Mainos

Matkalla alkoholismiin?

  • 468 235
  • 1 640
Selincrosta en ollut kuullutkaan, joten googlettelin ja aika jännältä tuotteeltahan se vaikuttaa: Selincro (nalmefeeni) - Alkoholi - Suomi24

Normaalisti suhtautuisin tällaisiin hyvin skeptisesti, käyttöturvallisuusmielessä, mutta koska on vaikeaa kuvitella että Selincrolla voisi olla jatkuvaa alkoholinkäyttöä haitallisempia vaikutuksia (onko edes ainetta jolla olisi? ehkä venäläisten krokodil?), niin eiköhän tuota voi jopa suositella ainakin noiden käyttökokemusten perusteella.
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Onko kenelläkään kokemuksia kuinka voisi auttaa läheistään alkoholiongelman kanssa, jos tämä itse ei ole valmis apua ottamaan vastaan? Raskasta...

Tilanne on siinä mielessä huono, että päihdeongelmasta selviämiseen vaaditaan omaa sairaudentunnetta ja tilanteen tunnustamista. Se on ehdoton vaatimus raittiuden saavuttamiseen. Ensimmäinen onnistunut askel on, jos saa henkilön edes miettimään alkoholinkäyttöään.

Jos pienin askelin saisi läheisen lähtemään aamusta jollekin A-klinikalle, joissa on kaikissa ns. päivystysmahdollisuus, voisi olla mahdollisuus parantumisen kokemukseen. Eli aamusta heti sinne läheisen kanssa, pääsee saman tien keskustelemaan asiantuntijan kanssa. Ehkä tällä tavalla saadaan "tapaus" ensikosketuksiin hoitotahon kanssa. Jos asiat menevät hyvin, ko. käynnistä saattaa olla seurauksena välitön lähete "katkolle", jossa viikon aikana ihminen saattaa tehdä yllättäviäkin havaintoja viinankäytöstään ja tehdä raittiuden kannalta suotuisia päätöksiä. Nimimerkillä "kokemusta on". Tutustuminen ammattitaitoiseen, kokeneeseen henkilöön, joka ei tuomitse tai moralisoi, saattaa auttaa raittiuden polulle. Päihdeongelma musertaa potilaan, eikä objetiivinen tilanteen hallinta onnistu. Kun huomaa, ettei se oma ongelma olekaan pahimmasta päästä, löytyy monasti tsemppiä ja yritystä raittiuteen.

Mutta, tämä vanha biisi grammarissa: "apua saa vain ongelmansa tunnustamalla" pitää paikkansa. Jo ensimmäinen askel saattaa olla lippu raittiuteen.

Älä siis luovuta. Älä hylkää päihdeongelmaista, mutta älä ruoki sitä ongelmaa. Kun ihminen on valmis, hän kyllä ilmoittaa, että nyt taitaa riittää. Silloin alkaa se taistelu, joka on helvetillinen "bootcamp" elämän saralla. Siitä selviää kyllä. Jos omaa halua.

Tue, juttele ja tsemppaa läheistäsi. Älä moralisoi, pilkkaa tai alista. Pikkuhiljaa ihminen alkaa itse ajatella asioita, jos on raitistuakseen. Kaikki eivät halua raitistua, ja kaikki haluavat eivät raitistu, vaikka haluaisivat. Tympeä totuus, joka kannattaa tunnustaa. Jos halua löytyy, onmgelma on tunnustettu ja lähipiiri tukee, on raitistuminen hyvinkin mahdollista.

Kuka tahansa läheisesi onkin, yritä olla tukena. Tsemppiä tällä vuosien mittaiselle urakallesi. Sitä vaaditaan.
 

Oijennus

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Vähän tuntuu siltä, että halua ei ole. Tuntuu, että kaikki mitä yrittää puhua on syyllistämistä tai moralisointia. Syyttää muita siitä, että on yksinäinen. Ei häntä kuitenkaan saa mihinkään aktiviteetteihin mukaan. Tänään pyysin kahville töiden jälkeen, ei ehtinyt. Tuosta reilu tunti, niin oltiin taas kännissä. Vaikea auttaa, kun jutulle pääsee, niin on humalassa. Ja silloin kun ei ole humalassa ei halua keskustella. Tätä samaa on jatkunut jo toista vuotta...tai pidempäänkin.
 

Myyrä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Spurs
Onko kenelläkään kokemuksia kuinka voisi auttaa läheistään alkoholiongelman kanssa, jos tämä itse ei ole valmis apua ottamaan vastaan? Raskasta...

Tyhmä kysymys sinänsä, koska vastaus on ilmiselvä: eli ei yhtään millään. Aikuinen ihminen ryyppää jos haluaa ja siihen on kenenkään turha sanoa yhtään mitään. Jossain vaiheessa ehkä tulee järkiinsä tai sitten ei. Raskastahan se on, erittäinkin. Kokemusta on. Mutta eipä siinä oikein mitään voi. Kaikkea voi ja kannattaakin kokeilla, joskus onnistuu, yleensä ei.
 
Suosikkijoukkue
Greek Philosophers
Selincrosta on omia, erittäin myönteisiä kokemuksia. Soveltuu hyvin tilanteisiin, joissa on vaarana, että homma lähtee lapasesta.

Sivuvaikutuksiakin toki on, omalla kohdallani ehkä haitallisimpana eräänlaiset unihäiriöt.

Miksen sitten itse ota nyt sitä Selincroa, muutu hyväksi ihmiseksi ja lakkaa kirjoittelemasta KKK:hon? Hyvä kysymys, johon en ole vielä löytänyt vastausta.

Selincro on tuossa vieressäni pöytälaatikossa ja taidan ottaa se nyt. Tiedän kokemuksesta, että sen otettuani alan ihmettelemään, miksi olen taas juonut. Se on kuulkaa hyvin erikoinen tunne, kannattaa kokeilla.
 

opelix

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, JJK
Ihan kiinnostuksesta kysyn tämän klassisen kyssärin. Mikä on juopon ja alkoholistin ero?

Itse nautin viikonlopuista mutta koskaan ei tee mieli viinaa muuta kuin vapareilla/lomilla? Onko tämä geenijuttu jota tavis ei tajua?
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Ihan kiinnostuksesta kysyn tämän klassisen kyssärin. Mikä on juopon ja alkoholistin ero?

Itse nautin viikonlopuista mutta koskaan ei tee mieli viinaa muuta kuin vapareilla/lomilla? Onko tämä geenijuttu jota tavis ei tajua?

Mikä on juopon ja alkoholistin ero? Tiedä sitten onko noilla mitään eroa. Termi "juoppo" on ehkäpä kansanomaisemmin käytössä.

Sulla ei ole kehittynyt alkoholiriippuvuutta. Siksi juominen on vielä hanskoissa. Nykyään tosiaankin syytetään osittain geenejä. Alkoholismiin johtaa monta eri reittiä ja ehkäpä "sopivat" geenit sitten edesauttavat sairauden syntyyn.
 

Knox

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flyers
Onko kenelläkään kokemuksia kuinka voisi auttaa läheistään alkoholiongelman kanssa, jos tämä itse ei ole valmis apua ottamaan vastaan? Raskasta...

Kuten on jo todettu, et mitenkään. Seurasin aikanaan kun oma äitini yritti saada veljeään kuiville, ja on se ihan saatanan raskasta hommaa. Lopussa isäni puhalsi pelin poikki, kun näytti siltä että äiti saa hermoromahduksen veljensä takia. Kusipää syyllisti äitiäni aina, milloin mutsi oli juonut hänen rahat jne, ja lopussa äiti sai sitten kuunnella puheluita siitä kuinka veljensä tekee itsemurhan. Itsari puheiden takia tais päästä päiväksi johonkin polille, mutta selvittyään totesi olevansa ok ja mies päästettiin pois. Ja sama ralli jatkui. Ja äitini teki IHAN kaiken mitä tehtävissä oli, mutta kun ei halua apua niin ei halua. Jouluaattona kusipää ilmestyi oven taakse itkettämään äitiä, saatana. Silloin loppu se leikki, isä heitti äijän niskaperse otteella vittuun kuistilta ja soitti poliisit perään kun huomattiin että äijä on kännissä autolla. Noh, eihän se ollut vasta kuin neljäs rattijuopumus. Kävi noiden rattien takia istumassa linnassa jossain vaiheessa. En ole äijää nähnyt vuosiin, sen mitä tiedän niin kännissä ollaan edelleen.

Eli pidä huoli itsestäsi. Apua pitää tarjota kun sitä halutaan, mutta muuten mahdollisuudet ovat vähissä. Sitä syyllistämistä ja vittuilua kannattaa kuunnella vain tiettyyn pisteeseen, jos ihminen haluaa juoda niin sitten ihminen juo. Tsemppiä sinne, tiedän ettei ole helppoa.
 

J.A.V.

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP (sympatiat SaiPalle), Leijonat, Kazan, NHL
Oma matkani kohti alkoholismia pysähtyi, kun päihdehoitajan kanssa jutustelujen jälkeen sain Antabus-lääkettä. Se on ollut hyvänä tukena oman muun lääkityksen takia (niiden ja alkoholin yhteisvaikutuksen takia otin siis Antabuksen tueksi).

Ainoo huono puoli tuossa on se, että saattaa nostaa maksa-arvoja. Ja jos on idiootti, niin alkoholia nauttiessaan voi pumppu pysähtyä (jos kiskoo siis viinaa ja omistaa huonon pumpun tai jtn).

Muilla kokemuksia? Itse olen ollut nyt kolme viikkoa selvänä. Ja aion jatkaa ainakin kuurin loppuun asti (joka päättyy n. helmikuun puolen välin tienoilla).
 

Kisapuisto

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Kuten on jo todettu, et mitenkään. Seurasin aikanaan kun oma äitini yritti saada veljeään kuiville, ja on se ihan saatanan raskasta hommaa. Lopussa isäni puhalsi pelin poikki, kun näytti siltä että äiti saa hermoromahduksen veljensä takia. Kusipää syyllisti äitiäni aina, milloin mutsi oli juonut hänen rahat jne, ja lopussa äiti sai sitten kuunnella puheluita siitä kuinka veljensä tekee itsemurhan. Itsari puheiden takia tais päästä päiväksi johonkin polille, mutta selvittyään totesi olevansa ok ja mies päästettiin pois. Ja sama ralli jatkui. Ja äitini teki IHAN kaiken mitä tehtävissä oli, mutta kun ei halua apua niin ei halua. Jouluaattona kusipää ilmestyi oven taakse itkettämään äitiä, saatana. Silloin loppu se leikki, isä heitti äijän niskaperse otteella vittuun kuistilta ja soitti poliisit perään kun huomattiin että äijä on kännissä autolla. Noh, eihän se ollut vasta kuin neljäs rattijuopumus. Kävi noiden rattien takia istumassa linnassa jossain vaiheessa. En ole äijää nähnyt vuosiin, sen mitä tiedän niin kännissä ollaan edelleen.

Eli pidä huoli itsestäsi. Apua pitää tarjota kun sitä halutaan, mutta muuten mahdollisuudet ovat vähissä. Sitä syyllistämistä ja vittuilua kannattaa kuunnella vain tiettyyn pisteeseen, jos ihminen haluaa juoda niin sitten ihminen juo. Tsemppiä sinne, tiedän ettei ole helppoa.

Täyttä asiaa. Jos ihminen haluaa juoda, niin minkä sille voi. Ei minkään. Mulla itselläni on setä, joka on jäänyt lukuisia kertoja rattijuopumuksista kiinni, ja istunut niistä myös linnassa aikanaan. Hän myös itse tietää olevansa alkoholisti, perhe ja sukulaiset tietää sen, mutta jos ei halua ottaa apua vastaan niin minkäs siinä teet?

...teksti...

Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää sulle, ja tsemppiä taistelussa. Kukaan muu ei sua lopulta voi auttaa kuin sinä itse. Ja vaikeaa se varmasti on, mutta kun muutama viikko kuluu, niin kyllä se siitä. Tsemppiä!

ps. Jos haluat niin yksityisviesteillä yritän tsempata sen minkä ehdin ja pystyn.
 

J.A.V.

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP (sympatiat SaiPalle), Leijonat, Kazan, NHL
Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää sulle, ja tsemppiä taistelussa. Kukaan muu ei sua lopulta voi auttaa kuin sinä itse. Ja vaikeaa se varmasti on, mutta kun muutama viikko kuluu, niin kyllä se siitä. Tsemppiä!

ps. Jos haluat niin yksityisviesteillä yritän tsempata sen minkä ehdin ja pystyn.

Kiitos, mutta tukea olen saanut riittämiin :) tänäänkin tuli oltua baarissa limulinjalla, eikä tehnyt edes tiukkaa!

Suosittelen Antabus-lääkettä kaikille, joilla meinaa mopo karata käsistä. Sen aiheuttama paha olo on kuuleman mukaan sellainen, mitä rapajuopot pakoilevat. Eikä sellaista halua kukaan kohdalleen!
 

Colin Hunt

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
RaiRai!

Hyvin alkanut "raitistumiseni" meni siinä. 8 päivää lomaa takana, joista 2 päivää ilman alkoholia. Ei vaan voi ymmärtää itseäni, että miksi sitä vaan ei voisi jättää juomatta? Erosta alkaa olla jo sen verran aikaa, että tuo vitutus ei ole enää niin jumalattoman suurta, mutta siltikin näytää olevan niin, että kun vähänkin tulee ne paskat asiat mieleen, jotka ketutusta saavat aikaiseksi, niin ei kuin pullo/tölkki auki ja siitä se taas lähtee.

Jotenkin olen pitänyt itseäni vahvempana ihmisenä, kuin mitä tunnun oikeasti olevan. Vähän aikaa pystyn tsemppaamaan itseäni ja korkki pysyy kiinni, mutta ei se iso asia tarvitse olla, kun saan (teko)syyn sen avata. Ihan pirun säälittävältä tuntuu, ettei aikuinen mies pysty käsittämään sitä, että tästä ei mitään hyvää seuraa, ei mitään. Naamasta alkaa näkymään, että brenkku on maistunut, kaljamaha se sieltä tekee tuloaan, yleiskunto on ihan paska ja sen kerran kun pääsee baarista jatkoille naisen luokse, niin vehkeitä ei saa ylös ja sitten kun saa, niin ei tunnu vuorokaudessa riittävän tunnit siihen, että nallin saa lähtemään. Paljon syitä minkä takia ei kannattaisi juoda, mutta kun ei siihen pysty. Eli, taitaa matka alkoholismiin olla hyvinkin pitkällä?
 
Suosikkijoukkue
Hiroshima Toyo Carp
Itsehän taidan jo olla alkoholismissa. Jaksoin vähentää kuukauden tai pari, mutta sen jälkeen olen varmaan samassa ajassa juonut neljän kuukauden edestä.. en kovia kännejä ja kovia viinoja, mutta olutta tasaisen tappavasti koko ajan. Uutena piirteenä on mukana jo aamujen aloittaminen oluella ja purkalla, eli kyllä tämä alkaa olemaan selvä homma. Mutta teenkö asialle jotain? En helvetissä enkä jaksa itseäni alkaa säälimään.
 
Itsehän taidan jo olla alkoholismissa. Jaksoin vähentää kuukauden tai pari, mutta sen jälkeen olen varmaan samassa ajassa juonut neljän kuukauden edestä.. en kovia kännejä ja kovia viinoja, mutta olutta tasaisen tappavasti koko ajan. Uutena piirteenä on mukana jo aamujen aloittaminen oluella ja purkalla, eli kyllä tämä alkaa olemaan selvä homma. Mutta teenkö asialle jotain? En helvetissä enkä jaksa itseäni alkaa säälimään.
Sanon vain sen, että se että uskaltaudut kertomaan tilanteestasi edes näin anonyyminä netissä, kertoo että tiedostat ongelman ja olet itse asiassa jo ottanut ensimmäisen askeleen, vaikka viimeisellä tokaisulla yritätkin vetää kovan äijän viittaa takaisin yllesi. Varmaan niihin sun naisjuttuihin pätee sama homma. Ollaan vähän liian itsekkäitä ja saamattomia vähän liian pitkään, kustaan hommat ja huolestutaan, mutta sitten pitää anonyyminä netissäkin vielä esittää ettei muka oikeasti huolestuta. Olisikohan peräti saman ongelman oireita nämä. No, sinähän sen tiedät, vaikka et meille kertoisikaan. Onnea tuleviin kasvuprosesseihin.
 

Geezer

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK. Sympatiat Kuopioon ja Lappeenrantaan.
Itsehän taidan jo olla alkoholismissa. Jaksoin vähentää kuukauden tai pari, mutta sen jälkeen olen varmaan samassa ajassa juonut neljän kuukauden edestä.. en kovia kännejä ja kovia viinoja, mutta olutta tasaisen tappavasti koko ajan. Uutena piirteenä on mukana jo aamujen aloittaminen oluella ja purkalla, eli kyllä tämä alkaa olemaan selvä homma. Mutta teenkö asialle jotain? En helvetissä enkä jaksa itseäni alkaa säälimään.

Jo pelkkä aamuohjelman muuttaminen vie sinut pitkälle. Säälistä ei kannata edes puhua itseaihetetun päänsäryn kohdalla. Itsesääli tai muiden sääli ei johda mihinkään, eikä auta, vaan pahimmillaan antaa vain "oikeutuksen". Peliin eteen ja keskisormi pystyyn kaverile joka istuu kuskin paikalla. Tsemppiä!
 
Viimeksi muokattu:

Apassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itselläni tässä viimeisen vuoden aikana herännyt sellainen ajatus, että lopettaisi humalahakuisen ryyppäämisen kokonaan. Täysin absolutistiksi ryhtyminen ei varmasti onnistu, koska tykkään joskus ottaa sen 1-2. Mietin vain, että pystyisikö jättämään kokonaan siihen.

Mitään merkkiä alkoholismista ei itselläni ole, vaikka suvussa sitä on paljon ilmaantunutkin. Lähinnä suurin syy on se, että palautuminen dokaamisesta on niin karmea nykyisin, että alkaa jo haittaamaan treenaamista ja muutenkin normaali elämä on kovemman ottamisen jälkeen monta astetta raskaampaa ja kahden pienen lapsen isänä ei oikein olisi varaa vedellä puolivaloilla montaa päivää.

Lisäksi yksi aavistuksen huolestuttava piirre on se, että on alkanut tulemaan muistikatkoja illan tapahtumista. Muistan kyllä missä olen ollut ja mitä tehnyt, mutta aina joutuu miettimään mitähän sitä on kenenkin kanssa puhunut ja onko sanonut jotain saatanan tyhmää. Joutunmut sitten ehkä myöhemmin vähän selvittelemään sanomisiaan. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta saisi nekin jäädä väliin.

Ainoa mitä miettii, että jaksaako selvinpäin tai ainakin lähes selvinpäin joukkueen saunaillat ja muut "juhlatapahtumat", joissa muut ottavat. Joskus olen kokeillut ja on ollut vitutuskäyrä aika korkealla. Ei sen takia, että ei kestäisi sitä touhua katsoa, vaan lähinnä se muiden vittuilu siitä, kun on selvinpäin.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Itselläni tässä viimeisen vuoden aikana herännyt sellainen ajatus, että lopettaisi humalahakuisen ryyppäämisen kokonaan. Täysin absolutistiksi ryhtyminen ei varmasti onnistu, koska tykkään joskus ottaa sen 1-2. Mietin vain, että pystyisikö jättämään kokonaan siihen.

Ainoa mitä miettii, että jaksaako selvinpäin tai ainakin lähes selvinpäin joukkueen saunaillat ja muut "juhlatapahtumat", joissa muut ottavat. Joskus olen kokeillut ja on ollut vitutuskäyrä aika korkealla. Ei sen takia, että ei kestäisi sitä touhua katsoa, vaan lähinnä se muiden vittuilu siitä, kun on selvinpäin.

Vaatii selkärankaa ja rutiinia. Olen itse duunissa sellaisissa hommissa ollut noin 20 vuotta missä "ilmaista viinaa" on tarjolla lähes jatkuvasti. Otan kun muutkin ottavat, mutta jätän terävät pois, tai otan vain yhden, viiniä ja olutta. Vettä voi baarissa ottaa lasiin helposti aina välillä tai vielä paremmin jotain sokeripitoista kuten Spriteä (näyttää siiderille, on siis sopivaa) mutta sokeri ja neste auttaa välttämään krapulaa ja liiallista humalaa.
Kyllä tuohon pystyy, vaatii vain totuttelua.
 

Jupe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin IFK
Lähinnä suurin syy on se, että palautuminen dokaamisesta on niin karmea nykyisin, että alkaa jo haittaamaan treenaamista ja muutenkin normaali elämä on kovemman ottamisen jälkeen monta astetta raskaampaa ja kahden pienen lapsen isänä ei oikein olisi varaa vedellä puolivaloilla montaa päivää.

Kuin omasta kynästä Apassin ajatukset.
Takana hurja nuoruus ja ryypätty on viimeiset 20 vuotta ravintoloissa, mutta nyt alkaa mitta olemaan täysi. Kotona en ole koskaan juuri alkoholiin koskenut, ehkä 10 annosta vuodessa jotka ovat ripotellen joku viinilasi, glögi jouluna jne. Mutta ne kaverit ja ravintolaillat ovat jatkuneet tähän päivään asti. Onneksi ei enään 3 krt/viikossa niin kuin kouluaikoina mutta 1-2krt/kuukaudessakin tuntuu paljolta nykyään.

Palautuminen tosiaan vie tolkuttomasti aikaa ja jo viimeisen noin 3 vuoden aikana voisin sanoa etten kännissä/krapulassa ole osannut nukkua kuin muutaman hassun tunnin milloin seuraava päivä on tuskaa vaikka ei promilleja aamulla olisikaan. Tähän yhtälöön vielä taapero perheessä joka huutelee isiä aamuisin klo 7 olin yössä tai en.

En itse tykkää on/off -ajatuksesta ja omasta mielestäni on tyhmää julistaa mitään totaaliabsolutismeja, edelleen tykkään juoda hyvän viinilasin hyvän ruoan kanssa ja yhden herkkuoluen joskus vaikkapa matsin jälkeen Lohessa.

Ensi perjantaille olisi taas menoa tiedossa, mutta ei vanha jaksa. Yritän koko ajan mielessäni keksiä tekosyitä ettei tarvitsisi lähteä.

Olen itseasiassa jo parin vuoden ajan himmaillut reilusti näitä viikonloppujen iltamenoja, jos lähtenyt niin satsannut siihen että syödään alkuillasta frendien kanssa, juodaan ne pari viinilasia ja jauhetaan paskaa, viimeistään siinä sitten kun porukka siirtyy jonnekin väsyneeseen yökerhoon niin otan vossikan himaan. Itselläni tuo lähtökin on helpompaa kun ei kavereiden tahtiin juo, ne ovat jo omissa promilleissaan ja silloin eri aaltopituudella, siitä on helppo astua takaviistoon ja himaan goisaamaan viimeistään puoliltaöin.

Summaisin jotenkin näin että satsatkaa niillä kaveriporukoilla alkuiltaan ja ajoissa himaan niin olokin on aamuseiskalta parempi/normaali kun perheen aamutoimet alkaa.

Viihdeiltoina pitää aina muistaa syödä hyvin ja juoda vettä ainakin litra. Hyvän ruoan ystävänä on helppo ollut satsata näihin kaikenmaailman diileihin ja tableonline systeemeihin joiden kautta saa hyvää safkaa hyvään hintaan, mikäs sen mukavempaa ajanvietettä kun syödä hyvin hyvässä seurassa.

_
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
Itselläni tässä viimeisen vuoden aikana herännyt sellainen ajatus, että lopettaisi humalahakuisen ryyppäämisen kokonaan. Täysin absolutistiksi ryhtyminen ei varmasti onnistu, koska tykkään joskus ottaa sen 1-2. Mietin vain, että pystyisikö jättämään kokonaan siihen.

Vedin viimeksi lärvit vuodenvaihteessa. Bastussa olen ottanut pari (2) saunakaljaa, mutta siihen se on jäänyt. Olen tästä tilanteesta hiukan ihmeissäni, koska tuo bissen kanssa peuhaaminen on jäänyt niin vähiin. Viimeksi olen ollut näin pitkään selvinpäin joskus 16-vuotiaana.

Ei mulla mitään suurempia ongelmia tuon brenkun kanssa ole ollut muutenkaan. Silloin kun otan, niin vedän lärvit (laatikon bisseä) ja sen jälkeen pari kolme viikkoa selvinpäin.

Nyt on kyllä ihan hyvät fiilikset!

Nice!
 

sierramies

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki vituttaa, myös sekin.
Perillä ollaan

Ketjun mukaisesti ollaan määränpäässä, ei enää matkalla. Viimeisen kahden viikon aikana 10 päivää kännäillessä. En ole siemaillut perulaisia, maksan kanssa sopivia, täyteläisiä punkkuja. Litran leka kirkasta joka ilta "rentoutumisen merkeissä". Ja aamulla töihin vehreän vireänä.

Tää on niin tuttua. Kohta se on taas 2vk katkolla ja sitten 4-8 vk kuntoutuksessa.

Pakko ottaa huumorilla. Ei sitä muuten kestä.
 

godspeed

Jäsen

Tuo pois, niin varmasti auttaa.

En osaa oikein pitää alkoholismia sairautena. Pidän sitä vain seurauksena jostain muusta pulloon tarttumiseen johtavasta syystä, kuten itsekeskeisestä maailmankuvasta, vähäisestä sietokyvystä arjen tylsyyttä kohtaan, tietynlaisesta kaikki mulle heti -tyyppisestä hedonistisesta luonteesta, hedonistisen luonteen tuomasta riippuvuudesta suureen mielihyvään, tavoitteiden täyttymisen tuomasta tyhjyyden tunteesta, tunne-elämän eli hormonitoiminnan epätasapainosta, persoonallisten piirteiden sopimattomuudesta yleisesti hyväksyttyyn sosiaaliseen elämään, normeja vastustavasta ideologiasta, paikoin jopa älyllisistä kyvyistä ajatella asioita syvemmin, paikoin suoranaisesta tyhmyydestä, kyvyttömyydestä puhua tunteitaan ulos tai ylipäätään käsitellä niitä, vahvasti liioitelluista omista kyvyistä, stressiherkkyydestä tai vaikkapa näistä kaikista yhteensä.

Joku voisi jopa sanoa, että kyse on ihan vain masennuksesta.

Enkä ole niinkään varma onko sekään varsinaisesti sairaus, lähinnä vain oire pitkäaikaisesta sopeutumattomuudesta sellaiseen elämään joka ei ole ollut ihan niin tyydyttävää kuin haluaisi, mikä sitten tulee esiin toisinaan tällaisena lutraamisena.

Niskasta en toki neuvo ketään, enkä varsinkaan läheisiä itseään, kiinni ottamaan. Jonkin pidempiaikaisen elämäntarkoituksen keksiminen joko auttaa tai ei, onnistuu se tai ei - toivottavasti onnistuu. Muuta keinoa ei ole.
 

Isle of Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, TuTo
Koko viesti
Puhuuko tässä nyt joku teinipoika vai neljäkymppinen tekulainen runkkari joka ei koskaan elämässään ole kokenut mitään mullistavampaa kuin ensimmäinen erektio. Koko viestisi oli niin elämästä vierottunutta paskaa että sun kokemusmaailmasi on tainnut olla aika rajoittunut. Ei millään pahalla mutta älä tunnevammainen, todennäköinen narsisti-idiootti kirjoita tähän ketjuun (ja sama koskee depressioketjua tai mitä tahansa ketjua jossa olisi tilausta pienelle touchille empatiaa) enää ikinä.

T.nimim. 3kk jälkeen rajoilla ollaan.

Edit. Vittu että vituttaa tollaset kusirunkut jotka tulevat pätemään. Vie erinomaisuutesi johonkin muualle. Mä ole liian herkällä tänään. Kiitos.
 
Viimeksi muokattu:

godspeed

Jäsen
Kirjoitan nyt ainakin sen verran vielä, että tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä - pidän vain asioiden pohtimisesta. Selkääntaputtelusta tai lässyttämisestä ei kuitenkaan kukaan hyödy. Kenties omassa tilannetajussa tai sanavalinnoissa on myös toisinaan parantamista, mutta mielen pahoittamisesta en koe olevani vastuussa, sillä rivien välistä voi lukea kaikenlaista. Lukisit sinäkin, ennen kuin vetäisit liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
 

Isle of Man

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, TuTo
Kirjoitan nyt ainakin sen verran vielä, että tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä - pidän vain asioiden pohtimisesta. Selkääntaputtelusta tai lässyttämisestä ei kuitenkaan kukaan hyödy. Kenties omassa tilannetajussa tai sanavalinnoissa on myös toisinaan parantamista, mutta mielen pahoittamisesta en koe olevani vastuussa, sillä rivien välistä voi lukea kaikenlaista. Lukisit sinäkin, ennen kuin vetäisit liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Luin sun tekstin pariin kertaan ja johtopäätös oli tuossa yllä. Sä voit liennyttää ja leikkiä mitä tahansa mutta se ei muuta mun mielipidettäni suuntaan tai toiseen. Sä olet vain puhdas empatiakyvytön kusirunkku. "Pidän vain asioiden pohtimisesta". Lukisit nyt säkin joskus jotain. Kukaan päihde- tai mielenterveysongelmainenhan ei pohdi asioita ikinä.

Edelleen, vaikka kuinka koetat siinä hempistellä ja olla ajatteleva aikuinen niin sä olet tuon yhden avautumisesi perusteella täysi ääliö ja et sä nyt voi paskaa enää maalata mun silmissä valkoiseksi. Ja jumalauta ajatusviivan käyttäminen on by the way aivan täytä kusirunkkailua.

Selkääntaputtelemisesta ja lässyttämisestä muuten hyötyy yllättävän moni. Kusipäisestä mouhaamisesta ei kukaan, etenkin kun joku random pelle tulee laukomaan "totuuksia". Eihän siitä toki pitäisi välittää jos joku nimimerkki jotain laukoo. Satuit nyt vaan vituttamaan aika paljon, joten mites se vanha kansa sanoikaan...ah, niin joo: Painu vittuun.

Ei muuta ja mukavaa torstainpuoleista päivää

Käytin muuten melko paljon katukieltä ja aavistuksen nimimerkkiin menevää henkilökohtaista otetta, aivan tarkoituksella. Helvetin paljon parempi kuin ajatusviivan käyttäminen, senkin snobbaileva pölhöjoonas. Käytän kohta saatana puolipistettä. Mites sitten suu pannaan...
 

godspeed

Jäsen
Kukaan päihde- tai mielenterveysongelmainenhan ei pohdi asioita ikinä.

Pohtivat juu, vähän liiankin kautta, olet siinä oikeassa, joskaan en oikein ymmärrä miksi se on sitten niin väärin tähän ketjuun kirjoittavalta.

Selkääntaputtelemisesta ja lässyttämisestä muuten hyötyy yllättävän moni.

Oikeastaan joo, joskaan eivät ne jotka eivät sitä todellisuudessa halua muutoin kuin säälin muodossa. Kuunteluapua tarvitaan ja sitä myöskin tarjotaan sitä kaipaaville, mutta ei siinäkään vain taputtelu auta vaan jotain pitkäikäisempää suunnitelmaa tarvitaan. Se syy juomiseen pitäisi itse ymmärtää, miksi? Tätä funtsin.

Jos juoja syyn tiedostaa, niin puoli voittoa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös