Mestiksen voimasuhteet 2021–2022

  • 52 983
  • 242

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Kauden alkuun alle kolme viikkoa, eikä täällä ole vielä väännetty lainkaan joukkueiden paremmuudesta. Mitä ihmettä? Nythän se olisi se maukkain aika laukoa vahvoja mielipiteitä, koska sitten heti kun kausi lähtee käyntiin, joutuu kuitenkin toteamaan olleensa väärässä.

Ehkäpä sarja on tänä vuonna niin yllätyksellinen ja vaikeasti veikattavissa, että kukaan palstalainen ei ole vielä rohjennut sanoa mitään. Mutta onneksi minä olen reipas ja rohkea ja läväytän tänäkin syksynä omat taatusti puolueettomat ja asiantuntemattomat vertailuni tiskiin.

Sana ja tyyli on vapaa kaikille, mutta itse ajattelin kirjoittaa pienet ennakkopätkät kaikista joukkueista jaotellen osa-alueisiin valmennus, maalivahdit, puolustus ja hyökkäys. Valmennusvertailua on luvassa ihan heti kohta ja maalivahteja katsellaan ensi viikolla. Kenttäpelaajien osalta ajattelin vielä odotella jonkin aikaa viime hetken värväyksiä.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
VALMENTAJAT


MESTARIVALMENTAJAT

Maso Lehtosella on ylivoimaisesti paras rekordi kaikista Mestis-valmentajista: runkosarjasijoitukset 3-3-1-3 ja kaksi mestaruutta. Tiedossa oli, että lähtee Imatralta, mutta siirtyminen Rovaniemelle oli vähän yllättävä veto.

Lehtonen tuntee hyvin Mestiksen, on ollut arvostettu ja pidetty valmentaja Imatralla ja tehnyt huimaa tulosta. Ketterällä on kuitenkin ainakin viimeiset kolme vuotta ollut kasassa myös sarjan paras joukkue, joten menestyminen on ollut myös jonkinlainen odotusarvo.

Nyt ehkä sitten mitataan Mason valmentajan taitoja toden teolla, sillä RoKissa hänellä ei ole lähellekään yhtä kivoja rakennuspalikoita käytössään kuin mihin on saanut aiemmin tottua. Valmennukseen RoKin ei pitäisi kuitenkaan kaatua. Lehtosen oman uran kannalta näkisin kuitenkin vähän riskaabelina liikkeenä: RoKin peräsimessä hänellä on ehkä enemmän hävittävää kuin voitettavaa?

Hokki koittaa puolestaan tehdä uutta nousua Pasi Räsäsen opeilla. Räsänen on Mestiksen ylivoimaisesti kokenein valmentaja – ja voidaan laskea konkarivalmentajaksi myös ihan koko Suomi-kiekonkin mittakaavassa.

Räsänen tuntee Mestiksen ja sen pelaajat läpikotaisin ja on saavuttanut urallaan myös jonkin verran menestystä. SaPKo oli Räsäsen komennossa melkoisen varma ja tasainen suorittaja: viisi kertaa putkeen runkosarjassa neljän parhaan joukossa. Toisaalta taas yksi mestaruus jäi ainoaksi mitaliksi, eli pudotuspelionnistumiset jäivät kuitenkin aika vähiin.

Räsänen on sen verran ammattitaitoinen valmentaja, että saa luotua Hokille sellaisen sapluunan, jolla pystytään tappelemaan yksittäisissä otteluissa mitä tahansa vastustajaa vastaan. Kolmatta peräkkäistä jumbosijaa ei siis pitäisi olla tulossa.

Sen sijaan näen jonkinlaisena realistisena riskinä Räsäsen leipiintymisen. SaPKossa alkoi näyttää pitkän pestin loppupuolella siltä, että suurin intohimo ja palo ovat jo poissa. Löytyykö ne uudessa ympäristössä uudestaan, vai onko Räsänen ”vain töissä” Hokissa? Vähän oudolta kuulostaa sekin, että Hokki huutelee apuvalmentajan perään netissä vain viikkoja ennen sarjan alkua…

Teknisesti ottaen Härkönen ei ole mestarivalmentaja ainakaan vielä, koska oli KeuPassa mestaruusvuonna vain apumiehenä. Rankkaan hänet kuitenkin Mestis-valmentajien kolmossijalle ja sen verran selvästi seuraavan satsin edelle, että laitetaan nyt hänetkin tämän väliotsikon alle.

Kolmen kauden päävalmentajakokemuksella yltää jo kokemusvertailussa korkealle Mestiksessä. Hänen valmentamillaan joukkueilla on myös ollut ainakin mahdollisuus menestykseen.

Mutta ainakaan minulle ei ole vielä selvinnyt, onko Coach Härkönen lintu vai kala, sillä tulokset ovat vähän kaksijakoisia. Debyyttikaudellaan KeuPa oli hallitseva mestari, mutta oli runkosarjassa todella pahoissa vaikeuksissa. Suunta kääntyi kuitenkin kesken puolivälieräsarjan ja KeuPa kampesi itsensä finaaleihin. Pitäisikö tästä nyt sitten antaa enemmän kehuja vai moitteita?

Vähän sama juttu Iisalmessa, missä materiaali on kahtena viime kautena ollut sellainen, millä pitääkin pärjätä. Toissa kaudella sitä menestystä olisi ehkä tullut – tai sitten ei. Runkosarjassa IPK oli kakkonen, mutta sepä jäi sitten selvittämättä, että olisiko liito kantanut myös pudotuspeleissä.

Viime kausikin oli koko sarjassa sekava. Runkosarjassa IPK oli viides ja väänsi tiukkoja playoff-pelejä niin, että oli lopulta pronssilla. Jonkunlainen onnistuminen ehkä juu, mutta ei mikään varsinainen jackpot kuitenkaan. Jatko samassa seurassa ja monta tuttua pelaajaa on mielestäni plussaa tätä kautta ajatellen.

LUOTTOMIEHET

Asko Rantanen aloittaa jo kuudennen kautensa FPS:n peräsimessä ja tuntee suurimman osan pelaajistaan todella hyvin.

Viime syksy meni FPS:lta opettelun piikkiin ja tappioita tuli melkoinen liuta. Joukkue ei kuitenkaan pelannut missään vaiheessa huonosti, sillä ei vaan riittänyt resurssit ja rutiini niiden ratkaisevien tilanteiden hyödyntämiseen.

Kevätpuolella niitä voittojakin alkoi sitten tulla. Joukkue varmasti oli kasvanut ja saanut itseluottamusta, mutta uskoisin myös, että Rantanen käytti pitkän tauon hyvin hyödykseen ja osasi reagoida juuri niihin asioihin mihin pitikin.

FPS ja Rantanen ovat nyt paljon valmiimpia Mestikseen kuin vuosi sitten.

Hermeksen esitykset viime kauden runkosarjassa eivät lupailleet menestystä, mutta niin vain joukkue kampesi tieltään niin TuTon, Kiekko-Espoon kuin Jokipojatkin ja laittoi finaaleissa vielä Ketteränkin ihan pirun tiukoille.

Kevään vireestä on pakko antaa iso osa kunniasta valmentaja Jari Härkälälle. Esitykset ailahtelivat vahvasti myös pudotuspeleissä, mutta ainakaan kamelin selkä ei katkennut missään vaiheessa, vaan seuraavaan erään tai viimeistään seuraavaan peliin lähdettäessä tilanne oli jo nollattu.

Härkälälle alkaa nyt vasta toinen kausi miesten joukkueen päävalmentajana, mutta valmennusuransa on nyt jo kuitenkin noin kymmenen vuoden mittainen. Plussaa myös hänelle jatkamisesta saman joukkueen peräsimessä.

Valmentajan paikka on ollut aika tuulinen pesti Vantaalla viime vuosina. Nyt Mika Niskanen pääsee kuitenkin aloittamaan toisen kautensa.

Kiekko-Vantaan viime kausi meni vähän kuin läpijuoksuna, ilman sen kummempia kohokohtia. Runkosarjassa oma pää piti hyvin, mutta maalinteko oli (pelaajamateriaali huomioiden) yllättävänkin vaikeaa.

Niskanen tuntee monet nuoret pelaajat junnuvalmennusvuosiltaan ja omaa ”vähän vanhempana miehenä” ehkä jonkinlaista luontaista auktoriteettia, vaikka päävalmentajana onkin vielä varsin kokematon.

Näytöt ovat toistaiseksi kuitenkin vielä korkeintaan luokkaa ”pärjäsi ja pääsi luokalta”, tämän kauden jälkeen ollaan varmasti viisaampia.

Niko Eronen aloittaa kolmannen kautensa Mestiksessä ja samalla myös kolmannessa seurassaan. Debyyttikausi KeuPassa oli kohtalaisen onnistunut. Viime kaudella riemunhetket Kajaanissa sen sijaan jäivät aika vähiin.

Nyt Erosen pitäisi sitten olla SaPKon uuden alun johtaja. Vähän epäilyttää, että onko Erosen hartiat riittävän leveät siihen?

Eronen on nuori, mutta ikäisekseen todella kokenut valmentaja ja nähnyt urallaan jo paljon. Vaikeuksiakin on riittänyt, joten mahdolliset hankaluudet Savonlinnassakaan tuskin saavat häneltä sormea suuhun.

Vuosi sitten olin itsekin vähän epäileväinen siitä, nostettiinko Tomas Westerlund päävalmentajaksi ihan puhtaasti omien ansioidensa perusteella.

Mutta hyvinhän tuo eka kausi sujui. KeuPa pelasi ehkä vähän sekavaa, mutta myös viihdyttävää lätkää. Tulos oli ehkä jopa hitusen parempi kuin mitä materiaali olisi edellyttänyt. Välieräpaikkakin jäi vain yhden jatkoaikamaalin päähän.

Nyt alkaa toinen kausi päävalmentajana ja neljäs kausi KeuPan valmennusryhmässä. On siis Rantasen jälkeen ollut kaikista tämän kauden valmentajista toiseksi pisimpään nykyisessä seurassaan. Jatkuvuus on aina plussaa.

Antti Virtanen aloittaa TuTon peräsimessä nyt kolmannen kautensa. Hän hyppäsi hommaan lähes suoraan kaukalosta, joten epäilyksiä osaamisesta oli. Ja on ehkä edelleenkin.

TuTo on sijoittunut Virtasen johdolla sijoille 7. ja 8. ja on mielestäni ollut näiden parin vuoden aikana sarjan suurimpia alisuorittajia.

Virtanen on lätkäjätkä ja varmasti hänellä on kaikki pelissä näissäkin hommissa, mutta osaamista peluuttamisesta tai taktista osaamista ei ole aina kehuttu. Asiaa ei ihan hirveästi helpota sekään, että muut valmennusryhmän jäsenet eivät ole sen kokeneempia hekään. Mutta ehkä nyt opettelut on ohi ja Kupittaalta jytisee?

UUDEN EDESSÄ

Valmentajavaihtuvuus Mestiksessä on aika suurta. Nyt on viisi tulokasta, jotka aloittavat päävalmentajauransa. Heitä on vaikea arvioida, koska mitään aiempia näyttöjä ei ole vertailtavissa. Osa voi olla saman tien huippuja, osa muutaman vuoden päästä ja joku puolestaan saa todeta kantapään kautta, että ei olekaan valmentaja-ainesta.

Mutta sanoisin että Tuomo Rovolla on ehkä näistä uusista valmentajista parhaimmat lähtökohdat. Ensinnäkin, hän on luultavasti tutustunut Ketterän toimintaan jo aiemmin toimiessaan SaiPassa ja on omilla heimomaillaan. Toisekseen, hän on työskennellyt valmentajana jo yli kymmenen vuoden ajan ja on ollut myös päävalmentajana, vaikkakin vain junioripuolella. Lisäksi vielä osa Ketterän entisestä valmennustiimistä jatkaa.

Ropo tietää siis mitä valmentaminen on, eikä mitään sopeutumisvaikeuksiakaan varmasti tule.

Myös Joensuussa luotetaan SaiPassa kovia kokeneisiin valmentajiin. Jokipoikien uusi luotsi on entinen leijonapakki Kari Martikainen. Asetelmat ovat hyvin pitkälti samat kuin Ketterän Rovonkin kohdalla: molempien valmentajaura on edennyt aika samoilla stepeillä ja samassa aikataulussa ja myös JoKP:n valmennusryhmässä on samoja miehiä kuin viime kaudella.

Martikainen on Ropoon verratessa edellä pelaajauransa osalta ja nähnyt kiekkoa myös Suomen ulkopuolella. Hänellä ei kuitenkaan ilmeisesti ole mitään aiempaa kokemusta Pohjois-Karjalasta, missä käyttäydytään ihan eri tavalla kuin vaikkapa Lappeenrannassa. Uuden työpestin lisäksi hänellä on nyt myös ihan uusi ympäristö.

Myös Vesa Viitakoski kuuluu samaan kastiin edellä mainittujen kanssa. Valmentajaura on suurin piirtein saman pituinen ja pelaajauransa on vielä Martikaistakin komeampi. Viitakosken pestiin liittyy kuitenkin enemmän epävarmuustekijöitä kuin kollegoillaan.

Viitakoski on valmentanut viimeiset neljä vuotta Sveitsissä. Hän tuskin tuntee Mestistä saati sitten sen pelaajia juurikaan ennestään. Hän ei ole myöskään toiminut koskaan aiemmin urallaan päävalmentajana. Eikä KooVeen muut valmentajatkaan ole mitään konkareita, eivätkä edes viime kaudelta seurasta tuttuja.

Toisaalta taas: Ilves-legendan valmentamana farmiseuran yhteistyön Ilveksen kanssa luulisi toimivan. Ja eiköhän esimerkiksi Matti Alatalolta ole jotain hyödyllisiä oppeja tarttunut yhteisten työvuosien aikana.

KYSYMYSMERKIT

Jäljelle jää vielä kaksi täyttä kysymysmerkkiä. Espoossa ei viime kaudella ollut ratkaisuvaiheissa valmentajaa. Ja nyt sitten palkattiin kaksi valmentajaa, jotka eivät ole (ainakaan vielä) valmentajia muuten kuin titteliltään.

Kim Hirschovits on tehnyt valtavasti espoolaiskiekkoilun uuden nousun eteen, niin kaukalossa kuin seurajohdon ja toimistotyönkin puolella. Mutta nyt hänellä ja Kurtis McLeanilla on sitten ihan uudenlainen haaste edessään.

Uskon että niin nuoret kuin kokeneemmatkin pelaajat arvostavat kaksikkoa ja heillä on varmasti paljon tietoa ja ymmärrystä etenkin hyökkäyspelistä, mutta osaavatko saman tien toimia valmentajina, johtajina ja taktikkoina? Riskikuvia on olemassa.

Vielä enemmän riskikuvia on Peliittojen valmennuksessa. Hannes Hyvönen on värikäs persoona ja varmasti lähtee tähänkin hommaan sata lasissa. Onko hänellä kuitenkaan ymmärrystä Mestiksestä tai osaamista valmennuksesta? Jaa-a, nähtäväksi jää.

Hyvösen osalta merkittävimmät valmennusopit taitaa olla lähinnä appiukolta saatuja vinkkejä. Oma valmennusura on nimittäin vasta kahden vuoden mittainen: hän on ollut apuvalmentajana Suomi-sarjassa ja C-junnuissa. Myös kakkosvalmentaja Niko Raiskio on ihan uusi nimi Mestikseen.
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Vahva avaus Evertonilta, johon ei ole paljoakaan lisättävää.

Ehkä FPS:n valmennus kuitenkin ansaitsee vähän enemmän, eli noston mestatikategoriaan. Keväällä FPS oli kuitenkin lohkonsa kovakuntoisin joukkue käytännössä Suomi-sarjamateriaalilla. Syksyllä voittivat monesti maalipaikat, vaikka itse ottelun hävisivätkin. Rantasella on lisäksi mestaruuksia Suomi-sarjasta.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Millaiset fiilikset/odotukset espoolaisilla on Hirschovitsin (ja McLeanin) suhteen?
 

Espoonmies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Sen verran tarkentaisin Kiekko-Espoon tilannetta että Hirso oli toissakaudella Suomi-Sarjassa päävalmentajana yhden kauden ja viime kaudella tuuraili poissaolevia valmentajia. Eli ihan täysin kokematon mies ei ole. Se ei toki riitä siirtämään häntä pois kysymysmerkkikategoriasta.
 

Espoonmies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Millaiset fiilikset/odotukset espoolaisilla on Hirschovitsin (ja McLeanin) suhteen?
Uskoisin ettei jää ainakaan siitä kiinni etteikö joukkue yrittäisi täysillä. Taktinen osaaminen onkin sitten iso kysymysmerkki. Jos ja kun tulee vaikeampi vaihe niin nähtäväksi jää miten siihen osataan reagoida.
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Uskoisin ettei jää ainakaan siitä kiinni etteikö joukkue yrittäisi täysillä. Taktinen osaaminen onkin sitten iso kysymysmerkki. Jos ja kun tulee vaikeampi vaihe niin nähtäväksi jää miten siihen osataan reagoida.
Taktisesti tulee tosiaan olemaan vaikeata. Etenkin keväällä. Toisaalta viime kaudesta kiekollinen peli voi vain parantua, joten ehkä tässä nyt ollaan kuitenkin voiton puolella.
 

Zigismund

Jäsen
Ehkä FPS:n valmennus kuitenkin ansaitsee vähän enemmän, eli noston mestatikategoriaan. Keväällä FPS oli kuitenkin lohkonsa kovakuntoisin joukkue käytännössä Suomi-sarjamateriaalilla. Syksyllä voittivat monesti maalipaikat, vaikka itse ottelun hävisivätkin. Rantasella on lisäksi mestaruuksia Suomi-sarjasta.

Tähän sellainen pieni korjaus, että Rantasella ei ole mestaruuksia Suomi-sarjasta. Varsin tyytyväisiä Forssassa kuitenkin ollaan Rantasen valmentamisesta. Nythän mies aloitti Vierumäellä valmentajatutkinnon, joten tähtäin lienee edetä valmentajauralla.
 
Suosikkijoukkue
FPS
Kiitos Evertonille hyvästä katsauksesta. Mielenkiinnolla odotan seuraavia.

Valmentajista ehkä eniten kiinnostaan Kooveen Viitakosken menestys. Viime kaudella Juuso Hahl onnistui mielestäni varsin hyvin. Kaikista parhaiten jäi mieleen Kooveen huima nousu Forssassa, jossa FPS:n pelit päätettiin. Hahl oli jälkeisissä haastatteluissa niin ammattimainen, että mietin kuinka monta paukkua kotona voi vetää tuollaisen matsin jälkeen tyytyväisyyden mikroilmeellä antamatta naurun tulla pintaan. Voin ainakin kuvitella miten itse asiaan suhtautuisin :D
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
MAALIVAHDIT

Yleishuomiona sanoisin, että tämän kauden Mestis-veskareista ei mielestäni ennakolta katsoen löydy oikein yhtään todella kovaa nimeä. Eroja tällä osa-alueella syntyy siitä huolimatta. Joissain joukkueissa on jo pidempään Mestiksessä torjunut, mutta ei kuitenkaan aivan tähtiluokkaan noussut vahti. Toisilla taas lupaavia – mutta aina vaan nuorempia ja kokemattomia – tulokkaita. Jotkut taas lähtevät tärkeään kauteen yllättävänkin arvoituksellisilla molareilla.


EROTTUVAT EDUKSEEN

Arvostan ensisijaisesti ykkösmolareita. Nostan sen perusteella parhaaseen kastiin kolme joukkuetta, joilla on tämän kauden osalta sarjan parhaat ykkösvahdit (arvosteluasteikollani toisiksi korkeimmalla arvosanalla ”luotettava molari, kelpaisi ykköseksi mihin tahansa joukkueeseen”).

On vähän maku- ja painotusasia, että mihin järjestykseen tämän kolmikon keskenään rankkaa. Erot odotusten suhteen ovat aika pieniä. Mutta jos itse saisin tai joutuisin valitsemaan GM:nä jonkun seuran veskarit omaan kuvitteelliseen joukkueeseeni, niin ottaisin ehkä mieluiten Kiekko-Vantaan veskarit.

Jokerit-yhteistyö on taannut aiempinakin vuosina hyvät veskarit Vantaalle ja pullat pitäisi olla hyvin uunissa myös nyt. Neljä kautta Mestistä pelannut Samuli Tervo on tällä saldolla jo sarjan kokeneimpia vahteja. Torjui muutama vuosi sitten KeuPan komeasti hopealle, mutta ei ole kuitenkaan vielä ottanut sen suurempaa steppiä urallaan. Iso ja melko luotettava molari, johon joukkueen menestystoiveet eivät ainakaan kaadu.

Jompikumpi lainavahdeista kiertänee osan kaudesta Jokereiden vierasreissuilla, joten myös Sebastian Katajainen saa varmasti vastuuta Mestiksessä. Hänellä ei ole ollenkaan kokemusta miesten peleistä ja on istunut harkkapeleissäkin lähinnä penkillä. On kuitenkin pelannut hyvin tilastoin junioreissa, joten lienee ainakin kelpo kirittäjä kakkosvahdiksi. Ainoa oma sopimusvahti, Mikko Holopainen, tuskin tulee pelaamaan montaakaan peliä.

Roope Taponen on lupaava nuori ja oli jo viime kaudella Mestiksen parhaimmistoa. Ei nyt kuitenkaan mikään ihan ikäluokkansa suurin talentti, mutta menossa urallaan selkein askelin eteenpäin ja on myös sellainen maalivahti, joka voi Mestiksessä kääntää tiukkoja pelejä omalla panoksellaan.

Taponen on kuitenkin lainalla HIFK:stä. Tarkoitus on pelata koko kausi Espoossa, mutta jos jompikumpi emäseuran vahdeista sattuisi loukkaantumaan, niin Taponen kutsutaan mahdollisesti liigaseuran mukaan. Tässä on espoolaisten pieni riski. Kakkosvahti Juho Järvisestä (tai seuran omista A-junnuista) ei nimittäin taida olla vielä kuin ihan satunnaisiksi tuuraajiksi.

Imatralla maalia vartioi tuttu mies. Kokenut Santeri Lipiäinen aloittaa Ketterässä jo kuudennen kautensa. Hän on ollut mielestäni useimpien kausien alla ollut ennakkokaavailuissa imatralaisten maalivahtiduossa ennemminkin haastaja kuin oletettu ykkösvahti. Toissa kaudella jätti kuitenkin Samuli Tervon varjoonsa ja torjui viime kaudella Ketterän mestariksi. Nyt Lipiäinen lähtee mielestäni selvänä ykkösenä kauteen ja ainakin itse odotan, että nousee myös koko sarjan maalivahtitilastoissa kärkipäähän.

Kakkosvahti Severi Auvinen oli Ketterän mukana jo viime keväänä, mutta minuutit jäivät tosi vähiin. Harjoituspelien perusteella nyt lienee luvassa vastuuta. Ennen tulevia näyttöjä arvioin kuitenkin Auvisen aika lailla samaan tasoon kuin K-Espoon Järvisen, eli satunnaisesti pelaavien kakkosmolareiden kastiin. Kolmosvahdiksi kokeella on vielä tyrkyllä junnujen Mestistä pelannut Teemu Määttä.


KELPO TILANNE

Tähän kategoriaan pääsivät sellaiset kolme joukkuetta, joilla on heittää askiin ”Mestis-tason ykkösvahti tai ainakin tasonsa sarjassa hyvänä kakkosvahtina todistanut maalivahti”. Voittavasta maalivahdista ei ole varmuutta, mutta jonkinlainen turvallinen perustaso on kuitenkin ainakin taattu.

Hermeksen maalilla on totuttu näkemään erinomaisia, lupaavia nuoria. Tällä kertaa tätä ponnahduslautaa koittaa käyttää hyödykseen ässälaina Rasmus Korhonen. Isolla vahdilla ei ole kokemusta miesten peleistä ja ekan nuorten maajoukkueminuuttinsakin pelasi vasta äskettäin. Potentiaalia pitäisi joka tapauksessa olla, sillä hänet varattiin tänä kesänä 4. kierroksella NHL:ään.

Korhonen ei ole mikään pomminvarma tapaus, mutta tilannetta tasoittaa tandemin toinen jäsen. Kristian Tamminen on tähän asti esitellyistä kakkosvahdeista paras. Hän on hakenut vähän paikkaansa, mutta pelasi sekä KooVeessä että Peliitoissa joitain yksittäisiä oikeinkin hyviä matseja. Tamminen on vähintään kelpo kirittäjä kakkoseksi, mutta voi nousta jopa hyväksi Mestis-vahdiksi.

Leevi Nikkisen oli varmaankin viime kaudella tarkoitus totutella miesten peleihin kakkosvahtina, mutta joutuikin sitten kantamaan päävastuun Attila Adorjanin jätettyä joukkueen. Nikkinen täytti ruutunsa ihan mallikkaasti ja lähtee nyt tähän kauteen Mestis-tason ykkösvahdin kriteerit täyttävänä.

Myös Kasper Lehikoinen saanee näyttöpaikkansa, mutta todelliseksi Nikkisen haastajaksi hänestä tuskin on. Lehikoinen oli viime kaudella A-junnujen Mestiksen parhaimmistoa ja oli sitä ennen ihan hyvä myös KooKoon A-junnujen kakkosvahtina ja pääsi muistaakseni treenaamaan liigamiehistön kanssa. Miesten tasolla Lehikoinen on kuitenkin täysin katsomaton kortti.

Sami Suni on pelannut Mestistä jo viidellä kaudella ja oli Peliitoissa pelatessaan Mestiksen hyvää keskitasoa. Viime kaudella jäi kuitenkin ihan statistin rooliin KeuPassa. Nyt edellä ei ole ketään, eli olisi sauma vakiinnuttaa paikkansa ykkösvahtina.

Kilpakumppanina on vain muutaman pelin Mestiksessä pelannut Juho Ahopelto, jonka aiempi korkein sarjataso on ollut A-junnujen Mestis. JYPistä ei ole ainakaan näillä näkymin tulossa laina-apuja maalille, joten Ahopeltokin saanee ihan kunnon näyttöpaikan itselleen.


KYSYMYSMERKKEJÄ

Kolmanteen kategoriaan rankkaankin jo vähän reilummin joukkueita. Monet näistä ovat hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta kaikkia yhdistää oikeastaan yksi asia: niissä on potentiaalia, mutta ei mitään takuita onnistumisista.

Hokin nuorella maalivahtikaksikolla on Mestis-kokemusta yhteensä noin kymmenen pelin verran. Alex Mäkelän tai Patrik Koiviston todellisista kyvyistä on siis paha mennä sanomaan etukäteen juuri mitään. Kaksikkoa on peluutettu tasaisesti myös harjoituspeleissä, joten nokkimisjärjestys ei ehkä ole vielä selvillä edes joukkueen sisällä.

Mäkelä on tulokas miesten sarjoihin, mutta alla on kerrassaan erinomainen kausi A-junnuissa. Lukon mestariksi torjunut Mäkelä palkittiin junnuliigan parhaana molarina. On erittäin mielenkiintoinen ja potentiaalinen tulokas. Käväisi jo viime kaudella Kajaanissa pelaamassa kaksi peliä.

Koivisto oli puolestaan pari kautta putkeen Suomi-sarjan parhaimmistoa. Sen sijaan Mestis-startti viime syksynä SaPKossa ei ollut kovinkaan kaksinen. Ei silti mikään mahdottomuus, etteikö Koivistokin voisi onnistua nousemaan kelvolliseksi ykkösvahdiksi.

29-vuotias Petrus Lintonen taitaapi olla sarjan selvästi vanhin maalivahti. Pitkään Suomi-sarjasa tahkonnut Lintonen kantoi viime kaudella päävastuun forssalaisten maalilla ja onnistui siinä varsin hyvin. Tilastonsa olivat paljon paremmat kuin HPK:sta lainalla olleilla kirittäjillään. Mielestäni on kuitenkin vielä epäselvää, että onko Lintosesta kantamaan Mestiksen ykkösvahdin vastuuta?

Kakkosvahdiksi on tyrkyllä Eetu Nieminen, jolle ei tietääkseni ole vieläkään tehty sopimusta. Nieminen jäi Tapparan A-junnuissa vähän sivurooliin ja selvästi mm. Leevi Nikkisen taakse. Saattaa silti olla ihan potentiaalinen Mestis-vahti.

Daniel Lebedeff
tai Aleksi Seppälä saattavat piipahtaa HPK:sta hakemassa peliaikaa, mutta eivät ole hekään mitään varmoja sateentekijöitä.

Kanadalaisen Cody Porterin varassa on paljon. Porter pelasi viime kaudella jokusen pelin Puolan liigassa. Sitä ennen joukkue on vaihtunut Pohjois-Amerikassa lähes yhtä ahkeraan kuin sukat keskivertosuomalaismiehen jalassa. Treenipeleissä kanukki on ollut erittäin hyvä, mutta taso ja pelihuumorin säilyminen selviää vasta kun syksy synkkenee ja pelit lähtee käyntiin.

Kakkosvahtina pitäisi olla Samu Pakarinen, joka joutui viime kaudella hyppäämään yllättäen isoihin saappaisiin ja junnujen Mestis-pelit vaihtuivat aikuisten Mestiksen pudotuspeleihin. Pakarinen onnistui mielestäni paljon odotettua paremmin, mutta mahtaako olla loukkaantuneena? Harkkapeleissä ei ole ollut vielä ollenkaan kokoonpanossa.

KalPan 18-vuotias – ja vähintään semilupaava – Juha Jatkola on ollut IPK:n mukana. Hyvin mahdollista, että myös Henrik Tikkanen käy hakemassa peliaikaa Iisalmesta. Päteviä stunttaajia lienevät kaikki mainitut, mutta menestyshaaveita ajatellen Porterin onnistuminen lienee avainasioita.

SaPKo lähtee kauteen vain yhdellä omalla sopimusvahdilla. Pienikokoinen Valtteri Nousiainen pelasi viime kaudella vahvasti Suomi-sarjassa. Hän on pelannut myös kakkosdivaria Varkaudessa sekä A-junnujen liigaa Jukureissa. Lähtökohtaisesti pitäisi olla korkeintaan satunnaisesti pelaava kakkosvahti, mutta harkkapeleissä Nousiainen ja Eetu Randelin ovat pelanneet vuorotahtiin.

Randelin tulee SaPKoon lainalle Jukureista. 19-vuotias Randelin on vähintäänkin semilupaava, mutta myös melko kokematon. Viime kaudella tilille tuli kourallinen ei-niin-hyvin menneitä liigapelejä sekä hyvä visiitti Joensuussa: kolme peliä, kolme voittoa. Randelin saattaa olla jopa kova vahti Mestikseen, mutta varmuutta ei ole. Lisäksi kokemattomilla vahdeilla kauteen lähtevässä Jukureissa voi tulla eteen tilanne, jossa Randelin joudutaan kutsumaan takaisin.

TuTo-vahdeissa taisi olla sen verran paljon kysymysmerkkejä jopa seurajohdon mielestä, että ovat näemmä hankkineet tänään riveihinsä myös kolmannen kokemattoman nuorukaisen: Tuomas Aallon...

Alkuperäissuunnitelma on varmaankin ollut, että Jere Huhtamaa huhkii maalin suulla ja Severi Soukka aukoo luukkua. Huhtamaa oli muutama vuosi sitten nuorisomaajoukkuetasoa, mutta viime kaudet NCAA:ssa eivät ilmeisesti sujuneet kovin ruusuisesti. Aika moni kuitenkin pyrkii saamaan opinnot valmiiksi, mutta Huhtamaa palasi takaisin Suomeen jo kahden vuoden jälkeen.

Pidän Huhtamaata ihan potentiaalisena huippuvahtina Mestikseen, mutta yhtä lailla myös potentiaalisena floppaajana. Soukallakin on takanaan hyviä pelejä junnuissa, mutta viime kausi ei vakuuttanut – eikä ollut Mestis-tasoa muutamassa pelaamassaan ottelussa. Kovin vahvasti Mestis-peleissään ei esiintynyt myöskään HPK-junnu Aalto, vaan Lintonen pelasi FPS-maalilla selvästi häntä paremmin.

Myös Heinolassa maalivahdit ovat 2000-luvulla syntyneitä. Sopimusvahdeista vastuuta on tiedossa Mikael Petrolle, joka pelasi Peliitoissa jo osan viime kaudesta. Petro ei ole ollut mikään superlupaus, eikä ainakaan vielä viime kaudella ollut edes keskitason vahti Mestikseen, mutta omaa nyt kuitenkin jo jonkinlaista kokemusta Mestiksestä.

Espoosta takaisin Päijät-Hämeeseen palanneen Eetu Uotisen en usko saavan juurikaan peliaikaa sarjaotteluissa, vaikka muutamassa harkkamatsissa onkin päässyt kehiin.

Pelicansilla on kolme sopimusvahtia, joista Emil Larmi on selvä ykkönen ja Jasper Patrikainen hänen varamiehensä. Patrikainen saattaa käydä pelaamassa jokusen hajapelin myös Heinolassa ja nostaisi kyllä Peliittojen arvosanaa.

Viime kaudella pari peliä Peliitoissa pelannut Oskari Parviainen sen sijaan pelannee enemmänkin heinolalaisten riveissä – jos ja kun Pelicansin A-junnuissa peluutetaan nuorempaa kaartia. Parviaista pitäisin melko tasaveroisena aisaparina Petrolle. Olisi kuitenkin jo siinäkin mielessä tärkeä laina, että kaikki ei olisi yhden nuorukaisen harteilla.

Rovaniemellä on vähän sama tilanne kuin Heinolassa – tosin sillä erotuksella, että RoKiin ei tiettävästi ole tulossa laina-apuja. Tommi Ronkainen on RoKi-kolmikosta ainoa, jolla on kokemusta Mestiksestä – ja hänelläkin vain noin 20 pelin verran.

Viime kaudella Ronkainen pääsi pelaamaan selvästi odotettua enemmän ja yllätti jopa positiivisesti. En kuitenkaan uskaltaisi vielä pitää häntä Mestis-tason ykkösvahtina.

Junnujen Mestis oli vielä viime kaudella sopiva sarjataso Elias Korpelalle ja Arvo Konttilalle. Hyppy sieltä miesten peleihin on todella suuri.


TÄYSI ARVOITUS

Tuleeko apuja Ilveksestä tai muualta, ja jos tulee niin ketä? Harjoituspelit on menty omien sopimusvahtien voimin, mutta aika kylmäävältä kuulostaapi, jos kausi aiotaan vetää tällä kaksikolla.

Joonas Valtonen ja Verneri Virtanen ovat pelanneet harjoituspelit puoliksi. Valtonen on ollut viime kaudet Ilveksen A-nuorten kakkosvahti. Virtanen loisti viime kaudella KooVeen junnuissa, mutta ei debytoinut Mestiksessä mitenkään kovin lupaavasti.

Ainakaan mitään huippuveskaria ei liene lainalle tarjolla ainakaan Ilveksestä tai Tapparasta, elleivät ne sitten hanki kokeneempia kakkosvahteja. Esimerkiksi Tapparan kakkosena kauden aloittava Kari Piiroinen olisi KooVeelle todellinen taivaanlahja.
 

uljas

Jäsen
Suosikkijoukkue
Peliitat, (HeKi-vainaa), Tinatuopit
MAALIVAHDIT


KeuPa

Sami Suni
on pelannut Mestistä jo viidellä kaudella ja oli Peliitoissa pelatessaan Mestiksen hyvää keskitasoa. Viime kaudella jäi kuitenkin ihan statistin rooliin KeuPassa. Nyt edellä ei ole ketään, eli olisi sauma vakiinnuttaa paikkansa ykkösvahtina.


Peliitat

Viime kaudella pari peliä Peliitoissa pelannut Oskari Parviainen sen sijaan pelannee enemmänkin heinolalaisten riveissä – jos ja kun Pelicansin A-junnuissa peluutetaan nuorempaa kaartia. Parviaista pitäisin melko tasaveroisena aisaparina Petrolle. Olisi kuitenkin jo siinäkin mielessä tärkeä laina, että kaikki ei olisi yhden nuorukaisen harteilla.

Suni kärvisteli vammojensa kanssa koko viime kauden. Josko nyt olisi täydessä iskussa.

Kyllä Parviainen on Peliittojen ilmiselvä ykkönen, sikäli kun vaan käyttöön saadaan. Petro pelasi viime syksyn kyllä niin hyvin kuin osasi, mutta kehitysharppauksia tai hidasta muhimista olisi syytä tapahtua. Nuori kaveri onneksi vielä, joten aikaa on vielä mennä rauhassa eteenpäin.
 

saiman

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kokkolan Hermes, Ilves
Hermeksen maalilla on totuttu näkemään erinomaisia, lupaavia nuoria. Tällä kertaa tätä ponnahduslautaa koittaa käyttää hyödykseen ässälaina Rasmus Korhonen. Isolla vahdilla ei ole kokemusta miesten peleistä ja ekan nuorten maajoukkueminuuttinsakin pelasi vasta äskettäin. Potentiaalia pitäisi joka tapauksessa olla, sillä hänet varattiin tänä kesänä 4. kierroksella NHL:ään.

Korhonen ei ole mikään pomminvarma tapaus, mutta tilannetta tasoittaa tandemin toinen jäsen. Kristian Tamminen on tähän asti esitellyistä kakkosvahdeista paras. Hän on hakenut vähän paikkaansa, mutta pelasi sekä KooVeessä että Peliitoissa joitain yksittäisiä oikeinkin hyviä matseja. Tamminen on vähintään kelpo kirittäjä kakkoseksi, mutta voi nousta jopa hyväksi Mestis-vahdiksi.

Korhosen esitykset ei oo ollu tähän mennessä ainakaan omaan silmään positiivisia, toisinkuin Tammisen. Toki Korhonen ei ole pelannut montaa peliä ja ollut paljon pois, junnuturnauksen ja sairastelun (?) takia. Tälläkin hetkellä ilmeisesti jotain on kun ei kokoonpanossa ole näkynyt viime peleissä.

Korhosta Ässissä ainakin on hehkutettu ja potentiaalia pitäs olla tason nostamiseen Tammisen edelle, mutta näyttäs Tamminen tosissaan taistelevan ykkösen paikasta ja toisaalta Korhosella on parannettavaa jos sen meinaa lunastaa.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Puolustus


Tämän kauden priimukset

Rankkaan Kiekko-Espoon kokeneen puolustuksen niukasti sarjan parhaaksi. Sakari Turtiainen on ollut viime kausien tehokkain puolustaja koko Mestiksessä. Kakkoskenttään ja -ylivoimaan löytyy lisäksi toinen kiekollisesti taitava puolustaja, yli kolmesataa liigapeliäkin pelannut Saku Salmela.

Sarjan kokeneimpiin pelaajiin kuuluva Mikko Kuukka sekä tasoltaan jossain liigan ja Mestiksen välimaastossa oleva Miro Keskitalo ovat Mestikseen erittäin hyviä perus/yleispuolustajia. Myös Erno Hopponen on todistetusti oikein kelvollinen puolustaja pelaavaan kuusikkoon.

Materiaali on kuitenkin niin laaja, että rotaatioon on varaa. Kuutos- ja seiskapakkien paikoista kilpailevat ainakin Peliitoissa viime kaudella melko hyvin pelannut Ville Österman, Kiekko-Vantaasta tullut Ville Rautiala sekä viime kaudella edustusjoukkueessa debytoinut Daniel Tikkanen. Omat junioripelaajat voivat myös paikata poissaolijoita.

Ketterän puolustus ei häviä espoolaisille välttämättä ollenkaan, mutta pienen pieni kysymysmerkki jättää minun rankingissani niukkaakin niukemmin kakkossijalle. Jegor Shekhovtsovin pitäisi olla Ketterän ja koko sarjan kärkipakkeja. Hän oli Venäjän joukkueessa nuorten MM-kisoissa, mikä on jo melkoinen todiste kaverin tasosta. Harjoituspeleissä ei ole kuitenkaan vielä esittänyt mitään erikoisempaa.

Mutta ei Ketterällä ole mitään hätää, vaikka Jegor ei vastaisikaan odotuksia. Ikäisekseen varsin kokenut Santeri Salmela ja Peliitoissa tehokkaasti debytoinut Jere Vertanen ovat päteviä kandidaatteja ykköspakiksi hekin. Eikä sovi unohtaa myöskään Marlo Koposta, vaikka viime kaudella otteet näyttivätkin jo totuttua vaisummilta.

Jami Hänninen, Einari Luhanka sekä SaiPa-lainat Viljami Istala ja Leevi Karjalainen olisivat suurimmassa osassa muita joukkueita pomminvarmoja avauskuusikon pelaajia. Ketterässä joku heistäkin joutuu aina poppariosastolle, jos muut ovat terveinä. Ketterän pakisto on mielestäni vielä piirun verran leveämpi kuin K-Espoon.


Hyvät kuusikot

Huipputehokas kärkipakki on ollut yksi IPK:n tärkeimmistä aseista jo useamman vuoden ajan. Nyt joukkueessa ei ole tarjolla ihan samanlaista hyökkäyspään uhkaa kuin Saku Kinnunen tai Hugo Gallet. Mutta eipä tässä pakistossa muuten mitään moittimista ole.

Ville Järvinen, Juho Korhonen, Ville Saukko ja Henry Mäntylä muodostavat sellaisen rutinoituneen kärkinelikon, mikä kelpaisi mille tahansa muullekin Mestis-joukkueelle. Leveyttäkin on sen verran, että pienemmän roolin pelipaikoista riittää tervettä kilpailua.

Valtteri Määttä on pelannut pienessä roolissa IPK:ssa jo kahdella edelliskaudella. Nuorista tulokkaista Oskari Lammi ja Jakub Prchal ovat jokseenkin potentiaalisia. Lisäksi KalPasta on varmastikin tulossa ainakin yksi vähintään kelpo tason lainamies, oli se sitten yhteishankinnaksi suunniteltu Gabe Best tai joku muu.

Myös Kokkolassa on kasassa varmalta, tasaiselta ja tarpeeksi laajalta näyttävä pakisto. Tosin se on myös todella nuori pakisto: Valtteri Meisaarta lukuun ottamatta kaikki Hermes-puolustajat ovat syntyneet 2000-luvulla.

Selkeää ykköspakkia joukkueessa ei ainakaan näin ennakolta ajateltuna ole. Harkkapeleissä ykkösparin ovat muodostaneet Julius Reini ja Joensuusta siirtynyt Juho Juvonen. Jo pari kautta Hermeksessä pelannut Reini ei ole vielä noussut profiilipakiksi, mutta on hyvä pakki kärkikuusikkoon. Juvonen debytoi viime kaudella lupaavasti JoKP:ssa.

Kakkosparissa ovat pelanneet puolestaan Samuel Kemppainen ja Juuso Ketola. Molemmat heistäkin ovat hyvää Mestis-tasoa ja mahtuisivat todennäköisesti minkä tahansa joukkueen pelaavaan kokoonpanoon.

Kärppien A-junnujen kapteenina viime kaudella toiminut Samu Koskenkorva, kevään pudotuspeleissä onnistunut Meisaari sekä viime kaudella junnuista mukaan nousseet Tony Tuupanen ja Akseli Karjalainen pärjäävät myöskin Mestis-tasolla.

Joensuussakin pakisto vaikuttaa varsin tasapainoiselta. Esa Lehikoinen alkaa jo lähestyä ikämies-statusta, mutta ainakin viime kaudella hän oli ihan sarjan ehdotonta eliittiä ja on isossa roolissa myös nyt.

Myös Santeri Koponen, Ville Räsänen ja Oskari Seppälä tuovat hyvää jatkuvuutta joukkueen alakertaan ja ovat varmoja Mestis-tason pelaajia.

Uusista hankinnoista Toivo Pennanen ja Miika Heiskari ovat myöskin jo näyttäneet pärjäävänsä Mestiksessä. Pennanen ei tosin ole tainnut olla kehissä vielä kertaakaan harjoituspeleissä. HIFK:n junnuista siirtynyt isokokoinen Ville Puhakka voi olla potentiaalinen yllättäjä ja Suomi-sarjasta peliaikaa hakenut Santeri Silvennoinen täyttää roolinsa ainakin varamiehenä.


Keskikastia

Kolmikymppinen Risto Mattila kuuluu edelleen kiekollisena Mestis-puolustajien eliittiin ja kantaa ison vastuun etenkin ylivoimalla. Muilta osin Hokin puolustus on varsin nuori, kokematon ja vähän arvaamatonkin.

Järkälemäinen Väinö Liikonen on pelannut isossa roolissa harjoituspeleissä. Viime kaudella muutamassa liigamatsissakin jäälle päässyt Liikonen ei luultavasti tule nousemaan Mestiksessä minkäänlaiseksi tähtipelaajaksi, mutta on luultavasti varma oman alueen luuta.

Daniil Troshin, SaPKossa viime kauden aloittanut Jesper Henriksson ja KeuPasta siirtyvä Tomi Niku ovat jo näyttäneet pärjäävänsä Mestiksessä ja ovat myöskin sellaisia nuoria pelaajia, jotka voivat hyvinkin ottaa selvän kehitysaskeleen urallaan.

Joni Kuoppala on ihan kelpo kaveri pelaamaan simppeliä peruspeliä ja samanlaiseen sivurooliin voisi kaavailla myös HPK:n junnuista siirtyvää Joonas Virtasta. Se, että Tuomo Viitasalolle ei löytynyt käyttöä, voisi kuitenkin viitata myös siihen, että Hokki on vielä hankkimassa vahvistusta alakertaansa.

Turussa viime kausien ykköspakki Mikke Levo, kokenut Kristian Tuohilampi sekä JYPistä siirtyvä Roni Allen muodostavat oikeinkin hyvän rungon puolustukselle. Kiekollinen peli voi kuitenkin jäädä aika suurelta osin Levon harteille?

Joukkueessa jatkavat Timi Lehti ja Jasper Rannisto kelpaavat pienempiin rooleihin. Vähän ehkä haiskahtaa kuitenkin siltä, että joukkueeseen ehkä etsitään vielä yhtä tai kahta lisävahvistusta.

Joel Lammi, Oskari Lahtinen sekä sinällään mielenkiintoiset junioripelaajat eivät ehkä ole vielä riittävän hyviä kärkipään seuran pelaavaan kuusikkoon?

Forssalaisten pakisto ei ole vahvistunut viime kaudesta, mutta ei se ole varsinaisesti huonokaan. Paavo Tyni on hyvin todennäköisesti koko sarjan tehokkaimpia puolustajia myös tällä kaudella.

Anssi Rantasen pelillinen panos pienenee entisestään, mutta tällainen kokenut pelimies kelpaisi minkä tahansa joukkueen alakertaan jämäkäksi isähahmoksi, eikä Anssi vielä kaukalossakaan ole jäänyt nuorempiensa jalkoihin. Myös Joonas Uimoselle on luvassa iso rooli.

Viime kaudella Mestiksessä pelaamista opetelleiden Joona Vainion, Joona Talan ja Samuli Virtasen pitäisi ottaa kuitenkin kehitysaskelia. Sportin junnuista siirtyneestä Lassi Peltolasta tai Suomi-sarjasta tulleesta Jesse Holopaisesta tuskin on varsinaisiksi yllättäjiksi.

Myös Vantaalla kärki on terävä – mutta kapea. Aapo Ahola ja jokerilaina Niko Mikkola muodostavat ehkäpä koko sarjan tehokkaimman pakkikaksikon.

Muista lainapakeista parikymppiset Jaako Manninen ja Oliver Tuhkanen täyttävät paikkansa pelaavassa kokoonpanossa, mutta ovat kuitenkin vasta opettelemassa miesten pelejä.

Ilman lisävahvistuksia lohipaidoilla on kuitenkin vaikeuksia saada kasaan kolme Mestis-tason pakkiparia. Nikke Kettukangas ja Oliver Felixson kelpaavat korkeintaan pieneen rooliin, eikä Joonas Pohjasmäki ollut Suomi-sarjassakaan kuin rivipelaaja.


Kapeat ja kokemattomat

Yhtä tai kahta vahvistusta kaipailisi myös KeuPan puolustukseen. Seuralla on sopimus vain kuuden puolustajan kanssa. Kaikki heistä ovat kyllä Mestikseen kelvollisia, mutta selkeää johtotähteä nipusta ei löydy.

KeuPan monivuotinen luottomies Olli Aitola on edelleenkin isossa roolissa. Muista jatkajista Atro Leppänen yllätti viime kaudella kiekollisella pelaamisellaan, Eetu Pylkkänen on kelpo yleispakki ja Mikko Lahtinen kokenut ja melko varmaotteinen peruspakki.

Santeri Suistio yrittää käynnistää uraansa uudemman kerran ja Olli-Petteri Viinikainen tekee paluun KooVeesta. Lisäksi Patrik Forsberg on ainakin ollut tryoutilla joukkueeseen. Kovin kapealta ja vähän liiankin perusvarmalta tämä pakisto kuitenkin näyttää.

Myös Peliittojen pakistos on kapea. Siinä on jonkun verran potentiaalia, mutta kokemusta ei juuri ollenkaan.

Raskassarjalaiset Aleksi Ek ja Damir Galin ovat perusvarmoja oman pään pakkeja. Parimetriset Elias Lampi ja Joonas Sillanpää tuovat myöskin ainakin senttejä ja kiloja joukkueen alakertaan.

Kiekollinen peli näyttäisi kuitenkin jäävän hyvin vahvasti Juuso Arolan ja Jerkko Rämön varaan. Molemmat ovat kyllä hyvin potentiaalisia ja voivat tehdä läpimurtonsa, mutta mitään takuita heistä ei ole.

Pelaavaan kuusikkoon kuulunee myös Matias Lentämäki. Toiveissa on kuitenkin ihan takuulla, että Lahdesta olisi saatavana jopa kaksi kelpo pakkia lainalle.

SaPKon pakistossa riittää laajuutta lukumääräisesti, mutta tason kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Wiljami Kupiainen on pikku hiljaa nousemassa sarjan kärkikastiin ja on varmaankin SaPKo-alakerran selvä ykkösnimi.

Eemeli Ylitalo, Jani Kluuskeri ja Niko Ervasti ovat kelpo pelaajia kuusikkoon, mutta eivät ainakaan vielä mitään profiilipelaajia.

Kaikki muut ovatkin sitten enemmän tai vähemmän kysymysmerkkejä. Tommi Pynnönen on heilunut kokoonpanon rajamailla jo parin vuoden ajan. Jesse Ahonen oli vielä jokunen vuosi sitten liigaringissä, mutta ehti jo kertaalleen lopettaa uransakin. Jesse Lyytinen ja Eetu Sarell ovat puolestaan tulokkaita.


Kaipaa kipeästi vahvistuksia

RoKiin on (toivottavasti) tulossa vielä vahvistuksia. Siitä huolimatta seuran toiminta kummastuttaa. Menikö leijonanosa budjetista valmentajan palkkaan vai pettikö suunnitelmat pelaajahankintojen osalta jostain muusta syystä?

Pakisto on kapea ja heikkotasoinen. Jarkko Pynnönen on ainoa hyvä Mestis-tason pelaaja. Myös Oskari Kantola ja Niko Sihvonen pärjäävät sarjassa, mutta kummankaan kanssa ei varmasti tarvinnut käydä kilpailua muiden seurojen kanssa.

Kaikki muut ovatkin sitten täysin kokemattomia nuoria, joiden pärjääminen Mestiksessä on epävarmaa. Isoon rooliin kaavailtu Sergei Lisov sekä Aleksi Kenttämaa ja Santeri Yli-Suurala olivat kaikki viime kaudella jokseenkin rivipelaajia A-junnujen liigassa. Jere Välitalo kelpasi viime kaudella RoKissa lähinnä tuuraajaksi.


Peräpään peränpitäjä

KooVeella on riveissään vain neljä pakkia Miro Hovisen purettua sopimuksensa. Harjoituspelejä on pelailtu vajain kokoonpanoin ja junnujen kanssa. Oletus on siis selvästikin, että Ilveksestä (tai muualta) saadaan joka peliin 2-3 lainapakkia, mutta näistä ei ole vielä mitään tietoa.

Mutta melkoisia tekijämiehiä pitäisi näiden lainapakkien sitten olla, jotta tästä pakistosta leivotaan varteen otettava Mestis-tason kalusto. Valtteri Ilomäki on melko kokenut yleispakki, mutta kuitenkin melko kaukana siitä tasosta mitä kilpakumppanien ykköspakit ovat.

Hyökkääjän tontilta pakiksi siirtynyt Petteri Haveri ja hyvin viime kaudella KooVeessa pelannut Jeremi Wehmas kelpaavat sinällään pelaavaan kuusikkoon, mutta kärkinimiksi ei ole heistäkään.

Elmeri Kärkimaa ja Jimi Kaasinen ovat omia junnuja, joiden taso ei todennäköisesti riitä vielä muuhun kuin jämäminuuttien pelaamiseen.
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Puolustus
Rankkaan Kiekko-Espoon kokeneen puolustuksen niukasti sarjan parhaaksi.
...
Materiaali on kuitenkin niin laaja, että rotaatioon on varaa. Kuutos- ja seiskapakkien paikoista kilpailevat ainakin Peliitoissa viime kaudella melko hyvin pelannut Ville Österman, Kiekko-Vantaasta tullut Ville Rautiala sekä viime kaudella edustusjoukkueessa debytoinut Daniel Tikkanen. Omat junioripelaajat voivat myös paikata poissaolijoita.
Se on Daniel Takkunen, ei Tikkanen.

Takkunen on tähän mennessä ollut hierarkiassa Östermanin yläpuolella ja onkin kyllä pelannut varsin hyvin. Keskitalo ei vielä ole pelannut loukin vuoksi. Paluuajankohdaksi on arvioitu lokakuun alku/puoliväli. Lisäksi mainittakoon, että Jesse Vuorela U20-joukkueesta on pelannut parissa ottelussa ja esiintynyt ihan hyvin 19-vuotiaaksi.

Turtiainen, Hopponen, Kuukka, Salmela, Takkunen, Rautiala ja Keskitalo lienevät seitsemän eniten pelaavaa pakkia kaikkien ollessa kunnossa. Kuukka tosin saattaa alkukaudesta pelata vähän vähemmän, joka sitten avaa oven Östermannille.
 
Suosikkijoukkue
Juniori Jokipojat, JoKP, Anaheim Ducks
JoKP:n puolustuksesta mainittakoon sellainen yksityiskohta, että kahdeksasta sopimuspakista viisi on joensuulaiskasvatteja ja ihan syntyperäisiä joensuulaisia. Esa Lehikoinen, Santeri Koponen, Santeri Silvennoinen, Toivo Pennanen ja Ville Räsänen. #omatpojat.
Ja hyökkäyksestä löytyy kolme omaa kasvattia: Niko Kuiri, Olli Sorsa ja Ville Sivonen. Sitten on vielä maalivahti Kasper Lehikoinen, joka on myös joensuulaiskasvatti.
 

Everton

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Hyökkäys


Näitä vertailuja tehdessä on helppo tehdä yksi johtopäätös: seuroissa on satsattu hyökkääjähankintoihin ja melkein kaikilla hyökkäys on selvästi vahvin osa-alue. Väittäisin, että näin laadukkaita hyökkäyskalustoja ei ole myöskään nähty Mestiksessä sitten Sportin, Jukureiden ja KooKoon aikakauden. Mutta tämähän lupailee vaan entistäkin viihdyttävämpää ja maalirikkaampaa sarjakautta!


Lähes täydelliset

Espoossa hyökkääjäkalusto on niin laaja ja kova, että ongelmaksi tulee melkeinpä se, että mihin ihmeessä kaikki nuo pelaajat saa järkevästi tungettua? Ja jos nyt jotain pienempiä kysymysmerkkejä haluaa etsimällä etsiä, niin sentteriosasto ei ole läheskään yhtä kova kuin laituripuoli. Lisäksi Toni Kähkönen on ehkä ainoita selkeitä haalariosaston pelaajia, kun moni muu on enemmänkin profiloitunut puhtaasti taitopelaajaksi.

Ykkössentterin tontille Espoossa sovitellaan nuorta Arttu Tuomaalaa. Tulokas on varmasti vielä tuntematon monelle, mutta voi olla yksi kauden sensaatioista. Harjoituspeleissä nuorukainen on ollut ainakin ihan liekeissä ja kokeneiden Kähkösen ja Mikko Lehtosen keskellä on melkoisen mojova paikka opetella pelaamista miesten sarjoissa…

Potentiaalisia pistepörssin kärkinimiä riittää jaettavaksi kolmeen ketjuun. Anton Ollikainen, Kasper Elo, Oula Kuure ja Julius Rantaeskola ovat kaikki pelanneet parhaimmillaan Mestistä noin pinna/peli-tahdilla, ja olisivat monessa muussa seurassa ykköskentän miehiä.

Petteri Villanen, Tommi Takaveräjä ja Oskari Lemetyinen menisivät puolestaan minkä tahansa jengin kakkos-kolmoskenttiin ja (riittävällä peliajalla) about 30-40 pisteen miehiä kaikki. Kelpo tulokaskauden pelannut Leevi Lemberg oli kerrassaan hurjassa iskussa harkkapeleissä ja saanee kauden aikana vähintään näyttöpaikkoja myös kärkikentistä.

Olli Iisakan kehitys Mestiksessä on junnannut vähän paikoillaan, mutta paluu Espooseen voi olla hyvä buusti hänelle. Nuoriso-osastosta mielenkiintoisin nimi on varmaankin Morten Jürgens. Virolaishyökkääjä voi hyvinkin ottaa vakiopaikan pelaavasta kokoonpanosta.

TuTon hyökkäyksessä ei ole samanlaista tähtiloistoa kuin Espoossa, mutta materiaali on erittäin laaja ja potentiaalinen. Terävimpänä kärkenä on muutama huippuyksilö: viime kauden pistepörssivoittaja Joonas Larinmaa, mahdollisesti sarjan paras sentteri Aleksander Nikulin sekä varma luottomies Juha Virtanen.

Kärjen takaa löytyy sitten hyvä ja tasapainoinen sekoitus erilaisista nuorista pelaajista. Oskari Kalajanniska väläytteli osaamistaan jo viime keväänä pelatessaan lainalla TuTossa ja on potentiaalinen 30-40 pisteen pelaaja, kuten myös isoveljensä kanssa pelaamaan pääsevä Jesper Larinmaa.

Kärkikenttiin tyrkyllä ovat myös venäläinen Anton Vasilev ja Tino Sirén, kun taas Aleksi Poikola on pomminvarma kahden suunnan hyökkääjä kolmoskenttään.

Lisäksi potentiaalisia yllättäjiä on tarjolla niin monta, että läheskään kaikkien ei edes tarvitse onnistua. Mark Viitanen iski jo viime kaudella 10 maalia, vaikka ei tainnut kovin suuressa roolissa pelatakaan. Myös Roope Kallio ja Olli Valtola kärkkyvät aiempaa isompaa roolia. Myös Suomi-sarjasta tulleet Niklas Konttila ja Jesse Leppikoski esiintyivät edukseen ainakin harjoituspeleissä.

Mestarijoukkueen hyökkäys hajosi aika lailla atomeiksi ympäri maailmaa. Viime kauden kärkikenttien hyökkääjistä joukkueeseen jäivät vain Henry Karjalainen ja Mikko Haaparanta.

Mutta lähtijöiden tilalle Imatralle on saatu houkuteltua melkoisen kovia nimiä. Nuori Jegor Tshishikov ei ole vielä harjoituspeleissä loistanut, mutta tulee kuitenkin Mestikseen KHL-pelaajan statuksella. Elmeri Kaksonen tuo puolestaan hurjan määrän kokemusta joukkueeseen ja näyttää työnteon esimerkkiä nuoremmilleen.

Todennäköisin tehomies joukkueessa on Joensuusta kaapattu Olli Korhonen. SaiPa-lainoista etenkin Topi Piipposen voi myös olettaa nakuttavan tehoja, mutta myös Niko Kautiaisella on potentiaalia jopa kärkikenttiin. Hurjia tehoja Tapparan junnuissa hakannut Mikko Perttu voisi myös olla todellinen villi kortti, mutta on ainakin harjoituspeleissä jäänyt pienehkölle vastuulle.

Muutaman kauden liigaa pelanneen Anton Stråkan pitäisi olla hyvä kahdensuunnan sentteri joukkueeseen ja Jesse Ruotsi on sitten vähän nuorempi ja kokemattomampi painos hänestä. Ketterä-fanien ikisuosikki Ville Paalanen täydentää monikäyttöisenä miehenä joukkueelle tärkeää mustelmaosastoa.

Jesse Hallikas, Jesse Liuksiala ja Jesse Viskari kuuluivat jo viime kaudella joukkueen runkopelaajiin ja tarjoavat hekin hyviä vaihtoehtoja ketjusommitelmiin.

Jälkikirjoitus: Zdenek Sedlakin kaltaiset mahdolliset SaiPa-lainat nostavat kyllä Ketterän jo piikkipaikalle.


Muuten erinomaisia, mutta…

Erik Embrich, Roope Elimäki ja Kristjan Kombe muodostavat mielestäni Mestiksen parhaan ja monipuolisimman sentterikolmikon. Lisäksi laidoille on heittää ennätyslukemia edellisellä Mestis-kaudellaan latonut Miro-Pekka Saarelainen, hyvänä maalintekijänä kunnostautunut Jaakko Kuusisto ja vastustajan kannalta sarjan ärsyttävimpiin pelaajiin lukeutuva Atte Mäkinen.

Voimahyökkääjä Tommi Aalto on vaikea vastustaja puolustajille ja myöskin Jokereista lainalla oleva Niclas Tenhovuori ihan potentiaalinen pistemies. Potentiaalia on myös loukkaantumisista monella kaudella kärsineellä Joni Piipposella sekä viime kaudella kelvollisesti Mestiksessä debytoineella Santeri Aallolla.

Mikäkö sitten on se ”mutta…” Kiekko-Vantaan kohdalla? No materiaalin kapeus tietenkin. Olli Maansaari on joukkueen 11. hyökkääjä – eikä muista olekaan sitten ainakaan vielä mitään tietoa. Jotain lienee kuitenkin suunnitteilla, sillä harjoituskauden aikana peräti kolmen pelaajan sopimukset purettiin.

Tällaisenaan kalusto on ihan lukumääräisestikin aivan liian kapea kauden läpiviemiseen. Omista junnuista ei ole luvassa kuin korkeintaan paikkaajia. Jokereista matsin tai parin keikoille tulevat lainanuoret taas eivät ole joukkueen yhtenäisyyden kannalta välttämättä kovin hyödyllinen ratkaisu.

Jos pitäisi veikata sarjan tehokkainta tutkaparia, niin kyllä minä laittaisin roposeni duolle Matias Lainio & Juuso Forsström. Molemmat ovat ihan sarjan ehdotonta eliittiä. Kolmanneksi lenkiksi tähän ketjuun on tyrkyllä Eetu Mäki, joka ei onnistunut lyömään läpi Vantaalla ihan sillä tavalla kuin ainakin minä odottelin, mutta nyt tässä roolissa siihen on tajuttoman hyvä tilaisuus.

Kärkikaksikon jälkeen on kuitenkin iso pudotus. SaPKossa on paljon niin potentiaalisia kuin perusvarmojakin hyökkääjiä, mutta mitään sellaista kakkoskenttääkään ei oikein pysty hahmottelemaan, missä onnistuminen olisi salettia.

Unkarin maajoukkuehyökkääjä Krisztián Nagy on ainakin toistaiseksi melkoinen arvoitus Mestikseen. Kasper Piitulaisen ja Matias Rauvolan läpimurtoa on puolestaan odoteltu jo aika monta vuotta. Joona Lankinen ja Oscar Lemström onnistuivat Peliitoissa, mutta pystyvätkö he ottamaan seuraavan stepin urallaan?

Kakkoskenttää saatetaan rakentaa myös Jukureiden junnuissa hurjia tehoja iskeneiden Miiro Linjalan ja Kalle Matikaisen ympärille. Myös Karri Kapanen on vähintään semi-potentiaalinen tulokas.

Nelosketjuun pelaajia löytyy omista kasvateista, joten lukumääräisesti hyökkääjiä kyllä riittää, mutta monen uuden pelaajan on onnistuttava SaPKossa.


Riippuu mistä roikkuu

Peliittojen hyökkäys on yksi kauden suurimmista mysteereistä. Pelkästään nimilistaa katsomalla se on varsin hurja, mutta mikä on totuus? Pelaako Taavi Vartiainen koko kautta Heinolassa, tai pelaavatko Vili Sopanen tai Tyler Redenbach peliäkään?

Ja mikä mies on Sergei Popov? Jätkä veti OHL:ssä sellaiset tehot, millä pitäisi olla jo kolkuttelemassa NHL:n portteja, mutta sen sijaan piti välivuoden ja päätyi kaikista maailman kolkista Heinolaan!

Nämä neljä pelaajaa ovat sellaisia, että voisivat onnistuessaan ratkoa pelejä lähes yksin. Mutta ei Peliittojen hyökkäys mitenkään umpisurkea nippu ole, vaikka tästä nelikosta ei olisikaan tähdiksi. Elias Elomaa, Niki Huovinen ja Markus Lahtinen ovat kohtuullista kakkos-kolmoskentän tasoa Mestikseen.

Atte Huhtala, Konsta Jaakola ja Niklas Virtanen saivat arvokasta oppia viime kaudella ja voisivat nyt jo olla ihan kelvollisia runkopelaajia.

Uusista tulokkaista Pelicansin junnuissa tehokkaasti pelanneet Juuso Heikkilä ja Tomi Purmola voivat olla jopa 30 pisteen miehiä. Muutkin tulokkaat todennäköisesti ainakin pärjäävät Mestiksessä. Aiempien vuosien perusteella sopii lisäksi odottaa, että Lahdesta saattaa tulla lainaan jopa ketjullisen verran kelpo pelimiehiä.

Toisena mysteeritapauksena pidän Kiekko-Poikia. Ei siksi, etteikö tässä tapauksessa tiedettäisi keitä joukkueessa tulee pelaamaan, vaan koska monen todellinen taso on vielä arvoitus. JoKP-hyökkäys saattaa hyvinkin olla yksi sarjan kovimmista, mutta ihan yhtä hyvin se saattaa osoittautua pettymykseksikin.

Kovimmat odotukset on asetettu ulkomaalaisvahvistusten harteille, eikä ihan syyttä suotta. Hyvin tehoin NCAA:ssa pelannut amerikkalainen Aaron Miller sekä viime kauden Tshekin liigassa pelannut Nicolas Werbik ovat erittäin mielenkiintoisia hankintoja. Harjoituspeleissä kaksikko on pelannut varsin tehokkaasti, mutta totuus selviää vasta kauden käynnistyttyä.

Kotimaisista pelaajista itse veikkaan sekä Joel Kerkkäsen että Jussi Tammelan tekevän läpimurtonsa, mutta aiempien kausien näyttöjen perusteella kumpaakaan heistä ei voi (ainakaan ihan vielä) laskea varsinaisiksi ykköskenttätason pelaajiksi.

Kärkikenttiin on edellä mainittujen lisäksi tyrkyllä ainakin Eemeli Jeskanen ja Teemu Siironen. Molemmat ovat kelpo Mestis-pelaajia, mutta eivät kuitenkaan välttämättä mitään varsinaisia maaliruiskuja. Samat sanat pätee myös harjoituskaudella sivussa olleeseen Niko Kuiriin sekä viime kaudet Keski-Euroopassa pelanneeseen Aatu Luusaniemeen.

Jonne Bryggerillä hyppy Suomi-sarjasta Mestikseen ei ole ainakaan vielä sujunut kovin tehokkain tuloksin ja nuoret Ville Sivonen ja Olli Sorsa olivat ainakin vielä viime kaudella lähinnä täytemiehiä.

A-nuorten liigasta tulevat Jani Taskula, Miska Hattunen ja Julius Korjus ovat pelanneet harjoituspeleissä nelosketjuna, joten heidän varaansa tulostentekoa on tuskin kuviteltukaan.


Keskikastia

Vili-Jesper Koivulan tuore sopimus nosti KooVeen osakkeita jonkun verran. Mitenkään toivoton tilanne ei ollut aiemminkaan, mutta nyt joukkueelle saisi kasattua Koivulasta, Janne Seppäsestä ja Juho Liuksialasta pelottavan kovan ykköstroikan.

Tamperelaisten materiaali on kuitenkin niin laadullisesti kuin lukumääräisestikin erittäin kapea. Joukkueeseen odotellaan todennäköisesti kahta tai kolmea lainahyökkääjää Ilveksestä, mutta harjoituspeleissä se on pelannut vajain kentin, vaikka mukana on ollut jo omia junnujakin.

Ainakin Liuksialan kohdalla on hyvin todennäköistä, että miehen matka jatkuu muualle jo kesken syksyn. Todellinen iskukyky tulee siis luultavasti tälläkin kaudella vaihtelemaan sen mukaan, ketä milloinkin on kokoonpanossa.

Muista hyökkääjistä Santeri Sillanpää oli varsin vahvassa iskussa jo viime kaudella. Eemeli Mäki, Ville Nieminen, Eppu Varjamo ja Henri Tuominen ovat myös varmoja Mestis-tason pelaajia. Perttu Aho, Antoine Herpin, Lassi Korpela ja Valtteri Välimäki kävivät kokeilemassa Mestiksessä jo viime kaudella, mutta lienevät edelleen pienessä roolissa.

Hermes-hyökkäyksestä löytyy jonkin verran niin kärkiosaamista, potentiaalia kuin laajuuttakin. Mutta mitään näistä ei ole ainakaan liikaa.

Kärkiosaamista tarjoavat ykköskentän laitahyökkääjät Sami Anttila ja Erik Ahopelto, jotka pelasivat pinna/peli-tasolla viime kaudella. Kaksikon väliin soviteltava Eemeli Takala ei ole aivan saman profiilin pelaaja, mutta saattaa silti täyttää paikkansa ihan kivasti.

Kakkoskenttä näyttää potentiaaliselta, mutta ainakaan harjoituspeleissä läpimurtoaan hakevat Heikki Harju, Arttu Lausniemi sekä tulokashyökkääjä Arttu Nevasaari eivät ole saaneet aikaiseksi juuri mitään mainitsemisen arvoista.

Hermeksessä riittää kuitenkin erilaisia palikoita soviteltavaksi palapeliin. Kokenut Valtteri Hotakainen on taatusti arvokas kahden suunnan sentteri, mutta kunnostautui ainakin viime kaudella Saksassa myös tehopisteissä.

Vastuuta kärkkyvät myös kärppälainat Ville Heikkala ja Arttu Hyry, IPK:sta siirtynyt Ville Sippala, tulokashyökkääjä Topias Liljamo ja Hokissa pieniin tehoihin hyytynyt Erno Räisänen.

Kalusto ei ole huono, mutta toisaalta joukkueessa tuntuisi olevan enemmän tunkua alempiin kuin ylempiin ketjuihin.

FPS:n hyökkäyskalusto on muun joukkueen tavoin vahvistunut hitusen ja yhtä kautta kokeneempi. Kärkipelaajiakin on nyt tuplamäärä viime kauteen nähden, mutta ei vieläkään läheskään liikaa...

Sentteritilanne Forssassa on kerrassaan hyvä. Karri Forsblom kiitti lopulta viime keväänä vastuusta ja alkoi lunastaa niitä kovia odotuksia, mitä nuorukaiselle oli jo aiemmin laitettu. Kakkoskentän keskelle on pistää liigasta Mestikseen palannut monikäyttöinen Mikko Lahtela ja Totte Moberg pärjännee kolmossentterinä.

Laitahyökkääjien parhaassa kastissa Otto Nieminen joutuu sen sijaan paistattelemaan yksinäisessä ylväydessään. Vielä pari kautta sitten kelpo maalimääriä liigassa iskenyt Nieminen voi olla todella kova luu Mestikseen.

Sen sijaan muille laituritonteille kärkikenttiin on vaan iskettävä kokelaita ja toivottava, että joku heistä onnistuu toimimaan muunakin kuin lyhtypylväänä… Harjoituspeleissä ykkösen toisessa laidassa on pelannut Mika Huhtasalo, jonka aiempi piste-ennätys Mestiksestä on 17 pisteen kausi.

Kakkoskentästä Miska Ronkaisella olisi ainakin viime kausien otteiden perusteella tehnyt tiukkaa mahtua monessa muussa joukkueessa edes kolmosketjuun, eikä Jyri Waajakoskella ole vielä ainakaan uutisoitu olevan edes sopimusta.

Muut hyökkääjät tarjoavat lähinnä energiaa ja vaihtoehtoja kolmos-nelosketjuihin. Miku Ronkaisella, Eetu Mobergilla, Erkki Laiholla, Leevi Kannistolla ja kumppaneilla kädet ovat nousseet tehdyn maalin merkiksi Mestiksessä keskimäärin kerran kuukaudessa…

IPK:n hyökkäyskalusto ei ole huono, mutta ainakin edeltävien vuosien miehistöihin verrattuna se jää paperilla pahasti jälkeen. Varmojen huippupelaajien sijasta joukkueessa on nyt enemmänkin mielenkiintoisia, läpimurtoaan hakevia nuoria. Kalusto on myös kohtuullisen kapea.

Atte Karppinen on ollut viime kausien tehokkaimpia hyökkääjiä Mestiksessä. Janne Hämäläisen ja Bastian Maian kehityskäyrät näyttävät puolestaan sellaisilta, että molemmat saattavat olla tällä kaudella pistepörssissä hyvinkin korkealla.

Myös sarjan kärkisenttereihin kuuluvan Erkka Seppälän pitäisi pelata lainalla IPK:ssa, mutta miestä ei ole vielä näkynyt. Vuan suattaappihan se olla, että Kuopijosta tulloo muitakin pellaajia vielä mukkaan.

Tällä haavaa kärkikenttien muut tontit on kuitenkin täytetty vähän arvaamattomimmilla pelaajilla. Pekka Suhonen ja Aku Kinnari eivät ole edes Mestikseen mitään suoranaisia superlupauksia, mutta harjoituspeleissä molemmat ovat olleet niin tehokkaita, että saavat varmasti näyttää osaamistaan myös kauden käynnistyessä.

Janne Katosalmi ja Roope Hirvonen ovat hyviä runkopelaajia, vähintään sitä lienee myös ruotsalainen Jacob Bjerselius. Myös Juuso Nevalainen, Alex Olkinuora ja Samuel ”Kimmonpoika” Timonen täyttävät paikkansa kolmos- tai ainakin nelosketjussa. Särkymisvaraa ei joukkueessa kuitenkaan ole ilman laina-apuja oikeastaan ollenkaan.


Muista jäljessä

KeuPa-hyökkääjistöstä ei löydy yhtään varsinaista ykköskenttätason pelaajaa, mutta toisaalta materiaalista saisi kasattua ainakin kolme oikeinkin hyvää kakkoskenttää. 13 sopimushyökkääjää on kuitenkin varsin kapea rinki, eli laina-apuihin lienee luottaminen jossain vaiheessa myös Keuruulla.

Tutkapariksi olisivat tyrkyllä jo HIFK:n junnuista toisilleen tutut Juho Koivusaari ja Terry And. Koivusaari oli viime kauden yllättäjiä ja olisi samalla tahdilla jatkaessaan noin 40 pisteen mies. And haluaa pulestaan varmasti näyttää istuttuaan viime kaudella lähinnä liigaseuran penkillä. Myös Tommi Niskanen oli viime kaudella KeuPassa tehokas.

Justus Mikkonen, Matias Mustonen, Jere Helenius, Sampo Paulaharju ja Jani Siekkinen ovat hyviä runkopelaajia ja potentiaalisia 30 pinnan rajapyykin rikkojia. Kaikilta löytyy tilastoista myös tehokkaita kausia, vaikka viime kausi olikin monelle heistä hankala.

Niklas Lehikoinen, Veeti Vuorio sekä JYPin nuorista siirtyneet Iiro Hietakangas, Niko Himmanen ja Tomi Mäntynen pääsivät hekin kaikki pisteiden makuun harjoituspeleissä.

Hokin hyökkäys on tällä kaudella leveä, luotettava ja tasainen. Samalla se on myös todella tylppä ja tasapaksu.

Tuomas Komulainen on laskettava viime kausien perusteella sarjan tähtikategoriaan ja Samu Pyykkönen on latonut Hokissa hyvin maaleja. Sen jälkeen alkaakin tulla vastaan jo sellainen rintama harmautta, että Kouvolan ydinkeskustakin jää melkein kakkoseksi.

Samu Kaasinen, Eetu-Santeri Koivunen, Valtteri Niemi, Roope Niskanen, Joonas Savolainen, Christoffer Seppelin tai Oskari Siiki eivät ole huonoja pelaajia, päinvastoin. Itse asiassa voisin väittää, että kuka tahansa heistä mahtuisi minkä tahansa muun Mestis-joukkueen kokoonpanoon. Tosin kolmoskenttiin.

Jos joku on tästä arviostani eri mieltä, niin voi vapaasti pistää oman uskottavuutensa peliin ja nimetä tästä yllä mainitusta joukosta edes yhden pomminvarman yli 25 pistettä tekevän pelaajan.

Jotain kuvastaa myös se, että ykköskentässä on harjoituspeleissä pelannut kolmantena lenkkinä Janne Jokinen – pelaaja, joka viime kaudella onnistui FPS:ssa tekemään kokonaiset viisi maalia. Varmat ratkaisijat ovat vähissä siis myös valmennuksen mielestä.

Jokinen, tulokassentteri Jiri Parviainen tai joku muu voi yllättää – ja todennäköisesti näin tuleekin käymään. Olo olisi kuitenkin huomattavasti luottavaisempi, jos edes kakkoskenttään löytyisi joku selkeä vahvistus.

Tuoreimmat hankinnat nostivat RoKi-hyökkäyksen arvosanaa sen verran, että joukkueen kehtaa laittaa saman väliotsikon alle KeuPan ja Hokin kanssa. Sarjan heikoimmaksi arvioin sen siitä huolimatta.

Saku Kivisestä, Gabin Villestä ja Miika Tiihosesta saisi kasattua mahtavan kakkosketjun mestaritason joukkueeseen. RoKin tapauksessa he ovat ihan kelvollisia pelaajia myös ykköskenttään. Sen jälkeen tulee kuitenkin muutama kysymysmerkki ja sen jälkeen iso pudotus.

Junnuissa huipputehot takonut – mutta miesten sarjoissa vielä ilman maaleja oleva – Heikki Huttunen on ison näyttöpaikan edessä RoKin ykkössentterinä. Onnistuminen voi määrittää jopa koko uran suunnan. Venäläinen Nikita Dolgopjatov ja kazakki Batyrlan Muratov ovat puolestaan niin suuria arvoituksia kuin Mestiksessä ylipäätään voi olla.

Lauri Heino, Antti Järvelä ja Rasmus Smedberg ovat käyttökelpoisia pelaajia, mutta tuloksentekoa on paha mennä laskemaan heidän varaansa. Vielä harjoituspeleissä Kiekko-Vantaata edustanut Eppu Karuvaara, Ässien junnuista tullut Anton Sikorski sekä Raahessa pelannut Toni Nurminen taitavat hekin tuoda vaihtoehtoja lähinnä alempiin kenttiin.


Bonus:

* Kiekko-Espoolla on selvästi kokenein hyökkäyskalusto. Keski-ikä 25-26 vuoden välillä vähän riippuen siitä, keitä kokoonpanossa milloinkin on. SaPKo ja TuTo seuraavat, niiden hyökkääjien keski-ikä on haitarissa 23-24 vuotta.

* Nuorin on JoKP, noin 22 vuotta. Hermes ja IPK myös nuorimmasta päästä.

* SaPKo on muita pienempi. Hyökkääjien keskipituus noin 177cm ja painoa noin 80kg. Kaikki muut aika lailla 180cm tienoilla, mutta Ketterässä, Kiekko-Vantaassa ja Peliitoissa keskiarvo noin 185cm. TuTossa puolestaan ehkä vantterimmat hyökkääjät.

* Laskin jokaiselle pelaajalle tietyllä kaavalla ns. matemaattisen maaliodottaman. Sen mukaan eniten maaleja tekisi TuTo-hyökkääjät, 171 kappaletta. Tosin: mukana on kaikki hyökkääjät ja TuTolla on laajin rinki. K-Espoo 166 ja Ketterä 164 olisivat siis varmaankin pelkän pelaavan kokoonpanon huomioiden ykkösinä.

* Vähiten maaleja laskelma antaa kapealla ringillä olevan KeuPan (109) sekä RoKin (114) hyökkääjille.

* Ketterän ainoa oikealta laukova hyökkääjä on lainamies Kautiainen. Hokissakin on vain kaksi rightin laituria. JoKP:n kuvioita monipuolistaa puolestaan huomattavasti se, että lähes puolet hyökkääjistä ampuu rightiltä.
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Suurkiitos Evertonille listauksista. Arvostan tätä todella korkealle.

Lyhyen aikaa Mestistä seuranneelle tästä saa hyviä pointteja illan IPK-otteluun. Viime kaudella Kiekko-Espoo ja IPK eivät kohdanneet kertaakaan, joten vastus olisi hämärän peitossa ilman tätä osaavaa analyysiä.
 

The Nikkari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, BJR, Keijo Kaarisade
Espoossa hyökkääjäkalusto on niin laaja ja kova, että ongelmaksi tulee melkeinpä se, että mihin ihmeessä kaikki nuo pelaajat saa järkevästi tungettua? Ja jos nyt jotain pienempiä kysymysmerkkejä haluaa etsimällä etsiä, niin sentteriosasto ei ole läheskään yhtä kova kuin laituripuoli. Lisäksi Toni Kähkönen on ehkä ainoita selkeitä haalariosaston pelaajia, kun moni muu on enemmänkin profiloitunut puhtaasti taitopelaajaksi.
Hyökkäyksessä on tosiaan taitoa aika paljon. Uskaltaisin kuitenkin laittaa Takaveräjän tuohon duunarikatergoriaan. Pisteitä toki tulee ihan kiitettävästi, mutta se on kovan työn tulos. Lisäksi fyysiseen peliin pystyvät ainakin Ollikainen ja Rantaeskola. KV:n Ilomäki koki tämän Suomen Cupin ottelussa, kun Rantaeskola siirsi hänet susikädellä n. kuuden metrin päähän mukkelis makkelis. Iisakka on myös ollut melko suoraviivainen ja Jürgensillä on raamit kohdallaan.

Tuomaala, Kuure, Elo ovat olleet erittäin hyviä keskikaistalla tähän asti. Pidän sentterin peliä onnistuneena, kun hän pystyy hallitsemaan keskikaistan kautta kentällisen kiekollista ja kiekotonta peliä. Tuomaala on jopa niin hyvä, ja vielä nuorikin, että pidän jopa todennäköisenä, että tulee pelaamana myös Liigassa tällä kaudella.
 

LL90

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaPKo, KalPa
Suosittelisin Jatkiksen toimitukselle perehtymään @Everton tekemiin voimasuhde ennakoihin ennenkuin rupevat vääntämään omaa kausi ennakkoa. Sillä nyt on tietoa eikä mutua saatavilla. Kiitti vielä voimasuhde ennakoista.
tottakai on tietoa, kun SKA Imatra on hehkutettu !! ;)

noh joo, ei tosiaan, hyvää duunia @Everton . Hattua täytyy nostaa, että jaksat vielä Kookoon siirryttyä vihreemmille maille, perehtyä näin paljon Mestikseen.

Teetkö töitä ihan jääkiekon parissa, kun tekstien mukaan oot hyvin syvällisesti sisällä eri pelaajien taustoista ja taidoista? (tarkoitan vaan, että asioista tietämätön, kuten minä, voisi ajatella, että suurimman osan vedät hatusta tai jonkun perus saatavilla olevan tilaston perusteella. Kuitenkin noi on aika syväanalyyttisiä tekstejä mitä laitat)

Itse myönnän, että tän kauden joukkueissa niin paljon sellaisia pelaajia, joista ei ole koskaan kuullutkaan ja sinun teksteistä saa sen kuvan, että monet ovat koviakin pelimanneja..Tai sitten vaa johtuu siitä, että pari viime kautta on vähentänyt itsellä jääkiekon seurantaa huomattavasti. Varsinkin liigan osalta. Liigan seurantaa pidän yllä kavereiden kanssa järjestetyllä samanlaisella draftikisalla mitä meillä on Mestiksenkin puolella.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös