Michael Jordan

  • 10 722
  • 42

Vellihousu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät
En nyt satavarma ole mutta mulla on sellainen käsitys että MJ:n aikana henkilöpalvonta oli kovempaa, fanittaminen. Fanit kirkuivat pahimmillaan idoliaan kuin Michael Jacksonin hysteeriset seuraajat. Oli porukkaa treenipaikan ulkopuolella joka lokaatiossa missä matseja jne, sillä tavalla ei saanut olla rauhassa hetkeäkään julkisella paikalla.

Eiköhän ihmiset seuraa nykyäänkin Nba-tähtiä ihan fyysisestikin, ero tulee ehkä siitä että turvatoimet ovat suhteessa paremmat ja tarkemmat kuin 80-luvulla. Väittäisin silti että tämän päivän julkimoilla esillä olemisen paineet ovat aivan eri luokkaa kuin silloin.
 

Tifosi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Home Box Office
Hieno dokkari tosiaan. Vähän ihmettelin myös viimeisen jakson hehkutusta miten kuuluisa Jordan oli ilman nykysomeajan apua. Nytkin kakkoselta tulee Maradona dokumentti ja voi elämän karut kävyt mutta mies ei voinut 86-90 näyttää vilausta naamastaan ulkona ilman että ympärillä oli tuhansia ihmisiä kinumassa nimmaria yms. Ja onhan niitä superstaboja ollut maailman sivu ilman someaikaa.

Jordaniin keskittyminen ei tosiaan ollut mikään ihme vaikka Bulls-dokkarista olikin kyse. Ruutuaika/aiheet meni ihan samassa suhteessa kuin pelaajan tärkeys joukkueelle. Ehkä Pippen olisi ansainnut enemmän mutta ei ollut yhtä mediaseksikäs joten senkin ymmärtää. Rodmanin kohdalla taas päinvastoin.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Jupe
Suosikkijoukkue
Tappara
Dokkari katsottu, mutta pakko kysyä vai olenko unohtanut että mitä erityisen pahaa MJ Pippenistä muka sanoi? Sen sanoi, että oli itsekästä, ettei hoitanut vammaansa kuntoon kesällä. Antoi kyllä myös tunnustusta, että ei olisi ilman Pippeniä voittanut kuutta mestaruutta.

Ei kyllä erityisen pahasti ja siinä alussa kyllä sanoikin että kokee Pippenin olleen paras joukkuekaverinsa. Silti jotenkin Pippenistä puhuessa aina elekieli ja suhtautuminen tuntui muuten hyvin kylmältä ja vähättelevältä. Sitten dokkarin kannalta jotenkin tuntui että Pippenin kaikki mahdolliset huonot hetket oltiin onnistuttu kokoamaan ruudulle mitkä löydettiin.Siltä osin näkisin että Pippeniä nyt vähän sorattiin tässä. Horace ja Kukoc sitten toisella tapaa ettei käyty edes läpi koko henkilöitä yhtään paitsi jossain yksittäisessä sivulauseessa.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Hieno dokkari tosiaan. Vähän ihmettelin myös viimeisen jakson hehkutusta miten kuuluisa Jordan oli ilman nykysomeajan apua. Nytkin kakkoselta tulee Maradona dokumentti ja voi elämän karut kävyt mutta mies ei voinut 86-90 näyttää vilausta naamastaan ulkona ilman että ympärillä oli tuhansia ihmisiä kinumassa nimmaria yms. Ja onhan niitä superstaboja ollut maailman sivu ilman someaikaa.

Jordaniin keskittyminen ei tosiaan ollut mikään ihme vaikka Bulls-dokkarista olikin kyse. Ruutuaika/aiheet meni ihan samassa suhteessa kuin pelaajan tärkeys joukkueelle. Ehkä Pippen olisi ansainnut enemmän mutta ei ollut yhtä mediaseksikäs joten senkin ymmärtää. Rodmanin kohdalla taas päinvastoin.
Tuo Maradona dokkari oli loistava, yksi parhaista dokkareista mitä nähnyt ja pitkälti siksi että oli hienosti kerrottu ilman että haastateltavaa tarvitsee pällistellä istumassa elähtäneenä tuolissa kuten näissä kaikissa muissa dokkareissa.
Diego on myös esimerkki juuri tuosta ajasta ennen somea, ihan käsittämätöntä tuo fanien ja toimittajien tulva, ja miten miestä vietiin piilossa ohi massojen.
Some lisännyt todella paljon turhia julkkiksia tähän maailmaan ja siten se fanituskenttä on ikään kuin pirstoitunut, viime vuosituhannella fanitus keskittyi todella vahvasti tiettyihin elämää suurempiin hahmoihin kansainvälisellä mittarilla Maradona, Jordan, M Jackson, Madonna jne.
 

Shejbal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kyllä Pippenin merkitys minun mielestäni tuli hyvin esiin dokumentissa ja Pippen kulki tuossa "rinnalla" koko dokumentin ajan. Myös Rodmanista oli paljon asiaa ja Horace Grant sekä Toni Kukoc sai omat hetkensä. Mutta kolmen viimeisen mestaruuden aloitus PG:a Ron Harperia ja "ykkössentteriä" Luc Longley'a hyvä jos mainittiin nimeltä. Sitten taas joku Scott Burrell sai yllättävän paljon ruutuaikaa rooliinsa nähden.

No toki Harper pääsi kääntämään puukkoa Craig Ehlon haavassa ja pätemään kuinka hänen olisi pitänyt vartioida Jordania -89 playoffien ratkaisutilanteessa. Mutta muuten en muista, näin jälkikäteen, Harperin juuri dokumentissa vilahdelleen.
 
Lisää hyviä dokkarivinkkejä koripalloon liittyen.. en löytänyt koko dokumenttia, mutta jos löytyy niin kannattaa katsoa. Once Brothers...





Mitä nyt Michael Jordanin ja LeBron Jamesin vertailuun tulee niin aivan turhaa (jokaisella saa olla oma mielipiteensä). Kun keskustelllaan maailman kaikkien aikojen parhaasta urheiljasta niin näissä keskusteluissa mainitaan aina Michael Jordan... LeBron Jamesia ei koskaan...
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Kiitos täältäkin dokumentin suosittelemisesta, oli todella mielenkiintoinen, vaikka en niin useasti urheiludokumenteille lämpene. Ehkä kun muistaa noi jälkimmäiset vuodet, tuo siihen jotain erityistä kosketuspintaa. Ihmettelen vähän kyllä niitä katselijoita, jotka (NBA-)koripallosta eivät muuten kiinnostu, mutta hyvä että irtoaa jotain heillekin. Dokumentti oli jopa tältä vuodelta, jota en odottanut.

Itselleni Jordanista jäi jopa normaalimpi kuva, jota olin ajatellutkaan. Mies oli suht leppoisa kaikille pelien ulkopuolella, mutta äärimmäisen vaativa kentän puolella, koska tiesi mitä mestaruus vaatii ja tiesi ettei sitä aivan yksin kuitenkaan voi voittaa.

Mielenkiintoisia taustatarinoita esim. Kukocista ja Kerristä. En esim. tiennyt, että Kukoc oli noinkin kovan maineen alla tullessaan Bullsiin. Olen pitänyt häntä aina vain ns. Bullsin kuudentana miehenä.

Noita kirjailija/toimittaja/mitä lie haastateltavia olisi ehkä voinut korvata vähän pelaajilla, koska tuntuu näiden ryhmien mielipide muuttuvan aina jälkikäteen sopivimmaksi tilanteeseen.

Mielellään katselisi dokumenttia Jordanista näistä Bullsin jälkeisistäkin vuosista. Bryantin kuvissaollessa tuli mieleen, että onneksi tällainen tehtiin kun päähenkilö on vielä elossa. Bryant olisi ansainnut omansa, LeBron ja mahdollisesti Shaqkin sopisivat tällaiseen.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Dokkari katsottu, mutta pakko kysyä vai olenko unohtanut että mitä erityisen pahaa MJ Pippenistä muka sanoi? Sen sanoi, että oli itsekästä, ettei hoitanut vammaansa kuntoon kesällä. Antoi kyllä myös tunnustusta, että ei olisi ilman Pippeniä voittanut kuutta mestaruutta.

En nyt muista suoranaisesti mitään pahaa sanoneen, mutta se kun Pippenille iski migreeni jossain ratkaisuottelussa eikä pystynyt pelaamaan loppuun. Jordanin eleet ja kommentit tapauksesta oli outoja, kuin olisi epäillyt Pippeniä teeskentelystä. Tai liioittelusta tai jostain. Tuosta voisi nokkiinsakin ottaa.
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Mielellään katselisi dokumenttia Jordanista näistä Bullsin jälkeisistäkin vuosista. Bryantin kuvissaollessa tuli mieleen, että onneksi tällainen tehtiin kun päähenkilö on vielä elossa. Bryant olisi ansainnut omansa, LeBron ja mahdollisesti Shaqkin sopisivat tällaiseen.

ESPN kuvasi samaan tyyliin myös Kobe Bryantin viimeisen vuoden koripallokentillä.
 

Flou

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ravens
Eiköhän ihmiset seuraa nykyäänkin Nba-tähtiä ihan fyysisestikin, ero tulee ehkä siitä että turvatoimet ovat suhteessa paremmat ja tarkemmat kuin 80-luvulla. Väittäisin silti että tämän päivän julkimoilla esillä olemisen paineet ovat aivan eri luokkaa kuin silloin.

Sanoisin, että rivimiehet ja huiput pääsivät ennen helpommalla. Huipputähdellä, kuten Michael Jordanilla se paine oli valtaisa jo aikana ennen somea. Toki kaikilla ei ollut kameroita mukanaan, mutta Jordan oli käytännössä koko lajin kasvot ja tunnistettavissa missä vaan ja on sitä edelleen. Nämä Shawn Kempit, Gary Paytonit yms. pystyvät jossain määrin elämään nykyään normaalia elämää. Jordan on vielä nykypäivänäkin niin tunnistettavissa, että normaalista elämästä ei ole tietoakaan. Jordanin ei toki tarvitse pitää yllä mitään omaa somenäkyvyyttään, kuten näitten tulevien tähtien, mutta Jordan ei myöskään ole immuuni somelle ja kaikille sen ongelmille.

Jordanin olisi varmasti paljon helpompi olla, jos tuo "tähteys" olisi loppunut siihen, kun ura loppui. Nyt koripallo vei käytännössä mieheltä koko elämän. En siis yhtään ihmettele, että laukoo suustaan moisia kommentteja.
 

Barcelona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Leijonat
Nyt on saatu Last Dance katottua loppuun, joten muutama sananen.

Scottie Pippen on kyllä mielenkiintonen persoona. Vaikuttaa aina haastatteluissa fiksulta ja ystävälliseltä tyypiltä. Mutta sitten sillä oli nää kiukuttelu hetkensä. Meni siihen leikkaukseen kesäloman jälkeen kun halusi osottaa mieltään sopparistaan ja jäi sitten siinä yhdessä matsissa osottamaan mieltään penkille kun ratkaisuheitto kuviota ei pelattu hänelle vaan Steve Kerrille. Jos tollasia temppuja joku pelaaja harrastas tänä päivänä lätkässä niin varmasti suolaus tällä palstalla ois kova. Mutta onhan se hauska lisä että Pippenillä sekä Dennis Rodmanilla on edustamiensa joukkueiden listassa Torpan Pojat. Dennis Rodman taas oli kyllä just niin seko kuin muistelinkin. Nykyään sen kamuihin kuuluu sekä Donald Trump että Kim Jong-un. Sitten Rodman on lain kanssa on sekoillut sen verran että vaikea on kyllä kaverista pitää vaikka on jonkin sortin kulttihahmo.

Tosta Isaiah Thomasin dream teamin ulkopuolelle jättäisestä on noussut uudestaan rapakon takana pieni puheenaihe. Toki, syynä on varmasti se että koronan takia ei koripallosta hirveesti ole muuten juttuja joten tikusta asiaa on väänettävä. Haastatteluiden perusteella Isaiah Thomas kyllä vaikutti mukavemmalta tyypiltä kuin Jordan. Eli varmaan Thomas on just tällainen Jarkko Ruutumainen tapaus eli mulkku pelikentällä mutta ei sen ulkopuolella. Ainakin Wikipedian mukaan Thomas on paljon hyväntekeväisyyttä tehnyt, mutta on siellä näköjään jotain oikeusjuttujakin plakkarissa. Sen verran Thomas oli kyllä pääsyt Jordanin ihon alle että vieläkin huomas että Jordan ei kaverista pitänyt vaikka sanoi että oli hyvä pelaaja.

Tosta Jordanin lopettamisesta sen verran että yhdessä jaksossahan se puheli siitä että ei halua poistua kentiltä niin että hänet kanettas veke. Hymähdin kommentille kun muistin että vikana Washington vuotenaan ei enää niin jäätävä ollut. Dokkari tosiaan antoi sen vaikutelman että Jordan lopetti tohon mestaruuteen, mutta ihan samalla tavalla teki comebäkin sapatiltaan kuin Mario Lemieux ja Michael Schumacher. Ei se uran lopettaminen ole niin helppoa, ja eikä ne vaisut vikat vuodet mitenkän himmennä kenenkään noiden urheilijoiden saavutuksia. Toi että Jordan sitten vielä toisen kerran teki comebäkin vaan tuo häneen inhimillisiä piirteitä. Jordanilla oli kuitenkin sen verran kova vaatimustaso itseään kohtaan että varmasti siinä on ollu pakko muutama breikki pitää.

Tavallaan ymmärrän Jerry Krausea kun varmasti jokainen urheilua seuraava tajuaa että kaikki dynastia jengit lopulta hajoaa ja se rebuildi alkaa. Mutta kyllä se mielestäni tuo tohon tarinaan sitten hohtoa että mestareina kuitenkin poistuivat eri teille. Jos jotain krittiikkiä haluaa tästä loistavasta dokkarista antaa niin kyllä sinne loppuun olisi ollut hyvä laittaa pienet yhteenvedot siitä miten pelaajien urat sitten jatkui ton mestaruuden jälkeen. Muutamat joukkuetoverit jäi sitten MJ:n hehkutuksen varjoon ja heistä olisi voinut kertoa enemmän, tai edes jotain. Lisäksi perusjenkkityyliin dokkarissa oli jotain julkkisia vaan kommentoimassa vaan kommentoimisen takia kuten esim. Justin Timberlake joka kävi vaan kertomassa kuinka säästi aikoinaan rahaa ostakseen Air Jordanit.

Vaikka dokkarissa oli pikkasen myös hypetystä mukana niin Jordan on varmasti paras koripalloilija joka on lajia pelannut. Ei ole kyllä sympaattisin, mutta eipä se olisi noita saavutukisa saavuttanut jos hänellä ei olisi järjettömän kovaa kilpailuviettiä ja vaatimustasoa itseään ja joukkuekavereita kohtaan. Jordanilla oli kyllä ihan legendaarinen "clutch" eli kyky nousta ratkaisupaikoissa sankariksi, ja ei sitä voi kun ihailla. Kuten myös kykyä löytää se ekstravaihe peliinsä jolla nöyryyttää jotain tiettyjä pelajaa joka nyt oli suututtanut hänet jollain tavalla. Eipä tota oikein NHL:lässä näe että joku päättää tehdä ekassa erässä hattutempun niin että samalla pelaa jonkun vastustajoukueen tähtipakin kolmesti kahville.
 
Jordanin Wizards vuodet ovat kyllä aliarvostetut. Teki hyvää jälkeä 2001-2002 ja oli jopa joidenkin papereilla mvp- kandidaatti, kunnes polviloukki lopetti kauden. Laittoi vielä itsensä kuntoon ja seuraavalla kaudella 40-vuoden iässä pelasi 37 minuuttia per peli ja pelasi kaikki pelit.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Ihan saatanan hyvä dokumentti. Jopa vaimo, joka ei muuten urheilusta piittaa, tapitti vieressä kaikki jaksot.

Voittaja, siinä kai parhaiten tiivistetty Jordan. Käsittämätön kyky nousta tiukoissa paikoissa esille, uskomaton kyky hallita hermonsa. Varmasti vaikea joukkuekaveri, mutta aika moni pelaaja voi nyt sormus sormessa muistella uraansa. Tai vaikea, lähinnä äärettömän vaativa.
 

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Varmasti vaikea joukkuekaveri, mutta aika moni pelaaja voi nyt sormus sormessa muistella uraansa. Tai vaikea, lähinnä äärettömän vaativa.

Mä vähän vastustan tuota, vaikuttaa asian siloittelulta. Nämä jutut, että Kukocille ei syötetä tai nuorempia joukkuekavereita koulutetaan kiusaamalla. Tai sitä lyhyttä ja paksua manageria, joka teki kuitenkin hyvää työtä kokoamalla joukkueen joka ne sormukset mahdollisti. Noissa ei ole kyse vaativuudesta vaan kusipäisyydestä. Mikä nyt sinällään ei varmaan ole tavatonta isoegoisten koripallotähtien keskuudessa, mutta ei siitä nyt hyvettä kannata tehdä.
 

Domi28

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Maple Leafs, Liverpool
Mä vähän vastustan tuota, vaikuttaa asian siloittelulta. Nämä jutut, että Kukocille ei syötetä tai nuorempia joukkuekavereita koulutetaan kiusaamalla. Tai sitä lyhyttä ja paksua manageria, joka teki kuitenkin hyvää työtä kokoamalla joukkueen joka ne sormukset mahdollisti. Noissa ei ole kyse vaativuudesta vaan kusipäisyydestä. Mikä nyt sinällään ei varmaan ole tavatonta isoegoisten koripallotähtien keskuudessa, mutta ei siitä nyt hyvettä kannata tehdä.
Tälläinen kuva mullekin jäi.
Luultavasti ne joukkuekaverit, joita ei haastateltu ollenkaan (tai pieniä pätkiä) ovat puhuneet suunsa puhtaaksi ja siksi heidät on Jordanin vaatimuksesta leikattu pois.
Kyllä maailman paras pelaajakin voi olla kusipää ja tässä tapauksessa onkin.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Mä vähän vastustan tuota, vaikuttaa asian siloittelulta. Nämä jutut, että Kukocille ei syötetä tai nuorempia joukkuekavereita koulutetaan kiusaamalla. Tai sitä lyhyttä ja paksua manageria, joka teki kuitenkin hyvää työtä kokoamalla joukkueen joka ne sormukset mahdollisti. Noissa ei ole kyse vaativuudesta vaan kusipäisyydestä. Mikä nyt sinällään ei varmaan ole tavatonta isoegoisten koripallotähtien keskuudessa, mutta ei siitä nyt hyvettä kannata tehdä.

Ymmärrän täysin tämän näkemyksen. Mulle tuo dokumentti oli kiehtova juurikin sen takia, että jollain voi olla noin uskomaton palo voittaa. En minä miehen joukkuekaveri haluaisi olla, mutta jos pitäisi kasata oma joukkue, olisi MJ se, jonka haluaisin kipparoimaan jengiä
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Jos vaikka Gary Payton ja Jordan vaihtaisi paikkaa Bulls vs Supersonics finaaleissa. Olisiko MJ johtanut Seatlen mestaruuteen vai Paytonin Bulls?
 

stiflat

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers, HIFK
Youtube ihan yllättäen ja pyytämätä ehdotti (Google tarkkailee) mulle aiheeseen liittyviä paria mielenkiintoista videota.

Vähän kysymyksiä, joita jäi pyörimään dokumentista:



Sekä ennen kaikkea Jordanin Wizards-aika. Joka tosiaan oli kyllä kovempaa suorittamista, mitä itsekään muistin. Loukkaantuminen vaan pilasi lopulta pitkälti menon. Ja toki ikä alkoi olemaan jo suuri.

 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös