Miehet puhuvat tunteista-ketju

[Sanainen arkku]

Naisasia-ketjussa lipsahdettiin erään nimimerkin kanssa tunne-elämän puolelle. Havahduin huomaamaan, ettei palstalla, jossa käsitellään jääkiekon nyanssien ohella kaikkea genitaalikarvoituksen ja Naton välillä ole (kai) lainkaan tunne-elämää yleisesti käsittelevää ketjua.

Aihepiiri kuitenkin huutaa olemassaolonsa perään. Peliin kaivataan tunnetta. Debressioketju edustaa yhtä äärilaitaa. On Naisasiat- ja Meille tulee vauva-ketjut. Kaikissa näissä ympäristöissä me raotamme sielujemme syövereitä. Nytpä sitten ajatuksia voi lasautella tännekin.

Kulttuuri on murroksessa tunnepuheen osalta. Aikuisia kannustetaan puhumaan tunteistaan, mutta edelleenkin päiväkodin ovella vanhemmat kehottavat lastaan olemaan "kiltti" tai "reipas". Eli aikuiselle helppo. Vaihtoehtona olisi kertoa lapselleen, mitä juuri sillä hetkellä tuntee häntä kohtaan tai näyttää se avoimesti. Kyllä minä sen siinä tilanteessa näen, joten turha häpeillä.

Niin, häpeä. Sehän meitä jarruttaa. Aika moni meistä on häpeään ja sen pelkoon kasvatettu tai kasvuympäristön muuten pakottama. Ajatelkaa vaikka millainen ihminen on "häpeämätön".

No, latu on auki. Lets' rock ja ryhmähali!

 

[Klassinen sentteri]

Koskenkorvaa ja saunaan tulet, kun miehet haluaa puhua syvällisiä. On käyty monet vakavat keskustelut ystävien kanssa tuolla konseptilla.

 

[Turha Kaukalo]

Hieno keskustelun avaus!

Häpeä on kumppanini. Rupes jo hävettämään että tässäkö tunteistani avautuisin. Tosin työhöni kuuluu tunteiden käsittely, ei niinkään tietojen. Voi vittu. Vaikeeta on. Skidinä olin aika pahassa tunnelukossa, vissiin, kiitos kotini ilmapiirin. Siitä aiheutui sitten sairauttakin, joka yhä vaivaa. Isä sanoi, kun olin nuori, etten ole miehekäs ja vihjasi siihen etten pääse panemaan. Se vitutti. Äiti oli huora (siis oli, on jo kuollut). Isän uuden vaimon poika pääsi pukille ja sekin vitutti. Minulle osoitettiin paikkani. Katkeraa! Luulin jo, että olen hintti, mutten ollut. Kanavoin saamattomuuteni opiskeluun, mutta kyllästyin kun opin tuntemaan suomalaisen naisen, joka tuotti monia pettymyksiä. Etsin niistä ämmistä huoraa, äitiäni, lopulta tajusin että on kunnollisiakin naisia. Olin jo melkein juonut itseni hengiltä.

 

[Fordél]

Niin, häpeä. Sehän meitä jarruttaa. Aika moni meistä on häpeään ja sen pelkoon kasvatettu tai kasvuympäristön muuten pakottama. Ajatelkaa vaikka millainen ihminen on "häpeämätön".

Sanoisin, että häpeä tai sen pelko on suurin tai ainakin yksi suurimmista tunteista, joka meitä ihmisiä ohjaa. Häpeä sekä suojaa meitä toimimasta että saa meidät toimimaan mitä erilaisimmilla tavoilla. Vaihteluväli on suuri.

Mitä tulee omiin tuntemuksiin niin jos kevät meni stressissä ja kireänä, nyt tuntuu todella levolliselta ja fiilis on. Jonkinlainen tasapaino on löytynyt.

 

[Captain Kalmah]

Vittu kun vituttaa.

 

[Vanha Len]

Miehet eivät puhu tunteista. Hipsterit, nörtit ja vihervassarit puhuvat tunteistaan.

 

[Sanainen arkku]

Meni tunteisiin kun ketjun otsikossa on virhe.

Häpeän, mutta en puolustele. Miten sinä olisit sen otsikoinut?

 

[Turha Kaukalo]

Häpeän, mutta en puolustele. Miten sinä olisit sen otsikoinut?

Niin joo. Toi viiva on päin persettä. Mutten viittinyt ite sanoa, ettei mieli pahoitu. Mulla olis pahoittunu. Oon sellanen.

 

[Huppu]

Häpeän, mutta en puolustele. Miten sinä olisit sen otsikoinut?

Miehet puhuvat tunteista -ketju

Mutta itse aiheesta onkin hyvä kysymys, miksi tunteista puhuminen ei onnistu ilman viinaa. Edes niille joita hyviksi ystäviksi kutsutaan. Häpeä ja pelko on toki juuri tässä nähtäviä asioita. Suomalaisuuteen kuuluu pelko muiden ajatuksista itseä kohtaan. Mutta ei jengi oikeasti hirveesti ajattele tai muistele.

E. @Sanainen arkku eipä mitään. Eli jos on monisanainen alkuosa, kuten Harry Potter -kirja niin viivaa ennen väli. Ja pisteestä en loukkaannu (pahasti).

 

[Turha Kaukalo]

Tämä olisi hyvä muistaa:

Mutta ei jengi oikeasti hirveesti ajattele tai muistele.

 

[Sanainen arkku]

Miehet puhuvat tunteista -ketju.

Kiitos. Tuntuu tosi hyvältä kun joku auttaa silloin kun ei itse osaa. Tulee sellainen olo, ettei jää yksin ongelmiensa kanssa. Se on tärkeää.

ps. Tuo piste jää tuohon lainaukseen. En vaan pääse sitä poistamaan enää koska en osu siihen.

 

[pernaveikko]

Vähän hankala se on puhua tunteistaan miesten kanssa, kun on joutunut tuoreeseen parisuhteeseen. Eipä niitä juuri muu kiinnosta kuin millaista sitä on panna. Tai ei sekään niinkään kiinnosta vaan ihan se, että no saitko.

 

[Sanainen arkku]

Vähän hankala se on puhua tunteistaan miesten kanssa, kun on joutunut tuoreeseen parisuhteeseen. Eipä niitä juuri muu kiinnosta kuin millaista sitä on panna. Tai ei sekään niinkään kiinnosta vaan ihan se, että no saitko.

Kai sulla muissakin konteksteissa tunteita on kuin parisuhteessa? Tuollainen kysely saattaa rakastuneesta tuntua esimerkiksi loukkaavalta, vähän. Kun sen kokee, saattaa tulla epävarma olo, haluaako kyseisten heppujen kanssa enää aikaansa jakaa. No, se menee ohi, kuten tunteet aina. Se on yksi niiden ominaispiirre; ne uusiutuvat, korvautuvat toisilla, katoavat ja joskus palaavatkin.

Kuitenkin on syytä muistaa, että elämässä tärkeintä on hyvät kaverit. Näin ainakin Uuno Turhapuron mukaan ja uskon että Uuno kyllä tiesi mistä puhui.

 

[ufon_kaakao]

Miksi niistä tunteista pitäisi puhua, eikö se tunteminen riitä?

 

[pettter]

Miksi niistä tunteista pitäisi puhua, eikö se tunteminen riitä?

Niinpä. Välillä vituttaa ja välillä ahdistaa. Välillä taas nauttii ja välillä vaikka rakastaa, mutta mitä sitten häh? Ensin kait pitäis ajatella noita juttuja ja sitten vasta puhua, jos niin haluaa tai on jotain tarpeita. Tai kyllä mä sanon että on krapula jos on krapula ja sanon että on kivaa jos on kivaa. Eikö sekin ole tunteista puhumista ja varsinkin se.

Naisethan sanoo usein että meidän pitäisi puhua ja valittelee oikein ettei koskaan puhuta blaa blaa. Siis kyllä mä olen aina sanonut suoraan sen mitä on ollut mielessä. Mistä hemmetistä sitä yhtäkkiä pitäis puhua kun ei ole mitään asiaa eikä ole jäänyt mitään kertomatta. Tai kyllä mä kuuntelen ja vastailen tietty kysymyksiin. Ei vaan yhtään ymmärrä tuollaista.

No naiset nyt varmaan tykkää noista enemmän tai vähemmän naisellisen luonteen ja varsinkin ajatuksenjuoksun omaavista tyypeistä. Mä en kyllä tunnista itsessä yhtään BB-Nikoa tai siis fägärihenkisyyttä. Sen rinnalla kyrvänkin imeminen tuntuu sata kertaa luonnollisemmalta jutulta. Sen ymmärtää kun kikkelit tykkää kosketuksesta ja lisäksi joitakin myös kiihottaa ukkelit.

Kuulemma mun huonoin puoli on etten mä osaa kiukutella. Joo vituttaa muakin välillä, mutta mihinkään kiukutteluun en viitsi ruveta enkä tunne mitään tarvettakaan sellaiselle typerälle käytökselle. Kaikilla se ärtymys ei vaan purkaudu tuollaisena ihmeellisenä tunteiluna. Jos vaikka vituttaa niin sanoo että vituttaa ja sillä sipuli. Sitten vaan elää sen vitutuksen kanssa kunnes se loppuu. Mä ehkä muutun silloin vähän hiljaisemmaksi.

Ei se ole mitään etteikö meillä muilla olisi tunteita. Jo penskana mä ihmettelin kun kaveri kaatui pyörällä ja alkoi itkemään. Kyllä mäkin välillä kaaduin ja varmasti sattui ja ärsytti yhtä paljon. Sillä toisella vaan ajatuksenjuoksu lähti laukalle tai jotain. En ole koskaan miettinyt sen tarkemmin. Joku kivusta irvistäminen tuntuu luonnolliselta jutulta.

 

[Valioyksilö]

Kuulemma mun huonoin puoli on etten mä osaa kiukutella. Joo vituttaa muakin välillä, mutta mihinkään kiukutteluun en viitsi ruveta enkä tunne mitään tarvettakaan sellaiselle typerälle käytökselle. Kaikilla se ärtymys ei vaan purkaudu tuollaisena ihmeellisenä tunteiluna. Jos vaikka vituttaa niin sanoo että vituttaa ja sillä sipuli. Sitten vaan elää sen vitutuksen kanssa kunnes se loppuu. Mä ehkä muutun silloin vähän hiljaisemmaksi.

Tästä tasan samaa mieltä. Ei ole yksi tai kaksi naista, jotka oikein agitoivat saadakseen puristettua meikästä jonkun kiukunpuuskan, missä irtaimisto lentää. Aivan kuin olisi huono ominaisuus, jos käsittelee vastoinkäymiset kuten kaikkien aikuisten ihmisten pitäisi osata käsitellä.

Koen tunteista puhumisen olevan hyvin helppoa omalla kohdalla, kun sen tarve on.

 

[peterra]

Ehkä kysymys on enemmän sukupuolten välisistä eroista ja vahvat yleistykset ovat asiassa haitaksi. Kyllä ainakin minun tietoni mukaan miehet tunteilevat ja osoittavat tunteitaan ihan yhtä suurella frekvenssillä kuin naiset, mutta yleisesti ottaen tavat purkaa tunteita ovat varsin poikkeavat toisistaan. Aika usein miehet vaativat tietyt olosuhteet ja jonkin verran alkoholia ja turvallisuutta ja mieluusti vielä vähän muitakin läheisiä ihmisiä ympärilleen ennen kuin avautuminen ja tunteista puhuminen muuttuisi konkretiaksi. Naisille taas tyypillisempi tapa tuntuu olevan purkaa päivän tunne-elämys ja päivän jokainen tunne pois järjestelmästä illan aikana puhumalla ja kanavoimalla tunnetta.

Itselleni tällainen tunteikas keskustelu toimii täysin päinvastoin; se ainoastaan lisää tunnetta ja oma tunnetilani nousee korkeammaksi eikä purkaudu lainkaan pois. Tällöin yleensä vetäydyn omiin oloihini ja odotan, että tunne-elämys laantuu sellaiselle tasolle, että olen valmis käymään asiaa läpi. Sellainen väärässä hetkessä tapahtuva keskustelu aiheesta ainoastaan ahdistaa minua, se ei tuota sitä vaikutusta, joka avautumisella pitäisi olla vaan se ainoastaan tekee minusta levottoman. Mielestäni asioitten purkaminen on sinänsä hyvinkin samanlaista, mutta mediat ja kanavat ovat sukupuolten välillä täysin toisenlaiset.

 

[arvee]

Saatana. Raimo Summaseksiko tässä nyt pitäisi ryhtyä, perkele. Kysynkö Kaarina Hazardilta ja vastauksestaan huolimatta palaisin asiaan?

Palannen asiaan. Mietin muutaman sivun verran.

 

[pettter]

Koen tunteista puhumisen olevan hyvin helppoa omalla kohdalla, kun sen tarve on.

Joo mä kanssa. Unohtui ehkä sanoa se tossa. Itse asiassa just tuntemuksista ja fiiliksistä on mulle luonnollisinta puhua. Naisillekin mä sanon suoraan jos tykkään tai rakastan ja tietenkin myös osoitan sen. Mä helposti välitän ihmisistä ja mulla on tarve pitää jostain huolta. Vissiin oon tälläkin palstalla noista jutuista usein höpissyt.

Jos joku kysyy mitä kuuluu niin siihenkään en oikein viitsi vastata että hyvää, ellei sitten just silloin sattuis kuulumaan hyvää, mutta tietty silloinkin sitä vielä täsmentäisi. Tuntemattomillekin perimmäisten tuntemusten ja fiilisten kertominen on parasta "small talkkia". Lainausmerkeissä siksi ettei se ole mitään ympäripyöreää tai väkinäistä.

 

[Sanainen arkku]

Olipa tunteikas päivä! Ensin muutama tunti normaalia vuorovaikutushommaa töissä. Yksi heppu meinasi hetkittäin mennä ihon alle, mutta se on sen hommaa. Sellaista kai nelivuotiaan elämä välillä on. Sen täytyy tutkia, miten voi toimia toisten kanssa ja mulle vähän maksetaan palkkaakin kärsivällisyydestä. Erityisesti tunsin ylpeyttä ja iloa kun sain yhden projektini tiimoilta asiakkaita liekkeihin. Saman tien sukelsin luottamukseen kun delegoin hommaa opiskelijalle jotta pääsin kirjoittamaan hänestä arvion Wilmaan. Tuli hyvä ja lämmin mieli, kun sain taas jakaa muutaman viikon opiskelijan kanssa. Nuoret on, toisin kuin usein kuulee, hyviä tyyppejä. Tykkään, kun ne on niin kursailemattomia mutta silti herkkiä.

Töistä suoraan veneen purkuun. Haikeaa, mutta samalla jotenkin todella kiitollinen fiilis. Ruska Päijänteellä on niin kaunis ja mieleen nousee satojen hyvien hetkien muistot.
Huomaan, että jopa telakointityöt tuottavat nykyään hyviä fiiliksiä. Huomisen nosto vähän huolettaa kyllä. Onneksi on yksi maan parhaista osaajista nosturin ohjaimissa! On suorastaan riemukasta nähdä miten joku on niin taitava työssään!

Illan CHL-seuranta oli piinaavaa. Ärsytti, kun CHL:n sivut on niin paskat. JYPin jatkopaikka oli helpotus, SaiPan voitto ilahdutti ja Kärppien tappio vahingonilahdutti.

Älyttömästi hyviä asioita taas elämässä!

 

[Palstalegenda]

Onhan täällä jo se homoketju.

 

[haunted shores]

Miehet puhuvat tunteista -ketju

Ei, ei ei. Tai siis kyllä joo tuossa tapauksessa, mutta silti ei. Minkään ketjun nimessä ei pidä olla sanaa "ketju". Miksi pitäisi. Sukupuoliolettamat puhuvat paskaa -ketju -ketju. Ei. Vaan :

Miehet puhuvat tunteista

Silloinhan se on Miehet puhuvat tunteista -ketju.

@Sanainen arkku

Tunteistani muuten kirjoitan tähän ketjuun vaikkapa viikonloppuna sitten parin lasillisen jälkeen. Nähdäkseni ihan kiinnostava avaus, eikä otsikko minua ainakaan oikeasti edes häiritse.