Kausi 2019-2020 päättyi Manchester Unitedin osalta erittäin hienosti, kun joukkue oli tammikuun jälkeen Valioliigan kuumimpia joukkueita. Pitkin kevättä oli paljon puhetta Jadon Sanchosta, Jack Grealishista, Donny Van de Beekistä ja muista vastaavista huippuvahvistuksista, mutta uusi kausi alkaa parin viikon päästä ja United ei ole onnistunut tekemään vielä yhtään hankintaa. Mihin suuntaan tämä seuran projekti on etenemässä? Miksi tämä suurseura on rämpinyt näin monta vuotta? Mitkä ovat realistiset tavoitteet ensi kaudelle? Näihin kysymyksiin pyrin vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla tässä viestissä.
Vaikeat seitsemän vuotta
Kun puhutaan Manchester Unitedista, niin numero seitsemän tuo mieleen kasan huikeita pelaajia: George Best, Bryan Robson, Eric Cantona, David Beckham ja Cristiano Ronaldo sekä kasan ei-niin-huikeita pelaajia: Angel di Maria, Memphis Depay ja Alexis Sanchez. Havahduin kuitenkin tajutessani, että Manchester Unitedin edellisen valioliigamestaruuden jälkeen on ehditty pelaamaan jo seitsemän kautta ja peräti neljä eri joukkuetta on voittanut Valioliigan Manchester Unitedin edellisen mestaruuden jälkeen. Vaikka Manchester United ei ole voittanut Valioliigan mestaruutta seitsemään kauteen, niin siitä huolimatta sen saavutukset Valioliigan aikakaudelta ovat ihan eri tasolla kuin millään muulla seuralla. Seuran uusi projekti Ole Gunnar Solskjaerin vetämänä on kuitenkin antanut vähän viitteitä siitä, että uinuva jättiläinen saattaa palata tulevaisuudessa takaisin taistelemaan Valioliigan mestaruuksista.
Edellisen mestaruutensa Manchester United voitti Sir Alex Fergusonin johdolla keväällä 2013, minkä jälkeen Ferguson päätti 26 vuotta kestäneen uransa Manchester Unitedin managerina. Ferguson on kaikkien aikojen parhaita jalkapallovalmentajia, joten oli jo etukäteen ihan selvää että hän jättää jälkeensä ison aukon, mutta kukaan ei varmasti osannut ennakoida kuinka vaikeaa Manchester Unitedilla tulisi olemaan ilman Fergusonia. Fergusonin lisäksi myös Paul Scholes lopetti uransa pysyvästi ja joukkueen menestynyt runko alkoi vanhenemaan pahasti. Puolustuksen vastuunkantajien Ferdinandin, Vidicin ja Evran parhaat päivät olivat jo takana päin eivätkä he pelanneet seurassa kuin yhden kauden Fergusonin lopettamisen jälkeen. Todella pitkäaikaisen valmentajan poistuminen sekä ikärakenteeltaan ongelmallinen joukkue toivat mukanaan sellaisen sotkun, jota seurassa on yritetty nyt erilaisilla ratkaisuilla korjata seitsemän kauden ajan.
Fergusonin korvaajaksi tuli David Moyes, joka kuulosti hyvältä vaihtoehdolta ja myös nimenomaan Ferguson oli vakuuttunut siitä, että Moyes olisi sopiva korvaaja hänelle. Moyesilla oli hyviä näyttöjä Evertonista, jossa hän oli tehnyt pitkään töitä samalla tavalla kuin Ferguson Unitedissa. Paperilla tuo kuulostikin erittäin hienolta ja monet odottivat Moyesista seuraavaa pitkäaikaista skotlantilaista United-manageria, mutta toisin kävi. Moyesin kohdalla odotukset olivat varmasti myös turhan korkealla, sillä Ferguson oli edellisellä kaudella onnistunut voittamaan mestaruuden puristamalla kaikki mehut irti heikkenevästä joukkueesta. Moyesilta odotettiin menestystä, vaikka joukkueen pelaajistossa oli paljon ongelmia ja joukkueeseen hankittiin ennen kauden alkua vain Moyesin luottomies Fellaini sekä tammikuun siirtoikkunassa Juan Mata.
Moyesin pesti Unitediin oli kuuden vuoden mittainen, mutta lopulta se jäi kuitenkin vain vuoden mittaiseksi. Moyesin kohdalla ongelmaksi muodostui se, että hän pyrki peluuttamaan myös Unitedissa samanlaista altavastaajajalkapalloa kuin Evertonissa. Manchester Unitedin peli perustui Fergusoninkin aikana nopeisiin hyökkäyksiin, mutta Moyesin joukkueelta nähtiin lopulta enemmän roiskimista kuin hyvin organisoituja nopeita hyökkäyksiä. Hyökkäyspelin ongelmien lisäksi Moyesin United pelasi monesti myös liian puolustavasti. Moyes oli myös persoonana vääränlainen suurseuran puikkoihin, sillä siinä missä Ferguson kaivoi heikkojen esitysten jälkeen hiustenkuivaajaa esille pukukopissa, niin Moyes tyytyi vain toteamaan lehdistötilaisuudessa vastustajan olleen parempi.
Moyesin jälkeen United lähti hakemaan seuralle uutta nostetta palkkaamalla hyvää työtä Hollannin maajoukkueessa tehneen Louis van Gaalin. Van Gaalilla oli hyviä näyttöjä myös seurajoukkuepuolella, joten Moyesin epäonnistumisen jälkeen Unitedissa lähdettiin selvästi hakemaan nopeaa korjausliikettä. Seurassa tiedostettiin selvästi myös pelaajistoon liittyvät ongelmat, joten van Gaalille annettiin hyvin pelimerkkejä käytettäväksi joukkueen vahvistamiseen. Van Gaal onkin itse todennut, että hänellä oli United-aikoina monia isoja kaloja kiikarissa, mutta harva niistä meni maaliin ja pääosin ne maalin menneet hankinnat sitten kuitenkin floppasivat Manchesterissa.
Van Gaal on iso ja menestynyt valmentajanimi, mutta hän oli kuitenkin vääränlainen manageri Manchester Unitediin. Van Gaal on valmentajana sopivampi Ajaxin ja FC Barcelonan tyylisiin joukkueisiin, jotka perustavat pelinsä pallonhallintaan. Manchester Unitedin kulttuuriin oli kuitenkin Fergusonin aikana kuulunut nopea ja hyökkäävä jalkapallo, jolle tuo Van Gaalin joukkueen suorittama pallon hierominen oli käytännössä vastakohta. Van Gaal saavutti kahden kauden aikana Valioliigassa neljännen ja viidennen sijan, mikä ei tietenkään tyydyttänyt seurajohtoa, kun noiden sijoitusten lisäksi joukkueen pelitapa aiheutti paljon negatiivisia kommentteja seuran kannattajien keskuudessa.
Kolmen vaikean kauden jälkeen United laittoi kovat piippuun hankkimalla todellisen voittajan, Jose Mourinhon, joukkueen puikkoihin. Mourinho oli tullut tunnetuksi vaikeana persoonana, jonka joukkue ei välttämättä pelannut edes kovin hyvää jalkapalloa, mutta siitä huolimatta Mourinho sai vuodesta toiseen haalittua pokaaleita palkintokaappiinsa. Unitedissa haluttiin selvästi nopeita tuloksia ja Mourinhon lisäksi joukkueeseen hankittiin maailmanennätyssummalla Paul Pogba sekä toinen voittaja, Zlatan Ibrahimovic. Mourinho onnistuikin haalimaan UEL:n, liigacupin ja Community Shieldin mestaruudet, mutta Valioliigan puolella Mourinho jäi parhaalla kaudellaan toiseksi. Monet naureskelivat Mourinhon sanoessa tuon kakkossijan olleen hänen uransa kovin saavutus, mutta jälkikäteen tarkasteltuna se saattaa jopa oikeasti olla sitä, sillä sen verran paljon ongelmia oli myös tuossa pelaajistossa.
Mourinhon pesti loppui noin kahden ja puolen kauden jälkeen. Kuten arvata saattaa, niin Jose jätti jälkeensä vain savuavat rauniot. Mourinhon kohdalla ongelmaksi muodostui myös Moyesin tavoin liian inhorealistiset taktiikat. Manchester Unitedin pitää lähteä aina voittamaan otteluita ja vaikka joukkueen peli ei perustuisikaan pallonhallintaan, niin siitä huolimatta sen pitää olla hyökkäysvoittoista. Kun puhutaan Manchester Unitedista, niin silloin joukkueen pelaaman jalkapallon pitäisi olla hyökkäysvoittoisuuden lisäksi myös viihdyttävää, mutta Mourinhon joukkueen peli oli kaukana viihdyttävästä. Kun Mourinho ei onnistunut tuomaan seuraan sitä kaivattua mestaruutta, minkä lisäksi hänellä oli vielä sukset ristissä useammankin pelaajan kanssa, niin erottaminen oli loppujen lopuksi ainut oikea ratkaisu.
Vaikka Moyes, van Gaal ja Mourinho kaikki epäonnistuivat Manchester Unitedin puikoissa, niin ei kukaan heistä ole huono valmentaja, vaan kaikki heistä olivat vain vääränlaisia valmentajia Unitediin. Gary Neville totesi hyvin jossain haastattelussa, että Unitedilla on esimerkiksi Ajaxin ja FC Barcelonan tavoin todella vahva seurakulttuuri, jota joukkueen olisi noudatettava menestyäkseen. Unitedin pelin pitäisi olla nopeaa, hyökkäävää ja viihdyttävää. Tärkeitä arvoja seuralle ovat myös englantilaisuus, voittaminen sekä oman akatemian pelaajat. Noiden kaikkien kolmen edellisen valmentajan alaisuudessa laiminlyötiin lähes kaikkia näistä arvoista.
Unitedin kohdalla puhutaan aina Fergusonin Unitedista ja joukkueen tekemistä verrataan siihen. Mielestäni siitä pitääkin puhua, sillä tuo Fergusonin aika seurassa oli niin pitkä, että se on määrittänyt seuran arvoja samalla tavalla kuin esimerkiksi Cruyffin aika Barcelonassa. On kuitenkin hyvä huomioida, että seuran pitää muokata pelitapaansa ja toimintatapojaan jatkuvasti, sillä jalkapallo kehittyy vuosi vuodelta. Se on kuitenkin erittäin tärkeää, että pelillisiä ja ei-pelillisiä asioita muokatessa pidetään kiinni siitä kulttuurissa, mikä seuraan on muodostunut vuosien aikana. Niistä asioista, jotka tekevät Manchester Unitedista juuri Manchester Unitedin.
Mourinhon jälkeen seuraan tuotiinkin väliaikaismanageriksi seuralegenda Ole Gunnar Solskjaer, jonka mukana valmennustiimiin tuotiin Fergusonin vanha apuvalmentaja Mike Phelan. Moyesin jälkeen lähdettiin selvästi hakemaan vain voittamista van Gaalin ja Mourinhon tapaisten valmentajien kanssa, mutta seurajohdossa selvästi tajuttiin, että oikoteitä onneen ei ole. Solskjaerin johdolla tarkoituksena oli palauttaa seuraan niitä Fergusonin aikaisia menestystekijöitä ja samalla kartoittaa seuraavaa valmentajaa, joka peluuttaisi Manchester Unitedin näköistä jalkapalloa. Huhuissa pyöri paljon muun muassa Mauricio Pochettino, mutta lopulta Solskjaer onnistui niin hyvin, että hänelle päätettiin antaa jatkosopimus.
Solskjaerin onnistumisen kohdalla se tärkein yksittäinen asia oli, että hän ymmärsi Manchester Unitedin kulttuurin ja halusi ensimmäisestä päivästä lähtien alkaa vaalimaan sitä. Solskjaerin näytöt valmennusuralta eivät olleet lähellekään samanlaisia kuin van Gaalilla ja Mourinholla, eikä hän todennäköisesti valmentajanakaan ole yhtä hyvä kuin nämä kaksi. Siitä huolimatta hän on on onnistunut Unitedin valmentajana selvästi paremmin kuin tuo edellä mainittu kaksikko. Itse en usko siihen, että Solskjaer olisi onnistunut lähellekään samalla tavalla, jos hänet olisi nykäisty Moldesta jonkun toisen suurseuran puikkoihin. Ihmisenä ja valmentajana hän vain yksinkertaisesti oli juuri oikeanlainen valmentaja Manchester Unitedille.
Solskjaerin kohdalla puhutaan paljon projektista. Manchester Unitedin kokoisen seuran pitäisi joka vuosi taistella Valioliigan mestaruudesta, mutta tällä hetkellä se ei ole mielestäni realistinen tavoite. Valioliigan vaatimustaso on Pepin (ja sen jälkeen Kloppin) johdolla noussut viime vuosina aivan järkyttävän paljon ja nykypäivänä Valioliigassa mikään seura ei voi rakentaa yhdessä kesässä mestarijoukkuetta, jos takamatka edellisellä kaudella siihen kärkijoukkueeseen on iso. Samalla tavalla myös Manchester City ja Liverpool joutuivat käymään läpi useamman vuoden projektit ennen kuin he onnistuivat voittamaan Valioliigan mestaruuden. Tämä Manchester Unitedin projekti on mielestäni tällä hetkellä siinä pisteessä, että tulevalla kaudella pitäisi onnistua kaventamaan takamatkaa Cityyn sekä Liverpooliin ja sitten kaudella 2021-2022 Manchester Unitedin pitäisi ihan oikeasti taistella siitä Valioliigan mestaruudesta.
Onko Ole Gunnar Solskjaer sitten riittävän hyvä valmentaja tuomaan mestaruuksia Manchester Unitedille? Siihen on vaikea vastata vielä. Viime kaudella kolmas sija oli Unitedille ihan maksimisuoritus Valioliigassa ja sitä voidaan pitää erittäin hyvänä suorituksena, sillä seuran tärkein yksittäinen pelaaja Pogba oli lähes koko kauden sivussa. United oli kuitenkin koko Valioliigan kuumimpia, ellei jopa kuumin, joukkue sen jälkeen kun Bruno Fernandes tuli seuraan tammikuussa. Tärkeää on myös huomioida, että tuo Solskjaerin joukkue on myös pelannut parhaimmillaan juuri sellaista jalkapalloa kuin Manchester Unitedin kuuluukin pelata. Solskjaerin ajanjaksoa Manchesterissa voidaan pitää mielestäni onnistuneena, vaikka hän ei onnistuisi voittamaan kertaakaan Valioliigan mestaruutta. Solskjaerin johdolla seuraan on kuitenkin tullut paljon takaisin niitä asioita, joiden myötä Manchester United voi menestyä tulevaisuudessa. Solskjaerin seuraaja saa varmasti sitten jonain päivänä alaisuuteensa aivan erilaisen Manchester Unitedin kuin Solskjaer itse aikoinaan.
Sitten katseet tulevaan kauteen. On erityisen hienoa nähdä tuo Unitedin omien akatemiapelaajien määrä edustusjoukkueessa. Kaikki jalkapalloa seuraavat tietävät varmasti The Class of '92'n ja kuinka suuressa roolissa Unitedin toimintaa sen junioriakatemia on ollut. Viime kaudella oman akatemian kasvatti Marcus Rashford oli joukkueen syyskauden ehdottomasti paras pelaaja ja Rashfordin lisäksi myös oman akatemian kasvatti Scott McTominay oli keskeinen pelaaja etenkin alkukaudesta. Oman akatemian kasvatti Mason Greenwood nousi kauden aikana joukkueen tärkeimpien pelaajien joukkoon ja myös Brandon Williams otti roolia edustusjoukkueen puolella. Dean Henderson pelasi aivan erinomaisen kauden lainalla Sheffield Unitedissa ollen Valioliigan parhaita maalivahteja ja tulevaksi kaudeksi Henderson tulee taistelemaan Unitedin ykköstorjujan paikasta. Unitedin akatemiassa kasvanut Paul Pogba oli viime kaudella paljon loukkaantuneena, mutta tulevalla kaudella hän tulee olemaan ihan joukkueen tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia. Näiden nimien lisäksi myös muita Unitedin akatemiasta ponnistaneita pelaajia nähtiin seuran riveissä pienemmissä rooleissa ja eiköhän sieltä akatemista ponnista tulevinakin vuosina tärkeitä pelaajia edustusjoukkueelle.
Joukkue kaudelle 2020-2021
Maalivahdit:
#1 David De Gea
#13 Lee Grant
#22 Sergio Romero
#34 Dean Henderson
Vaikka Joel Pereira lainattiinkin Huddersfieldiin, niin Unitedilla on silti vielä neljä maalivahtia edustusjoukkueen palkkalistoilla. Seurassa on tehty selväksi, että De Gea ja Henderson saavat taistella ykkösmaalivahdin paikasta, mikä tarkoittaa varmasti tässä tilanteessa Sergio Romeron lähtöä. Romero on varmasti kelvollinen kakkosmaalivahti mille tahansa seuralle sekä hyvä ykkösmaalivahti suurimmalle osalle valioliigaseuroista. Grant käy sitten treeneissä torjumassa laukauksia, mutta mitään roolia hänelle ei ole varmasti otteluihin kaavailtu. Tuo maalivahtiosaston kilpailutilanne on mielestäni kuitenkin erittäin positiivinen asia, joten tuskin United ainakaan maalivahtiin tulee kaatumaan tulevalla kaudella.
Puolustajat:
#2 Victor Lindelöf
#3 Eric Bailly
#4 Phil Jones
#5 Harry Maguire
#12 Chris Smalling
#16 Marcos Rojo
#20 Diogo Dalot
#23 Luke Shaw
#24 Timothy Fosu-Mensah
#29 Aaron Wan-Bissaka
#38 Axel Tuanzebe
#53 Brandon Williams
Puolustajia on määrällisesti paljon, mutta laatua siellä ei ikävä kyllä ole kovinkaan paljon. Toppariosastolla Maguire ja Lindelöf ovat avauksen miehiä, joita haastaa paljon loukkaantuneena ollut Bailly. Smalling olisi tasonsa puolesta hyvä vahvistus Unitedin toppariosastolle, mutta pelitavavallisesti hän ei oikein istu Solskjaerin miehistöön, joten hän siirtyykin tuosta vielä ennen kauden alkua todennäköisesti Romaan. Phil Jones ja Marcos Rojo ovat sellaisia pelaajia, joille on todella vaikea nähdä mitään käyttöä tulevalla kaudella. Uskoisinkin että noita molempia yritetään tällä hetkellä kaupata, mutta se onkin sitten toinen tarina että haluaako yksikään joukkue ostaa heitä. Tuanzebe oli lähes koko viime kauden ajan loukkaantuneena, joten hänenkin tasonsa on vähän arvoitus.
Laitapuolustajaosastolla Wan-Bissaka ja Shaw ovat ihan selkeät avauksen miehet. Brandon Williams väläytteli viime kaudella ja häntä voidaan pitää parhaana vaihtomiehenä molempien laitapuolustajien rooliin. Diogo Dalot on lupaava, mutta hänen kehityksensä on vähän polkenut paikallaan ja Solskjaer ei antanut hänelle viime kaudella kovinkaan paljon vastuuta. Dalotin kohdalla onkin huhuttu sitä, että hän poistuisi seurasta vielä ennen kauden alkua. Näiden lisäksi Unitedin palkkalistoilla on vielä paljon viime vuosina loukkaantumisista kärsinyt Timothy Fosu-Mensah. Fosu-Mensah on sellainen yleismies, joka pystyy pelaamaan oikeastaan mitä tahansa puolustajan paikkaa, mutta hän on kuitenkin loppujen lopuksi hyvä vaihtoehto ainoastaan selvästi heikompia vastustajia vastaan.
Keskikenttäpelaajat:
#6 Paul Pogba
#8 Juan Mata
#15 Andreas Pereira
#17 Fred
#18 Bruno Fernandes
#31 Nemanja Matic
#37 James Garner
#39 Scott McTominay
Keskikenttä on ollut Unitedille suuri ongelma jo pitkän aikaa, mutta viime kauden lopulla niihin ongelmiin löydettiin vihdoin ratkaisut. Bruno Fernandes toi mukanaan todella paljon luovuutta, mikä helpotti samalla myös joukkueen toisen tärkeän keskikenttäpelaajan, Paul Pogban, työtaakkaa. Samaan aikaan kun vielä Scott McTominay jatkoi kehitystään, Fred alkoi lunastamaan häneen kohdistuneita odotuksia ja Nemanja Matic löysi vielä uuden kevään, niin seuralla oli loppukauden aikana välillä jopa positiivinen ongelma keskikenttäpelaajien suhteen.
Noiden viiden pelaajan jälkeen onkin sitten vähän hiljaisempaa. Juan Mata osaa edelleen antaa hyviä syöttöjä, mutta hän ei oikein istu joukkueen pelitapaan. Lisäksi Mata on ikävä kyllä parhaat päivänsä nähnyt. Matalla voi olla edelleen jotain käyttöä heikompia joukkueita vastaan, mutta tiukoissa peleissä hän ei oikein onnistu tuomaan vaihdosta mitään lisäarvoa kentälle. Andreas Pereiran kehitys on taas junnannut todella pahasti paikallaan ja kaikkien osapuolten kannalta olisi varmasti parasta, jos United saisi kaupattua hänet vielä ennen kauden alkua. James Garnerilla taas ne parhaat vuodet ovat toivottavasti vasta edessä ja vahvojen huhujen mukaan hän lähtee ensi kaudeksi hakemaan vastuuta Championshipin puolelta.
Hyökkääjät:
#9 Anthony Martial
#10 Marcus Rashford
#14 Jesse Lingard
#21 Daniel James
#25 Odion Ighalo
#26 Mason Greenwood
Hyökkäyspäässä Unitedin kolmikko Rashford-Martial-Greenwood oli kauden loppupuolella erittäin tuhoisa ja kun tarkastelee kyseisten pelaajien kehityskäyriä, niin parempaa pitäisi olla vielä tulevaisuudessa luvassa. Tuo kolmikko kestääkin vertailun melkein keneen tahansa, mutta isoin ongelma on se, että heidän takanaan ei ole hyviä vaihtoehtoja, joita tuoda vaihdosta kentälle. Ighalo on hyvä vaihtoehto pienempiä seuroja vastaan, mutta ei hän oikein onnistu tuomaan mitään lisäarvoa kentälle kovissa peleissä. Daniel James on taas nopeutensa puolesta hyvä vaihtopelaaja, mutta ei hänestäkään ole oikein hyötyä silloin, kun maaleja pitäisi tehdä. Jesse Lingard on taas työmoraalinsa ja puolustusosaamisensa puolesta hyvä vaihtoehto tiettyihin tilanteisiin, mutta ei hänestäkään ole hyötyä silloin kun maali pitäisi tehdä. Lingardin kohdalla myös pelaajan kannalta siirtyminen johonkin muualle olisi varmasti paras ratkaisu.
Kesän hankinnat
Kesään lähdettiin isoilla odotuksilla, mutta nyt ollaan jo lähellä kauden alkua ja yhtään isoa hankintaa ei ole vielä tehty. Vahvojen huhujen mukaan se kesän ensimmäinen iso hankinta on Donny Van de Beek, joka tuo keskikentälle yhden monipuolisen vaihtoehdon lisää. Van de Beekin tulo tarkoittaa todennäköisesti sitä, että United ei ole enää ensi kaudella yhtä riippuvainen Brunosta ja Pogbasta, mikä on erinomainen asia. Noidenkin pelaajien pitää saada välillä levätä ilman että se vaikuttaa merkittävästi joukkueen iskukykyyn.
Sanchon perässä United on ilmeisesti vieläkin, mutta siinä siirrossa on ainakin kolme ongelmaa: 1) United ei ole valmis maksamaan Dortmundin pyytämää summaa Sanchosta, 2) Dortmund ei ole kovin halukas myymään Sanchoa enää tässä vaiheessa siirtoikkunaa ja 3) Sancho on ilmeisesti oikeasti "rehti lädi" eikä hän halua lakkoilemalla painostaa Dortmundia kauppaaman häntä, vaikka vahvojen lähteiden (Christian Falk) mukaan hän edelleen haluaisi siirtyä Unitediin. United keskustelee ilmeisesti edelleen Aston Villan kanssa Grealishista, joka voisi olla hyvä vaihtoehto myös laiturin rooliin, mikäli United ei saa Sanchon siirtoa maaliin. Joka tapauksessa seura tarvitsee vähintään yhden laadukkaan pelaajan, joka pystyy pelaamaan laiturin roolissa.
Näiden lisäksi United etsii ilmeisesti vielä topparia, mikä on ihan ymmärrettävää, sillä tällä hetkellä Maguiren ja Lindelöfin takana ovat vain loukkaantumisista kärsineet Bailly ja Tuanzebe sekä surkeiksi todetut Jones ja Rojo. Se jää sitten nähtäväksi, että minkä tason toppari tuohon tuodaan, mutta toivottavasti hän olisi sen tasoinen, että noita avauksen miehiä uskallettaisiin välillä myös lepuuttaa.
Kokonaisuudessaan tämä siirtoikkuna on ollut pettymys. Woodwardilla on ollut jälleen ongelmia saada siirtoja maaliin ja vaikka nuo neuvottelut Van de Beekistä menivätkin ilmeisesti melko nopealla aikataululla maaliin, niin siitä on vaikea antaa Woodwardille sulkaa hattuun. Siellä oli kuitenkin vastapuolella neuvottelemassa United-legenda van der Sar, joka oli ilmeisesti hyvinkin yhteistyöhaluinen Unitedin kanssa. Noissa vaikeammissa kaupoissa Woodwardin taktiikkana on tuntunut olevan siirron lykkääminen siirtoikkunan loppuvaiheille, mutta kovinkaan hyvänä taktiikkana tuota ei voida pitää ostajaosapuolen kannalta, jos myyjällä ei ole mitään pakottavaa tarvetta myydä. Samaan aikaan myös ylijäämäpelaajien myyminen tuntuu olevan erittäin hankalaa, joten tuo on vielä selvä ongelmakohta, johon tulevaisuudessa pitää puuttua. Onko se ratkaisu sitten tuoda tuohon jollain tittelillä joku uusi kaveri vastaamaan neuvotteluissa? En tiedä, mutta jotain tälle ongelmalle pitäisi kuitenkin tehdä.
Tiivistelmä
TL;DR Mielestäni Unitedin projekti Solskjaerin johdolla etenee tällä hetkellä hyvin. Tämän siirtoikkunan hankinnat määrittelevät sitten sen, että kuinka ison hyppäyksen kohti kärkeä United ottaa tulevalla kaudella. Käytännössä varman Van de Beekin lisäksi joukkueeseen pitäisi tulla vielä maailmanluokan laituri (Sancho/Grealish?) ja yksi leveyspuolustaja, jotta joukkue olisi valmis ottamaan ison askeleen kohti kärkeä.
Jos mietitään konkreettisia tavoitteita, niin Valioliigassa sen tavoitteena pitää olla top-4 sijoitus. Viime kaudella ero mestariin oli noin 30 pistettä, joten realistinen tavoite voisi olla tuon piste-eron puolittaminen. City sekä Liverpool ovat kuitenkin vielä tulevalla kaudella todennäköisesti liian kovia Unitedille, mutta Chelsean päihittäminen taistelussa kolmossijasta on ihan realistinen tavoite. Tärkeää olisi kuitenkin, että projekti etenee ja Unitedin takamatka Valioliigan kärkeen pienenee. UCL:ssä taas sitten arpa määrittelee todella paljon, mutta kyllä siellä pitäisi vähintään puolivälieriin mennä. FA Cupista voisi sitten käydä hakemassa sen yhden pokaalin palkintokaappiin ja liigacupin tuloksella ei ainakaan itselleni ole mitään väliä.