Martti Jarkko 50 -vuotta 26.11.2003

[AJL]

Huomenna on merkittävä päivä suomalaisen ja ennen kaikkea tapparalaisen jääkiekkoilun historiassa. Tasan 50 –vuotta sitten näki päivänvalon kaikkien aikojen kynämies, taitokiekkoilun ruumiillistuma Martti Jarkko, tunnettu myös lisänimellä Tapparan Kultaharkko.

Kultaa Jarkko vuolikin valtaisilla tehoilla. Tapparan vuosinaan mies rohmusi jalometalleja melkoisen määrän. 3 kultaa, 3 hopeaa ja 1 pronssia puhuvat puolestaan. Tapparalle merkitykselliseksi Jarkon saavutukset tekee se tosiasia, että Mara ei ollut voittamassa mitalejaan rivimiehenä, vaan oli joka mitalijahdissa todella merkittävässä eli jopa tärkeimmässä roolissa.

Jarkko pelasi Tapparassa vuosina 1972 – 1979 yhteensä 250 ottelua tehoilla 193 + 169 = 362. Jäähyherkkä Mara oli myöskin, mistä kertovat muikeat 345 jäähyminuuttia. Tehot kertovat oleellisen, mahtavat 1,45 pistettä per ottelu eivät jätä jossitteluille sijaa. Vertailuna voitaneen mainita esimerkiksi Erkki Lehtonen 1,06 pistettä per ottelu, ja kaikkien aikojen Tappara Janne Ojanen, jolla viime kauden jälkeen tehoina 1,03 pistettä per ottelu.

Tapparassa pelaamissaan 28:ssa playoff -pelissä Jarkon lukemat ovat myöskin järisyttävät; eli 16 + 20 = 36 pistettä, joka tekee 1,29 pistettä per ottelu. Tyylilleen uskollisena Jarkko keräsi jäähyjäkin näissä otteluissa peräti 59 minuutin edestä.

Tapparasta Jarkko siirtyi monen suureksi pettymykseksi TPS:ään. Taidot ja tehot eivät Turussakaan minnekään hävinneet mistä kertovat Jarkon koko SM-liigan yhteenlasketut tehot. 382 pelaamassaan ottelussa Mara saalisti peräti 274 maalia ja 301 syöttöä, joka tekee yhteensä 575 pistettä eli lähes saavuttamattomat 1,51 pistettä per ottelu. Playoffeja mies pelasi urallaan Suomessa 56 ottelua tehoilla 21 + 37 = 58.

Urallaan Jarkko vieraili myöskin Saksassa, missä mies myöskin varmasti muistetaan.

Jarkko oli pelimiehenä monipuolinen. Hieman hitaaksi moititulta Maralta maalinteko onnistui hyvin, mutta myöskin ja varsinkin pelin tekeminen sekä pallonpuoliskon parhaat kädet aikaan saivat 70 –luvulla Hakametsässä lähes katkeamattomat ylistyspuheet. Jarkon mailankäsittelytaito oli täysin ylivertaista verrattuna muihin sen ajan ja varsinkin nykyisiin pelimiehiin.

Aamulehdestä sai lukea moneen otteeseen valtakunnan parhaan ketjun tekemisistä. Lehti nimesikin ketjun nimellä AJL. Äkkiseltään tulee mieleen, että lyhenne tulee ketjun pelaajien nimistä, Alkula, Jarkko ja Leinonen, mutta Aamulehden mukaan lyhenne syntyi Ammattitaitoisten Jääkiekkoilijoiden Liitosta. Ja tässä lehti ei ollut tippaakaan väärässä, joka muuta väittää ei jääkiekosta mitään ymmärrä.

Jarkko ei jostain syystä saanut ansaitsemaansa mahdollisuutta Suomen maajoukkueessa, henkilökemiatko syynä vai mitkä, joka tapauksessa Jarkko oli parhaimmillaan selkeästi Suomen ehdoton ykkössentteri. Maajoukkueessa Jarkko esiintyi hänestä kyseen ollen vaatimattomat 63 kertaa.

Jarkko asuu nykyisin Raisiossa ja höntsäilee vieläkin TPS:n ikämiesjoukkueessa. Nykyjääkiekosta Jarkko ei juurikaan omien sanojensa mukaan pidä. Hän kaipaa isompia kaukaloita ja kuuluttaa myöskin taitokiekkoilun perään. Mailankäyttö ja estämiset ovat kynämiesten kuninkaan mielestä menneet aivan liiallisuuksiin nykykiekkoilussa.

Aika entinen ei koskaan palaa, voi vain muistella kaiholla kultaista 70 –lukua ja ajan kiistatonta jääkiekko-ikonia niin Tapparassa kuin koko Suomenkin mittakaavassa, sivulle kirjoittaneelta lähteekin ikuiselle ”puolijumalalleni” todella lämpöiset onnittelut!


http://www.koulut.nokiankaupunki.fi/noklu/oppilaat/kotisivu/tappara/jarkko.htm

http://www.google.fi/search?q=cache...a.htm+martti+jarkko&hl=fi&lr=lang_fi&ie=UTF-8[/url]

http://www.tappara.fi/historia/palkinnot.htm

http://members.surfeu.fi/tfc/jarkko.html

Ps. Kaikille joilla on Jarkosta materiaalia tähän ketjuun kaunis kiitos jo etukäteen. Kaikkein upeinta olisi jos löytyisi "elävää" kuvaa Marasta tositoimissa!

 

[c'elysee]

Lämpimät onnittelut Martille synttärien johdosta! Myös Tepsin kannattajat kaiholla muistelevat vanhoja hyviä aikoja.

 

[ex-jokipoika]

Onnittelut täältäkin! Tapparan legendoista arvostan eniten juuri Jarkkoa ja sitten Erkki Lehtosta. Olivat niin taitavia että olisivat käyneet Ilveksistäkin.

Erkki Lehtosen muistan jopa livenä, kun Tappara kävi pelaamassa Joensuussa 90-luvun alussa. Lehtonen luisteli suoraan, mutta heilutteli hartioita puolelta toiselle ja pakit meni sata-nolla näihin harhautuksiin ikäänkuin laoten tieltä kuten kaislat veneen edestä. Yhtä älykästä alivoimapelaamista kuin Ekulta en myöskään ole sen koommin nähnyt.

Täytyy myös muistaa, että meidän virtuoosi Veikko Nieminen otti mallia jalka ym. kikkoihinsa juuri Jarkolta. Ei nämä seurarajat siten niin ehdottomia ole Tampereellakaan kuin joskus annetaan ymmärtää. Kyllä respektiä löytyy tarvittaessa molempiin suuntiin. Kieli poskessa nettipeitsen virtuaalitaitto on sitten asia erikseen ja erittäin tarpeellista sekin.

 

[lihaani]

Muistelen Martin maajoukkueuran tyssänneen lähinnä hänen asenteesensa, että harjoittelu on lahjattomia varten. Joten sen ajan puritaanisessa ilmapiirissä sitä ei katsottu hyvällä.

Ikävä tulee näitä urheilun väriläiskiä. Martti Jarkko, Mölli Keinonen, Vellu Ketola, Lalli Partinen ja monet muut särmikkäät ja ehkä vaikeat persoonat mutta armoitetut pelimiehet jäävät ihmisten mieliin kun joku särmätön polkukone on unohdettu jo vuosi uran loppumisen jälkeen.

Onnittelut myös täältä Lahdesta merkkipäivän johdosta ja paljon tiukkoja ikämieshöntsyjä!

 

[Mane]

Kahdesti urallaan Jarkko valittiin SM-liigan all-stars-kentälliseen.
SM-liigan pistepörssin ja syöttöpörssin voittoon Jarkko ylsi urallaan myös kahdesti. (samat vuodet) Liigan maalikuninkuus tuli toisena vuosista (1977)


Jarkko pelasi urallaan kahdet MM-kisat (1977 ja 1978) tehoilla 20.3+8=11 6. Kaikkiaan hän pelasi tosiaan 63 A-maaottelua (15+21=36)

Mies on kolminkertainen Suomen mestari, viisinkertainen hopeamitalisti ja kaksinkertainen pronssimitalisti.


Jarkko aateloitiin Jääkiekkoleijonaksi 1993 numerolla 92

 

[mjarkko]

Nimimerkilläni ei ole mitään tekemistä Martti Jarkon kanssa.

Muistan kyllä hänen pelaavan. Isäni kannustaa Tapparaa ja Martti Jarkko oli hänen suosikkipelaajansa.

Tappara voitti mestaruuden -79. Tämän jälkeen Jarkko siirtyi TPS:n paitaan.

Seuraavalla kaudella Tappara hiipui mitalisijojen ulkopuolelle. (muistaakseni viides)

Isäni oli varma, että Tappara olisi uusinut mestaruutensa jos Jarkko olisi jatkanut Tapparassa.

 

[AJL]

mjarkko: Sinulla tuntuu olevan kovasti viisas isä!

mane: Kiitos lisäinfosta, enemmän tosin jäin kaipaamaan henkilökohtaista mielipidettäsi Tappara-ikonista pelaajana.

ex-jokipoika: Kiitos asiallisesta ja objektiivisesta palautteestasi, ilo lukea "vastustajan" mieheltäkin tunnustusta silloin kun siihen on todella aihetta.

champs ja lihaani: kiitos myös Teille palautteesta.

Ihmeen vähän on avautumiseni saanut aikaan keskustelua aiheesta nimeltä Martti Jarkko. Lieneeköhän syynä se, että ilmeisesti valtaosa tänne kirjoittavista ei ollut vielä edes syntynyt silloin Jarkko oli parhaimmillaan.

 

[mixu]

Ettei mene ihan Jarkon ylistämiseksi niin muistutan että MJarkko osasi myös sikailla josta ehkä pahin esimerkki oli törkeä potku jäässä maanneen Anssi Melametsän selkään.
Luistimen terä osui selkärangan viereen eli pahaa jälkeä olisi voinut syntyä.
Kyseinen episodi tapahtui muistaakseni joskus 81 syksyllä kupittaalla.

 

[AJL]

mixu, ilonpilaaja

Mixun piti sitten tulla ja pilata Maran juhlat.

Kertomaasi episodia en valitettavasti muista, tosin Jarkkohan pelasi väittämäsi väkivaltaisuusrikoksen aikoihin jo Turussa, jolloin Maran seuraaminen livenä oli meikäläiseltä jäänyt jo vähemmälle.

Kertomasi saattaa pitää paikkansa, mutta onko se koko totuus sitä hieman epäilen. Syyt ja seuraukset täytyy huomioida varsinkin kun kyseessä on niinkin ”pidetty” pelaaja kuin Jarkko.

Saatan hyvin kuvitella, että herra Melametsä on ronkkinut ja roikkunut Jarkossa kuin satiainen pimpissä koko pelin ajan, kunnes Maran tunnetusti matala sietokynnys mokomaan sikapelaamiseen on täyttynyt ja seuraukset ovat hyvinkin saattaneet olla kuvaamasilaiset.

Jarkko oli niin taitava ja myöskin voimakas pelaaja, että miehen pysäyttämiseksi tarvittiin muutakin kuin sääntöjen mukaiset otteet. Hiillostamista ja aivan sääntöjen rajamailla tapahtunutta sikailua sai Mara kestää enemmän kuin yhden miehen annoksen. Useasti vastustajat noissa otteissaan onnistuivatkin, mistä kertoo Jarkon muhkea jäähymääräkin.

 

[Boogeyman]

Omat kokemukseni ko pelaajasta ovat keväältä 2001, jolloin hän muistikuvieni mukaan pelasi Forssassa hyväntekeväisyysottelussa, jonka näin videolta. Tosin aivan varma en tästä ole mutta ainakin siellä oli joku Mauri Eivola josta en ollut ennen sitä ikinä kuullutkaan.

Mielenkiintoisinta Jarkossa on tuo syntymäaika, koska hän on minua päivälleen 30 vuotta vanhempi.

 

[mixu]

AJL

Aika samoilla sanoilla Erkki Liesmäki kertoi Turunsanomissa kyseisestä tapahtumasta joka johti joukkotappeluun kun Hexi ja kumppanit ryntäs kentälle.

Mielestäni Jarkko ei ollut mitenkään erityisen voimakas pelaaja vaan iso painolukema tuli ylimääräisistä kiloista vyötäröllä.
Jarkkohan olisi hyvin sopinut Lukon Walleniuksen ja Laihon kanssa samaan ketjuu noin painonsa puolesta:)

Taitavahan Jarkko oli kuin mikä mutta ei hän mikään tyypillinen Tapparalainen huippuurheilija ollut vaan enemmänkin laiskan pullea mutta lahjakas kiekkomies.

 

[krobbe]

mixu kirjoitti:
Taitavahan Jarkko oli kuin mikä mutta ei hän mikään tyypillinen Tapparalainen huippuurheilija ollut vaan enemmänkin laiskan pullea mutta lahjakas kiekkomies.



Hupsista hoijaa. Eihän Jarkko nyt tietenkään mikään huippu-urheilija ollut, ainakaan Melametsän ja Lähteenmäen kaltaisten kultahippujen maailmanluokan esityksiin tottuneelle hifk -kannattajalle.

Liigassa 382 ottelussa säälittävät 575 pistettä tenhyt pelaaja on vain laiskan pullea höntsääjä, vähän kuule rispektiä peliin mixu, sähän teet ittestäs ihan pellen noilla asiantuntijalausunnoillasi.

Ps. Ja muuten, Jarkko oli voimakas. Useammin kuin kerran se ravisteli Allun ja Anssin tapaiset atleetit hartioiltaan pois ennen kuin löntysteli maalintekoon.

 

[mixu]

krobbe

Ei 70 luvulla monetkaan kiekkoilijat olleet mitään huippu urheilijoita joten turhaan sinä sanomisistani hernettä nenään viet.

Ja mitä tulee Alluun ja Melametsään niin Mela pelasi Nhl:ssä ja Allukin sinne varattiin mutta polvivammat sotkivat kaverin uran.

Ja jos satut vielä muistamaan vaikka Juhani Bruutta Walleniuksen Lukosta niin tiedät hyvin että kaikki 70-80 luvun kiekkoilijat eivät todellakaan olleet mitään himoharjoittelijoita.Ja kyllä Jarkonkin liikenhdintä oli niin hidasta että ei kaveri paljon lenkkipolulla ollut viihtynyt ja taisi olla vielä niitä kavereita joka veti sauhut aina erätauolla jos en ihan väärin muista.

 

[Pressiboxi]

Re: krobbe

Viestin lähetti mixu
Ja kyllä Jarkonkin liikenhdintä oli niin hidasta että ei kaveri paljon lenkkipolulla ollut viihtynyt ja taisi olla vielä niitä kavereita joka veti sauhut aina erätauolla jos en ihan väärin muista.

Rööki maittaa Maralle vieläkin erinomaisesti. On tuttu näky Turkusessa Brahenmäessä tupakkitauolla. Jarkko siis työskentelee nykyisellään paikallisessa työvaateliikkeessä. Onnittelut täältäkin merkkipäivän johdosta!

 

[Jet-Ace]

Viestin lähetti mixu
Ettei mene ihan Jarkon ylistämiseksi niin muistutan että MJarkko osasi myös sikailla josta ehkä pahin esimerkki oli törkeä potku jäässä maanneen Anssi Melametsän selkään.
Luistimen terä osui selkärangan viereen eli pahaa jälkeä olisi voinut syntyä.
Kyseinen episodi tapahtui muistaakseni joskus 81 syksyllä kupittaalla.

Vierestä Kupittaalla katsoin tapausta. Todella törkeä temppu, mutta ei siinä mitään olisi voinut tapahtua. Jarkko tökkäsi Melametsää luistimellaan ohi luistellessaan. Ei se mikään potku ollut.

 

[Old TJ]

Toisessa aallossa... Martti Jarkko. Parhaimmat onnittelut!

Itse kuulun siihen sukupolveen että ensimmäisiä kertoja lätkää seuratessa suuria nimitä olivat Leppäsen Antti, Ylösen Urpo, Monosen "Leuka" Lasse ja muut.. Toisessa aallossa vähän myöhemmin tuli sitten seuraava "sukupolvi" joista Martti ei suinkaan persoonana vähäisimpänä.

Unohtumattomia aikoja - unohtumattomia persoonia. Onnea ja menestystä vaan jatkossakin.

Old TJ

 

[Pressiboxi]

Viestin lähetti Jet-Ace
Vierestä Kupittaalla katsoin tapausta. Todella törkeä temppu, mutta ei siinä mitään olisi voinut tapahtua. Jarkko tökkäsi Melametsää luistimellaan ohi luistellessaan. Ei se mikään potku ollut.

Aika massiiviset poikapainit ja tanssiaiset sitten saatiinkin aikaan! Olin minäkin paikalla. Ne oli aikoja ne...

 

[Hakkuri]

Mahtavat onnentoivotukset Maralle täältäkin!!

Eihän Jarkko koskaan mikään suoraviivainen pikakiitäjä ollut, se lienee aika varma. Mutta se minkä vuoksi miestä erityisesti myöhempinä vuosina alettiin mainita löntystelijäksi tms., oli kuitenkin se vauhti jolla hän palasi puolustukseen. Ei niin hirveästi kai sitten kiiinnostanut tai sitten ei vaan jaksanut kun sitä massaa oli alkanut kertymään. Siihen taisi osittain sitten tyssätä maajoukkueurakin.

Mutta se on ainakin varmaa, että parhaina päivinään Mara oli sellainen yhdistelmä taitoa ja voimaa/kokoa, että kyllä siinä kaverissa oli pitelemistä. Ilman konnankoukkuja ainakin. Ei tosiaan ainakaan 70-luvun puolella ollut pelkkää "pullamössöä". Tämmöisenä juhlapäivänä ihan hävettää tuollaista termiä missään muodossa esille tuodakaan.

Vielä kerran ONNEA ja kiitokset suurenmoisista esityksistä Tapparan paidassa. Oli todella ilo saada nähdä ja kokea ne hetket!

 

[tumba17]

Jarkko kuuluu tosiaan sarjaan persoonat ja loistavat kiekkoiljat. Muistan usemapaan otteeseen nuorena kundina ihailleeni (tai silloin ehkä lähinnä vihanneeni) herran kiemuroita jäällä. Kiekon saatuaan sai aina pelätä mitä hän sillä teki. Pelimies ja kynä parhaasta päästä ja kiekon suojaajana erinomainen, eli käytti tuota isoa kroppaansa hyvin. Muistikuvani on, että Jarkko teki jo vikana A-junioirvuotenaan pinnat, joita ei rikottu pitkään aikaan, jos on rikottu vieläkään.

Sen verran pitää Mixua puolustaa, että huono harjoittelu ja ylipaino yhdistettyinä, pitivät Jarkon maajoukkueuran lyhyenä. SM-sarjassa pärjäsi tuolloin vielä puhtaalla lahajkkuudella, mutta jo silloin maajoukkuepeleissä oli erilainen vauhti. Huono harjoittelu leimasi tosin silloin monia muitakin pelaajia, kiekko kun oli hiukan eri hommaa kun nyt.

Tuosta potku-jupakasta minulla on muistikuva Kiekko-lehdestä, jossa HIFKn lääkäri oli todennut Melan selässä luistimen jäljen, joten ihan pikkuheilautuksesta ei ollut kyse. Mela tosin ei varmaan aivan syytön tapahtumaan ollut, mutta kuitenkin.

Onnea vaan Jarkolle ja harmi kyllä tuon tyyppistä kiekkoa emme enää tule liigatasolla näkemään.

 

[AJL]

Aamulehden Kirvesmiehen upea kolumni

Otan vapauden kopioida tännekin Kirvesmiehen loistavan kolumnin päivänsankarista


Tamperelaisen jääkiekon suuri persoona Martti Jarkko täyttää tänään 26. 11. jo 50 vuotta. Suuria eleitä ja hässäkkää aina karttanut mies ei halua itsestään tehdä numeroa, mutta niin paljon iloa hänestä on tamperelaisille, ei vain tapparalaisille ollut, että pieni muistelus on paikallaan.

Hyhkyssä Martti Jarkko yhdessä veljensä Paulin kanssa oppi uudenlaisen tavan ajatella jääkiekkoa. Ylivoimaisena mailankäsittelijänä Martti pelasi aina ylivoimaa vastaan, legendan mukaan usein myös pelkät huopatossut jalassa. Maila kävi ja pelinäkemys teki tilaa usein sinnekin, missä sitä muut eivät nähneet. Kun jäätä pantiin peittoon, kuten Juti sanoisi, Mara hyppäsi yli.

Myös ns. Montulla Martti pelaili, myös legendaaristen Lehtosten veljesten kanssa. Antero ja Erkki kun asuivat kentän vieressä. Luovuutta oli kentällä, kun herrat pitivät hauskaa kiekon kanssa.

Martti Jarkolle jääkiekon piti ja pitää olla hauskaa. Harjoitteleminen ei sitä aina ollut, mutta luovuutta löytyi siihenkin. Tapparan testatessa Cooperin testin avulla pelaajien kuntoa keskussairaalan lähellä Jarkko totesi, että matkaa kertyy tilastoon enemmän, kun morjestelee huoltajaa jo hieman kauempaa, pitkän matkaa ennen kääntöpaikkaa! Samoin taisi toimia eräs Tapparan toiminnassa edelleen mukana oleva maalivahtilegendakin ja Höntän ja Toipparin erityisessä suosiossa oleva puolustaja, aikansa suuria hänkin.

Tuntuu oudolta tilastojen valossa, mutta Marrti Jarkolta puuttui hieman kunnianhimoa, varsinkin mitä tuli henkilökohtaisiin ennätyksiin. Eräänkin kerran hän lausui kuolemattomasti, että jos hän jo sinänsä selvässä pelissä tekee kuusi maalia, niin väkisinkin siinä on jo pari samanlaista. Taiteellinen vaikutelmakin merkitsi! Martti ei leuhkinut, hän vain totesi selvän asian.

Lainaan tähän hieman aiemmin Jarkosta kirjoittamaani: Martti Jarkko on todella tamperelaisen kiekon myyttinen sankarihahmo. Hurjat kertomukset hänen ihmeellisistä taidoistaan ovat uskomattomuudessaan kaiken lisäksi totta!

Legenda kertoo, että Mara oppi mailakikkansa Hyhkyn, Tesoman ja Pyynikin eri kentillä pelatessaan veljensä Paulin kanssa muita, lukumäärältään ylivoimaisia vastustajia vastaan.

Luovin pelaaja, jonka Kirvesmies on nähnyt. Maineikas venäläisvalmentaja Boris Majorov totesi hänen olevan ainoa näkemänsä pelaaja, joka voi yhdellä mailan maagisella kosketuksella muuttaa kentällä vallitsevan tilanteen.

Martti oli voimanpesä, joka teki asioista yksinkertaisia. Hän saattoi päästää pakit kiinni, antaa kiekon mennä luistimiinsa, roikottaa pakkeja eteenpäin ja sopivalla hetkellä ravistaa pakit kimpustaan kuin hyttyset. Sitten vaan kiekko lapaan ja "ylälombeen", kuten Arja Koriseva sanoisi! Ylämummoon, totesi Juti myöhemmin.

Joskus Martti kikkaili hiljakseen kolme vastustajaa ensin polvilleen, harhautti maalivahdin maalin sivuun, siirsi kiekon yhdellä kädellä takatolpalle odottamaan ja yleisön jo hurratessa kiersi maalin takaa ja vasta sitten napautti kiekon sisään!

Maajoukkueessa Martti ei oikein viihtynyt. Hän piti sitä touhua liian totisena, mutta teki silti hienon uran sielläkin, ikään kuin sivutuotteena. Kerran kun tapasimme kahvilla Sokoksella kerroin, että sadasta maottelusta on luvassa ikuinen vapaalippu maaotteluihin. Mara totesi hetimiten soittavansa liittoon, jos näistä hänellä jo olevilla saisi jo seisomapaikan, niin ei tarvitsisi enää vaivautua!

Martti Jarkko oli äärettömän kylmähermoinen ja syystäkin Tampereella muistellaan vielä jopa A-junioriaikojen ratkaisumaaleja. Varsinkin Ilvestä vastaan.

Martin aikaan Tapparan taktiikka oli välillä yksinkertainen, kun oli oikeat miehet sitä toteuttamassa. Pakki avasi Jarkolle, joka yhdellä kosketuksella sai kiekon putoamaan millimetrin tarkkuudella vastustajan siniviivalla kiitävän Jukka Alkulan lapaan. Mano hoiti loput.

Vapaa-ajalla Martti liikuskeli paljon kaverinsa, loistavan Oiva Oijennuksen kanssa. Kerran Martti Jarkko yllätti totisen toimittajan tämän kysyessä seuraavaa vastustajaa.

- Cabareen portsari, oli Jarkon vastaus. Martilta eivät jutut lopu, edelleenkään. Onnea Martti! Kiitos unohtumattomista hetkistä.

Kirvesmies

 

[Hakkuri]

Re: Aamulehden Kirvesmiehen upea kolumni

Viestin lähetti AJL
Otan vapauden kopioida tännekin Kirvesmiehen loistavan kolumnin päivänsankarista
- Cabareen portsari, oli Jarkon vastaus. Martilta eivät jutut lopu, edelleenkään.

Oi niitä aikoja!! Nyt ei vaan enää ole tuota minullekin opiskeluaikoinani niin tutuksi tullutta ravintelia (Cabare Oscar), vaan se on interiööriltään kovasti muuttuneena nimeltään Crazy Horse... Mutta eipä ollut Mara ainoa...

Ainoa kerta kun muistan Maran tavanneeni jäähallin ulkopuolella oli joskus iltamyöhällä ravintola Myssyn (aikoinaan ns. Uuden Domuksen siivessä) ulko-ovella. Tapparalla oli ollut ko. iltana peli Helsingissä ja muutama Tapparan pelaaja oli jo bussimatkan jälkeen ehtinyt ko. ravintolan ovelle odottelemaan portsarin auvoisaa ovenavausta. Minä sitten pelmahdin jostain siihen paikalle ja pitihän sitä kysäistä, miten HIFK:iä vastaan oli käynyt. Marahan siinä sitten ihan rauhallisesti totesi jotain siihen tyyliin, että Tappara voitti 4-3. Ja minä olin tietysti onnellinen ja ylpeä "joukkueestani".

Ei siinä mitään sen kummempaa. Pojat olivat tuopillisensa ansainneet, eikä mitään ihmeellistä tietääkseni loppuillasta sattunut. Tappara jatkoi sarjassa menestyksen tiellä jne. Jotenkin vaan tuo sinänsä pieni hetki Myssyn ulko-ovella on jäänyt pysyvänä tunnelmakuvana muistiini. Eikä sieltä häviä, korkeintaan paranee... ;)

 

[finnjewel]

Jarkon Mara oli nimenomaan Taiteilija, isolla T:llä. Raipe Helminen on erittäin taitava, mutta eri tavalla. Tuo kommentti Maran haluttomuudesta "väkisinkin samanlaisten maalien" tekemiseen on oikein kuvaava.

Paitsi mailakikat, Jarkko hallitsi myös ovelat ohjaukset luistimella.

Yhdeksi hänen legendaarisista tempuistaan olen kuullut mainittavan rangaistuslaukauksen harjoitusmaaottelussa Ruotsia vastaan: Jarkko kiersi vastaantulleen maalivahdin ja pisti kiekon sitten tyhjiin! Olisi kiva tietää pitääkö tämä tarina paikkansa.

Suomen kautta aikojen Kiekkotaiteilija!

 

[AJL]

Kiva oli huomata, että Hockey Night huomioi Jarkon merkkipäivän.

Tappara sitä ei mitenkään noteerannut. Tänään Hakametsässä onniteltiin 50 -vuotispäivän johdosta jotain yhteistyökumppania, Martti Jarkon panos Tapparalaiselle jääkiekolle on ilmesesti ollut liian vaatimaton minkänasteiselle muistamiselle.

Näin meillä perinteikkäässä Tapparassa! Suoraan sanoen tänään hävettää olla tapparalainen.

 

[Hockey]

Jarkko oli muuten myös kaikkien aikojen toinen NHL:ään varattu suomalainen - aikana, jolloin varauksia ei tuhlailtu eurooppalaisiin.

Maran jalkakikat olivat legendaarisia.

Muuten, harva entisajan kiekkoilija sanoo nauttivansa tai arvostavansa nykykiekkoilua. Terävää analyysiä vai happamia marjoja?

Onnea M. Jarkko!

 

[fiftyeight]

Kuten jo aiemmin sanottu, Martti Jarkko oli peliaikanaan Persoona jos kuka joka jakoi mielipiteitä suuntaan ja toiseen. Isolla Peellä. Kotimaisissa sarjoissa melkoisen pitelemätön mies, mutta tosi paikan tullen liian pehmeä.

Kotimaan sarjoissa pärjäsi siihen aikaan pelkällä lahjakkuudella ja MJ ei ollut ainoa. Mutta kun lähdettiin maajoukkuepeleihin ja ulkomaille niin tahti olikin toinen. Sama asia on myös sen jälkeen tullut useille suomalaisille kiekkoilijoille "yllätyksenä".

Jarkko oli maaotteluissa ns. heikompia joukkueita vastaan ihan pitelemätön, mutta auta armias kun vastassa oli parempia joukkueita, ja varsinkin niitä jotka osasivat taklata, niin Jarkko oli aseeton.

Toki teki hyvän uran, mutta mallia hyvillä lahjoilla helpoissa peleissä paljon pisteitä. Tosi paikan tullen sitten oli hiljaisempaa.

Mutta terveisiä vaan Martille ja pitkää ikää.