Ei nää asiat kyllä meillä mene kuten on ajatellut.Lainaan itseäni koronaketjusta muutaman kuukauden takaa.
Koskettaa kun luen ylläolevan viestin jälkikäteen. Paska olo on edelleen käsin kosketeltavissa. Nyt tilalle on tullut epäusko, pelko ja onneksi myös varovainen ilo. Klinikka nimittäin suostui lopulta hoitamaan hoidot loppuun ja usean vuoden yrityksen jälkeen vaimo on nyt 16. viikolla raskaana ja kaikki näyttää hyvältä. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.
Kun lakkaa uskomasta niin asiat onnistuu. On tää elämä kyllä jotain aivan uskomatonta.
Vauva syntyi lähes pari viikkoa yli-ikäisenä jouluna. minuutti synnytyksen jälkeen kätilö onnitteli terveestä vauvasta. Kaksi minuuttia synnytyksestä, napanuoran leikkaamisen jälkeen, vauva meni täysin veltoksi ja hengitys melkein lakkasi. Siitä sitten vauhdilla teholle, jonne kutsuttiin kotoa pari extralääkäriä kesken heidän joulunviettonsa. Oli aika onneton olo seurata vierestä omaa esikoista letkuissa, kun hänen ympärillään on hoitaja-armeija hoitamassa ja kolme lääkäriä pohtii mitä seuraavaksi. Vaimolla varmaan vielä onnettomampi olo olla yksin toipumassa synnytyksestä synnytyssalissa tietämättä mitä vauvalle kuuluu.
Nyt viikko tuon jälkeen olemme kotona täydellisen terveen poikavauvan kanssa. Ei tätä ole uskoa todeksi.