Ajattelin avata tällä keskustelulle uuden otsikon, koska en toivo tähän ketjuun mitään kiistelyä kuka on paras vaan mieluummin keskustelua yleisellä tasolla tai muuten katsomokulttuuriin liittyvää keskustelua. Lisäksi mieluusti rajaisin keskustelua koskemaan lähinnä kannattajaporukoita.
Jokaisella joukkueella on omat kannattajansa ja niillä erilaisia tyylejä kannattaa omiaan. Itse olen hyvin pitkälle keskieurooppalaisen ja muutenkin ns. jalkapallokatsomoista tutun tyylin suosia. Monet MM-kisoissa olleet tietävät, että sveitsiläiset, saksalaiset ja tanskalaiset pitivät varsin hyvää menoa katsomossa, joka oli varsin poikkeavaa siitä miten Suomessa kannatetaan ainakin yleisellä tasolla omiaan. Tällainen kulttuuri onkin tehnyt tuloaan Suomeen, mutta ei vielä ole ainakaan kotihalleissa minkään joukkueiden kannattajilla nousut päällimmäiseksi kannatukseksi. Vieraskatsomoissa on jo ihan hyvää menoa nähty, mutta valitettavasti kotona sitten kaikilla on melkein ollut hiljaisempaa tai ainakin ns. periteisempää suomalaista menoa, jossa karsaasti kannustettaan. Olisikin mukavaa, jos tämänlainen kulttuuri leviäisi myös Suomeen enemmän.
Kyseisellä toiminnalla olisi myös hyötyjä suomalaisen kiekkoilun eteenpäin viemisessä. Tunnelmalla nostetaan yleisömääriä, sillä ainakin itse pidän tunnelmaa varsin merkittävän osana sitä haluaako, joku tulla seuraavan kerran otteluun. Yleisestikin tunnelman parantaminen lisää kaikkien viihtyvyyttä ottelussa. Pitkässä juoksussa tämä näkyy joukkueiden pelaajalistoissa.
Laulamista katsomoissa harrastavat oikeastaan yleensä vain suurimpien joukkueiden kannattajat. Näilläkin yleisempää on toteuttaa tätä vain vierasreissuilla tai kotona harvakseltaan. Tähän on monia syitä, eikä pienimpinä se, että yleensä Suomessa katsotaan mökääjiä vähän vieroksuvasti. Laulaminen ainakin, niin että se kuuluu, tarvitsee huomattavasti isomman määrän kannattajia kuin huutaminen ja kannattajien tarvitsee osata laulut ainakin jotenkin.
Kansainvälisesti kannattajakatsomot järjestävät kunnon kannatuskilpailuja, peleissä ja otteluun menemistä valmisteellaan pitkään ja huolella. Erilaisia suuria lakanoita, lippuja ja yksittäisistä lapuista tai lipuista koostuvia kuvioita tehdään ja yritetään näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin vastustajan kannattajat. Tällaista toimintaa ei vielä kovin paljon ole täälläpäin näkynyt. Muutamia on ollut, mutta ei kuitenkaan kovin paljon.
Tämä edellyttää sen, että mukana on tarpeeksi porukkaa ja ne ovat innolla mukana kannustamassa. Alkoholilla on tietysti oma osuutensa, mutta en silti näe sitä pelkästään syynä kannustamiseen. Tietenkin vaihtoehtona on spontaanimpi kannustus, mikä on varsin yleistä ainakin pienemmissä halleissa oleville joukkueille, vaikka näillä olisi parhaat edellytykset saada pienellä poppoolla hyvä meno aikaiseksi.
Maaotteluissakin hävetti verrata suomalaisia hiihtohaalareissa sveitsiläisiin, jotka omiaan taidokkaasti kannustivat. Aktiivisemmasta elämästä katsomossa saa myös uutta kiinnostusta käydä otteluissa.
Jokaisella joukkueella on omat kannattajansa ja niillä erilaisia tyylejä kannattaa omiaan. Itse olen hyvin pitkälle keskieurooppalaisen ja muutenkin ns. jalkapallokatsomoista tutun tyylin suosia. Monet MM-kisoissa olleet tietävät, että sveitsiläiset, saksalaiset ja tanskalaiset pitivät varsin hyvää menoa katsomossa, joka oli varsin poikkeavaa siitä miten Suomessa kannatetaan ainakin yleisellä tasolla omiaan. Tällainen kulttuuri onkin tehnyt tuloaan Suomeen, mutta ei vielä ole ainakaan kotihalleissa minkään joukkueiden kannattajilla nousut päällimmäiseksi kannatukseksi. Vieraskatsomoissa on jo ihan hyvää menoa nähty, mutta valitettavasti kotona sitten kaikilla on melkein ollut hiljaisempaa tai ainakin ns. periteisempää suomalaista menoa, jossa karsaasti kannustettaan. Olisikin mukavaa, jos tämänlainen kulttuuri leviäisi myös Suomeen enemmän.
Kyseisellä toiminnalla olisi myös hyötyjä suomalaisen kiekkoilun eteenpäin viemisessä. Tunnelmalla nostetaan yleisömääriä, sillä ainakin itse pidän tunnelmaa varsin merkittävän osana sitä haluaako, joku tulla seuraavan kerran otteluun. Yleisestikin tunnelman parantaminen lisää kaikkien viihtyvyyttä ottelussa. Pitkässä juoksussa tämä näkyy joukkueiden pelaajalistoissa.
Laulamista katsomoissa harrastavat oikeastaan yleensä vain suurimpien joukkueiden kannattajat. Näilläkin yleisempää on toteuttaa tätä vain vierasreissuilla tai kotona harvakseltaan. Tähän on monia syitä, eikä pienimpinä se, että yleensä Suomessa katsotaan mökääjiä vähän vieroksuvasti. Laulaminen ainakin, niin että se kuuluu, tarvitsee huomattavasti isomman määrän kannattajia kuin huutaminen ja kannattajien tarvitsee osata laulut ainakin jotenkin.
Kansainvälisesti kannattajakatsomot järjestävät kunnon kannatuskilpailuja, peleissä ja otteluun menemistä valmisteellaan pitkään ja huolella. Erilaisia suuria lakanoita, lippuja ja yksittäisistä lapuista tai lipuista koostuvia kuvioita tehdään ja yritetään näyttää ja kuulostaa paremmalta kuin vastustajan kannattajat. Tällaista toimintaa ei vielä kovin paljon ole täälläpäin näkynyt. Muutamia on ollut, mutta ei kuitenkaan kovin paljon.
Tämä edellyttää sen, että mukana on tarpeeksi porukkaa ja ne ovat innolla mukana kannustamassa. Alkoholilla on tietysti oma osuutensa, mutta en silti näe sitä pelkästään syynä kannustamiseen. Tietenkin vaihtoehtona on spontaanimpi kannustus, mikä on varsin yleistä ainakin pienemmissä halleissa oleville joukkueille, vaikka näillä olisi parhaat edellytykset saada pienellä poppoolla hyvä meno aikaiseksi.
Maaotteluissakin hävetti verrata suomalaisia hiihtohaalareissa sveitsiläisiin, jotka omiaan taidokkaasti kannustivat. Aktiivisemmasta elämästä katsomossa saa myös uutta kiinnostusta käydä otteluissa.