopeilla ja tarkoilla syötöillä. Luotettava kaveri joka suhteessa.
Oleg Tverdovski: Yksi NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia. Taidoiltaa ehkä jopa Goncharia edellä, ja jos pelaisi paremmassa joukkueessa, taistelisi NHL:n parhaan hyökkäävän puolustajan tittelistä. On kutsuttu puolustajien Pavel Bureksi pelinumeronsa ja erinomaisen luistelutaitonsa vuoksi. Kehittynyt huimasti puolustuspelissä viimeisen kolmen vuoden aikana.
Danny Markov: Ehkä alkukauden suurin yllättäjä Phoenixissa. Kaikki tiesivät Markovin taidot puolustuspäässä, mutta hänen hyökkäyspelinsä on yllättänyt kaikki Phoenixissa. Markov on huomattavasti edellä mm. Teppo Nummista pistepörssissä. Markov on täysin peloton kaveri ja tekee kaikkensa voiton eteen. Jokainen joukkue tarvitsee yhden tällaisen kaverin.
Dimitri Jushkevitsh: "Yuhskie" on ollut tälläkin kaudella Toronton paras yleispuolustaja. Ei tee juuri virheitä kiekon kanssa eikä ilman. Suhteellisen hyvä liikkuvuus ja peliäly. Markovin tapaan fyysinen ja peloton kaveri, taistelija.
Darius Kasparaitis: Kasparaitis on vähän rauhoittunut hurjista nuoruusvuosistaan, mutta edelleen hän osaa tunkeutua vastustajien ihon alle. Taidoiltaan mainettaan parempi. Vahva ja voimakas luistelija, joka osaa avata peliä suhteellisen hyvin omasta päädystä.
Kaiken kaikkiaan puolustus on täynnä isoja, vahvoja ja fyysisiä kavereita. Ei yhtään hullumpi kokonaisuus. Luonnollisesti olisin toivonut Aleksei Zhitnikin ja Sergei Zubovin mukana oloa, sillä tällaisten maailmanluokan puolustajien poissaolo kyllä tuntuu Venäjän joukkueessa tiettynä kiekollisen taidon menetyksenä. Molemmat näistä kavereista kuuluvat maailman 10 parhaan kiekollisen puolustajan joukkoon, joten heitä ei voi korvata. Kuitenkin joukkueesta löytyy edelleen kiekollista osaamista Tverdovskyn, Goncharin, Malakhovin ja Mironovin muodossa. Mutta menetys mikä menetys.
Hyökkäys:
Pavel Bure: Ollut paljon loukkaantuneena, mutta on taas mukana pelissä ja pelannee kisoissa. Tähän mieheen luottaa koko Venäjä. Pasha on erittäin isänmaallinen kaveri ja pelaa varmasti täysillä turnauksessa. Naganossa etenkin Suomea kurittanut Bure on taas Venäjän menestyksen takuumies. Räjähtävät irtiotot pitävät vastustajien puolustuksen varpaillaan. Jos ote herpaantuu edes sekunniksi, on punainen numero kymppi jo selän takana!
Sergei Fedorov: Huippukuntoinen Fedorov on arvokas vahvistus Venäjälle. Naganossa pelaamattomuuden takia puolikuntoinen Fedorov ei ollut oma itsensä, mutta nyt on miehelle luvassa iso rooli Buren sentterinä. Vaikka miehet siviilissä eivät tulisikaan hyvin toimeen, jäällä näiden herrojen yhteispeli sujuu aina. Edelleen maailman paras kahden suunnan pelaaja, ja valmentajan unelma. Kuinka moni huippusentteri pystyy pelaamaan pakkina Fedorovin tavoin?
Sergei Samsonov: Ehkä NHL:n aliarvostetuin pelaaja. Kaikki puhuvat Joe Thorntonista Bostonissa, mutta totuus on että Samsonov on näistä kahdesta parempi. Ilman loukkaantumistaan Samsonov olisi todennäköisesti NHL:n kolmen parhaan pistemiehen joukossa tällä hetkellä. Kun vastustajat pelaavat Bostonia vastaan, heidän suurin huolensa on aina pienen numero 14 pysäyttäminen. Uskon Samsonovin pelaavan yhdessä Buren ja Fedorovin kanssa. Loistavana pelintekijänä Samsonov istuu hyvin Buren vierelle. Vikkelä, ketterä, näppärä, ja koostaan huolimatta vahva kuin härkä. Yrittäkääpä kammeta tätä kaveria irti kiekosta!
Aleksei Jashin: Jälleen menossa superkausi NY Islandersin paidassa. Jashin lienee Venäjän paras hyökkäävä sentteri, ja hänellä tulee olemaan suuri rooli Venäjän ylivoimapelin aivoina. Ei mikään luistelukone, mutta mailatekniikka, peliäly ja fysiikka huippuluokkaa. Saa rinnalleen vanhan ketjukaverinsa Dynamon ajoilta eli Aleksei Kovalevin.
Aleksei Kovalev: Yksi maailman taitavimmista ja parhaista kiekkoilijoista. Viime vuonna Kovalev iski itsensä supertähdeksi ja on pelannut erittäin hyvin myös tänä vuonna. Tekninen ihme, joka kikkailee vaikka viiden pelaajan läpi. Joskus Kovalevia on moitittu liian "hienosta" pelistä, mutta tehot kertovat kuitenkin että mies osaa tehdä myös maaleja. Jashinin kanssa hyvä "kemia".
Andrei Nikolishin: Nikolishin pelasi junnuna Moskovan Dynamossa samassa ketjussa Jashinin ja Kovalevin kanssa, joten voi olla että Fetisov kokoaa vanhan Dynamo-ketjun taas yhteen. Nikolishin on selvästi puolustava hyökkääjä, ja kova työmies. Mutta venäläiseen tyyliin hänelläkin on pehmeät kädet ja pystyy tarvittaessa omiin ratkaisuihin.
Ilja Kovalchuk: Yhdessä Alexander Ovechkinin kanssa Venäjän tulevan superpelaaja-sukupolven edustajia. Kaikkea mitä kiekkoilijalta voi vaatia. Kokoa, nopeutta, taitoa, särmää, karismaa...Katsokaa kun numero 17 pelaa niin ette voi olla ihastumatta tähän kaveriin. Maailman paras kiekkoilija seuraavan parin vuoden aikana.
Aleksei Zhamnov: Huippukuntoinen Zhamnov on ollut koko kauden NHL:n kymmenen parhaan pistemiehen joukossa. Se lupaa hyvää Venäjälle. Pelannee kolmosketjun sentterinä laidallaan Kovalchuk. Mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu kun Zhamnovin tarkat syötöt tavoittavat täydessä vauhdissa luistelevan Kovalchukin. Zhamnov on ennen kaikkea peliä tekevä keskushyökkääjä, joka osaa myös puolustaa. Tony Amonte sanoi joskus Zhamnovia parhaaksi syöttelijäksi minkä hän koskaan on nähnyt. Zhamnov on parhaimmillaan maaginen. Venäjän kannalta on kuitenkin hyvä, että sillä on muitakin huippusenttereitä Zhamnovin ohella.
Maxim Afinogenov: Buffalon nuori tähti on kehittymässä kovaksi NHL pelaajaksi. Silti en ollut Fetisovin kannalta aivan samaa mieltä hänen valinnastaan. Ehkä olisin itse ottanut Oleg Petrovin tai Sergei Brylinin Afinogenovin tilalle. Joka tapauksessa Afinogenov on jälleen yksi pelote lisää vastustajalle Venäjän oikealla laidalla. Nopea, sähäkkä ja energinen. Viimeistelytaidossa kuitenkin puutteita, sillä mies ei tee lukuisista paikoistaan niin paljon maaleja kuin pitäisi.
Valeri Bure: Pikku-Bure ehtinee kuntoutua hyvin olympiakisojen koko alkukauden pilanneesta vammastaan. Vallu on veljensä tapaan nopea ja taitava pelaaja, muttei luonnollisesti omaa Pavelin huippunopeutta. Pelannee Venäjän nelosketjussa yhdessä Viktor Kozlovin kanssa.
Viktor Kozlov: Mielestäni erittäin aliarvostettu pelaaja johtuen hyvästä puolustuspelistään, jota ei usein huomata. Kozlov on tyypillinen venäläinen keskushyökkääjä, joka mieluummin puolustaa ja tekee peliä kuin itse heiluu maalinteossa (esimerkkeinä vaikkapa Zhamnov, Fedorov ja Sasha Barkov). Venäjän nelosketjussa ei ole paineita maalintekoon, joten riittää kunhan Kozlov hoitaa oman päänsä kunnialla. Siihen mies varmasti pystyykin. Yksi NHL:n parhaista kiekonkäsittelijöistä.
Oleg Kvasha: Kvasha on nuori ja kehityskelpoinen pelaaja, mutta en silti usko että hän olisi kuulunut tähän joukkueeseen. Parempiakin vaihtoehtoja olisi ollut tarjolla.
Igor Larionov: Kvashan ohella ainoa Fetisovin valinta, jos en ollenkaan ole samaa mieltä. Larionovin aika on ohi eikä hän enää kuuluisi tähän joukkueeseen. Mies on tällä kaudella ensimmäistä kertaa näyttänyt, että luonnonlait koskevat häntäkin. Larionov on legenda, mutta vanhoilla meriiteillä ei kuuluisi päästä tällaiseen turnaukseen. Mieluummin olisin nähnyt Larionovin tilalla hienosti pelanneen joukkuekaveri Pavel Datsjukin. Larionovin hitaus saattaa muodostua suureksi haitaksi isossa kaukalossa. Toivottavasti Feti ei peluuta miestä kuin muutaman vaihdon ottelussa.
Hyökkäys näyttää aika mukavalta. Ainoa suuri miinus on supertähti Aleksandr Mogilnyn puuttuminen. Mogilnya ei luonnollisesti voi korvata, mutta siitä huolimatta Venäjällä on tarpeeksi tulivoimaa vaikka koko turnauksen voittoon asti. Huipusti pelannut Pavel Datsjuk on toinen jonka olisin toivonut näkeväni joukkueessa, samoin ehkä Olet Petrov ja Sergei Brylin Maxim Afinogenovin ja Oleg Kvashan tilalle. Mutta missään nimessä joukkue ei näytä ollenkaan pahalta.
Ehkä suurin ero Naganoon verrattuna on ns. "sinikaulusmiesten" vähyys. Naganossa Venäjällä oli hyökkäyksessä Zelepukinin, Titovin, Nemchinovin, Kovalenkon, Morozovin ja Krivokrasovin kaltaisia pelaajia, jotka eivät niinkään loistaneet hyökkäyksessä, mutta jotka tasapainottivat hyvin joukkueen peliä. Uskon kuitenkin, että Zhamnovin, Nikolishinin, Fedotovin, Jashinin ja Kovalevin tapaiset pelaajat nöyrtyvät tarvittaessa myös hanttihommiin. Tässä joukkueessa on paljon enemmän syvyyttä kuin Naganon joukkueessa, joten tähdetkin joutunevat puolustustehtäviin.
Vielä ketjukokoonpanot, joilla mielestäni Venäjän tulisi pelata:
Khabi
Markov - Malakhov
Mironov - Gonchar
Kasparaitis - Tverdovsky
Yushkevich
Samsonov - Fedorov - P.Bure
Nikolishin - Yashin - Kovalev
Kovalchuk - Zhamnov - Afinogenov
V.Bure - Kozlov - Kvasha