SlamDunk71
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ässät
Tännekkin syntyi eilen illalla terve tyttö!
Terveisin onnellinen isä
Terveisin onnellinen isä
Kohta 2 vuotta elämästä mennyt hukkaan ja pilalle epäonnistuneiden hedelmöityshoitojen takia. Ensi viikolla piti meidän viimeiset alkiot istuttaa, joiden jälkeen oltaisiin siirrytty seuraaviin keinoihin, mutta nyt Valviran suositus on, että koronan takia alkion siirtoja ei tehtäisi. Voi vitun vittu. Henkisesti tullut oltua jo ihan rikki tämän takia ja haluaisi vaan koko paskan loppuvan, mutta nyt sitten pidetään jotain taukoa taas. Nyt taitaa iso mies mennä itkemään.
Syntyvyys laskuun sitten vaan.
Lainaan itseäni koronaketjusta muutaman kuukauden takaa.
Koskettaa kun luen ylläolevan viestin jälkikäteen. Paska olo on edelleen käsin kosketeltavissa. Nyt tilalle on tullut epäusko, pelko ja onneksi myös varovainen ilo. Klinikka nimittäin suostui lopulta hoitamaan hoidot loppuun ja usean vuoden yrityksen jälkeen vaimo on nyt 16. viikolla raskaana ja kaikki näyttää hyvältä. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.
Kun lakkaa uskomasta niin asiat onnistuu. On tää elämä kyllä jotain aivan uskomatonta.
Täällä tosiaan 12.4 syntynyt tyttö vauva ja isä on edelleen aivan pähkinöissä. Osaltaan varmasti auttaa tuon pikkuisen käsittämätön reippaus ja "helppous" asioissa. Nukkuu 8-10h yöllä, nukahtaa 9-12 aikaan illalla. Nostelee päätään ja muutenkin niin fyysinen kuin henkinen kehitys kovassa vauhdissa. Työpäivän jälkeen kun menee kotiin ja katseiden kohdatessa tuo pienokainen antaa ehdottoman hymynsä siitä että isä vain tuli kotiin niin kyllä siinä on aikuisella miehellä pidättelemistä.
Onnea @Tadu! Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Ja miksei menisi.
Omat tytär on kohta 2kk vanha. Aivan järjettömän nopeasti tuo kasvaa, vaikka onhan tuo melkoinen rääpäle vielä. Nyt on ruvennut hymyilemään, mikä on parasta tällä hetkellä heittämällä. Ja mukava on huomata sekin, että isin syli kelpaa myös lohduttamaan. Ja kun tuo vuorovaikutus tulee tästä vielä vaan kasvamaan, niin onhan tämä hienoa.
Hoitaminenkin hoituu rutiinilla nykyään, ei enää jännitä. Toista se oli ensimmäiset päivät, kun tyttöä tuli pidettyä sylissä kuin pommia, joka inahdus oli merkki suuresta vaarasta ja puklaaminen tarkoittaa varmaa tukehtumista. Vielä kun koronan takia sairaalassa mulle ei näytetty mitään, niin olihan siinä hukassa.
Unohtukin koko korona jo. Minkähänlaiset lie nyt rajoitukset? Meillä oli niin vauhdikas tämän toisen synnytys että meinasin missata koko shown. Puoliso lähti edeltä taksilla ja itse jäin odottelemaan mummia vahtimaan esikoista. Sit kun pääsin saliin niin meni n. 10min ja tytär oli sylissä. Kivunlievityksiäkään ei avovaimo ehtinyt saamaan. Pari tuntia makailtiin huoneessa ja sit mut viskattiin pihalle. Ei onneks kauaa tarvinnut olla erossa kun äiti ja vauva olivat niin hyvässä kunnossa, että pääsivät jo seuraavana päivänä kotiin. Ja minä ehdin viettää yksin varpajaiset.
Ainakaan kesäkuun alussa ei päässyt mukaan edes niskaturvotus-ultraan.Kai ne rajoitukset on purettu jo.
Itselläni on nyt toinen lapsi menossa ja kakkavaippaa en pysty vaihtamaan edelleenkään. Olen aina ollut yliherkkä tietyille* hajuille ja kakkavaippaa vaihtaessa tulee välitön oksennusrefleksi ja operaatiota jatkaessa myös oksennus. Hajuvesille yms. vahvoille tuoksuille en kuitenkaan ole samalla tavalla arka, joten pistänyt miettimään, että mikähän lie nenässäni on vinossa.On tullut vaippoja vaihdettua neljälle lapselle. Ei ne koskaan ole ollut ongelma. Mutta kai se voi olla jollekin vaikeaa syystä tai toisesta. Vaikein oli se keissi kun tyttö oli ottanut kakkavaipan itse pois ja vetänyt sen päähänsä. Pestiin sitten koko tyttö.
Itsekin olin aikanaan tilanteessa, jossa olin jo lähes luopunut toivosta. Lopulta kuitenkin kaikkien tutkimusten ja hoitojen jälkeen esikoinen ilmoitti tulostaan. Tunne jota en koskaan unohda. Täynnä iloa ja samalla järkyttävää pelkoa, että jotain menee kuitenkin pieleen.Alkuvuonna tilanne oli sellainen, etten uskonut tätä hetkeen pääseväni sanomaan...
mutta meille tulee vauva. Nyt aletaan olemaan tilanteessa, että uutta tulokasta odotellaan saapuvan hetkenä minä hyvänsä.
Ei nää asiat kyllä meillä mene kuten on ajatellut.Lainaan itseäni koronaketjusta muutaman kuukauden takaa.
Koskettaa kun luen ylläolevan viestin jälkikäteen. Paska olo on edelleen käsin kosketeltavissa. Nyt tilalle on tullut epäusko, pelko ja onneksi myös varovainen ilo. Klinikka nimittäin suostui lopulta hoitamaan hoidot loppuun ja usean vuoden yrityksen jälkeen vaimo on nyt 16. viikolla raskaana ja kaikki näyttää hyvältä. Toivottavasti kaikki menee jatkossakin hyvin.
Kun lakkaa uskomasta niin asiat onnistuu. On tää elämä kyllä jotain aivan uskomatonta.
No onnittelut sinne. On se varmaan ole ollut kamalaa kun oma lapsi on huonossa kunnossa eikä tiedetä mikä lopulta auttaa. Juuri kun on iloinnut terveestä lapsesta...Nyt viikko tuon jälkeen olemme kotona täydellisen terveen poikavauvan kanssa. Ei tätä ole uskoa todeksi.