Kun itselläni on liigahalleista kiertämättä (jostain kumman syystä) Nordensblaablaa-Areena, voin kommentoida jonniin verran noita fiiliksiä.
Espoolaisten desibelimökä ei luo juurikaan fiiliksiä, mutta sehän sopii mainiosti Bluesin imagoon. Espoossa yritetään selvästi luoda NHL-matsin tunnelmaa. Jos Kerho ei pelaisi Epsoossa onnettomasti, voisi nauraa koko Espoolaiselle jääkiekolle 60 tehokasta minuuttia + katkot päälle.
Tamperelaisjoukkueiden biisit ovat varsin vaisuja. Maalin jälkeistä tunnelmaa kohottavat kenties Liigan mahtavimmat lippumeret. Lähes joka junnu on saanut raahattua keltaisen/sinisen rättinsä Takametsään. Kappaleet sinänsä ovat kelpo kuunneltavaa ja oikein käytettynä varsin toimivia veisuja. Tahmarahan ei ole summeripelleilyyn vielä sortunut, eihän? Ipan töräyskin kuulostaa melko ookoolta = ei yllä turkulaisten sfääreihin.
Kun kerran Turkuun päästiin niin eiköhän haukuta mustat seuraavaksi. Elyseeltähän ei löydy muuta hyvää kuin Kooprat, vierasjoukkue ja Llllloistava kuuluttaja. Tätä verbaaliakrobaattia on hauska kuunnella ja yrittää matkia pikku päissään. Aurajoen rannalta pöllitty laivasummeri kuullostaa surkealta ja kasetilta jylläävä "hunajata, hunajata" onnistuu pilaamaan koko hoidon. Onneksi viimeksi turussa käydessäni napsahti sarakkeeseen Turku 0 - Hämppälandia 3. (Btw. Tämä loistava kuuluttaja käytti ainakin TuTo - FPS -ottelussa päässään kultakypärää. Kyllä jaksoi huvittaa) :D
Pelicaanien maalilaulu on mielestäni sitten yksi liigan menevimmistä. Sinisten veljesten Can't turn you loose sopii mainiosti Pelicansin sirkusmaiseen imagoon, on vauhdikas ja hilpeä ja kaiken lisäksi sen ehtii soittaa kokonaan maalin jälkeisellä katkolla. Lahden meininkiä paransi alkukaudesta live-bändi, mutta viime käynnilläni Train goin' west oli pakannut kamansa.
Tzzadilaisjoukkueiden sävellyksistä olen paikan päällä kuunnellut ainoastaan narrilauman Gonna fly now -virityksen. Kappale sinänsään on mainio, mutta kovin suurta hyvänolontunnetta ei pääse syntymään. Kukapa sitä narrien maaleista säväreitä saisikaan. IFK:n tunnelma vaikuttaa hyvältä, mutta eihän noista saa kunnon kuvaa ellei hallilla ole vieraillut.
Jypin hilpeä Punainen musta valkoinen on mainio kappale, mutta jostain syystä sitä ei soiteta kunnolla. Jyppi-fanit saavat hallille hyvän tunnelman. Samba-ryhmän rummutus luo ottelulle jopa hyvin sopivan taustamusiikin. Mielestäni ryhmän rummutustahti ja -voima muuttuivat oikealla tavalla pelitapahtumiin nähden. Eli suvantovaiheessa rummutus oli odottavaa kolinaa. Mainiota.
Raumalla en ole käynyt liigapelissä, mutta Pitsiturnauksen tunnelma tuskin ainakaan huonompaa on. Kettupaitojen maalit saivat aikaan harjoituspeleissä yleisön toimesta melkoista mekkalaa ja hurmosta. Final countdown puolestaan on Final countdown - helmi piisi :)
Ässien maalikarkeloista en tämän kauden vierailussani saanut korviini maalilaulua. Kenties seisomakatsomon meteli on liian kova, kenties kuuloni huono. Viime kauden Get on -ränkytys on järkyttävän onneton. Tuo aiemmin väläytetty Ace of Spades olisi kyllä porilaisille mainio idea.
Lappeenrannan tämän kauden vaisu fiilis on täysin ymmärrettävä. Yleisö ei enää jaksa syttyä Saipan peleissä, eikä maalilaulukaan ole kovin innostava. Onhan Eki Liikasen kappaleessa nostalgiaa ja hyvät sanat, muttei oikein fiilistä. Suuri kunnioitus silti Saipalle, kuten muillekkin "omia biisejä" soittaville jengeille.
Oulun Kärppien rähinöissä on aina ollut tunnelmaa. Raksilan yleisö saa aikaan mökää, eikä maalin jälkeinen "Whoo-oo-oo-ou" ole lainkaan hullumpi. Kyllähän sitä kuuntelee vaikka omissa heiluisikin. HPK:n ja Kärppien matseissa on yleensä todellakin saanut katsella kun molemmissa päissä verkko heiluu.
Sitten vielä meidän oma HPK:mme. Mikäpä olisikaan hienompaa kun valtavan mylläkän jälkeen kiekko valuu vastustajan maaliviivan yli ja katsomo hajoaa täysin. Kuju Hyttinen ulvoo kaunista maalilauluamme ja yleisö _yrittää_ taputtaa kappaleen tahtiin. Eihän tuosta taputtamisesta mitään tule, mutta mitä sitten.
