Scholl painoi äsken 70,8kg. Viime torstaina 74,5kg. 60kg voi olla utopiaa lähiaikoina, mutta 65-68kg toki sitten, jos viivalle lähdetään.
Mielenkiintoisinta, mitä tänä päivänä asiasta olen lukenut, olivat Jörkan kommentit Iltalehdessä. Tässä katkelmia:
"- (Mika) Ihamuotila taas kai luottaa siihen, että Marimekko tekee jatkuvasti tulosta retromuodilla eli ratsastaa menneen ajan kuosilla. Niinhän se on, että Marimekko elää ja on elänyt täysin sillä, että sillä vanhaa varastoa.
Onko Marimekolla siis tulevaisuutta? Edesmenneen Armi Ratian läheinen ystävä ja yrityksen hallituksessa istunut Donner pudottaa vastauksen nopeasti ja varmasti.
- Ei. Pitkän päälle ei ole, ellei se uusiudu täysin.
- Armi Ratian filosofia oli, että piti tehdä työvaatteen tapaisia halpoja vaatteita. No, itse asiassa yläluokalle tehtiin työvaatteen tapaisia kalliita vaatteita. Konsepti, koko filosofia on päin helvettiä, mutta se on jollakin tavalla pysynyt hengissä, Donner sanoo lievästi hämmästellen.
- Kun esimerkiksi myytiin halpoja kankaita kalliilla. Mutta ne ovat upeita kankaita, nämä (Maija) Isolat ja muut, Donner muistuttaa
- Hienoa! Hienoa! Se on Armin alkuperäinen idea, että Marimekko on lifestyle-juttu. Meillä oli Armin kanssa keskusteluja jo 35 vuotta sitten, että perustamme tällaisia lifestyle-myymälöitä, joissa on kaikkea mikä liittyy kotiin ja asuihin ja niin edespäin."
Allekirjoitan täysin Jörkan sanat siitä, että on halpoja kankaita. Minulla on nimittäin ollut kerran vajaa puoli vuotta Marimekon paita. Ostin sen sattumalta Stockalta, kun oli mielestäni trendikkäät värit ja oli muutama minuutti luppoaikaa ennen lääkäriä. Lisäksi joillain muilla oli ollut niitä paitoja joskus niin halusin tietää, että millainen on. Päällä se tuntui sellaiselta kuin olisi säkki ollut yllä. Ei siis välttämättä malliltaan, mutta se kangas oli sellaista ei niin hivelevää, vaan juuri työvaatehenkistä. Se ei ollut kuitenkaan se vitutuksen aiheuttaja, vaan napit. Ne olivat nimittäin teräviä ja huonosti ommeltu. En tiedä oliko langassa vai missä vika, mutta ne irtosivat koko ajan. Lähdin heti Tahkolle viikonlopuksi ja siellä kun puin paidan ensimmäistä kertaa ylle niin hihansuusta irtosi heti nappi. Ei auttanut kun baarissa kääriä hihat ylemmäksi. No vein paidan pari kertaa korjattavaksi, jotta napit ommellaan, mutta aina ne irtosivat. Lopulta kävi niin, että yhden pe-su nonstop dokailun aikana sattumusten jälkeen paita tuli yhden naisen päälle, jonka vaatteet olivat märät ja jossain kärhämässä edestäkin lensi nappeja ja lisäksi siihen taisi tulla hieman verta. Nainen oli kuulemma myöhemmin pessyt paidan ja laittanut sen minua odottamaan. Näin nimittäin hänet samana syksynä yökerhossa ohimennen, kun pyyteli minua jonnekin hotellihuoneeseen jatkoille ottamaan keittoa hänen ja kolmen muun mimmin kanssa, mutta en ehtinyt lähteä, kun oli keitotus vielä yökerhossa parhaimmillaan. Yritin toki tallentaa hänen uuden numeronsa kännykkään, mutta se epäonnistui kännissä. Ei silti, en olisi paitaa kyllä enää käyttänyt.
Jos ihan maallikkona Ihamuotilaa lähtisin neuvomaan niin sanoisin, että lopettaisivat kokonaan kankaiden myynnin. Siis oikeasti tavara voi olla keskilaatuista, mutta tuotteistakaa se hyvin. Tuosta lifestylesta tulee mieleeni se, että kalliit vuodevaatteet, sohvien päälliset etc. voisivat olla tuotteita, joita voisi myydä eri mestoissa kunhan materiaali on mukavantuntuista ja design on puhuttelevaa. Unohtakaa ne Unikko-skeidat välittömästi! Samoin ehdotin jo varmaan 5 vuotta sitten, että Marimekon pitäisi lähteä vaatettamaan Jarkko Niemistä. Toki joku voi ajatella, että se vaatteiden teknisyys on tuollaisessa urheilussa tärkeintä, mutta ei se niin ole. Tai siis voihan kai sellaisen teknisen vaatemateriaalin hankkia jostain ja tässä tapauksessa ottaa pääpainoksi värit ja kuviot. Tosin voihan olla, että Nieminen on liian bleeki ja pitäisi löytää joku 15-25 rankingilla oleva nainen (ei korkeammalla, jotten liian kallis), joka tykkäisi pelata Marimekko-mekoissa. Tenniksellä saa hyvin kv. näkyvyyttä.