Tämä on yksi mieluisimmista keskustelunaiheista lähipiirissäni enkä löytänyt tätä koskevaa keskustelua äkkiseltään muualta niin kirjoitan asiasta muutaman rivin tässä ketjussa.
Tänään oli Iltalehdessä juttua, kuinka mm.
Rikard Grönborgin agentti
Neil Glasberg kritisoi NHL-joukkueiden päättäjiä siitä, että NHL:lässä joukkueiden johtajat palkkaavat virkoihin lähinnä kavereitaan eikä paras ehdokas saa työpaikkaa. Hän kritisoi myös sitä, että NHL-joukkueet eivät halua kuunnella erilaisia näkemyksiä eikä NHL-joukkueissa haluta ottaa riskejä palkkauksien suhteen. Hän myös mainitsee, että joukkueilla on jo ennen valmentajan valintaa mielessä vahva ehdokas, jota on hänen mukaansa vaikea syrjäyttää lopullisen valinnan suhteen. Jutussa IL:län toimittaja Pekka Jalonen nostaa vielä esiin, että luultavasti
Jukka Jalosta odottaisi sama kohtalo kuin Grönborgia, mikäli hän yrittäisi vahvasti NHL:lään.
Iltalehden juttu löytyy tästä -
NHL-ovet eivät aukene Jukka Jaloselle ja kumppaneille – agentti haukkuu NHL-seurojen johtajat lyttyyn
Glasbergin haastattelu ESPN:n sivuilta, josta tuo IL:län juttu on tehty löytyy puolestaan täältä -
How to combat the NHL's groupthink problem on head-coach hirings
Linkit Iltalehden ja ESPN:nän sivuille kyseisiin uutisiin.
Mielestäni Glasbergin puheista paistaa läpi pettymys lähinnä siihen, että hänen edustamansa henkilö ei ole saanut päävalmentajan paikkaa NHL:lästä. Lähdetään purkamaan asiaa siitä, että organisaatioilla on yleensä valmiiksi katsottu 1. ehdokas työhön, jota on vaikea syrjäyttää lopullisessa valinnassa. Totta kai asia on näin, kuten Glasberg itsekin mainitsee niin NHL:lässä panoksena ovat sadat miljoonat dollarit ja jos valmentaja erotetaan niin totta kai siellä on valmiiksi katsottuna lista nimiä, joita on kaavailtu uudeksi valmentajaksi ja varmaan tapahtumakohtaisesti siellä on myös alustavasti tiedusteltu, että onko tai ovatko kyseiset henkilöt kiinnostuneita työpaikasta. Haastatteluihin pyydetään sitten muitakin mielenkiintoisia henkilöitä, joilla on vaihtelevat mahdollisuudet saada työpaikka. Ihan normaali kuvio urheilun ulkopuolellakin varsinkin suurempia virkoja täyttäessä, jollainen NHL-joukkueen päävalmentajan paikkakin on. En siis näe tässä kuviossa mitään väärää tai vaikeasti ymmärrettävää. Ei siellä kuitenkaan päävalmentajaa palkata pelkästään sen vuoksi, että hän on jonkun kaveri. Siinä on sitten aika äkkiä useampi työpaikka avoinna jos kaverisuhteet ovat ainoa kriteeri palkkauksille. Ennakkosuosikin asema rooliin on kuitenkin hankittu saavutuksilla ja meriiteillä. Jos olet organisaatiossa esim. 2. valmentajana tai AHL-valmentajana niin organisaatio tuntee sinut todella hyvin ja tietävät millainen ihminen on kyseessä, joten totta kai tällainen kaveri on helpompi palkata virkaan kuin joku täysin vieras nimi.
NHL on kuitenkin oma maailmansa eurooppalaiseen jääkiekkoiluun verrattuna. Valmentaminen on tänä päivänä paljon muutakin kuin fläppitaululle piirtelemistä ja vaikka Grönborgin tai Jukka Jalosen taktiikat soveltuisivatkin pieneen kaukaloon niin onhan se NHL-joukkueille suuri riski palkata täysin ulkopuolinen kaveri, jolla ei ole päivääkään kokemusta pohjois-amerikkalaisesta jääkiekkoilusta. Ei tässä mun mielestä ole mitään väärää tai sellaista, mistä kannattaisi mielensä pahoittaa.
Eurooppalaiset voivat tulla ja ovat tulleet palkatuiksi NHL:lään erilaisiin rooleihin vuosien varrella. GM
Jarmo Kekäläinen on tästä hyvä esimerkki, Chicago Blackhawksiin meni viime kesänä ruotsalainen apuvalmentaja
Tomas Mitell jne. Totta kai kontakteilla on merkitystä ja esimerkiksi Jarmo Kekäläisen palkkasi Columbukseen
John Davidson, jonka kanssa hänellä oli historiaa St. Louis Bluesin organisaatiosta. Mitell on samalla tapaa työskennellyt Blackhawksin päävalmentaja
Jeremy Collitonin kanssa. En usko, että Kekäläinen ja Mitell saivat paikkojaan sen vuoksi, että ovat oikeiden ihmisten kavereita, vaan he ovat omien työuriensa aikana osoittaneet, että heillä on annettavaa NHL-organisaatiolle.
IL:län jutussa mainitaan, että Grönborg olisi ollut valmis myös apuvalmentajan rooliin, mikä on mielestäni hyvä asenne. En tiedä kuinka aktiivisesti hän on hakenut paikkaa NHL:lästä, mutta ei nämä asiat aina hetkessä tapahdu. Kekäläinenkin oli lähellä saada GM:män paikan St. Louis Bluesista, mutta ei heti onnistunut ja mies tuli sitten Eurooppaan vähäksi aikaa ennen kuin tärppäsi. Ihan sama tilanne se on yksittäisillä kanadalaisilla ja amerikkalaisilla ihmisilläkin. Ei siellä voi päättää, että haluan juuri nyt paikan päävalmentajana tai apuvalmentajana NHL-organisaatiosta vaan uraa pitää rakentaa järjestelmällisesti ja osua oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Ymmärrän sen jos Euroopassa hyvää jälkeä ja tiliä tehneet valmentajat kuten Grönborg ja Jalonen vierastavat ajatusta lähteä NHL:lään pieneen rooliin, mutta en millään usko, että heitä palkattaisiin suoraan NHL-joukkueen päävalmentajaksi. Ei Kekäläinenkään varmasti pelkillä Euroopassa kerätyillä meriiteillä paikkaansa Columbuksen GM:mänä saanut. Sitä voi sitten aina omalla kohdalla miettiä, että mitkä ovat uran tavoitteet ja mitä asioita haluat elämässäsi tehdä. Jos haluat valmentaa NHL:lässä ja olet tehnyt hyvää jälkeä Euroopassa niin sinulla on jo paljon asioita, jotka puhuvat puolestasi, mutta eivät ne mitään takaa. Jos menet P-Amerikkaan valmentamaan ja pärjäät niin sinulla on taas enemmän asioita, jotka puhuvat puolestasi, mutta ei sekään tarkoita, että saat 100% varmasti päävalmentajan paikan kun sellainen tulee jakoon. Jos haluat NHL-päävalmentajaksi niin tee sitten kaikkesi sen eteen, mene P-Amerikkaan valmentamaan jollekin tasolle, kerro jatkuvasti ajatuksiasi eri organisaatioissa työskenteleville henkilöille ja toivo parasta. Ehkä joku päivä saat paikan, ehkä valinta kohdistuu johonkin toiseen. Jos taas valmennat Euroopassa ja et omaa juurikaan kontakteja NHL-organisaatioihin niin et sä kyllä tule sieltä päävalmentajan paikkaa saamaan vaikka hommat sujuisi täällä miten hyvin.
