Meidän Pelin hautajaiset

[scholl]

Kolme kunnialaukausta, kättä lippaan, rip ja nimi kiveen. Meidän Peli on vihdoinkin kuollut ja viivelähtöjä ei vedellä enää kuin jossain muussa hiippakunnassa. Tämä on erinomainen asia. Sanotaan mitä tahansa epätasaisuudesta, niin Suomen maajoukkue on pelannut parempaa ja viihdyttävämpää lätkää kuin varmaan koskaan aikaisemmin tällä vuosituhannella. Se Suomen A-maajoukkueelle tyypillinen superpassiivinen hinkkaus, jota myös Meidän Peliksi kutsutaan, on unohdettu. Onneksi.

Valitettavasti hyviä pelaajia on vähän liian vähän, joten ei voida pitää yllä neljän ketjun rallia ja tämä johtaa siihen, että peräkkäisinä päivinä pelattaessa ei oikein jakseta. Okei, alkusarjan pilipalimatseissa kärkipelaajia olisi voinut kuormittaa vähemmän, mutta Kanadaa vastaa niin ei voinut tehdä. Niinpä väsähtelyjä vielä tulee, mutta kun pelaajatuotanto tuottaa lisää huippupelaajia ja latautuminen peleihin onnistuu paremmin, niin tulevaisuus on valoisa.

Valittu linja lähteä mukaan nykyaikaiseen jääkiekkoon, jossa keskiössä on pelaajien nopeus ja taito, on täysin oikea päätös. Jopa hämmästyttävä päätös. Kaiken lisäksi Meidän Peli -profeetta Sihvonen on nyt hiljaa, eikä ole marisemassa fiaskojuttujaan missään. Ehkä hänet on työnnetty ruudusta syrjään jotain ämyrokkia järjestämään. Nyt on oikeat miehet puikoissa. Kaukalossa Mikke, Aho, Teräväinen, Rantanen, Heiskanen, Tolvanen ja kumppanit. Studiossa Nokelainen, OJ ja Kivi tekevät erinomaista jälkeä. Onko Marjamäkikin kehittynyt vai onko muutos Mikko Mannerin ansiota?

Meidän Peliä ei tule ikävä, inhosin aina sitä pelitapaa! Onneksi se pelitapa on historiaa, eikä esim. World Cupin kaltaisia esityksiä tarvitse enää nähdä. Eläköön, eläköön, eläköön!​

 

[Knap]

Kolme kunnialaukausta, kättä lippaan, rip ja nimi kiveen. Meidän Peli on vihdoinkin kuollut ja viivelähtöjä ei vedellä enää kuin jossain muussa hiippakunnassa. Tämä on erinomainen asia. Sanotaan mitä tahansa epätasaisuudesta, niin Suomen maajoukkue on pelannut parempaa ja viihdyttävämpää lätkää kuin varmaan koskaan aikaisemmin tällä vuosituhannella. Se Suomen A-maajoukkueelle tyypillinen superpassiivinen hinkkaus, jota myös Meidän Peliksi kutsutaan, on unohdettu. Onneksi.
​

Meidän peli ei ole mitään viivelähtöä pelkästään. Se toki kuuluu siihen, mutta se on vain yksi osa-alue, joka on sovellettavissa jokaisen valmentajan haluamalla tavalla.

 

[HOOLIGAN_]

Meidän peli ei ole mitään viivelähtöä pelkästään. Se toki kuuluu siihen, mutta se on vain yksi osa-alue, joka on sovellettavissa jokaisen valmentajan haluamalla tavalla.

Juurikin näin, meidän peli on enemmän tietynlainen viitekehys kuin mikään yksiselitteinen pelitapa. Voisi jopa sanoa, että leijonat pelaa nyt modernia ja nopeaa meidän peliä jota esim myös Kärpät käytti liigassa.

 

[scholl]

Höpö höpö. Ei se niin mene, että kun hommat ei toimi, niin määritellään asia uudestaan. Tämä nykyinen pelitapa on sellaista, jota Kanadassa on pelattu pitkään ja sisältää paljon enemmän Sheddenin elementtejä kuin Sihvosen juttuja. Nyt reagoidaan ja hyökätään, eikä olla oman maalin takana. Samalla logiikalla Li Anderssonin sanotaan kohta olevan oikeistolainen.

 

[PPK]

Kolme kunnialaukausta, kättä lippaan, rip ja nimi kiveen. Meidän Peli on vihdoinkin kuollut ja viivelähtöjä ei vedellä enää kuin jossain muussa hiippakunnassa. Tämä on erinomainen asia.

Meidän Peliä ei tule ikävä, inhosin aina sitä pelitapaa! Onneksi se pelitapa on historiaa, eikä esim. World Cupin kaltaisia esityksiä tarvitse enää nähdä. Eläköön, eläköön, eläköön!​

Veikkaanpa että meidän peli nousee ensi kaudella kuolleista kun messias J Jalonen palaa ruorin ääreen

 

[Ränse]

Eiköhän J.Jalosen paluun myötä viljellä taas enemmän sitä tutumpaa viitekehystä meidän pelistä ja kaikki on taas helvetin pettyneitä.

 

[Uuhis #97]

Höpö höpö. Ei se niin mene, että kun hommat ei toimi, niin määritellään asia uudestaan. Tämä nykyinen pelitapa on sellaista, jota Kanadassa on pelattu pitkään ja sisältää paljon enemmän Sheddenin elementtejä kuin Sihvosen juttuja. Nyt reagoidaan ja hyökätään, eikä olla oman maalin takana. Samalla logiikalla Li Anderssonin sanotaan kohta olevan oikeistolainen.

Aamen. On kyllä hauskaa seurata kuinka Sihvonen ja muut pseudotaktikot yrittävät kääntää nyt kaikki mahdolliset pelitavat osaksi sitä meidän peliä jota vuosikymmenen alussa paasasivat, vaikka nyt nähdyt pelitavat ovat täysin ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin sanottiin Meidän pelistä. Onneksi Marjamäellä oli munaa heittään roskiin nuo asiat, antaa muuten vaisusti sujuneelle päävalmentajakaudelle kauniin lopun.

 

[bebeto]

Suomen Pelikirja - Jääkiekko - Torino 2006 - YouTube

Marjamäki-Manner-Tapola on ilmeisesti keksinyt pyörän uudestaan. Muistelen Erkankin puhuneen joskus Meidän Pelistä. Samoin kuin Yhteistyön Jääkiekosta. Hienoja termejä molemmat mutta eivät kuvaa mitään. Katsokaa video ja ihmetelkää.

 

[marakatti]

Aamen. On kyllä hauskaa seurata kuinka Sihvonen ja muut pseudotaktikot yrittävät kääntää nyt kaikki mahdolliset pelitavat osaksi sitä meidän peliä jota vuosikymmenen alussa paasasivat, vaikka nyt nähdyt pelitavat ovat täysin ristiriidassa sen kanssa mitä aiemmin sanottiin.

En tiedä, mitä sinulle on sanottu...

Meidän peli peli pähkinänkuoressa:
sisältää kaikki olemassa olevat pelitavat, seitsemän erilaista hyökkäykseenlähtötapaa, aktiivisen karvauksen ja trapin. Niiden mukaan pelaajat kollektiivisesti toimivat, siis mitä peli kutsuu tekemään, pakottamatta.

Noin olen ymmärtänyt Medän pelin olevan pelitapana. Siis lukemalla mitä siitä kirjoitettu sen jälkeen, kun Jukka Jalonen ensimmäistä kertaa valittiin jääkiekon miesten A-maajoukkueen päävalmentajaksi.

Että miten maajoukkueen nykyinen pelitapa on ristiriidassa aiemmin puhutun kanssa?

Edlt:
#bebeto Erkka Westerlund on alunperin kehittänyt Meidän pelin. Suomi pelasi Torinon olympialaisissa ensimmäistä versiota siitä.

 

[adolf]

Suomen Pelikirja - Jääkiekko - Torino 2006 - YouTube

Marjamäki-Manner-Tapola on ilmeisesti keksinyt pyörän uudestaan. Muistelen Erkankin puhuneen joskus Meidän Pelistä. Samoin kuin Yhteistyön Jääkiekosta. Hienoja termejä molemmat mutta eivät kuvaa mitään. Katsokaa video ja ihmetelkää.

Ei nyt liity mitenkään tuohon videoon, mutta pakko tulla kommentoimaan tota musiikkia. Aivan suoraan jostain 80-luvun surkeasta dubatusta pehmopornoleffasta valittu tuo pimputus. Mulla on vain semmonen mielikuva että näen helvetisti karvaa, pari laihaläskiä nelikymppistä huonoryhtistä ihmistä ja surkeaa näyttelyä, höystettynä päälle dubatulla saksan kielellä.

No mutta ammattilaiset pystyi selvästi keskittymään itse asiaan silloin aikoinaan, koska niin hyvin pelasivat.

 

[bebeto]

En tiedä, mitä sinulle on sanottu...

Meidän peli peli pähkinänkuoressa:
sisältää kaikki olemassa olevat pelitavat, seitsemän erilaista hyökkäykseenlähtötapaa, aktiivisen karvauksen ja trapin. Niiden mukaan pelaajat kollektiivisesti toimivat, siis mitä peli kutsuu tekemään, pakottamatta.

Noin olen ymmärtänyt Medän pelin olevan pelitapana. Siis lukemalla mitä siitä kirjoitettu sen jälkeen, kun Jukka Jalonen ensimmäistä kertaa valittiin jääkiekon miesten A-maajoukkueen päävalmentajaksi.

Että miten maajoukkueen nykyinen pelitapa on ristiriidassa aiemmin puhutun kanssa?

Edlt:
#bebeto Erkka Westerlund on alunperin kehittänyt Meidän pelin. Suomi pelasi Torinon olympialaisissa ensimmäistä versiota siitä.

Kyllä, Erkka oli se joka lanseerasi Meidän Pelin. Hautajaisista täällä höpöttävät ne jotka eivät siitä mitään ymmärrä, tai jääkiekosta ylipäätään.

 

[Pavlikovsky]

Ihan hyvä jos vouhotus jostain meidän pelistä loppuisi, kun taktikkojen taktikko Marjamäki siirtyy tämän loistokkaan strategiansa kanssa narreihin. Koko systeemi on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet, jolla perustellaan kaikki Bratislavan 2011 maailmanmestaruudesta Stanley Cupin voittoihin, vaikka Jalosen työkalupakistossa on paljon muutakin kuin jotain viivelähtöjä ja tilan voittamista. Jalonen on vieläpä noista ajoista kehittynyt valmentajana eikä ole selvästikään ollut tyytyväinen tähän Marjamäen Meidän peliin, jota tulee varmasti muuttamaan.

Meidän pelin palvonta on saanut nämä pseudo-analyytikot eri lehdistä näkemään kaikessa meidän peliä ja tällä typerällä metodikeskeisellä ajattelulla pyritään selittämään kaikki. Nähdään aivan joka vitun rännipurku meidän pelin yhtenä vaiheena. Tätä samaa ilmiötä tapaa monella muullakin eri elämän osa-alueella monessa työyhteisössäkin nykyään. Ei nähdä kuin joku oma visio. Ihan sama, kun jossain urheilulehdissä hoetaan futiksen kohdalla pausaa ja positional playta, vaikka sekin laji kätkee sisäänsä monia muita hyvin tärkeitä osa-alueita jotka peliin vaikuttavat. Monesti kun suu vaahdossa hoetaan tilan tekemistä, ei haluta myöntää, että joukkuepeleihin sattuma ja tunne vaikuttavat enemmän kuin mitä luullaan. Ylianalyysien faneille tämä on liikaa, koska kaikki on yhtä harmonista jatkumoa ja tuuri ja sattuma kuuluvat johonkin pystysuunnan jääkiekkoa, joka ei edes ole jääkiekkoa ja josta pitäisi saada 2 min joukkuerangaistus, joka kerta kun sitä peluutetaan. Kaikki on vain kliinistä yhteistyön jääkiekkoa, jossa valmentaja ei ole enää valmentaja vaan luomuksensa tarkkailija siinä missä pelaajat päättävät mitä tehdään. Onneksi on vielä studioanalyytikkoja, jotka eivät lähde näkemään kaikessa meidän pelin eri vaiheita vaan he näkevät jääkiekon, jossa pelaamiseen vaikuttaa vahvasti vastustaja ja pelin aikainen improvisointi.

Jos tämä on marjamäkeläisen jääkiekon anti eli missä ollaan penkinkin takana totisena valtiomiehet Kremlissä, niin hyvä vaan että vaihdos tulee. Olympialaisissa tilan voittamiset ja kiekkokontrollit olivat juuri sitä kliinistä ja ennalta-arvattavaa toisteisuutta, josta tunne ja peli-ilo oli syöty pois, kun dogmaattisesti määritellään missä kukin pelaaja milloinkin menee.

Tässä turnauksessa Marjamäki on selvästi luopunut aiemmasta jäykästä pelimallistaan ja homma on muuttunut paljon dynaamisemmaksi, ainakin Kanadaa vastaan, kun sitä todella kaivattiin.

 

[adolf]

Erittäin hyvä kirjoitus @Pavlikovsky

 

[Naurava Kulkuri]

Ihan hyvä jos vouhotus jostain meidän pelistä loppuisi, kun taktikkojen taktikko Marjamäki siirtyy tämän loistokkaan strategiansa kanssa narreihin. Koko systeemi on saanut aivan käsittämättömät mittasuhteet, jolla perustellaan kaikki Bratislavan 2011 maailmanmestaruudesta Stanley Cupin voittoihin, vaikka Jalosen työkalupakistossa on paljon muutakin kuin jotain viivelähtöjä ja tilan voittamista. Jalonen on vieläpä noista ajoista kehittynyt valmentajana eikä ole selvästikään ollut tyytyväinen tähän Marjamäen Meidän peliin, jota tulee varmasti muuttamaan.

Meidän pelin palvonta on saanut nämä pseudo-analyytikot eri lehdistä näkemään kaikessa meidän peliä ja tällä typerällä metodikeskeisellä ajattelulla pyritään selittämään kaikki. Nähdään aivan joka vitun rännipurku meidän pelin yhtenä vaiheena. Tätä samaa ilmiötä tapaa monella muullakin eri elämän osa-alueella monessa työyhteisössäkin nykyään. Ei nähdä kuin joku oma visio. Ihan sama, kun jossain urheilulehdissä hoetaan futiksen kohdalla pausaa ja positional playta, vaikka sekin laji kätkee sisäänsä monia muita hyvin tärkeitä osa-alueita jotka peliin vaikuttavat. Monesti kun suu vaahdossa hoetaan tilan tekemistä, ei haluta myöntää, että joukkuepeleihin sattuma ja tunne vaikuttavat enemmän kuin mitä luullaan. Ylianalyysien faneille tämä on liikaa, koska kaikki on yhtä harmonista jatkumoa ja tuuri ja sattuma kuuluvat johonkin pystysuunnan jääkiekkoa, joka ei edes ole jääkiekkoa ja josta pitäisi saada 2 min joukkuerangaistus, joka kerta kun sitä peluutetaan. Kaikki on vain kliinistä yhteistyön jääkiekkoa, jossa valmentaja ei ole enää valmentaja vaan luomuksensa tarkkailija siinä missä pelaajat päättävät mitä tehdään. Onneksi on vielä studioanalyytikkoja, jotka eivät lähde näkemään kaikessa meidän pelin eri vaiheita vaan he näkevät jääkiekon, jossa pelaamiseen vaikuttaa vahvasti vastustaja ja pelin aikainen improvisointi.

Jos tämä on marjamäkeläisen jääkiekon anti eli missä ollaan penkinkin takana totisena valtiomiehet Kremlissä, niin hyvä vaan että vaihdos tulee. Olympialaisissa tilan voittamiset ja kiekkokontrollit olivat juuri sitä kliinistä ja ennalta-arvattavaa toisteisuutta, josta tunne ja peli-ilo oli syöty pois, kun dogmaattisesti määritellään missä kukin pelaaja milloinkin menee.

Tässä turnauksessa Marjamäki on selvästi luopunut aiemmasta jäykästä pelimallistaan ja homma on muuttunut paljon dynaamisemmaksi, ainakin Kanadaa vastaan, kun sitä todella kaivattiin.

Heh, se on juuri näin. Viime MM-kisojen jälkimainingeissa tuli vängättyä aika paljon meidän pelistä meidän peli fanien kanssa. Lopputulemana oli tiivistettynä, että jokainen hyvä asia kuuluu meidän peliin ja yksikään huono asia ei kuulu.

 

[agent082]

Lopultakin. Eihän tässä ollakaan kuin vuosikymmen myöhässä.

 

[IceWalker]

Meidän peli sisältää kaikki mahdolliset voittavat pelitavat lyhyesti määriteltynä, jos on uskominen tiettyä asiantuntijakaartia niin Jatkoajassa kuin muussa mediassakin.

Ja pitemmin, voidaan erottaa neljä erilaista tapaa ajatella Meidän Peliä.
1) Meidän peli on voittava pelitapa.Tämä on erityisesti Sihvosen suosima tapa analysoida meidän peliä. Käytännössä mistä tahansa pelitavasta kaivetaan esille elementti, joka on "meidän peliä" ja siis perimmäinen syy voittoon. Sihvosen analyysin ongelmat tulivat esille vuoden 2013 MM-kisoissa, jolloin hän sivuutti täysin Sveitsin pelitavan. Sveitsi kuitenkin voitti hopeaa kisoissa. Tämä oli Sihvoselle erittäin kiusallinen asia ja mahdollisesti osasyy, miksi analyytikko siirtyi pois jääkiekkokeskustelun keskiöstä.
2) Meidän peli on Suomen kulloinkin voimassa oleva pelitapa. Tämä on nykyään yleisin tapa puhua meidän pelistä. Tähän syssyyn tungetaan niin molemmat Jaloset kuin muutkin päävalmentajat. Myös nuorten maajoukkueet pelaavat kuulemma meidän peliä.
3) Meidän peli on viivelähtöjä ja siis Jukka Jalosen jo HPK:ssa luoma pelitapa. Kyse on oikeastaan oikea-aikaisesta hyökkäämisestä ja pelin virtauksiin reagoimisesta. Nykyään tätä pelitapaa pidetään liian hitaana. Tätä ajatusta markkinoivat erityisesti pelitavan kriitikot. Marjamäki on vahvasti liitetty tämäntyyppiseen ideaan meidän pelistä.
4) Meidän peli on tietty ideanippu, jota sovelletaan erittäin laajasti. Tästä mm. Jukka Jalonen itse puhui. Pelitapaan kuuluvat pelirohkeus, pelinopeus ja taito yhdistettynä näihin elementteihin. Meidän peli tavallaan luodaan uudelleen joka matsissa, koska jokainen peli on erilainen, vastustajasta ym. johtuen. Myös kiekkokontrollin idea on hyvin tärkeä tässä abstraktissa tulkinnassa meidän pelistä.

Pitää ensin määritellä, mitä meidän pelillä tarkoitetaan ennen kuin kritisoi sitä. Jos nykyinen maajoukkue pelaa meidän peliä, silloin ollaan oikeilla jäljillä: sitä tekevät nykyään kaikki huippujoukkueet. Mutta jos viime olympialaisissa ja aiemmin Suomi pelasi meidän peliä, silloin kyseinen pelitapa on syytä hylätä.

 

[BlackWolf]

3) Meidän peli on viivelähtöjä ja siis Jukka Jalosen jo HPK:ssa luoma pelitapa. Kyse on oikeastaan oikea-aikaisesta hyökkäämisestä ja pelin virtauksiin reagoimisesta. Nykyään tätä pelitapaa pidetään liian hitaana. Tätä ajatusta markkinoivat erityisesti pelitavan kriitikot. Marjamäki on vahvasti liitetty tämäntyyppiseen ideaan meidän pelistä.

En nyt tartu muuhun kuin tähän. Täyttä paskapuhetta. Meidän peli on kiekkokontrollia ja siihen kuuluu olennaisena osana ettei alivoimaisena hyökätä ja kiekolla pyritään vaihtamaan. Siis sen perinteisemmän sijaan että kun kiekko saadaan niin lähdetään minuutin vaihdon jälkeen väsyneenä luovuttaan kiekkoa vastustajalle, että päästään taas seuraavaksi puolustamaan. IKINÄ! Ei Jalonen kieltänyt reagointia ja nopeita vastahyökkäyksiä, päin vastoin, Jalosen aikana pelattiin todella paljon noita, varsinkin koohottavia pystysuunnan joukkueita vastaan. Tähän taas liittyy trap pelaaminen. Eli kun toinen puskee alivoimaisena niin päästään kiekonriistoihin ja tuoreena nopeisiin vastahyökkäyksiin. Tämä Jalonen sitä ja meidän peli tätä on täysin väärin ymmärretty asia. Toki se näkyy jos joukkue istuu oman maalin takana kun vaihdetaan kiekolla, mutta aivan liikaa on tartuttu tuohon. Se toinen vaihtoehto kun olisi ollut antaa kiekko vastustajalle ja aloittaa puolustamaan, sama pätee edelleen tänäkin päivänä.

 

[aceman81]

Onkohan Meidän Peli-hissuttelu syy siihen, että on kollektiivina pudottu luisteluvoimassa/vauhdeissa? Tuolla kaiken maailman sveitsit -ja Sveitsi on siis laadukas kiekkomaa, varsinkin näissä kisoissa vahvistuksineen- kaahaa miljoonaa, liki neljällä ketjulla, pelaa aika ajoin siirto/juoksukiekkoja ja saattaa hyökätä alivoimaisenakin kun sitä jalkavuutta riittää irtokiekkoihin ja prässäämiseen. Ja Suomipoika on yhtäkkiä hukassa.

 

[Uuhis #97]

Onkohan Meidän Peli-hissuttelu syy siihen, että on kollektiivina pudottu luisteluvoimassa/vauhdeissa?

"Meidän peli-hissuttelu" painotuksineen liittyi oleellisesti siihen että meillä oli muutama yksilötaidoiltaan heikompi sukupolvi jota pyrittiin paikkaamaan. Nyt kuitenkin A) On kasvanut yksilötaidoiltaan taas vahvempia ikäluokkia B) Jääkiekon taktinen evoluutio on ottanut pari hyppäystä eteenpäin. Pohjois-Amerikassa ollaan tuossa oltu aina taktisesti askel edellä ja siksipä Leijonat oli pääsääntöisesti perseeseen ottavana osapuolena Jalosen ekalla stintillä, koska noilla jengeillä oli liikettä ja yksilötaitoa jolla pystyttiin tuhoamaan Suomen peli. Marjamäki näytti näissä kisoissa että hän on löytänyt taktisen vastalääkkeen, mutta rohkeus käyttää samoja aseita myös näitä heikommiksi miellettyjä kiekkomaita kohtaan katosi johonkin.

 

[IceWalker]

En nyt tartu muuhun kuin tähän. Täyttä paskapuhetta. Meidän peli on kiekkokontrollia ja siihen kuuluu olennaisena osana ettei alivoimaisena hyökätä ja kiekolla pyritään vaihtamaan. Siis sen perinteisemmän sijaan että kun kiekko saadaan niin lähdetään minuutin vaihdon jälkeen väsyneenä luovuttaan kiekkoa vastustajalle, että päästään taas seuraavaksi puolustamaan. IKINÄ! Ei Jalonen kieltänyt reagointia ja nopeita vastahyökkäyksiä, päin vastoin, Jalosen aikana pelattiin todella paljon noita, varsinkin koohottavia pystysuunnan joukkueita vastaan. Tähän taas liittyy trap pelaaminen. Eli kun toinen puskee alivoimaisena niin päästään kiekonriistoihin ja tuoreena nopeisiin vastahyökkäyksiin. Tämä Jalonen sitä ja meidän peli tätä on täysin väärin ymmärretty asia. Toki se näkyy jos joukkue istuu oman maalin takana kun vaihdetaan kiekolla, mutta aivan liikaa on tartuttu tuohon. Se toinen vaihtoehto kun olisi ollut antaa kiekko vastustajalle ja aloittaa puolustamaan, sama pätee edelleen tänäkin päivänä.

Ja varmaan huomasit pääpointin, joka oli erilaisten meidän peli määrittämistapojen esittely. Jalosfaneille suuri ilouutinen on, se että ensi kaudella näemme konkreettisesti millaista on jaloskiekon päivitetty versio. Ja varmaan hän jakaa ajatuksiaan yleisölle entiseen tapaan.

 

[Naurava Kulkuri]

Tuli tuossa mieleeni, että viime vuoden mm-kisojen jälkeen taisin tämän ketjun aiheeseen liittyen kirjoitella. Piti oikein käydä kaivamassa ja löytyihän sieltä joku tekele. Vähemmän yllättäen mun mielesä kirjoittaja puhuu tässä ihan asiaa :DDD

Tällainen asia tuli mieleeni, että olisiko Leijonien ylimmässä johdossa(jääkiekkoliitto?) aika pysähtyä ja katsoa asioita vähän kauempaa? 90-luvun alussa varmaan alettiin tekemään jotain linjauksia, miten pystyttäisiin edes haastamaan kilometritolkulla edellä olleita parhaita lätkämaita, tavoitteena kaapia tulevaisuudessa jopa mitalleja ja kenties jopa se maailmanmestaruus. En tiedä, mutta voisin arvailla tämän kaiken takana olevan ajatus siitä, että näin me voitaisiin luoda meille uskottavuutta suurena kiekkomaana ja saada jonkin laista buustia suomalaiseen lätkään.

Edellä mainittu suunnitelma toteutettiin mielestäni melkein täydellisesti, tai sanotaan vaikka, että tuskimpa kukaan sitä olisi ainakaan paremmin voinut toteuttaa. Suomessa ruvettiin harjoitteissa keskittymään pääasiassa pelitapa asioihin jo murrosikäisten teinien kanssa ja tämä onkin tuottanut hienosti hedelmää. Suomi on 1995 vuodesta eteenpäin Suomi on 16:lla arvokisamitallillaan yksi menestyneimmistä kiekkomaista. Nykyään valmennusta on muutettu palvelemaan enemmän yksilöiden kehittymistä ja näyttää sille, että tämäkin suunnitelma tulee onnistumaan ja tuottamaan hedelmää.

Uskottavuus on saavutettu, MM-kentät on valloitettu! Onko järkeä edetä enää samalla suunnitelmalla kuin 90-luvun puolessa välissä, vai onko olosuhteet muuttunut niin paljon, että voitaisiin tehdä uusi sotasuunnitelma? Tarvitseeko Suomen enää voittaa hinnalla millä hyvänsä, vai voisiko arvokisoilla olla nykypäivänä joku muu merkitys kuin uskottavuuden saavuttaminen? Tottakai tavoitteena on voittaa joka hemmetin ottelu, mutta mielestäni MM-kisojen tarkoituksen pitäisi tänä päivänä olla suomalaisen jääkiekkotoiminnan edistäminen, ei kultaa kaulaan hinnalla millä hyvänsä.

Leijonien, meidän kiistattoman lippulaivan pitäisi saada ne katsojat innostumaan lätkästä, puhumaan lätkästä positiivisesti turuilla ja toreilla, saada heidät ostamaan sitä ruutu palvelua ja käymään hallilla. Lisäksi Leijonien pitäisi innostaa lajiharrastajia muistuttamalla siitä, kuinka hemmetin hienoa lätkä oikeasti on! Suosittelen Jellonille pelitapaa missä sattuu ja tapahtuu, ei pelätä yrittää, onnistua eikä epäonnistua! Ei haukottelemalla ainakaan lisää jääkiekkofaneja tule!!!

Toivottavasti tosiaan nämä MM-kisat on ollut herätys liiton päättäjille. Vaikka lopputulos ei ollutkaan paras mahdollinen, niin voi hitto että tossa pelissä oli paljon sellaisia elementtejä, mihin aikanaan itte lätkässä on ihastunut. Ja voisin väittää, että aika moni jääkiekon pelaaja voi tähän samaistua. MM-kisojen kuuluu olla lätkäkarnevaali, missä mennään täysillä ja esitellään parhaita suomalaisia pelaajia ympäristössä jossa he tulevat hyvin esille. Jos voitetaan niin sitten voitetaan ja jos ei niin sitten ei...

 

[Henkka]

Tuli tuossa mieleeni, että viime vuoden mm-kisojen jälkeen taisin tämän ketjun aiheeseen liittyen kirjoitella. Piti oikein käydä kaivamassa ja löytyihän sieltä joku tekele. Vähemmän yllättäen mun mielesä kirjoittaja puhuu tässä ihan asiaa :DDD

Toivottavasti tosiaan nämä MM-kisat on ollut herätys liiton päättäjille. Vaikka lopputulos ei ollutkaan paras mahdollinen, niin voi hitto että tossa pelissä oli paljon sellaisia elementtejä, mihin aikanaan itte lätkässä on ihastunut. Ja voisin väittää, että aika moni jääkiekon pelaaja voi tähän samaistua. MM-kisojen kuuluu olla lätkäkarnevaali, missä mennään täysillä ja esitellään parhaita suomalaisia pelaajia ympäristössä jossa he tulevat hyvin esille. Jos voitetaan niin sitten voitetaan ja jos ei niin sitten ei...

Olitpa hyvin kirjoittanut (vuosi sitten). Allekirjoitan kaiken.

Nyt minun mielestäni pitää vaan jatkaa tällä yksilön kehittämisen linjalla. Hyvät yksilöt luovat hyvän pelitavan, koska eivät ole pelaajana rajoittuneita, jolloin heidät täytyy kahlita johonkin sapluunaan. Kun katsoo tuota pelaajamateriaalin määrää, mikä on jo NHL:ssä ja jolla on potentiaalia sinne, niin tulevaisuudessa ei ole mitään ongelmaa saada JOKA VUOSI huippujoukkuetta MM-kisoihin. Kaikki pelaajat sinne tulevat jatkossa NHL:stä, ihan kuten Ruotsilla, jolla siellä on pari joukkueellista pelaajia. Muutama voi olla loukkaantunut, muutama voi kieltäytyä sopparisyistä yms. mutta AINA saadaan jalkeille 4 kilpailukykyistä ketjua ja jotkut joudutaan jättämään jopa rannalle.

Se on Suomi-kiekon tulevaisuus, toivottavasti tällä pelitavalla mitä nyt nähtiin. Helvetin hieno vuosikymmen edessäpäin.

Jukka Jalonen maajoukkueen päävalmentajana 2018–2020

Katsokaa nyt tuota materiaalia, jonka Jalos-topikkiin listasin. Se ei tule loppumaan. NHL:ssä tulee olemaan kohta 32 joukkuetta, josta 24:llä (75%) loppuu pelit ennen MM-kisojen alkamista. Tuosta pelaajamateriaalista voi siis olettaa lähes kolme neljännestä olevan käytettävissä. Ei tule enää heikkoa kolmosketjua, jonka takia TOP6 pitää peluuttaa puhki ja jänne katkeaa ratkaisupeleissä jne.

 

[Palstalegenda]

Suomi pelasi Sveitsiä vastaan pystysuunnan jääkiekkoa, jossa puolustajat kuskasivat kiekkoa junnutyyliin ylös. Se oli sitä kehuttua pystysuuntaa. Kuulemma 42 % ekassa erässä Suomi piti kiekkoa. Uskomattoman vähän. Meidän pelillä tuo peli olisi arvioni mukaan voitettu. Sen sijaan huippumaita ja jämämaita vastaan toimii nykyään paremmin mikkomannermainen koohotuslätkä. MM-kisojen Suomen pelien tulokset tukevat päätelmääni 100 %:sti.

Kärjistys: puolivälierätappio oli siis kaikkien niiden vika, jotka ovat täysin Meidän peliä vastaan, hävetkää!

 

[Rannari]

Suomi pelasi Sveitsiä vastaan pystysuunnan jääkiekkoa, jossa puolustajat kuskasivat kiekkoa junnutyyliin ylös. Se oli sitä kehuttua pystysuuntaa. Kuulemma 42 % ekassa erässä Suomi piti kiekkoa. Uskomattoman vähän. Meidän pelillä tuo peli olisi arvioni mukaan voitettu. Sen sijaan huippumaita ja jämämaita vastaan toimii nykyään paremmin mikkomannermainen koohotuslätkä. MM-kisojen Suomen pelien tulokset tukevat päätelmääni 100 %:sti.

Kärjistys: puolivälierätappio oli siis kaikkien niiden vika, jotka ovat täysin Meidän peliä vastaan, hävetkää!

Kuulemma ensimmäisessä erässä Suomi ei päässyt moneen minuuttiin koskemaan kiekkoa edes MILLÄÄN pelillä, kun vastustaja piti itsepintaisesti pelivälinettä itsellään.
Pystysuunnan kiekkoon nimenomaan ei kuulu puolustajien kiekon kuskaaminen, päinvastoin. Tuo pelitapa kuuluu enemmänkin Meidän pelin eräisiin variaatioihin.

Eli kärjistetysti, yritettiin pelata Meidän peliä Sveitsi ottelussa ja yritys jäi lähes täydellisesti piippuun. Välierätappio oli siis täysin Meidän pelistä johtuvaa. Johtopäätös. Meidän pelillä ei Suomi olisi siis voittanut Kanadaa sekä USA:ta. Todennäköisesti olisi niitä tappioita tullut enemmänkin ja emme olisi päässeet edes alkulohkoa pidemmälle, sillä nykyisellä pelitavalla ne voitotkin tulivat.

 

[Palstalegenda]

Kuulemma ensimmäisessä erässä Suomi ei päässyt moneen minuuttiin koskemaan kiekkoa edes MILLÄÄN pelillä, kun vastustaja piti itsepintaisesti pelivälinettä itsellään.
Pystysuunnan kiekkoon nimenomaan ei kuulu puolustajien kiekon kuskaaminen, päinvastoin. Tuo pelitapa kuuluu enemmänkin Meidän pelin eräisiin variaatioihin.

Eli kärjistetysti, yritettiin pelata Meidän peliä Sveitsi ottelussa ja yritys jäi lähes täydellisesti piippuun. Välierätappio oli siis täysin Meidän pelistä johtuvaa. Johtopäätös. Meidän pelillä ei Suomi olisi siis voittanut Kanadaa sekä USA:ta. Todennäköisesti olisi niitä tappioita tullut enemmänkin ja emme olisi päässeet edes alkulohkoa pidemmälle, sillä nykyisellä pelitavalla ne voitotkin tulivat.

Ainakaan Kärpissä muuan Lauri Marjamäki ei peluuttaut sellaista Meidän peliä, jossa kiekkoa olisi kuskailtu ylös. Olet siis ymmärtänyt Meidän pelin täysin väärin.