Mielestäni Kärppien pelaamisen ongelmat ovat myös hyvin vahvalla tavalla liitoksissa niihin Marjameän puutteelliseen "hengenluomis" ja henkilöstöjohtamisen taitoihin. Kyllä, pelitapaa on nyt aktivoitettu, mutta jotenkin se pelaaminen on vieläkin liian sellaista tarkkaa ja mekaanista, jossa pelaajien omat vaisto ja pelaaminen, kuten peli aina kulloisessakin tilanteessa vaatii, loistavat poissaolollaan. Tällä viittaan lähinnä myös siihen, miten myös pelaaminen - ja etenkin "pahamainen" Meidän Peli - on Liigassa siirtynyt enemmän siihen suuntaan, että myös se pelitapa vaatii sellaista tiettyä "oveluutta" ja "yllätyksellisyyttä". Meidän peli vaatii myös paljon sitä toisteisuutta ja tietynlaista 'jauhamista', mutta etenekin Jussi Tapolan Tapparan suhteen oli nähtävissä, miten pelaajille annettiin myös vapauksia ja 'liikkumavaraa' sekä vähän eriskummallisiakin vapauksia, pelata välillä jopa osin vaistoilla ja "epätoisteisesti".
Tapparan peli oli Tapolan johdolla samaan aikaan äärimmäisen toisteista ja isot raamit olivat pelissä kristallinkirkkaat, mutta siellä raamien sisällä sai vähän ajelehtia ja pelata joitain tilanteita "yllätyksellisesti", mikä toi siihen pelaamiseen uutta - jopa enemmän sellaista 'virtaavaa' - elementtiä. Pelaajilla oli myös oikeasti sen pelin suhteen jopa vähän - osin ehkä mestarillisen ovelan Tapolan takia - mukamas "liikkumavaraa" ja "tulkinnanvaraa". Tai ainakin Tapola sai pelaajat niin tuntemaan ja sen pelin paikka paikoin siltä näyttämään...
Meidän peli on myös saanut paljon raippaa tuosta liiallisesta mekaanisuudesta ja samankaltaisesta 'jauhamisesta', mutta Tapola osasi kehittää Tapparan peliä ja koko tuota pelitapasapluunaa modernimpaan ja innovatiivisempaa suuntaan, joka johti pitkälti mielestäni tuohon dominointiin. Marjamäki on pelitavan osalta 10 vuotta myöhässä ja perässä hiihtäjä, kun taas Tapola innovatiivinen edelläkävijä ja pohti, miten tuota mekaanista ja tiukkojen raamien Meidän Peliä voisi myös kehittää vähän joustavampaan ja yllätyksellisempään suuntaan. Tapolan johdolla sitä yllätyksellisyyttä tuotiin ehkä jopa osin myös pakottamalla peliä tietyissä hetkissä - mutta ei liikaa tai liian riskialttiisti - antamalla myös niitä pitkiä syöttöjä ylöspäin ja kääntämällä nopeasti jopa alivoimaisenakin joskus ja näin pitämällä vastustajaa varpasillaan. Siinä oli sellainen kultainen ja harmoninen keskitie. Ehkä joku tarkkasilmäinen Tapparaa katsonut saa kiinni, mitä tällä haen. Siinä Tapparan pelaamisessa oli Tapolan alaisuudessa myös sitä 'oveluutta' ja virtaavuutta.
Kärppien pelaamisesta ei taas tiedä, että onko se lintu vai kala? Kärppien pelaaminen on tietyllä tavalla aikamoista solkkumuusia ja sellaista yskähtelyä, jossa ei vieläkään ole ihan selvillä mitä haetaan tai miten halutaan pelata. Pelissä on havaittavissa isosti 'aggressiivista' pakottamista tällä hetkellä ylöspäin, mutta samalla sellaista hitautta ja verkkautta. Pelissä on havaittavissa tällä hetkellä toisteisuuden puutetta (osin pakottamisen takia), mutta samalla se peli onkin liian "mekaanista" ja "staattista" ja etenkin ennalta-arvattaavaa, jossa Marjamäki on kertonut prikulleen jokaiselle pelaajalle, miten pitää milloinkin toimia ja mitä kentällä tehdä. Jonka johdosta se peli kaipaisi lisää sitä Tapolan Tapparan "yllätyksellisyyttä" ja kykyä pelata välillä rikkoen sitä Marjamäen tiukan kaavan toisteisuutta, jonka johdosta pelaaminen ei ole niin ennalta-arvattavaa. Mutta samalla Kärppien peli kaipaa kuitenkin myös lisää sitä toisteisuutta ja vähemmän pakottamista...tämä on ihmeellinen paradoksi.
Jotenkin omaan silmään tuo Kärppien alkukauden pelaaminen näyttää siltä, että Marjamäki on - jollain ihmeen ja kumman kaupalla - onnistunut luomaan sellaisen pelitavan, jossa korostetaan aktiivista pelaamista ja "pelaajien vaistoja". Samalla saaden kuitenkin pelin näyttämään tästäkin huolimatta siltä, kuin se olisi liian mekaanista ja sellaista, jossa Late-setä on piirtänyt kaikille ne millimetrin tarkat ruudut ja suuntaviivat kentälle, joilla jokainen vetää ja pelaamisen kaava on liian ennalta-arvattavaa sekä sellaista, jossa ei ole mitään yllätyksellisyyttä. Marjamäki on onnistunut luomaan pelitavan, joka korostaa pelaajien vaistoja, kuitenkaan lopulta antamatta pelaajien pelata vaistoillaan, koska myös tuo aktiivisuus ja "vaistoilla pelaaminen" näyttää jotenkin Marjamäen liian ennalta laatimalta ja suunnitellulta. Jolloin tämän johtaa mielestäni siihen, että se pelaaminen on edelleen niin hitaan, staattisen sekä verkkaisen näköistä, ja välillä pelataan hyvin ja niillä pelaajien vaistoilla ja välillä taas peli yskähtelee ja sakkaa, kun pelataan Laten ennalta määrittelemillä "pelaajien vaistoilla". Lopputulema on sellaista sollkumuusia ja yskähtelyä, että ei edes tiedä.
Siinä, missä Marjamäki ei osaa valmentaa sitä ilmapiiriä ja hyvä henkeä, hän ei myöskään osaa valmentaa sitä "pelaajien vaistoilla pelaamista" tai pelin tiettyä virtaavuuden kautta tulevaa "yllätyksellisyyttä" (vrt. Tapola Tapparassa ja Tapolan evoluutio pelin valmentajana). Marjamäki pohjimmiltaan ja luonteeltaan on niin mekaanisen ja tiukkojen raamien ääri-pedanttinen pelin valmentaja, että jotenkin ne elementit ja mielihalut puskevat nyt tässäkin esille, kun yritetään peluuttaa aktiivisempaa ja virtaavampaa pelaamista. Jolloin pelaaminen on jotenkin noin eriskummallisen näköistä ja välimallin tekemistä, josta ei ihan saa kiinni, että onko Kärpät lintu vai kala. Samaan aikaan kaivataan vähemmän Marjamäen tiukkojen raamien toisteisuutta ja samalla tarvitaan kuitenkin mielestäni lisää pelaamisen toisteisuutta ja vähemmän pakottamista pystyyn, tiiviimpiä etäisyyksiä jne.
Jotenkin ihan merkilliseen, hämmentävään ja eriskummalliseen solmuun tuntuu Marjamäki Kärpät tuon pelitavan osalta vetäneen. Ja tuohon päälle, kun lisätään heikkoudet ja isot puutteet henkisessä valmentamisessa ja ilmapiiriin luomisessa, pelaajien pollat vaikuttavat olevan jumissa "häviämisen pelon" takia, Marjamäen puheet viime kaudellakin siinä CMoren insertissä "nyt on PAKKO voittaa" --> pelaaminen ei todellakaan ole vapautunutta ja tule pelaajien selkärangasta sekä rennosti "tupakki suussa" pelaten, kuten tuo Marjamäen nykyinen aggressiivisempi pelitapa vaatisi, eikä Late vain sellaista ilmapiiriä osaa myöskään luoda. Ja vielä kaupan päälle hitaan ja romuluisen pelaajiston epäsopivuus tähän pelitapaan jne. jne. Niin jotenkin se monttu ja kuoppa tuntuu tällä hetkellä vain liian suurelta ja mammuttimaiselta, jotta sieltä Late pystyisi ensin itse kapuamaan ylös ja sitten vetämään Kärpät perässään. Sellaiseen umpisolmuun Marjamäki tuntuu itsensä ja koko Oulun kiekkoyhteisön vetäneen, että noinkohan siitä on enää setvimistä ja ulospääsyä...
Edit. typot