Vähitellen on omakin mieli rauhoittunut lauantain upeasta voitosta, niin nyt voi ehkä summata vähän omiakin ajatuksia joukkueen tilanteesta.
United näytti, että Ten Hagin johdolla kotiläksyt on tehty ja että joukkue ottaa opiksi virheistään. Tämä oli ihan eri peli kuin Etihadilla syksyllä. City toki halllitsi, mutta varsin näennäisesti. Parhaat paikat maalintekoon ensimmäisellä jaksolla oli kotijoukkueella. Erityisesti siitä Edersonin seikkailusta olisi Rassen pitänyt rankaista. Ottelun momentum kääntyi selkeästi, kun Rashford näytti loukkaantuneen ensimmäisen puoliajan lopussa ja alho jatkui toisen puoliajan alussa huipentuen Grealishin maaliin.
Pakko myöntää, että meikäläisen puseroon hiipi tuossa vaiheessa vankka vitutus ja usko oli loppumassa. Sitten Casemiron syötöstä Bruno maalintekoon, Old Trafford räjähtää ja kiistanalainen maali mursi aika vaikeaa jaksoa muutenkin läpikäyvän Cityn. Maalin vaikutuksesta kertoo kaiken se kuinka ehkä vähän vahingossakin Cityn kannattajat puhuvat siitä kuin voittomaalista. Varsinainen voittomaali olikin Garnachon taidonnäyte ja Rashford teki kuten tulikuumat pelaajat tekevät. Siinä on kaksi pelaajaa joiden itseluottamus on aivan huimaa luokkaa, 18-vuotias junnu ei kumarra yhtään vastustajaa vaan tuo aina kentälle päästessään jotain lisää joukkueen peliin ja Rashford tekee sen pakollisen maalinsa vaikka väkisin.
Fred pelasi erinomaisen ottelun KDB:ta varjostaen ja Fredin ottaminen kokoonpanoon olikin Ten Hagilta erinomainen peliliike. Toppari-pari Varane-Shaw piti Haalandin takataskussaan. Bruno pelasi hyvin ja Casemiro oli keskikentällä liki korvaamaton. Itseasiassa on vaikea sanoa, että kuka ei pelannut hyvin. No ehkä Martti ja Antony olivat aika näkymättömiä. Esim. Malacia kesti paineet hienosti ja luulen että tulevaisuudessa 12 miljoonan siirtosummaa pidetään järkyttävänä ryöstönä, vähän "raaka" se vielä on mutta kanttia pojalla on vaikka mihin. AWB:kin on nostanut valtavasti tasoaan.
Onko United sitten haastaja mestaruudelle? Vähän aikaista sanoa, jos Palace ja Arsenal kaatuvat tällä viikolla, niin sitten sitä on vaikea kiistääkään, mutta nyt en sellaisia vielä alkaisi maalailemaan. Rosteri on todella ohut ja yhden avainpelaajan loukkaantuminen voi tehdä todella pahaa jälkeä. Vaikka Weghorst tuokin toisen kärkipelaajan rosteriin. Tämän lisäksi Arsenal on helvetin kovassa iskussa, Spurs on toki vaan Spurs, mutta Pohjois-Lontoon Derby oli ihan ylikävely. Cityn uskon myös selvittävän ongelmansa ja leveys joukkueessa on vaan käsittämätön.
Eli ehkä mestaruusjunassa ei ehkä olla, mutta Ten Hagin projekti etenee paremmin kuin kukaan uskoikaan ja paljon nopeammassa aikataulussa. Kyse ei ole edes evoluutiosta, vaan suoranaisesta revoluutiosta. Viime kaudella munattomasti rämpineet pelaajat suorittavat ottelusta toiseen, taisteluilme on hurja ja voittamisenhalu kiistaton. Ten Hag on mullistanut seuran kulttuurin, joka on ollut vailla suuntaa kriisistä toiseen rämpimistä.
Manchester on jälleen punainen ja United voi olla ylpeä historiansa lisäksi myös nykytilasta.
Ihanaa, kerrassaan ihanaa!