Aina välillä tulee hetkiä, jolloin haluaa oikein rypeä melankoliassa kuin surullinen porsas. Nostan tähän biisejä, jotka ovat linkittyneet vahvasti tiettyihin hetkiin tai ajanjaksoihin.
Pearl Jam - Black
Uskokaa tai älkää, joskus nuorempana tuli pakitkin, ja silloin tämä tietysti upposi kuin isä äitiin. I know some day you'll have a beautiful life jne jne. Kaunista, koska totta.
Pyhimys - Salainen maailma
Pyhimyksen SE biisi. Ei minun tarvitse kuunnella 2010- tai 2020-luvun matskuja. Sain kaiken tältä aikanaan.
Ritarikunta - Kroonisesti akuutti
"Se mitä haluttiin maanisesti
toikin depression"
Toimi hyvin esimerkiksi Salaisen maailman parina aikanaan.
PMMP - Kovemmat kädet
Yksi puhelu, jonka muistan ikäni, on kun silloinen avopuolisoni soitti, että tulipa vahingossa lipsahdettua vieraisiin. Pistin Kovemmat kädet soimaan puhelun päätyttyä. En ole sitä ennen enkä sen jälkeen juuri kuunnellut.
Goo Goo Dolls - Iris
Kuuntelin paljon esikoista ensimmäisiä viikkoja hoidellessani. Tuntui, että ei tässä tarvitse ihan kokonaan kyynistyä.
Frank Sinatra - It was a very good year
Henkinen ukkoutuminen on jo siinä vaiheessa, että tällä pääsee tiloihin. The Sopranos -sarjassa täydellisesti käytetty.
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Te ette tarvitse minua
Omat vanhemmat alkavat olla siinä vaiheessa, jossa elämä alkaa ottaa heiltä asioita pois ja toisaalta oma jälkikasvu pyörii vaateliaana jaloissa. Tässä biisissä raskaasti tiputettu: "te ette minua / vaan minä teitä tarvitsen" on hienosti vangittu totuus taas